Aina ei paista aurinko

Ehkä tää on nyt sitten alkuinnostuksen laantumista tai jotain, mut nyt pari päivää ollu täällä vähän rankempia. Oon kärsiny koi-ikävästä ja ollu muuten vaan vähä vaikeeta. Tuntuu ettei täällä olis hyvä olla, mutta samalla taas ettei sitä Suomeenkaan tahtois. Ei oikeen tiedä minne pitäs päästä et olis hyvä. Koti on hukassa.

Pahinta tää on aamuisin, kärsin jostain aamumasiksista! Aamusin kaikki on harmaampaa ja siinä aamukoomassa päivän ekoilla oppitunneilla mun päiväkirjakin aina täyttyy ihme kaipailuista. Samaa tahtia kun päivä vanhenee, niin munkin mieliala kyllä nousee. Ei kuitenkaan samalle tasolle missä se aiemmin on ollut, mutta en mä täällä surullinen oo. Jotenkin vaan epämääräsen painostava fiilis päällä koko ajan enemmän tai vähemmän.

Tää vaikuttanu lähinnä siihen, ettei oo tehny mieli puhua juurikaan. Vastailen mielelläni yhdellä tai parilla sanalla, mikä ei tosiaan oo hyvä.. Mut jotenkin vaan ei oo saanu suuta auki. Mielessä pyöriny miten paljon tahtoisin vaan hypätä siihen hetkeen, että ymmärrän kaiken ja selviydyn kaikista enemmän ja vähemmän jokapäiväsistä tilanteista portugaliksi kunnialla. Ei mulla nytkään mitään ongelmaa ton kanssa ole, mutta olis ihanaa voida luottaa siihen, että jos kuka vaan tulis kysymään jotain, niin kykenisin sen ymmärtämään ja siihen vastaamaan. Kyllähän mä nytkin ymmärrän tosi paljon, mutta ei se vaan oo tarpeeksi.

Mulla on ikävä jotain pikkujuttuja, tänään esim. iski ikävä kouluruokailua! Sitä PHYKin vaaleeta leipää, haha. Ikävä on myös meidän Siwaa (joo en tiedä..), Helsingin keskustaa, Suomen kesää. Kavereita, perhettä. Tuukkaa.

Onko tää nyt sit tosiaan vaan uutuudenviehätyksen haihtumista vai jo jotain kulttuurishokkia, en tiä. Mut valmistaudun siihen, että ehkä tässä tulee olemaan vähän vaikeempaa jonkin aikaa. Aina ei paista aurinko, täälläkään..

Ei täällä ihan paskaa ole kuitenkaan. Tänään ajattelin koulukyytiä odotellessani, että täällä mä elän oikeestaan unelmaani. Brasiliasta mä oon unelmoinu vuosia ja kyllä se saa vieläkin mussa aikaan kylmiä väreitä. Vaikka oonkin täällä, niin sitä on vaikee uskoa. Välillä pitää itteään muistuttaa, että missä oikeen ollaan. Brasiliassa, maailman ensteks siisteimmässä maassa (heti Suomen jälkeen;)) !