Laitoin tuonne sivuun toisen laskurin. Nyt näkyy helposti sen lisäksi että kauanko olen jo ollut täällä, myös kauanko mulla on vielä jäljellä! Varmasti tuun loppuvuodesta katumaan kun tuo jatkuvasti muistuttaa, mutta tulipahan laitettua..
~1,5 kuukautta puoliväliin.
Eilen sitten meni suunnittelmat vielä kertaalleen uusiksi. Orpokotiin ei vieläkään saatu aikaiseksi lähteä ja pizzalle menokaan ei onnistunut, kun ei saatu porukkaa kasaan. Olin kyllä ihan onnellinen, että sain vietettyä perjantai-illan vain kotona laiskotellen. Pedro lähti synttäreille ja vanhemmat ulos Marcellon kanssa, minne en jaksanut lähteä, joten sain nauttia tyhjästä talosta, mikä täällä melko harvinaista. Tämä viikonloppu tulee nyt muutenkin varmaan olemaan melko rauhallinen, kun mitään suunnitelmia ei ole. Kerrankin.
Tai siltä ainakin tuntuu. Kaikki täällä on alkanut tuntua hyvältä ja siltä, että paranee vaan. Kieli alkaa sujua ja huomaan monien asioiden tulevan suusta ulos ilman sen kummempaa ajattelemista. Tekemistä riittää, välillä liikaakiin. Tänään mun päivän piti olla omistettu joogalle, juoksemiselle ja lihaskunnolle, mutta meenkin orpokotiin ilahduttamaan lapsia ja illalla luokkalaisten kanssa pizzalle! Sinne meni mun urheilut.. haha. Huomenna sitten.
Urheilusta puheenollen, niistä noin kuudesta kolmen ensimmäisen kuukauden aikana kertyneestä vaihtarikilosta oon jo kaksi saanut tiputettua pois! Ehkä en sittenkään kieri pallona takaisin Suomeen.
Tänään aloitin lukemaan ensimmäistä kirjaani portugaliksi! Joku koulukaverin kirja, O olho do dragão. Tuo koulukaveri lukee ihan älyttömästi; jollain kahden kirjan viikkovauhdilla. Tänään sillä sitten oli koulussa mukana joku sen oma kirja kirjastosta lainattujen lisäksi, jota aloin vitsillä tylsistyksissäni lukemaan välitunnilla. En tietenkään ymmärrä kaikkia sanoja, mutta todella monen pystyy päättelemään asiayhteydestä ja kyllä tarinan ymmärtää vaikka ei kaikkia sanoja tarkalleen tiedäkään. On ilon määrä aika suuri kun jo nyt onnistuu kirjan lukeminen portugaliksi!! Luetunymmärtäminen mulla muutenkin ehkä se kaikista vahvin puoli portugalissa. Lukemisesta on aika suuri hyöty, kun näkee miten kieltä voi käyttää ja oppii samalla paljon uusia sanoja ja kielioppia. Koitan ottaa tavaksi alkaa lukemaan ihan säännöllisesti, niin ehkä kielenoppiminen ottaa vielä vähän lisää vauhtia.
Tiistaina saatiin todistukset ja kaikkien iloksi mäkin sain todistuksen. 11 nollaa ja yksi 98% ! Ainoa aine josta sain numeron oli siis liikunta, haha. Luokkalaiset naureskeli ja sanoi että oli ehkä maailman huonoin todistus ikinä. Noh, eipä mun numeroilla mitään väliä onneksi ole. Ajattelin aiemmin, etten tuu saamaan todistuksia. Nyt kun ilmeisesti saankin, niin ajattelin alkaa ottamaan siitä hyödyn irti eli alkaa tekemään kokeita = saamaan numeroita. Jos vaikka irtoaisi hyväksilukemisia kursseista sitten kun palaan Suomeen.. Tahdon myös päästä juttelemaan luokkalaisten kanssa kokeista, jännäämään koenumeroita ja naureskelemaan itselleni. Eikä se varmasti tee portugalillekaan yhtään huonoa jos vähän yrittää. Tuleepahan samalla kertailtua viime vuonna Suomessa opiskeltuja juttuja, niin ehkä en pääse aivan tyhmistymään täällä.. Ensi viikolla alkaa mun opiskelu, kun vuorossa on kokeet Biologia 1, Biologia 2 ja Geografia. Ei mulla ole edes kirjoja, joista opiskella kokeeseen, mutta katsotaan mitä tulee!
Lauantaina oli siis vihdoin Nana Fest, micareta, mitä olikin jo odotettu pidempään..
Jos joku ei viime kerrasta muista/ei lukenut, niin micareta on karnevaalitapainen juhla, joita on aina välillä. Täällä meillä päin noin parin kuukauden välein. Useimmiten nuo on jossain ulkotiloissa ja Nana Fest oli Trivelan tapaan Serrassa, tapahtuma"puistossa". Musiikki vaihtelee, koska yhdessä micaretassa on yleensä useampikin bändi/artisti, jotka soittaa sitten erilaista musiikkia. Ykdeltäkin esiintyjältäkin saattaa tulla paljon erityyppistä settiä. Nana Festissä oli neljä eri artistia; Tomate, Chiclete com banana, Buchehca ja Inimigos a HP. Tomate oli ihan jees, Chiclete järkyttävää skeidaa ja Buchehcasta tykkäsin ihan sikana, koska soitti funkia.. Viimonen oli ihan mitäänsanomaton.
Tän kuulee yleensä aina.. Ja kaikki osaa sanat.
Samoin kun tämän! Kertoo yksinkertaisuudessaan tytöstä, joka lähtee pyöräilemään hameessa ja toinen käsi on ohjaustangolla ja toinen koskettelee alushousuja :D Tähän kuuluu ihan oma koreografiansakin ja voi kyllä, lyriikoiden lisäksi osaan myös sen!
Ainoa biisi chicleteltä, mikä ehkä jotenkin ok..
