Eilen aamupalan jälkeen lähdettiin autolla kiertelemään Vitóriaa ja nää näytti mulle paikkoja. Kierreltiin ympäriinsä siellä täällä enkä tosiaan tiedä missä kaikkialla käytiin..
Aluksi käytiin favelan juurella viemässä jollekin näiden tuntemalle naiselle jotain, se ei ollutkaan ihan niin hökkelikköä kun luulin, vaan näytti jopa melkein kivalta . Vitória on tosi kaunis. Jossain vaiheessa käytiin semmosella klubilla missä nää käy, Clube Ítalo Brasilero tai jotain vastaavaa, siellä oli just uima-altaita, futsal-sali, futiskenttä, tenniskentät, grillauspaikkoja ja semmosta. Sieltä oli kivat näkymät Vila Velhan ja Vitórian välissä olevalle sillalle.


Sisätiloista en tiä kun ei käyty siellä. Tuolla tullaan ilmesesti käymään useemminki. Käytiin myös katsomassa rantaa, minkä nimeä en muista, mut se on kuulemma yks hyvistä rannoista.

Klubilta lähdettiin käymään Vila Velhan puolella. Toi silta on kyl oikeesti tosi hieno. Sen päältä näkee hienosti sekä Vila Velhan et Vitórian puolelle. Vila Velhassa mentiin jonkun tosi ison mäen päälle katsomaan 500 vuotta vanhaa kirkkoa. Kirkko nyt itsessään ei ollu kovin kummonen, kun ei noi kirkot muutenkaan oo ihan se mun juttu, mutta sieltä mäen päältä oli tosi hieno näköala!!


Eilen tosi kuuma päivä, aurinko paistanut lähes pilvettömältä taivaalta koko ajan ja asteita varmasti ainakin 35. Tuolla mäen päällä olikin ihanaa kun oli tosi voimakas tuuli, oli sen ansiosta jopa ihan siedettävää olla!

Vila Velhasta lähdettiin takasin Vitóriaan ja mentiin syömään São Pedro nimiseen paikkaan, joka kuulemma on tosi perinteinen ravintola ja se on erikoistunu kalaruokiin. Mun ei tarvinnu miettiä että mitä syön kun perhe halus että maistan jotain Espírito Santolle tyypillistä ruokaa. Alkuruoaksi oli rapua tarjoiltuna niin että se vielä oli siinä kuoressaan ja siitä se sit lusikoitiin. Päälle oli ripoteltu vähän juustoa ja itse rapu näytti ihan tonnikalalta mut en muuten tiedä yhtään mitä siinä oli, hyvää kuitenkin! Sen seuraks oli tarjolla jotain rantahiekalta näyttävää jauhojuttua, joka maistukin vähän hiekalta. Pääruoaksi oli iso patajuttu, missä oli kalaa, katkarapuja, tomaattia ja jotain yrttiä. Se kaikki lillu jossain kastikkeessa mikä oli tosi hyvää. Katkaravut on täällä jotenki iso juttu, niitä on tarjolla jokapaikassa ja alan jo tykkäämään niistä tosi paljon! Ton patajutun seuraks oli jotain tosi jäykkää ja hyytelömäistä kastikejuttua, nimeä en muista, mut hyvää sekin oli vaikka en yhtään tiedä mitä siinäki oli! Noiden lisäks oli tietenkin riisiä.



Syömisen jälkeen lähettiin supermercadoon eli supermarkettiin ja sitä oon oikeesti odottanu koko mun täällä Brasiliassa olon ajan! Haha. Oli niin kivaa kattoo mitä kaikkee Brasilialaisesta ruokakaupasta löytyy. Hedelmäosastolla kattelin kaikkii hedelmii mistä koskaan kuullukaan ja koitin muistaa nimiä. Etukäteen aattelin et laktoosi-intolerantikkona vois olla hankalaa olla täällä, mut uskallan väittää et helpompaa täällä on ku Suomessa. Soija-tuotteita löytyy nimittäin hirveesti, soijamaitohylly on niin ihanaa katottavaa! Kokonainen hylly täynnä erimakusia soijamaitoja, nam. Kasvissyönnin kanssa mulla ei oo myöskään tän perheen luona ongelmaa, koska näillekin se on ihan okei ja mua on valaistu, että täällä Brasiliassa ei oo ihan maailmanloppu jos kieltäytyy liharuoasta. Eli tuun sit takasin onnellisena kasvissyöjänä, joka ei 6 vuoteen oo syönyt punaista lihaa, ha.

