Päivitystä vihdoin

Sori kun olen ollut hieman laiska..

Ensinnäkin, vaihdoin paluupäiväni ja vaikka asia ei ole vielä täysin vahvistettu, niin lähden Rio de Janeirosta kohti Pariisia 19.1.2011 ja Helsingissä olen 20.1.2011 noin kolmen maissa iltapäivällä! Vaihtovuoteni sai kaksi (ansaittua) lisäviikkoa ja näin pääsen nauttimaan Brasilian kesästä pidempään! Mun vaihtovuosi tulee näin olemaan vain 4 päivää vajaa vuosi.
Vaikka sainkin nyt kaksi lisäviikkoa, niin silti paluu Suomeen lähestyy nopeasti. Lauantaina tuli Brasiliassa täyteen KAHDEKSAN kuukautta, takana on jo 2/3 vuodesta ja viimeinen kolmannes uhkaa kulua kamalaa vauhtia. Kahdeksan kuukautta kuulostaa kamalan pitkältä ajalta, enkä meinaa uskoa että olen asunut ja elänyt täällä Brasiliassa, vieraan kulttuurin keskellä jo näin kauan. Tuntuu että vastahan mä saavuin tänne!

Multa on jäänyt juttuja paljon kertomatta joten joudutaan nyt menemään ajassa aika pitkälle taaksepäin.. Keskiviikkona 15.9 oli meksikolaisvaihtari Juanin luona meksikolainen festinha. Olen ainoana YFUlaisena Vitóriassa päätynyt hengaamaan nyt kesällä saapuneiden Rotary-vaihtareiden kanssa, jotka on aivan ihania ihmisiä.
Paikalla oli siis lähes kaikki Rotary-vaihtarit ja Juan oli tehnyt kamalasti kaikkea hyvää meksikolaista ruokaa. Nimiä en kuollaksenikaan muista, mutta jotain leipiä tomaatin, sipulin ja feijãon kanssa, jotain kana-pasta-juusto-juttua + jälkiruoaksi jotain keksistä ja leite condensadosta tehtyä, haha. Kuvia laitan myöhemmin! Vaihtarit on aivan ihania ja ilta oli ihan mahtava!

Unkari, Ranska, Meksiko, Tanska, Suomi, Taiwan

Perjantaina oli meidän koulun luokkien väliset futsal-pelit ja mä pelasin myös. Hävittiin ja sen seuraksi hajotin nilkasta nivelsiteet ja pääsin tutustumaan myös brasilialaisiin ortopedeihin.. Koululta suoraan lääkäriin nappaamaan röntgenit ja lääkäri lähetti hankkimaan nilkkatuen ja pysymään tekemättä juuri mitään 2 viikon ajan. Nilkkatuesta pääsin viime viikolla tosiaan eroon ja pystyn jo kävelemään jne. normaalisti, mutta eipä tällä juuri mitään rankempaa liikuntaa harrasteta.. Voin kuulemma edes miettiä jalkapallon pelaamista vasta ensi vuonna!! Suututtaa, koska mun oli tarkotus aloittaa pelaamaan rantafutista, mutta minkäs teet. Jääpähän aikaa aloittaa sambatunnit!

Torstaina Lucas hengaili meillä aikalailla koko päivän, katsottiin Spirit ja muuten vain oltiin. Tehtiin ei-mitään yhdessä. Illemmalla lähdettiin UFES:lle, yliopistolle, hakemaan vaihtarit portugalin tunnilta ja mentiin Santa Cecilian asuinalueelle academiaan forró-tunnille! Mä osaan forrón perusteet jo jotenkin ja tunti olikin tosi jees. Tuli ainakin naurettua paljon.. Harmi vain, etten voi jatkaa sitä koska mulla on portugalin tunnit samaan aikaan! Mutta mulla onkin suurempi halu oppia sambaamaan kuin tanssimaan forróa, joten ehkä hyvä näin.

Perusforróa..