Laittautuminen; hiusten laitto, meikkaaminen ja vaatteiden valitseminen tuonne alko jo hyvissä ajoin kotona ja jatkui neljän aikoihin yhden mun koululaisen Carolinen luona. Aikalailla kaikilla on micaretassa päällä minishortsit, pitkiä housuja ei sinne kuumuuteen vois kuvitellakaan. Hamekin aika no, no.. Shortsien lisäks micaretalle ominaista on abadá, paita, jossa on tapahtuman nimi ja sponsorit. Paidan saat lipun kanssa ja se on pakko olla päällä. Nana Festissä se oli pistalla (=kenttä) kirkkaansininen, malliltaan semmonen perus miesten pelipaita. Numerokin siinä oli, whoo. Kooltaan paidat olikokoa G eli grande eli ISO, joten olennaisena osana laittautumista on aika reilu paidan leikkely.. Tarkoittaen, että siitä lähtee noin puolet pois. Osat käy jossain teetättämässä paidasta jonkun nätin topin tai vastaavaa, mutta suurin osa tyytyy itse leikkelemään. Hihojen rumat saumat pois, kaula-aukko sellaseksi ettei muualla tulis käytettyä ja helmasta sen verran pois, että yltää lantiolle, mutta vilauttelee silti alavatsaa ja -selkää. Alla yleensä bikiniyläosa tai toppimainen urheiluyläosa tai ihan vaan toppi joillain. Kellään ei siis mitään kamalan peittävää.. Jätkätkin usein ilman paitaa.
Lähdettiin Serraan, missä tapahtuma oli, joskus viiden jälkeen. Saavuttiin paikalle, kun eka esiintyjä Tomate oli jo aloittanut ja paikalla oli jo paljon väkeä. Kierrettiin siinä paikat eka että nähtiin tuttuja. Välillä jäätiin paikalleen tanssimaan, mut aika paljon vaan kierreltiin siellä.
Tästä seuraavasta on kaikkien tulevien brassivaihtareiden ERITTÄIN hyvä tietää, ettei tuu ihan yllätyksenä. Täällä Brasiliassa on semmonen juttu kun "ficar", joka suoraan käännettynä meinaa pysymistä. Käytännössä tarkoittaa kuitenkin suutelemista.. Samaa asiaa ilmasemaan käytetään myös verbiä pegar, joka taas käännettynä tarkoittaa hakemista. Micaretassa "todo mundo fica com todo mundo...". Homma toimii niin, että jätkät pyörii muijien ympärillä jatkuvasti ja ottaa esim. kädestä kiinni ja yrittää vetää luoksee ja alkaa selittämään jotain miten kaunis sä olet tai vastaavaa, jolla toivoo saavansa sut suutelemaan sitä. Jotkut silittää tukkaa ohi mennessä, toiset laittaa käden lantiolle, toiset vetää kainaloon niin tiukasti ja lähelle, että olet kirjaimellisesti sen naamassa kiinni samalla kun se vonkaa että "quero te beijar..". Jotkut on sit niitä röyhkeimpiä ja nappaa sun päästä kiinni ja koittaa väkisin. Só no Brasil..
Jotkut ymmärtää helpolla, et kun esim. vedät käden pois niin lopettaa ja alkaa nykimään jotain toista. Jotkut on sitkeämpiä ja saat niille hokea ei pidempään. Täällä tuo on ihan normaalia, osa kulttuuria. Useimmiten jätkät pyrkii pegaa mahdollisimman monta muijaa yhden illan aikana ja mun hostveljen saldo Nanassa oli kuulemma jotain 30 luokkaa.. Tytöillekin on ihan normaalia ja okei suudella pariakin jätkää.
Miehiltä ei oikeasti yritystä puutu. Kaikkia keinoja on. Jotkut lassoaa paidalla ja jotkut tarjoilee jotain kukkaa tai paperisydäntä. Joku teki jotain taikatemppujakin..
Törmäsin tuolla yhdessä vaiheessa pariin luokkalaiseen jätkään ja heti eka kysymys oli et kuinka monta oon pegannut.. Kun vastasin, että en yhtään, niin oli ihan että NO NYT SITTEN ja nappas jonkun seuraavan ohimenevän siitä. Olin et joo okei, näkyillään Matheus ja lähin sivummalle muiden luo. Matheus jatko kuitenkin puhumista sen kanssa ja katteli ja osotteli mua. Tosi vaikea arvata mitä seurasi... ~5min ajan sain toistella eitä ja luikahdella pois sen kainalosta. Syitä miks mun olis pitäny sen kanssa suudella, oli että se oli lihaksikas, sillä oli myös lävistys (korvan rustossa) ja koska se oli argentiino eli oltiin kummatkin ulkomaalaisia. (Maanantaina koulussa selvis et ei se edes ollut Argentiinasta!). Kaikesta suostuttelusta ja painostuksesta huolimatta ei kiitos.
Kuten aiemmin jo sanoin, niin adorein Buchehcaa, koska se soitti funkia. Funkilla on vähän huono maine, mutta mun mielestä se on maailman parasta tanssimusiikkia ikinä. Jää kaikki teknopopitukset ja Pitbullit sun muut nykyhetken kuumat jutut kauas taakse.. Funkin lyriikat on yleensä tosi seksistisiä, yhtä putariaa useimmiten, ja kaikki tietysti osaa sanat. Olin ilonen kun tunnistin biiseistä tosi monia ja osasinki useita.
Ekoja biisejä mitä täällä lauleskelin ja ylipäätään opin!
Tätä ei saa soittaa radiossa, koska sisältää liikaa aseisiin liittyvää matskua.
Tän kuulin jo Suomessa ennen lähtöä.. Lauleskelen tätä kaverin kanssa koulussa :D Mä hoidan kertsin sanat ja se haukkumisen.
Se miten täällä meninat tanssii just funkii, niin ei sitä voi edes verrata menoon Suomessa.. Täällä jätkät rebolaa paremmin kun muijat siellä. Tulee ikävä sitä et jätkät ylipäätään tanssii, puhumattakaan nyt siitä et ne myös OSAA.