Illalla tänne tuli hostisän veljenpoika ja sen vaimo viettää aikaa. Se veljenpoika, jonka nimeä en muista, on ollu vaihdossa Hollannissa ja sen vaimo Jenkeissä. Oli tosi kivaa vaan hengailla parvekkeella ja jutella kaikesta. Vaikka multa meneekin vielä suurin osa jutuista ohi, niin ymmärsin jotain ja mulle puhutaan välillä osittain englanniksi. Mua koitetaan kovasti vetää kahteen suuntaan futisjengien välillä; Athletico tai Cruzeiro. Pedro ja hostisä kannattaa Cruzeiroa ja hostäiti Athleticoa. Näillä on sellanen pullonavaaja, josta aina kun avaa pullon, niin kuuluu joku Cruzeiron laulu, haha. Jos jonkun sanan kuulen usein nii se on just Cruzeiro, vähintään 20 kertaa päivässä ja menee kevyesti kyl lähemmäks 50.. Ollaan kuulemma joskus menossa Belo Horizonteen kattomaan niiden futismatsia, kivaa!

Pai (hostisä) ja Pedro soittaa molemmat kitaraa ja lauleskelee, nii siinä kun hengailtiin parvekkeella nii aina välillä joku soitti jotain. Pain veljenpoika soittaa kans ja sil on kuulemma bändikin ja kun kerroin et oon soittanu rumpuja epätoivosesti pari kuukautta, nii se sano et voin joskus mennä niiden treenikämpälle soittamaan. Tuskin koskaan toteutuu mut ihan kiva, haha.

Myöhemmin meille tuli käymään vielä naapurit, joista toinen oli ollu Australiassa vaihdossa. Lähipiiristä siis löytyy ex-vaihtareita paljon! Ton perheen lapsiki (tosin nykyyän jo joku vajaa 20?) on ollu Belgiassa vaihdossa. En kyl kauheesti ehtinyt juttelemaan niiden kans koska tossa vaiheessa mulla jo silmät alko vähän lipsumaan, kun kello oli jo reilusti päälle 2..

Tänään lähdettiin heti aamupalan jälkeen rannalle, joka oli semikaukana, jossain pienessä naapukaupungissa, oisko ollu Serra nimeltään. Se ranta oli tosi kaunis ja tykkäsin siitä kyl paljon enemmän kun Copacabanasta, koska siellä näkyminä oli vain rantaa, hiekkaa ja kasvillisuutta kun taas Copacabana on ihan kaupunkialuetta. Copacabanalla aallot oli mulle turhan isoja, mutta tolla rannalla missä oltiin niin aallot oli just sopivia. En vieläkään palanut auringossa ja luulen et oon jo vähän ruskettunu, jee! Rannalla meidän kans oli pain veljenpoika ja sen vaimo, jotka siis oli meillä edellisiltana. Kun tultiin rannalta, niin mentiin vielä meidän talon uima-altaalle, jonka vesi oli ihanan lämmintä! Mulle näytettiin myös et tästä talosta löytyy sauna (!) ja kuntosali + squash-kenttä. Ja löytyy tietysti myös tenniskenttä.

Illemmalla katottiin telkkarista futista, kun Fluminense ja Flamengo pelas vastakkain. Sitä oli meil kattomassa muutama naapuri kans, haha. Flamengolla on kuulemma suurin fanijoukko kaikista brasilialaisista joukkueista ja sen kyllä huomas, kun aina ku Flamengo teki maalin niin parvekkeelta kuuli epämäärästä huutoa joka suunnasta, haha.
Pai teki iltapalaks kuulemma ainoota ruokaa mitä se osaa tehä, eli vähän niinkun munavoita, mut voin sijasta siinä oli perunaa! Semmosta epämäärästä mössöä, missä siis kananmunaa, muussattua perunaa, öljyä ja suolaa. Kuulostaa varmaan ihan mielenkiintoselta, mut oli se kyl ihan hyvää, haha.

