Brasilia

Täällä ollaan, vihdoinkin!

Lennot suju hyvin, vaihdosta selvisin kun seurasin kahta suomalaismiestä jotka kans vaihto siihen Rioon koneeseen siltä samalta HEL-CDG -lennolta :D Kone oli ajoissa Pariisis joten vaihtoon sain arvokasta lisäaikaa ja päädyinki sit jopa ODOTTAMAAN et boarding ylipäätää alkaa. Eli ei tullu kiirettä.



Ja se Pariisin kenttä on HUGE. Siis kartasta ku katoin et joo, ei ny nii paha, mut todellisuudessa se mun terminaali ja varsinki se mun portti oli iha pirun kaukana. Piti mennä jollai junallaki! (terveisii vaan Hannalle ja Jennille, jotka lentää kuukauden päästä saman kentän kautta.. :b)

Sen CDG-Rio -lennon nukuin kokonaan, ruokailuja lukuunottamatta. Muistan ku heräsin jossain vaihees ja katoin ku ikkunasta näky valoja ja mietin et "MITEN ME VIELÄKI VOIDAAN OLLA EUROOPAN YLLÄ", mut katoin sit kartasta ja todellisuus oli et kattelinkin Brasilian valoja, heh. Oli tosi vaikeeta uskoa et oltiin jo Brasilian yllä ja et olin istunu siinä jo 10h! Meni lento siis tosi nopeesti.


Järkyttävä kuumuus ja kosteus iski päälle jo siinä tunnelissa mitä pitkin tallustettiin koneesta terminaalii. Mulla oli viel päällä kolme paitaa ja kollarit, nii voitte vaan kuvitella.. Siitä perus passintarkastus, tulli etc. selvisin hengissä vaik oli helvetinmoiset jonot.

Sit siellä saapumisaulassa mikälie YFUn vapaaehtonen spottas mut ja nappas mukaan ja lähti viemään mua perheen luo. Autossa sain tän mun väliaikasen perheen tiedot ja tän viikon ohjelman. Eka pisti silmään et tää perhe asuu Copacabanalla! Oli aika whoaa. Viikon ohjelma oli sellanen et eilinen mulla oli vapaata ja tänään mulla alkaa orientaatio ja kielikurssi joskus 13:30 ja loppuu joskus viiden maissa. Seuraavina päivinä mulla on kielikurssia ja orientaatioo 9:30-17. Tuun ehkä kuolemaan noihin herätyksiin.. (Vaikka nyt klo on täällä 7 ja oon pirtee kun peipponen, haha)

Eilen automatkalla tänne bongasin Sokeritoppavuoren jota en nyt jaksa yrittää kirjottaa portugaliks ja Cristo Redentorin eli sen himoison Jeesus-patsaan! Mulla on siitä kuva suomikodin seinällä (tai oli, ei enää kun äiti on jo ehtinyt muuttaa mun huoneen toimistoks haha) niin oli tosi uskomatonta ja hienoo nähdä se nyt ihan oikeesti!!

Kun päästiin tänne perheen luokse niin moikattiin poskipusuilla (joista tykkään jo nyt) ja sit käytiin läpi kaikkee perusjuttuu ole kuin kotona, siellä on tätä ja tuolla tota etc. Tää perhe on kiva! Mul on samanikänen sisko, pari vuotta nuorempi veli, isä ja äiti. Isää en viel oo kyl tavannu. Äiti ja sisko puhuu hyvää englantii nii ei oo ollu mitää ongelmii.

Perusjuttujen jälkeen mietittii et mitä tehään. Päätettii et mennään rannalle ja keilaamaan.
Ranta oli tosi hieno! Oli tosi outoa miettiä et kävelenpä tässä Copacabanalla, mitä aiemmin katellu vaan kuvista.. Aallot oli ISOJA ja ne vei mua ihan 6-0. Kun sillon kun aalto on breaking, hajoamassa? niin siitä pitäs mennä läpi mut multa toi ei aina ihan onnistunu ja vedin kuperkeikoilla pohjaa pitkin aallon mukana hahah. Mut oli kivaa!

Jonkin ajan päästä tultiin takas kotiin mis hostäiti teki jo ruokaa, pastaa ja katkarapui. Se oli tosi hyvää, mut tosi raskasta, vaik pastahan just yleensä on kevyttä. Mut toi ei ollu ja mietin et mien nää voi täs kuumuudessa syödä näin raskasta ruokaa ja et jos syön tällästä tän koko vuoden niin mähän vierin takas kotiin!

Ruoan jälkeen meiän oli tarkotus lähtee keilaamaan mut olin niin järjettömän väsyny et päätin skipata sen ja painuu nukkumaan. Kello oli tossa vaiheessa siis jo huimat viisi.. Nukuin sit onnellisesti tähän aamuseitsemään asti, eli noin 14h! Nyt en viiti vaan mennä herättämään ketään koska nää on lomalla eli kuulemma nukkuu johonkin puoleenpäivään. Kuten mäkin tekisin normaalisti, mutta on tää rytmi vähän sekasin.

Kaikki on täällä siis hyvin, en palanut auringossakaan! Nyt mulla tosin iskeny vihdoin tajuntaan että oon Brasiliassa ja takas ei oo tulemista hetkeen, haha. Ja että kaikki tuttu on jossain todella kaukana ja että mulla tulee aivan tajuton ikävä! Mut vielä kaikki on hyvää :)

Pahoittelen sekavaa tekstiä, toivottavasti siitä saa jotain selkoa.

Beijos,
Netta