Me oltiin tuolla festassa loppuun asti, eli siinä ennen kahta lähdettiin. Kotona olin kahden aikoihin väsyneenä ja jalat kipeinä.
Seuraava micareta on elokuussa, sitä odotellessa...
Viikonlopusta ja micaretasta kirjotan myöhemmin kunhan saan sen (pitkän) tekstin valmiiksi..
Tänään on neljä kuukautta siitä, kun lähin Suomesta. Aika on kulunut järjettömän nopeasti, mikä on ihan kamalan pelottavaa. Puoliväliin on nyt enää 1,5kk ja pelkään, että aika loppuu käsiin vaikka on mulla vielä yli 7 kuukautta aikaa. Mulla on nyt vaan niin hyvät fiilikset olla täällä, että en millään tahtoisi täältä koskaan pois. Rakastan olla täällä. Huomaan, että oon tullut yli siitä vaiheesta missä vertasi asioita täällä Suomeen ja piti asioita siellä parempina. Nyt toi on kääntynyt päälaelleen ja huomaan, että arvostelen asioita Suomessa aika rankalla kädellä ja paheksuvasti - täällä niin moni asia on paremmin. Oikeastihan asia ei ihan noin taida olla, mutta alan jo olla niin tottunut täällä kaikkeen ja pitämään niitä normaaleina ja "oikeina". Kutsutaan varmaan myös sopeutumiseksi.
Tänään mulla oli portugalin suullinen koe ja piti kertoa portugaliksi omista rutiineistaan. Vähän hassua, kun justiinsa tiistaina piti kokeessa kirjoittaa samasta aiheesta. Noh, meni enemmän kuin hyvin ja olisin voinut jauhaa siinä vaikka ja mistä, välillä eksykin jutut vähän sivuraiteille.. Tunti oli todella tylsä, kun jokaisen rutiini piti kuunnella. Ei millään pahalla mun kurssikavereita kohtaan tosiaan, mutta kyllä vajaan kymmenen henkilön viikon rutiinien kuuleminen kyllästyttää. Teki ne sitten mitä vaan. Sain A:n tosta suullisesta kokeesta, eli parhaan mahdollisen. Kuulemma pitää vaan keskittyä painottamaan sanoja enempi. Oon tosi tyytyväinen! Puhun kuulemma tosi sujuvasti, että mulla ei oo ongelmia puhua. En myöskään tee kummempia kielioppivirheitä puhuessani. Sain myös tietää kirjallisen kokeen tuloksen ja siinä sain kaikista tehtävistä A:n. Virheitä oli vain kirjoituksessa, jossa oli pari kirjoitusvirhettä ja käytin yhtä sanaa, jonka sijasta olisi pitänyt käyttää toista. Tosi tyytyväinen voin olla siihenkin.
Pitää vaan jatkaa puhumista enempi ja enempi ja koittaa miettiä sitä ääntämistä vieläkin enemmän, niin hyvä tulee :)
Eilinen sujahti kauhean nopeasti, kun oli paljon tekemistä. Lounaan jälkeen lähdin ostamaan uusia vihkoja (oon jo täyttänyt kaksi päiväkirjaa) ja lahjaa Isadoralle. Ostin kivan käsikorun, josta toivon että se tykkäilee.. En yhtään osaa sanoa, kun en tunne Doraa vielä niin hyvin. Osteluiden jälkeen painuin juoksemaan ja tekemään lihaskuntoa meidän salille, jonka jälkeen ehdin vain käydä kotona suihkussa ja valmistautumassa, kun piti jo lähteä tekemään portugalin koetta.
Koe oli tosi helppo. Aluksi lyhyt dialogi, josta oli sitten väittämiä, jotka täytyi merkitä todeksi tai vääräksi. Kuullunymmärtäminen, jossa piti täyttää puuttuvia sanoja tekstiin, sekä lopuksi lhyt kirjoitelma oman päivän rutiineista. Ei siinä kauaa mennyt ja olin valmis noin puolen tunnin jälkeen. En viitsinyt heti soittaa mãea hakemaan, joten kävin hakemassa Guaranán (oon alkanut addiktoitumaan) ja jäin juttelemaan kurssilaisten kanssa hetkeksi. Kun kurssilaiset lähti kukin suuntaansa, niin mulle tuli juttelemaan joku parikymppinen tyttö. Kysyi, että mähän oon Suomesta ja sanoi, että on aina halunnut jutella mulle ja tutustua Suomeen. En koskaan ollut nähnytkään koko tyyppiä, joten musta tosi hassua, että hän aina halunnut jutella mulle.. Kyseli sitten perusjuttuja, että miten mun portugali sujuu ja kauan oon ollut täällä ja lopulta meseä, jonka ihan mielelläni annoin. Rakastan täällä tätä, miten tuntemattomienkin kanssa voi jutella ihan hyvin ja se on täysin normaalia. Ei ole ikävä Suomen tuppisuumeininkiä, jossa jos menet puhumaan tuntemattomalle kadulla, niin sun oletetaan olevan hullu tai kännissä..
Tunnin jälkeen lähdettiin perheen kanssa iltapalalle japanilaiseen ravintolaa tässä lähellä, koska siellä oli tarjous että sai kaksi annosta yhden illalla. Paikka olikin ihan täynnä ja saatiin odotella vapaata pöytää hetki. Kunhan pöytä vapautui, niin ruokaa ei kuitenkaan tarvinnut odottaa, vaan se saapui todella nopeasti. Japanilainen kuuluu mun lempiruokiin nykyään, vaikka en sitä koskaan Suomessa syönytkään! Todella hyvää.