Pelin jälkeen lähettiin Pedron + kahen naapurin, jotain ehkä 19-vuotiaita miehenpuolikkaita, kans ulos vähän kattelee Vitóriaa. Tai pääasiassa ne halus vaan näyttää mulle semmosen mestan kun Triangle, joka siis semmonen alue täällä Vitóriassa mis on tosi paljon baareja ja ravintoloita ja sellasta. Tänään sunnuntaina siellä oli aika hiljasta kuten ny ehkä saattaa arvatakin, mut kyl se vaikutti kivalta. Kuulemma perjantaisinja lauantaisin se on ihan täynnä porukkaa.

Huomenna suurimmalla osalla alkaa koulu, mut mulla EHKA torstaina. Vahan on epaselvaa, haha..

Mun hostvanhemmat on alunperin kotosin Minas Geraisista mistä myös ne juustopallot mistä puhuin aiemmin, pão de queijo, on kotosin. Meillä siis on niitä täällä aika usein ja voi apua kun ne on niin himohyviä! Rakastan rakastan! Laktaasipillereitä kuluu kun en voi olla syömättä niitä, haha. Mua infottiin että niitä ei saa Brasiliasta, mikä ei tosiaan tullu yllätyksenä, mut multa vielä onneks löytyy noita päälle sata.. Muusta ruoasta en nyt jaksa selittää, mutta tein kuvagalleriaan ihan oman kansion ruokakuville, haha. Katelkaa sieltä.

Semmmosia terveisiä kans, et oon järkyttävä coke-a-holic kun tuun takasin koska nää juo sitä koko ajan ja mä siinä mukana ja että mun R-vika on palannut siihen mennessä kun tuun Suomeen, haha.

Beijos,
Netta

Vitória

Vihdoinkin oon paassyt "kotiin" asti. Lento tanne Vitóriaan sujui todella kivuttomasti ja nopeasti, heti nousun jalkeen meille heitettiin nopeasti leivat ja sitten aloitettiin jo laskeutuminen. Enka joutunut maksamaan ylipainostakaan, vaikka sita todellakin oli..

Vitórian lentokentta oli todella pieni ja siina kun odotettiin tavaroita liukuhihnalta, niin pystyi jo nakemaan tuloaulaan missa perheet odotti. Mun perhe oli tehnyt hienon kyltin missa luki portugaliksi "Netta, tervetuloa" ja jotain muuta mutta en yhtaan muista mita kun olin niin tapinoissa silloin! Tapasin myos pikasesti mun aluevalvojan Viniciuksen, jonka naan kuulemma tiistaina uudestaan, kun han tulee meille opettamaan Pedrolle englantia.

Automatkalla perhe jutteli ja kyseli portugaliksi kaikkea ja ymmarsin suurimman osan ja osasin jopa vastata! Kylla taa tasta lahtee.. Heti ekoista hetkista asti Vitória on tuntunut paljon kivemmalta kuin Rio. Taalla ei ole yhta likaista ja ahdasta, ilma tuoksuu hyvalta ja ihmiset puhuu selvemmin(!!). On ihanaa kun sanoista saa selvaa, yhtaan kuiteenkaan siis carioca-aksenttia mollaamatta, haha..

Taa talo on tosi hieno ja iso kerrostalo ja me asutaan 12. kerroksessa eli korkealla. Asunto on sisustettu valkoisella ja tummilla yksityiskohdilla ja taalla on ihan tajuttoman siistia, melkeen steriilia! Melkeen pelottaa olla taalla kun pelkaan etta en oo tarpeeks siisti tanne.. Perhe on kylla tosi kiva ainakin nain ensivaikutelmalta! Eilen iltapalalla (tai paivallisella, en tieda mika se oli..) perhe kovasti jutteli mulle ja kerto asioiden nimia. Hostisa varsinkin juttelee mulle ja opettaa sanoja.

Mun huoneessa on telkkari ja tietokone, jota nytkin siis kaytan ja luulen etta saan kayttaa jatkossakin. Hassua kirjoittaa Brasilia-nappaimistolla. Sankyna mulla on vuodesohva, joka on ihan alypehmea. Viikonloppusin joudun kuulemma ite aina laittamaan sen ja laittamaan pois, mutta arkisin nailla on kodinhoitaja.

