Viikonloppu

Pahoittelen laiskistumistani tän blogin päivittelyn suhteen! Nyt kun mulla ei ole muuta kuin aikaa, niin päivitän kerrankin kunnolla..

Koulun olympialaiset on jatkuneet meidän luokan osalta huonosti. Pojat voitti koripallossa yhden pelin, mut muuten ollaan hävitty kaikki! Itse en pelannut, joten mua ei voida syyttää..
Lauantaina osallistuin kuitenkin atletismoon, eli yleisurheiluun, lajina 100m juoksu. Yleisurheilussa kisattiin IFESillä, eli koululla minne mun ekaksi oli tarkotus mennä. Näyttihän se ihan kivalta, mut kyllä mä tykkään Darwinista. Tuolla piti olla paikalla kaheksalta aamulla, oli tosi ihanaa herätä lauantaina IHAN VAPAAEHTOISESTI puoli seitsemältä. Jouduin odottelemaan sitä oman lajin alkamista ja oman ryhmän vuoroa jonnekin puoli kymmeneen asti loputtomassa aurinkonpaisteessa ja helteessä, mutta saipahan iho taas vähän lisää väriä. Oma suoritus oli aika nopeasti ohi ja taisin olla oman juoksuryhmäni toinen. Kokonaistuloksista en tiedä, kun lähdin ennen kun ne tulokset oli selvillä.. Ei ne selvinnyt vielä tänäänkään, mutta samapa tuo, kun tuskin olin viiden parhaan joukossa. Juoksu suoritettiin hienolla hiekalla, mikä mulle ainakin oli vähän ylläri, kun odotin punertavaa rataa. Olisi jo pitänyt täällä oppia, ettei kannata olettaa mitään!

Koska hiekka oli vähän epävarma alusta ja yksi ensimmäisen ryhmän juoksija meinas kaatua lenkkareiden kanssa, niin kaikki juos siitä eteenpäin paljain jaloin, kun opettajakin sitä suositteli. Paljain jaloin vedin sit mäkin ja ihan hyvin se kieltämättä meni. Juoksun jälkeen kun aloin kävelemään radan viertä ulos aitauksesta, niin alko varpaaseen sattumaan ja kun katsoin, niin huomasin että varpaanpohja auennut ja vuotaa mukavasti verta. Noh, jäin sinne sitten paikkailtavaks ja heittämään paikkailijan kanssa läppää hulluista brasilialaisista. Sain varpaan somaan pakettiin ja olin ilonen, että olin fiksu ja ottanut havaianasit mukaan.

Kotona availin pakettia ja näytti varvas enemmän kuin somalta:

Punaruskea juttu tuossa on sitä jotain puhdistusjuttua mikä tappaa bakteereja. (Kirveli muuten suoraan sanottuna helvetisti kun ekan kerran laittoi.. ne suomen kielen kauneimmat lenteli taas!)

Muuten kun olympialaisten osalta viikonloppu meni mukavasti. Perjantaina joogan jälkeen lähdin shoppingiin, ensimmäistä kertaa yksin bussilla! Selvisin hengissä eikä matkakaan kestänyt kuin ehkä 5 minuuttia.. Pikkujuttu ehkä, mutta mulle iso! Tuntuu hienolta, että osaa ihan yksin liikkua paikasta toiseen, eikä aina ole kyydistä riippuvainen. Shoppingissa ehdin kyllä olla vain hetken, kun porukat oli siellä ostamassa lahjoja ja lähdin sitten niiden kanssa samaa matkaa kotiin ja valmistautumaan illalla olevia synttäreitä varten.