Tänään koulussa biologian laboratoriotunnilla tutkittiin omia veriryhmiä ottamalla verta sormenpäästä ja laittamalla siihen jotain väriainetta ja sillain. Mulla tosiaan on neulakammo, mutta ehdin jo vähän tottua pistelyyn, kun ennen vaihtoon lähtöä piti ottaa 5 rokotusta. Näiden melkein 4 kuukauden aikana mun sietokyky on kuitenkin ilmesesti laskenut aikasempaakin alemmaksi ja mua alkoi tunnilla pyörryttää ennen kuin edes mitään aloitettiin tekemään. Itse en luonnollisesti tahtonut ottaa selvää veriryhmästäni, mutta siinä vaiheessa kun vierustoveria pistettiin sormeen, niin mulla alkoi tehdä pahaa vaikka en edes katsonut. Hetken kestin, mutta lopulta alkoi olemaan niin heikko olo, että oli pakkoa läteä ulos luokasta juomaan vettä ja istumaan. Ei ollut pyörtyminen kaukana ja vielä seuraavakin tunti meni vähän heikossa hapessa.. Helpotti sitten kuitenkin.
Lounaan jälkeen lähdin Vila Velhaan moikkaamaan muita suomalaisia, tehtiin hedelmäsalaattia kuten viimeksikin. Oli kivaa puhua suomea ja vaihdella kuulumisia, vaikka suomi vähän tökkikin. Huomasin, että syyllistyn kääntämään asioita suoraan portugalista suomeen, minkä seurauksena mulla tulee vähän outoja verbejä välillä.. En tiedä oletteko huomanneet. Ihan outoa miten Suvilla ja Siirillä on täällä jäljellä enää noin kuukausi. Aika mennyt järjettömän nopeasti, hassua ajatella että sillon kun viimeksi nähtiin, niin olin ollut täällä vasta kuukauden. Kolme kuukautta katosi jonnekin.
Huomenna mulla on ohjelmassa mani- ja pedikyyrin lisäksi portugalin suullinen koe, mitä odottelen ihan innolla. En osaa ottaa stressiä, kun ei tuo ole mikään stressattava juttu.. Perjantaina menen veljen kanssa käymään orpokodissa ilahduttamassa lapsia, lauantaina micareta ja sunnuntaina churrasco. Katsoo nyt milloin ehdin seuraavan kerran kirjoitella!
Ihan aluksi; korvapuusteista tykättiin tosi paljon! Meni kaikki yhdessä päivässä; veli söi viisi ja paikin 4! Heti kyseltiin, että milloin teen lisää.. Katsoo nyt jos viikonloppuna olisi aikaa. On alkanut olemaan kauhea määrä tekemistä koko ajan, joutuu bloginkin päivittämiselle etsimään aikaa..
Viikonlopuksi mentiin Iririin, kauniiseen rantapaikkaan lähellä Guaraparia, jossa vietin karnevaalit. Pysyttiin todella hienossa ja modernissa talossa, josta oli näköala merelle.
Oltiin tuolla taas semmosella perusporukalla; naapurit + muutama muu tuttavaperhe. Tehtiin churrascoa ja syötiin kakkua synttärisankareiden, eli pain ja parin naapurin, kunniaksi. Paikka oli tosi nätti ja oli kivaa, mutta ei mitenkään ihmeellistä. Alan jo turtua jatkuvaan nätteihin paikkoihin matkustelemiseen, mikä on musta kamalan surullista! Enmä tahdo tottua.
Sunnuntaina juhlittiin mun kaverin Isadoran synttäreitä menemällä keilaamaan pienellä kaveriporukalla. Tai oli tarkoitus mennä, mutta keilahalli oli ihan täynnä lapsia, joten päädyttiin ottamaan taxi sellaseen hampurilaispaikkaan. Siellä syötiin ja juteltiin muutama hetki, itse kuitenki olin jo niin väsynyt reissaamisen jäljiltä, ettei musta kauheesti juttuseuraa ollut. Kotiin ja nukkumaan pääsin vasta yhdentoista aikoihin ja oli taas astetta kauheampi maanantai.. Järkyttävin kooma aikoihin.
Ruokapaikan seinä; Obama puhuu myös portugalia.
Aiemmin joku pyyteli mua kirjoittamaan portugaliksi jotain, joten tässä nyt tulee yhden koulupäivän ajatuksia päiväkirjastani. Luulen, että suurimmalta osalta lukijoista ei portugali ihan taivu, mutta voitte vaikka veikkailla mistä on kyse!
Ser intercambista não é facil. Acho que isso é a coisa mais difícil eu fiz na minha vida até hoje. Estou entre dois países; Finlândia e Brasil. Eu amo o Brasil, minha família brasileira, minha cidade e tudo. Minha vida aqui é muito diferente do que na Finlândia mas eu gosto disso. Gosto de tempo quente e pessoas alegres. Adoro comida brasileira e churrasco que a gente não faz muito na Finlândia. Minha casa é aqui e não queria ir embora.
Contanto, eu amo a Finlândia também. Ela é minha pátria e minha casa é sempre lá. Tenho saudades de casa, minha família e meus amigos. Minha vida na Finlândia é boa. Ás vezes estou com vontade de voltar pra lá porque seria tão fácil só continuar minha vida lá sem uma cultura e língua nova, com minha família e todas coisas conhecidas. Mas não estou pronta para voltar. Eu ainda tenho coisas para aprender sobre o Brasil, a cultura dele e o português. Aqui eu tenho saudades da Finlândia mas sei que lá vou ter saudades do Brasil. Tenho duas casas agora, então vou sempre ter saudades de casa..
Ja lopuksi ajatus, jonka joskus vaihtovuoteni ekalla viikolla kirjoitin vihkooni, ja jonka edelleen ajattelen olevan täysin totta;
Eu acho que fazer intercambio foi a pior, a mais doida e a melhor decisão da minha vida.
Eilen linkutin jalkani kanssa sateessa supermercadoon kattomaan josko sieltä löytys tuorehivaa ja onnistuin löytämään! Hävyttömän kokosen 500g paketin tosin, mutta hiivaa se on. Löytyi loogisesti vielä samasta paikasta kuin Suomestakin eli margariinien sun muiden läheltä kylmästä. Mãe oli ihan että TOIKO on sitä. Varmasti on kyllä oikeeta, hajusta ei voi erehtyä.