Taman perheen isalla on myos laktoosi-intoleranssi, joten sen suhteen mulla ei taalla oo ongelmaa. Tanaan aamupalalla join jotain ihme pirteloa, mika oli tehty soijamaidosta ja graviolasta (http://blig.ig.com.br/plantaseervasmedicinais/files/2009/08/graviola.jpg). Oli hyvaa! Toi hedelma on kyll ihan ihme, koskaan nahnykaan tommosta!

Tanaan mennaan kiertelemaan vahan Vitóriaa ja voin kuulemma ottaa kuvia ja sillain, joten kuvia saatte joskus myohemmin! Vastailen kommentteihin sun muihinkin sitten paremmalla ajalla..

Beijos,
Netta

Copacabana

On hirmuiso. Sekä ranta, että asuinalue. Tää asuinalue on kuulemma ainakin 4km ja tuntuu et vaikka menis kuinka kauas autollakin, niin ikinä ei pääse pois Copacabanalta. Tykkään tästä kyl.

Orientaatio ja kielikurssi on edelleen sitä samaa ja tylsää, vaikka se onki tosi hyödyllistä. Oon oppinu portugalia tosi paljon. Tänään tilasin ihan ite itelleni ruokaa KFC:ssä portugaliks! (Oli muuten tosi hyvää.) Olin niin ylpee itestäni :D Sama kun eilen hostisä kysy multa et maistoinko mangoa, tykkäsinkö siitä ja et mitä oon tehnyt tänään. Osasin vastata portugaliks ainakin niin että tulin ymmärretyks ja kiesus kun hymyilin koko illan! Tuntuu että oon oppinut hirmu paljon näiden neljän päivän aikana.

Ekojen parin päivän aikana mulla ei ollut ruokahalua ollenkaan, mut nyt se on palannu takasin ja mulla on nälkä koko ajan, haha. Kaduilla tuoksuu melkeen aina joku ruoka ja se ei yhtään auta tähän mun jatkuvaan nälkään. Ruoasta puheenollen, mähän siis oon ollut 5 vuotta kasvissyöjä, mut päätin täällä alkaa syömään lihaa. Mut vielä en oo koskenut tikullakaan punaseen lihaan, jos joku on sitä miettinyt. Kerroin tälle perheelle että oon tosiaan ollut syömättä punasta lihaa viis vuotta ja meillä on nyt sit ollu täällä aina jotain kanaa tai kalaa. Ja orientaatiossa mennään aina jonneki ulos syömään ja voi ottaa mitä tahtoo joten no problem there, either.

Oon maistanut papuja ja ne oli parempia kun odotin, mut ei siltikään kauheen hyviä. Niihin vois kyllä tottuu. Guaranáa maistoin tänään ja se oli oikeestaan aika kamalaa.. Maistuu ihan energiajuomalta ja ne ei oikeen koskaa oo ollu sen mun juttu. Mut yks mihin oon ihan totaalisesti rakastunu on appelsiininmakunen soijamaito!! Ah maailman paras juttu, miks Suomessa ei oo tollasta?! Vai onko, mut en oo vaan huomannu? Tiedän vaan sen ällön miedosti vaniljan makusen apro soyan.. yh.

Tänään kun vapauduin kielikurssilta, niin mentiin Thaíssan kans kävelemään Copacabanalle. Oli tosi kivaa ja nappailin muutamia kuvia, jotka laitoin tonne kuvagalleriaan muiden seuraks.


Thaíssa on tosi kiva, se aina kyselee multa et mitä tahtoisin tehä ja muutenkin juttelee paljon. Tullaan hyvin toimeen.

Huomenna meen vihdoinkin Vitóriaan ja tapaan mun "oikean" hostperheen ja pääsen purkaa vihdoin kamat etc. En millään malta odottaa! Kamojen purkamisen ja hostperheen tapaamisen lisäks odotan et pääsen pakoon tätä carioca-aksenttii, haha! Kun täällä Riossa nää puhuu silleen tosi epäselvästi et S on joka paikassa, kaikki sanat kuullostaa vaan joltai sshHShshHShsh. Toivon et Vitóriassa ihmiset puhuis pikkusen selvemmin. Mua kyllä vähän pelottaa että tää mun tavaramäärä on liian suuri Brasilian sisäselle lennolle ja joudun maksaa kauheesti ylipainosta.. Toivon et ei, mut se nähään huomenna.