Synttärit oli pain kummitytön, Sophian, isän. Vitórian ja Vila Velhan välinen Terceira Ponte oli tukossa, kun siinä oli käynt joku onnettomuus, joten jouduttiin kiertämään Vila Velhassa asuvan perheen luo jostain todella pitkältä.. Päästin perille kuitenkin. Ne asuvat Praia da Costalla, siis ihan rannalla, hulppeassa kerrostaloasunnossa, joka on ihan järkyttävän kokoinen.. Synttärit oli perus synttärit; sukulaisia ja syötävää. On vaikeaa yrittää pysyä jotenkin hoikkana, kun aina on joku syy juhlia tai järjestää churrasco! Toi on tosi tyypillistä brasilialaisille ja varmasti tulee Suomessa olemaan outoa, kun ei ole jonkun synttäreitä tai mitään muutakaan joka viikko tai edes joka kuukausi.

Synttäreiltä tultiin kotiin puolen yön jälkeen, joten lauantain aikainen herätys oli tosiaan nautinnollinen... Olympialaisten jälkeen tulin kotiin suihkuun ja syömään ja lähdin shoppingiin uudestaan, perjantaina kun jäi vähän lyhkäiseksi. Varpaan heikosta kunnosta huolimatta oli ihan pakko lähteä linkkaamaan, kun en tahtonut kotiinkaan jäädä. Piti hankkia juoksutrikoot, kun pelishortseilla juoksemisen oon todennut epämukavaksi. Jossain vaiheessa ne shortsit alkaa aina kiipeämään ylös reisiä pitkin tai menee muuten vaan huonosti. Nyt on sitten upouudet Niken harmaa-pinkit juoksutrikoot jotka jalassa kelpaa juosta ja harrastaa muutakin liikuntaa! Vielä kun varvas paranisi sen verran, että edes kävely normaalisti onnistusi..

Lauantaina menin aikaisin, eli joskus yhdeksän-kymmenen aikoihin nukkumaan ja heräilin seuraavana aamuna 11 jälkeen.. Nopeasti vaatteiden vaihto, tukan pesu + muu laittautuminen ja aamupalaksi pala appelsiinikakkua (terveellistä, eikös?) ja menoksi. Ohjelmassa pain ja avón synttäreiden sekä äitienpäivän kunniaksi churrasco.. Oon nyt syönyt churrascoa varmaan kolmena viikonloppuna peräkkäin ja samaa on ohjelmassa ensi viikkonloppuna!
Churrasco meni kivasti suvun kanssa jutellessa ja syödessä. Tarjolla oli myös kahta superhyvää kakkua! Toista, maracujá-suklaa, jäi jäljelle vielä tänään syötäväksi, nam.

Tänään pääsin varpaan takia menemään havaianaseilla kouluun, normaalisti kun on pakko käyttää tennareita/lenkkareita/vastaavia. Mun tuurilla kohdalle osui tietysti sadepäivä enkä voi juuri sanoa nauttineeni mun "etuoikeudesta" !
Varpaan takia jää nyt joogailut ja juoksemiset hetkeksi väliin, eikä uiminenkaan onnistu. Toivotaan kuitenkin, että olisi kunnossa torstaihin mennessä, kun sillon olisi olympialaisissa ohjelmassa futsal! Vähän heikolta tosin näyttää.

Futsalista tuli mieleen, että oon päättänyt ottaa huulilävistykseni täällä pois, jotta pääsen pelaamaan rantafutista. Hostäitiä lainaten mun kannattaa nyt tosiaan nauttia täällä kaikesta ja erityisesti kaikesta siitä, mitä en Suomessa voi tehdä. Omin voimin ei tuo lävistys osoita irtoamisen merkkejä, joten joku päivä mennään jonnekin irroittamaan se. Tulee viikkoihin taas vähän lisää tekemistä! Tätä menoa tuun huippukuntoisena takasin Suomeen.

// Melkein unohtui! Sunnuntaiaamuna kun onnittelin mãea äitienpäivän johdosta, niin se halusi halin ja sanoi, että on tosi hyvä kun oon täällä. Tuli hirmu hyvät fiilikset tosta ja melkein itketti! Mun perhe täällä on ihan loisto.