Teen pullaa Maurilla, hehheh...
Hiivaa hain siis sen takia, että aion tänään tehdä korvapuusteja! Mua tosin pelottaa, että miten sujuu hiivataikinan teko kun viimeksi on semmosta väsäillyt pari vuotta sitten köksän tunneilla.. Ei se tosin kamalasti voi mennä pieleen, eihän? Aion onnistua. Jos täältä löytyis mustikoita, niin voisin tehdämustikkapiirakkaa kanssa, mutta luokkalaisten vastaukset siihen että onko niitä vai eikö, niin oli vähän epävarmoja.. Omenapiirakka vois olla toinen, mutta kattoo nyt miten nuo pullat onnistuu ja innostun tekemään.
Juuri viime postauksessa ehdin valittamaan miten mulla ei vielä ole koulun korttia, niin arvatkaapas minkä sain tänään.. Senpä juuri. Oltiin matkalla tietokoneluokkaan, kun huomasin, että tyyppi joka nappailee kuvia siihen korttiin oli kerrankin paikalla. Menin kysymään, että josko se kuvan ottaminen nyt vihdoin onnistuisi ja poistuin ilosesti kortti kourassa!
Kuvasta ei tullut ihan järkyttävää ja kaikki tiedot on ihan oikein, jee! Taustalla päväkirjani vuodatuksia..
Tänään koulussa tajusin, että alle kaksi viikkoa, niin oon ollut täällä jo 4kk. Eipä siinä muuten mitään ihmeellistä, mutta silloin on takana jo 1/3 mun vuodesta! Puoliväliin on siitä matkaa enää 1,5kk. Ei tätä ajan kulumista voi kun ihmetellä..
Kirjotin tänään sen kauan aikaa sitten luvatun koulupostauksen koulussa, tässä on!
Mä opiskelen koulussa nimeltä Centro Educacional Charles Darwin. Koulu on yksityinen, kuten kaikkivähänkin paremmat koulut Brasiliassa. Yksityiset koulut maksaa, koulusta riippuen et minkä verran. Mun koulu on kallis, mutta tarkkaa hintaa en tiedä. Hintaan vaikuttaa paljon se, että mun koulu on tosi hyvä. Jonkin tutkimuksen mukaan koko maan 5. paras ja vuonna 2008 ENEM-kokeiden tulosten perusteella paras. Brasilian kokosessa maassa toi on aika todella hyvä!
Koulu jotenkin syventää aineisiin, joita tarvitaan lääkiksessä ja mun luokalta suurin osa tahtookin opsikella lääketiedettä. Biologiaa, fysiikkaa, kemiaa ja matikkaa on siis paljon. Viikossa on kahta eri biologiaa, kahta eri fysiikkaa, fysiikka-kemia, orgaaninen kemia ja kolmea eri matikkaa. Mun koulusta saa siis tosi hyvät lähtökohdat läpäistä vestibular ja päästä lääkikseen. Viime vuonna Vitóriassa olevaan UNIVIX-yliopistoon lääketiedettä opiskelemaan päässeistä 80:stä opiskelijasta 64 tuli Darwinista. Ei ihan huonosti.. Jos vielä kiinnostais se lääkis/eläinlääkis niin tää olisi ihan unelmakoulu.
Koulu alkaa joka päivä 07:00. Tunnit kestää 50 minuuttia kerrallaan ja kahden tunnin välein on 20 minuutin tauko, jonka aikana voi vapaasti liikkua luokasta pois ja syödä. Muutoin luokasta voi poistua vaan opettajan luvalla. Kolmena päivänä viikossa koulu loppuu 12:40 ja kahtena 11:50.
Jokaisella koulun oppilaalla on koulun kortti (kyllä munkin pitäisi se kuulemma pian saada.....), jossa on kuva, nimi, syntymäpäivä jne. Koulun aulassa on portit, joista pääset liikkumaan kouluun sisälle/sieltä pois vain liu'uttamalla korrtia lukijassa. Mulla homma menee niin, että porteilla olevat tyypit tuntee mut ja availee portin mulle. Porttien takia koulusta ei pääse poistumaan kouluaikana mikä mua aluksi tavallaan ahdisti ja oudostutti, kun on tottunut siihen vapauteen mitä suomilukiossa on. Suomessa kun tulet kipeäksi, niin voit vain lähteä kotiin ja selvitellä poissaolot myöhemmin. Täällä su pitää ensin sanoa opettajalle, sitten mennä koordinaattorin luokse, missä mietitään että onko sun ihan pakko lähteä kotiin. Jos vastaus on kyllä, niin soitetaan vanhemmille/jollekin hakemaan.
Aulan porteilta matka jatkuu portaita pitkin omaan kerrokseen ja omaan luokkaan. Jokaisella ryhmällä on oma luokka ja siellä pysytään koko päivä, ellei ole labra- tai liikkatunteja tai vastaavia. Luokkakoot on mun älyisossa koulussa (pelkästään kakkosia jotain 400-500) suuria ja munkin luokassa on oppilaita 45. Tauoilla melutaso nousee ihan uskomattomaksi, mikä oli aluks aika järkytys, mutta nykyään siihen on jo tottunut. Siihen hälinään verrattuna joku PHYKin ruokala on ihan pientä..
Kaikissa aineissa aiheet on aikalailla sitä, mitä oon opiskellut Suomessa viime vuonna. Tää vuosi menee siis aikalailla kertaillessa, kemiaja fysiikka tosin menee melko ohi, kun ei ne oikeen Suomessakaan koskaan kiinnostaneet.. Esim. biologia taas on mulle ihan helposti ymmärrettävissä ja genetiikkaa on kiva kertailla portugaliksi. Siitä on hyötyäkin, kun biologian meinaan kirjoittaa!
Materiaaleina koulussa toimii koulun omat painetut kirjat. Jokaiselle aineelle on oma kirja + kaikkien aineiden yhteinen TM eli taréfa minima. Paksu kirja täynnä kotitehtäviä. Mulla ei ole mitään materiaaleja, joten mun osallisttuminen jää tunneilla melko vähäiseksi.