Mulla tulee kyl ikävä Rioo, pakko myöntää. Rakastan sitä että nään Cristo Redentorin joka päivä! Ja siltikin joka kerta kun nään sen niin mua alkaa hymyilyttää kauheesti kun se on vaan niin pirun hieno! Haluun ottaa sen mukanani Vitóriaan ja vuoden päästä Suomeen, haha.

Sää on täällä edelleen hyvä, joka päivä on ollu yli 30 astetta ja aurinko paistanut. Vähempikin kyllä riittäis, mut tähän on tyydyttävä ja totuttava. Ei toi kuumuus ehkä oo niin paha, mutta tää kosteus..

Beijos,
Netta

PS. Hajotkaa pakkaseen ;)

Koitan olla mahd. vähän koneella ku mua jotenkin nolottaa hirveesti jos oon koneella tääl, haha.

Tänään oli eka pitkä päivä kielikurssii ja orientaatiota, aamuysistä jonnekin viiteen. Portugali on mulle tosi vaikeeta niiltä osin et en muista sanoja! Jos kuulen uuden sanan, niin 7 sekunnin päästä kysyttäessä oon jo unohtanu sen. Mut nykyään osaan sentää jo laskee kymmeneen! En osannu viel toissapäivänä. Mut numerot 12-19 on mulle joteki ongelmallisia ja enkä ikinä muista miten sanotaan 17 mikä todellakin on ongelma :D

Tänään orientaatiossa Paula, meidän portugalin opettaja, laitto meidät menemään kahestaan ostamaan sellasii palleroita mitkä niiko jotain leipää mis oon juustoo. Oli aika jännää ku Paula anto meille laput mis luki se mitä pitää sanoo ja mun iloks siinä oli just numero, 300, mitä en yhtää osannu sanoo! Selvittii kuitenkin ja saatii ne pallerot ja mentii takas. Maistoin yhen sellasen palleron ja ne oli IHAN HIMOHYVIÄ! Oli eka kerta kun oikeesti ärsytti ihan sikana tää laktoosivamma.. No mut muistan roudata laktaasipillereit mukana tulevaisuudessa.

Lounaalla käytiin semmoses paikassa, joka oli niinkun buffet. Et sai ottaa mitä halus ja sit se punnittii ja maksettii sen mukaan. Siel oli oikeesti KAIKKEE. Söin kyl vaan salaattii, tomaattii, sienii, pariisinperunaa, sellasii kanapalleroit ja ranskalaisii, haha. Oli eka kerta ku oli oikeesti tosi hyvää ruokaa, ku tääl perheessä ruoka on aina joko tosi makeeta tai tosi suolasta. Mut kyl se menee ja koitan aina olla rohkee ja maistella kaikkee.

Oon tosi kateellinen Veronicalle, joka siis on se toinen vaihtari nyt mun kans tuol orientaatios ja sillain, kun se on Meksikolainen ja puhuu siis espanjaa ja espanja ja portugali on tosi samankaltasii. Sil on niin paljon helpompaa. Mut sit ku opin tän kielen niin voin olla ylpee itestäni.

Ylihuomenna on taas lento edessä, en millää malta odottaa et pääsen sinne Vitóriaan asti ja saan kamat purettua. En varmaan tuu ennen viikonloppua kirjottelemaan tänne mitään, mut kommenoikaa paljon, niit on tosi kiva lukee :) Ja huomatkaa et lisäsin pari hassuu kuvaa kuvagalleriaan, mihin löytyy linkki tuolta vasemmalta!

Beijos,
Netta

Brasilia

Täällä ollaan, vihdoinkin!

Lennot suju hyvin, vaihdosta selvisin kun seurasin kahta suomalaismiestä jotka kans vaihto siihen Rioon koneeseen siltä samalta HEL-CDG -lennolta :D Kone oli ajoissa Pariisis joten vaihtoon sain arvokasta lisäaikaa ja päädyinki sit jopa ODOTTAMAAN et boarding ylipäätää alkaa. Eli ei tullu kiirettä.