Tuntien rakenne on aika samaa kuin Suomessa. Välillä tarkastetaan kotitehtäviä, välillä opetellaan uutta kopioimalla ja kuuntelemalla opettajan selityksiä tai katselemalla PowerPoint-esitystä.
Kokeita näillä on joka viikko, aina keskiviikkoisin neljältä. Kokeita on usein useampia kerrallaan, mutta kokeet on melko pieniä. Esseetehtäviä näillä ei ole.
Hyvässä koulussa kun olen, niin mulla englanninkin opetus on ihan laadukasta. Opettajana on tosiaan mun naapuri, joka puhuu englantia ihan sujuvasti ja on ollut Australiassa vaihdossa. Englantia nää opiskelee vain kaksi kertaa viikossa, joten nää on todella paljon jäljessä siitä, mitöä -94 Suomessa on. Tällä hetkellä opiskellaan imperfektiä ja perfektiä, futuuri aloitettiin viime tunnilla. Enkun kirjoitustehtävät on ihan täysi vitsi.. Aiheena saattaa olla esim. onnittelu uuden työpaikan johdosta ja siitä täytyy tehdä neljän lauseen dialogi, jes.
Koulussa on käytössä koulupuku, kuten vissiin aikalailla kaikissa kouluissa Brasiliassa. Mun koulussa se koostuu koulun T-paidasta, sinisistä farkuista ja lenkkareista/tennareista/vastaavista. Farkkujen tilalla voi pojilla olla vaihtoehtosesti koulun shortsit ja tytöillä jotkut polvihousut, jotka on aivan järkyttävät. Koulupuku on ihan ok, mutta välillä raivostuttaa se kaikkien samaan malliin tunkeminen. Onhan se kiva ettei aamulla tarvi miettiä, että mitä laittaa päälle, mut välillä tekisi kovasti mieli jättää päälle se suomilukion epävirallinen koulupuku eli kollarit.. Farkut kun ei mun lempivaatteisiin kuulu.
Koulu täällä on kaikinpuolin ihan okei, vaikka aluksi en tykännytkään yhtään ja vertasin jatkuvasti suomilukioon. Nyt oon jo tottunut ja oppinut hyväksymään tän tälläsenään, vaikka kyllä se suomilukio vie voiton. Kaipaan erityisesti sitä vapautta!
Pahoittelen laiskistumistani tän blogin päivittelyn suhteen! Nyt kun mulla ei ole muuta kuin aikaa, niin päivitän kerrankin kunnolla..
Koulun olympialaiset on jatkuneet meidän luokan osalta huonosti. Pojat voitti koripallossa yhden pelin, mut muuten ollaan hävitty kaikki! Itse en pelannut, joten mua ei voida syyttää.. Lauantaina osallistuin kuitenkin atletismoon, eli yleisurheiluun, lajina 100m juoksu. Yleisurheilussa kisattiin IFESillä, eli koululla minne mun ekaksi oli tarkotus mennä. Näyttihän se ihan kivalta, mut kyllä mä tykkään Darwinista. Tuolla piti olla paikalla kaheksalta aamulla, oli tosi ihanaa herätä lauantaina IHAN VAPAAEHTOISESTI puoli seitsemältä. Jouduin odottelemaan sitä oman lajin alkamista ja oman ryhmän vuoroa jonnekin puoli kymmeneen asti loputtomassa aurinkonpaisteessa ja helteessä, mutta saipahan iho taas vähän lisää väriä. Oma suoritus oli aika nopeasti ohi ja taisin olla oman juoksuryhmäni toinen. Kokonaistuloksista en tiedä, kun lähdin ennen kun ne tulokset oli selvillä.. Ei ne selvinnyt vielä tänäänkään, mutta samapa tuo, kun tuskin olin viiden parhaan joukossa. Juoksu suoritettiin hienolla hiekalla, mikä mulle ainakin oli vähän ylläri, kun odotin punertavaa rataa. Olisi jo pitänyt täällä oppia, ettei kannata olettaa mitään!
Koska hiekka oli vähän epävarma alusta ja yksi ensimmäisen ryhmän juoksija meinas kaatua lenkkareiden kanssa, niin kaikki juos siitä eteenpäin paljain jaloin, kun opettajakin sitä suositteli. Paljain jaloin vedin sit mäkin ja ihan hyvin se kieltämättä meni. Juoksun jälkeen kun aloin kävelemään radan viertä ulos aitauksesta, niin alko varpaaseen sattumaan ja kun katsoin, niin huomasin että varpaanpohja auennut ja vuotaa mukavasti verta. Noh, jäin sinne sitten paikkailtavaks ja heittämään paikkailijan kanssa läppää hulluista brasilialaisista. Sain varpaan somaan pakettiin ja olin ilonen, että olin fiksu ja ottanut havaianasit mukaan.
Kotona availin pakettia ja näytti varvas enemmän kuin somalta:
Punaruskea juttu tuossa on sitä jotain puhdistusjuttua mikä tappaa bakteereja. (Kirveli muuten suoraan sanottuna helvetisti kun ekan kerran laittoi.. ne suomen kielen kauneimmat lenteli taas!)
Muuten kun olympialaisten osalta viikonloppu meni mukavasti. Perjantaina joogan jälkeen lähdin shoppingiin, ensimmäistä kertaa yksin bussilla! Selvisin hengissä eikä matkakaan kestänyt kuin ehkä 5 minuuttia.. Pikkujuttu ehkä, mutta mulle iso! Tuntuu hienolta, että osaa ihan yksin liikkua paikasta toiseen, eikä aina ole kyydistä riippuvainen. Shoppingissa ehdin kyllä olla vain hetken, kun porukat oli siellä ostamassa lahjoja ja lähdin sitten niiden kanssa samaa matkaa kotiin ja valmistautumaan illalla olevia synttäreitä varten.