Ja se Pariisin kenttä on HUGE. Siis kartasta ku katoin et joo, ei ny nii paha, mut todellisuudessa se mun terminaali ja varsinki se mun portti oli iha pirun kaukana. Piti mennä jollai junallaki! (terveisii vaan Hannalle ja Jennille, jotka lentää kuukauden päästä saman kentän kautta.. :b)

Sen CDG-Rio -lennon nukuin kokonaan, ruokailuja lukuunottamatta. Muistan ku heräsin jossain vaihees ja katoin ku ikkunasta näky valoja ja mietin et "MITEN ME VIELÄKI VOIDAAN OLLA EUROOPAN YLLÄ", mut katoin sit kartasta ja todellisuus oli et kattelinkin Brasilian valoja, heh. Oli tosi vaikeeta uskoa et oltiin jo Brasilian yllä ja et olin istunu siinä jo 10h! Meni lento siis tosi nopeesti.


Järkyttävä kuumuus ja kosteus iski päälle jo siinä tunnelissa mitä pitkin tallustettiin koneesta terminaalii. Mulla oli viel päällä kolme paitaa ja kollarit, nii voitte vaan kuvitella.. Siitä perus passintarkastus, tulli etc. selvisin hengissä vaik oli helvetinmoiset jonot.

Sit siellä saapumisaulassa mikälie YFUn vapaaehtonen spottas mut ja nappas mukaan ja lähti viemään mua perheen luo. Autossa sain tän mun väliaikasen perheen tiedot ja tän viikon ohjelman. Eka pisti silmään et tää perhe asuu Copacabanalla! Oli aika whoaa. Viikon ohjelma oli sellanen et eilinen mulla oli vapaata ja tänään mulla alkaa orientaatio ja kielikurssi joskus 13:30 ja loppuu joskus viiden maissa. Seuraavina päivinä mulla on kielikurssia ja orientaatioo 9:30-17. Tuun ehkä kuolemaan noihin herätyksiin.. (Vaikka nyt klo on täällä 7 ja oon pirtee kun peipponen, haha)

Eilen automatkalla tänne bongasin Sokeritoppavuoren jota en nyt jaksa yrittää kirjottaa portugaliks ja Cristo Redentorin eli sen himoison Jeesus-patsaan! Mulla on siitä kuva suomikodin seinällä (tai oli, ei enää kun äiti on jo ehtinyt muuttaa mun huoneen toimistoks haha) niin oli tosi uskomatonta ja hienoo nähdä se nyt ihan oikeesti!!

Kun päästiin tänne perheen luokse niin moikattiin poskipusuilla (joista tykkään jo nyt) ja sit käytiin läpi kaikkee perusjuttuu ole kuin kotona, siellä on tätä ja tuolla tota etc. Tää perhe on kiva! Mul on samanikänen sisko, pari vuotta nuorempi veli, isä ja äiti. Isää en viel oo kyl tavannu. Äiti ja sisko puhuu hyvää englantii nii ei oo ollu mitää ongelmii.

Perusjuttujen jälkeen mietittii et mitä tehään. Päätettii et mennään rannalle ja keilaamaan.
Ranta oli tosi hieno! Oli tosi outoa miettiä et kävelenpä tässä Copacabanalla, mitä aiemmin katellu vaan kuvista.. Aallot oli ISOJA ja ne vei mua ihan 6-0. Kun sillon kun aalto on breaking, hajoamassa? niin siitä pitäs mennä läpi mut multa toi ei aina ihan onnistunu ja vedin kuperkeikoilla pohjaa pitkin aallon mukana hahah. Mut oli kivaa!

Jonkin ajan päästä tultiin takas kotiin mis hostäiti teki jo ruokaa, pastaa ja katkarapui. Se oli tosi hyvää, mut tosi raskasta, vaik pastahan just yleensä on kevyttä. Mut toi ei ollu ja mietin et mien nää voi täs kuumuudessa syödä näin raskasta ruokaa ja et jos syön tällästä tän koko vuoden niin mähän vierin takas kotiin!

Ruoan jälkeen meiän oli tarkotus lähtee keilaamaan mut olin niin järjettömän väsyny et päätin skipata sen ja painuu nukkumaan. Kello oli tossa vaiheessa siis jo huimat viisi.. Nukuin sit onnellisesti tähän aamuseitsemään asti, eli noin 14h! Nyt en viiti vaan mennä herättämään ketään koska nää on lomalla eli kuulemma nukkuu johonkin puoleenpäivään. Kuten mäkin tekisin normaalisti, mutta on tää rytmi vähän sekasin.