Synttärit oli pain kummitytön, Sophian, isän. Vitórian ja Vila Velhan välinen Terceira Ponte oli tukossa, kun siinä oli käynt joku onnettomuus, joten jouduttiin kiertämään Vila Velhassa asuvan perheen luo jostain todella pitkältä.. Päästin perille kuitenkin. Ne asuvat Praia da Costalla, siis ihan rannalla, hulppeassa kerrostaloasunnossa, joka on ihan järkyttävän kokoinen.. Synttärit oli perus synttärit; sukulaisia ja syötävää. On vaikeaa yrittää pysyä jotenkin hoikkana, kun aina on joku syy juhlia tai järjestää churrasco! Toi on tosi tyypillistä brasilialaisille ja varmasti tulee Suomessa olemaan outoa, kun ei ole jonkun synttäreitä tai mitään muutakaan joka viikko tai edes joka kuukausi.
Synttäreiltä tultiin kotiin puolen yön jälkeen, joten lauantain aikainen herätys oli tosiaan nautinnollinen... Olympialaisten jälkeen tulin kotiin suihkuun ja syömään ja lähdin shoppingiin uudestaan, perjantaina kun jäi vähän lyhkäiseksi. Varpaan heikosta kunnosta huolimatta oli ihan pakko lähteä linkkaamaan, kun en tahtonut kotiinkaan jäädä. Piti hankkia juoksutrikoot, kun pelishortseilla juoksemisen oon todennut epämukavaksi. Jossain vaiheessa ne shortsit alkaa aina kiipeämään ylös reisiä pitkin tai menee muuten vaan huonosti. Nyt on sitten upouudet Niken harmaa-pinkit juoksutrikoot jotka jalassa kelpaa juosta ja harrastaa muutakin liikuntaa! Vielä kun varvas paranisi sen verran, että edes kävely normaalisti onnistusi..
Lauantaina menin aikaisin, eli joskus yhdeksän-kymmenen aikoihin nukkumaan ja heräilin seuraavana aamuna 11 jälkeen.. Nopeasti vaatteiden vaihto, tukan pesu + muu laittautuminen ja aamupalaksi pala appelsiinikakkua (terveellistä, eikös?) ja menoksi. Ohjelmassa pain ja avón synttäreiden sekä äitienpäivän kunniaksi churrasco.. Oon nyt syönyt churrascoa varmaan kolmena viikonloppuna peräkkäin ja samaa on ohjelmassa ensi viikkonloppuna! Churrasco meni kivasti suvun kanssa jutellessa ja syödessä. Tarjolla oli myös kahta superhyvää kakkua! Toista, maracujá-suklaa, jäi jäljelle vielä tänään syötäväksi, nam.
Tänään pääsin varpaan takia menemään havaianaseilla kouluun, normaalisti kun on pakko käyttää tennareita/lenkkareita/vastaavia. Mun tuurilla kohdalle osui tietysti sadepäivä enkä voi juuri sanoa nauttineeni mun "etuoikeudesta" ! Varpaan takia jää nyt joogailut ja juoksemiset hetkeksi väliin, eikä uiminenkaan onnistu. Toivotaan kuitenkin, että olisi kunnossa torstaihin mennessä, kun sillon olisi olympialaisissa ohjelmassa futsal! Vähän heikolta tosin näyttää.
Futsalista tuli mieleen, että oon päättänyt ottaa huulilävistykseni täällä pois, jotta pääsen pelaamaan rantafutista. Hostäitiä lainaten mun kannattaa nyt tosiaan nauttia täällä kaikesta ja erityisesti kaikesta siitä, mitä en Suomessa voi tehdä. Omin voimin ei tuo lävistys osoita irtoamisen merkkejä, joten joku päivä mennään jonnekin irroittamaan se. Tulee viikkoihin taas vähän lisää tekemistä! Tätä menoa tuun huippukuntoisena takasin Suomeen.
// Melkein unohtui! Sunnuntaiaamuna kun onnittelin mãea äitienpäivän johdosta, niin se halusi halin ja sanoi, että on tosi hyvä kun oon täällä. Tuli hirmu hyvät fiilikset tosta ja melkein itketti! Mun perhe täällä on ihan loisto.
Herrajumala, kun unohdin eilen hehkuttaa.. Meillä on talviloma heinäkuun lopussa ja mulla on nyt suunnitelmat varmistuneet niin, että ensimmäisen viikon lomasta vietän Belo Horizontessa ja toisen RIO DE JANEIROSSA!! Ah mulla on ollut niin ikävä Rioa ja kamalan polttava halu päästä käymään kaikki perus turistikohteet siellä läpi, kun tammikuussa ei siihen ollu aikaa. Heinäkuussa sitten on! Yksin lähden matkailemaan ja pysyn Rion hostperheeni luona, tulee varmasti superhieno viikko siellä! Yksi kaveri sieltäpäin jo suunnittelee vievänsä mut katsomaan futista.. En millään malttaisi odottaa!
Tänään meillä alkoi koulun olympialaiset. Tai no, alkoi ne oikeastaan jo viime lauantaina suunnistuksella tai vastaavalla, jonka meidän luokka voitti (tietysti) ! Tänään lajina oli käsipallo ja meidän luokka hävisi, sekä tytöt että pojat. No, eipä sillä niin väliks, loppupäivä kateltiin parin luokkalaisen kanssa pelejä ja arvosteltiin muiden luokkien miehenalkujen ulkonäköä.. Oman luokan jätkissä kun ei kauheasti ole kehuttavaa :D Huomenna pelit jatkuu koripallolla, joten huomennakin rento päivä..
Hurja, kun tuntuu ettei tiedä mitä tänne kirjotella! Arki rullailee niin normaalisti, ettei ole mitään ihmeellistä kerrottavaa.