Kaikki on täällä siis hyvin, en palanut auringossakaan! Nyt mulla tosin iskeny vihdoin tajuntaan että oon Brasiliassa ja takas ei oo tulemista hetkeen, haha. Ja että kaikki tuttu on jossain todella kaukana ja että mulla tulee aivan tajuton ikävä! Mut vielä kaikki on hyvää :)

Pahoittelen sekavaa tekstiä, toivottavasti siitä saa jotain selkoa.

Beijos,
Netta

adeus Finlândia

TÄNÄÄN LÄHTÖ!!

Vielä joku 5h niin lähdetään jo lentokentälle! Pakkaaminen on vielä kesken käsimatkatavaroiden osalta, mut muuten oon ready to goooo!

Jännittää sen puolesta et onko kaikki mukana ja oonko pakannu oikein (= ei liikakiloja tai mitään ei-sallittuja kamoja käsimatkatavaroissa) ja et tuleeko mun kamat mun kanssa samaan aikaan perille. Jännittää kans et kuinka mulla sujuu vaihto Pariisissa, kun vaihtoaika on vaan 1h 45min ja CDG:n kentästä oon kuullut kaikkea huonoa.. Perheen hyvästeleminenkin kentällä jänskättää, koska en tahdo et kukaan alkaa vollottaa tai ulvomaan koska vihaan julkisia tunteenpurkauksia. Äitille jo sanoin että jos se alkaa itkemään niin just sillä samalla sekunnilla painun turvatarkastukseen. Lupas olla itkemättä. En luota siihen yhtään, koska se vollottaa täällä kotona jo nyt....... haha.

Oon ihan järjettömän innoissani!! Apua, huomenna oon jo Riossa! Sen mun Rion hostperheen, joka siis hostaa mua 25.-29.1, mun ikänen tyttö pisti mulle mailia et se ja sen kaverit odottaa mua sinne tosi innoissaan ! Se on ollu jenkeissä vaihdossa, joten se osaa ainakin englantia. Muuten en tiedä tosta perheestä mitään, selviää sit huomenna!

Mun varsinaisesta hostperheestä tiedän lisää sen verran, et hostveli Pedro on lähössä elokuussa kans vaihtoon. Vielä ei tosin tiedä et minne (aivopesen sen lähtemään Suomeen, muahah;)). Kivaa!

Lupaan tulla kirjottamaan tänne ainakin jonkunlaisen merkinnän heti kun pystyn Brasiliassa ja ottaa paljon kuvia! Stay tuned!

Beijos,
Netta

13 dias

Ensi viikon sunnuntaina se on sitten adeus Finlândia. Enmä vieläkään tajua tätä..

Mulla on alkanut olemaan kauhea kiire ja hulina, kaikkia pitäisi nähdä ja hyvästellä. Tämä viikko on vielä ihan siedettävä, mutta ensi viikolla teen kaiken muun vouhotuksen lisäksi kaikki kokeet ja perjantaina on läksiäiset kavereille. Lauantaina on kahvittelut sukulaisille, jotka tahtoo paikalle saapua. Sunnuntai onkin sitten jo se päivä mitä oon odotellut 17 kuukautta. Lähtö.

Sain tänään Brasilian YFU:n Welcome-kirjeen, jossa oli perusinfoa Brasiliasta, sen säästä, miten ihmiset siellä pukeutuu, millaisia perheet saattavat olla, koulusta, lahjoista, kielestä, uskonnosta ja vielä kerran tietoa tarvittavista papereista ja rokotuksista. Samassa kirjeessä kerrottiin vähän mun ohjelmasta, kun saavun Brasiliaan. Aiemmin on jo selvinnyt, että joku YFU:n edustaja tulee noutamaan mut Rion lentokentältä, mutta se mihkä siitä lähden on ollut vähän pimennossa.. Nyt sain kuitenkin tietää, että asun ensimmäiset viisi päivää (25.-29.1) eli orientaatioleirin ja kielikurssin ajan perheessä Riossa tai sen lähettyvillä. Sieltä sitten matkustan perjantaina 29.1 joko bussilla tai lentäen (toivon todella jälkimmäistä..) Vitóriaan oman hostperheeni luo :)



Enää tarvitsee hankkia vain muutama pikku juttu ja mulla tuskin tule kauheasti asiaa tänne olemaan ennen lähtöä, mutta eiköhän lähtöpäivänä tule vielä jonkinlainen lähtöpaniikki-merkintä!