Viime aikoina on kyllä ollut ihan ihme päänsärkyjä ja vatsakipuja, joista oon kyllä selvinnyt kun napannut buranaa tai paramaxia. Vainoharhasena tietty mietin heti et "apua nyt iskee kulttuurishokki", mutta ehkä se on vaan jotain muuta. Kulttuurishokkia kyllä puoltaa ihan järjettömän vaikeat aamut. Oon usein aamusin ihan kuollut ja masentunut lahna ja ajatukset suuntautuu Suomeen ja ikävöintiin turhankin helposti. Päivää myöten kuitenkin piristyn ja koulupäivän puolivälissä olen jo ihan oma pirteä itseni joka rakastaa elämäänsä täällä!
Viikonloppu meni todella hyvin! Lauantaina oli Gustavon synttäreiden kunniaksi churrasco niiden uudella talolla. Gustavo kannattaa Atléticoa (yök..), joten kaikki oli mustavalkoista. Kaikki pöytäliinoja ja vaimon, Letician, kynsiä myöten! Kakkuunkin oli kirjoitettu GALO. Päätettiin sitten, että mun synttärifestassa kaikki on SINIVALKOISTA. Sopii paremmin kuin hyvin, Cruzeiron sekä Suomen värit. Suunniteltiin, että järjestetään ihan isohkot juhlat ja kutsutaan paljon ihmisiä, huippukivaa!
Sunnuntaina mentiin tuttavaperheen luo Serraan nauttimaan churrascosta uudestaan. Oli perushyvää kuten aina. Syötiin, pelattiin futista, juteltiin. Ei mitään ihmeellistä! Hostveli kuitenkin kysy että tahdonko lähteä isolla porukalla micaretaan tämän kuun lopussa ja mun vastausta ei varmaan tarvi miettiä, joten onpahan jotain mitä odottaa tässä kuussa! Samassa paikassa kuin viimeksikin, tällä kertaa nimellä Nana Fest.
Tänään kävin pizzalla muiden vaihtareiden kanssa, kaks tyttöä Italiasta, yks Norjasta ja miehenpuolikas Belgiasta. En juurikaan tykkää hengailla vaihtareiden kanssa, kun ne on kaikki olleet täällä jo ikuisuuden, noin 9 kuukautta, ja tuntee toisensa ja on jo tiivis porukka. Vaikea päästä juttuihin mukaan, varsinkin mun vähän ujolla perusluonteella. Muutenkin tykkään enemmän viettää aikaa brasilialaisten kanssa! Meni ilta kuitenkin ihan kivasti, vaikka en kauheasti puhunutkaan. Näkyi kyllä puhumattomuus taas siinä kun pai tuli hakemaan, järkyttävä puhuminen ja pälpätys ties mistä..
Tarkotus oli kirjottaa otsikkoon ruotsiksi hyvää vappua, mutta tajusin etten muista mikä se on, saatika miten kirjoitetaan..
Täällä arki rullailee entiseen malliin ja viikot hujahtelee ohi. Tänään käytiin mãen kanssa laittamassa hiuksia, mulle tehtiin joku kosteutushoito ja lyhennettiin vähäsen, että saatiin kuivimmat pätkät pois ja vähän paksumman olonen tukka. Tykkään! Tuntuu ja näyttää hiukset ihan erilaiselta.
Huomenna on jo vappu ja toukokuu. Vappua vietetään täälläkin, joku työläisten päivähän se on Suomessakin? Meno tosin vähän erilaista, luulen että Suomen vappu on aika uniikki juttu. Yksi niistä pahimmista perseet olalle -juhlista juhannuksen kanssa.. Meillä vappu menee churrascossa, joka järkätään Gustavon synttäreiden kunniaksi. Sunnuntaina on myös churrasco, mutta en tiedä missä, selviää sitten sunnuntaina!
Tomaattikanaa, aika perus lounas meillä.
Vihreitä papuja, kananmunaa ja farofaa.
FEIJÃO <3 Papuja, papuja joka päivä. Rakastan!!
Nokun MTV:n Cribs-ohjelmassakin aina näytetään jääkaappi...
Blogin otsikon kuva, tykkään tästä hirmusti! Joki/kanaali tai joku tästä meidän läheltä.
UFES:n kielikeskus, jossa kulutan puolitoistatuntisen kaksi kertaa viikossa.
Tosi vanha kuva, sillon kun kävin kattomassa Toy Story 2:n 3D:nä Isadoran ja Camillan kanssa.
Koulun olympialaiset... ei voitettu :(
Lähdettiin Serraan, missä tapahtuma oli, joskus viiden jälkeen. Saavuttiin paikalle, kun eka esiintyjä Tomate oli jo aloittanut ja paikalla oli jo paljon väkeä. Kierrettiin siinä paikat eka että nähtiin tuttuja. Välillä jäätiin paikalleen tanssimaan, mut aika paljon vaan kierreltiin siellä.
Ruokapaikan seinä; Obama puhuu myös portugalia.
Teen pullaa Maurilla, hehheh...
Kuvasta ei tullut ihan järkyttävää ja kaikki tiedot on ihan oikein, jee! Taustalla päväkirjani vuodatuksia..
Koska hiekka oli vähän epävarma alusta ja yksi ensimmäisen ryhmän juoksija meinas kaatua lenkkareiden kanssa, niin kaikki juos siitä eteenpäin paljain jaloin, kun opettajakin sitä suositteli. Paljain jaloin vedin sit mäkin ja ihan hyvin se kieltämättä meni. Juoksun jälkeen kun aloin kävelemään radan viertä ulos aitauksesta, niin alko varpaaseen sattumaan ja kun katsoin, niin huomasin että varpaanpohja auennut ja vuotaa mukavasti verta. Noh, jäin sinne sitten paikkailtavaks ja heittämään paikkailijan kanssa läppää hulluista brasilialaisista. Sain varpaan somaan pakettiin ja olin ilonen, että olin fiksu ja ottanut havaianasit mukaan.
Kotona availin pakettia ja näytti varvas enemmän kuin somalta:
Punaruskea juttu tuossa on sitä jotain puhdistusjuttua mikä tappaa bakteereja. (Kirveli muuten suoraan sanottuna helvetisti kun ekan kerran laittoi.. ne suomen kielen kauneimmat lenteli taas!)