Nyt viikonloppuna perjantaina rakas tätini Belo Horizontesta tuli käymään ja käytiin perheen kanssa ulkona syömässä. Kotiin tultiin puolen yön jälkeen ja aamullla aikainen herätys kahdeksalta oli melkoisen kamala.. Nautin Brasilian halvemmista hinnoista tietyissä asioissa ja aloitin tekemään karvojenpoistoa laserilla, hintaa tuolle tuli yhdelle kerralle vajaa 50€ ja ehdin noita tekemään noin kolme kertaa. Pari kertaa joudun ehkä tekemään Suomessa (iik), jotta saa pysyvän tuloksen. Sattui aivan pirusti, mutta kestin. Ehkä kipu on sen arvoista..

Illalla yhdeksän jälkeen menin Juanin luokse, mistä lähdettiin lähellä olevalle hotellille puolitutun Davidin synttäreiden kunniaksi järkättyyn churrascoon. Paikka oli rannalla ja hotellin katolla, et ei mitenkään huono.. Paikalla oli kauheasti vaihtareita ja oli enemmän kuin hauskaa!

Meksiko, Ranska, Suomi, Taiwan, Tanska

Ei Brasiliaa voi kuin rakastaa. 13 päivän päästä Florianópolikseen viikoksi ja siitä viikko, niin lähden perheen kanssa São Pauloon pidennetylle viikonlopulle!

yfufinland.blogspot.com

Suomen YFUlta löytyy nykyään blogi ja yksi minun kirjoittama teksti on päätynyt sinne myös. Jos jotain kiinnostaa lukea, niin teksti löytyy TÄÄLTÄ :)

Paluupäivä

YFUlta tuli infoa, että mulla on paluulennot jo ostettu. Lähtisin Rio de Janeirosta Pariisiin 5.1.2011 klo 18:20 ja Pariisissa olisin seuraavana aamuna kahdeksan pintaan paikallista aikaa. Pariisista lentäisin Helsinkiin 10:50 ja perillä olisin noin 14:50 6.1.2011.

Mulla on kuitenkin mahdollisuus pidentää mun vuotta täällä vähäsen ja oonkin miettinyt palaavani Suomeen vasta 20.1.2011, 15 päivää YFUn laittaman paluupäivän jälkeen. Käytännössä tuo meinaa sitä, että alkaen päivästä 5.1 en enää ole YFUn vaihto-oppilasohjelmassa ja näin ollen nuo viimeiset 15 päivää olisin täällä omillani eikä YFUlla olisi musta minkäänlaista vastuuta. Menettäisin myös lennon Vitória-Rio de Janeiro, eli joutuisin sen ostamaan itse.

Jos nyt lähden tuolloin 5.1.2011 niin kaikki olisi jo valmiina tavallaan ja YFU olisi mua kentällä auttamassa jne. enkä tiedä onko kaksi viikkoa sen arvoista että pitää alkaa säätämään. Toisaalta taas toinen ääni pään sisällää huutaa että tietenkin jään tänne nauttimaan kesästä ja lomasta!

Ei mua Suomessa mikään odota varsinaisesti ja koulukin alkaa vasta helmikuussa, että tavallaan sama se oonko täällä vai siellä. Täällä olisi niin paljon enemmän!

Eiköhän mua nähdä Suomessa vasta siellä 20.1 päivän tienoilla..

Jotain rohkaisevia "Tietenkin jäät sinne!" -kommentteja saa laittaa, koska en tosiaan oo varma mitä meinaan tehdä!

Edellisestä..

Eilen mun perhe ja ystävät oli järjestäneet mulle yllätyssynttärijuhlat!! Kaikki oli ihanaa ja täydellistä! Siellä oli kaikki mulle tärkeät ihmiset, oli naapurit, sukulaiset ja ystävät ja muut vaihtarit. Kaikki oli pinkkiä (ihanaa!) ja ei sanat riitä kuvailemaan kuinka onnelliseksi toi mut teki! Vietän seuraavan viikon hymyillen!
Kuvat kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, joten tässä näitä on:

Loput kuvat:

Festa surpresa do meu aniversário de 18 anos!

Festa surpresa do meu aniversário de 18 anos!

En nyt jaksa ehdi enkä kykene kirjoittamaan enempää, kuin että MUN PERHE JA YSTÄVÄT TÄÄLLÄ ON PARASTA MITÄ LÖYTYY, ENKÄ VOI USKOA MITEN PALJON TEITÄ RAKASTAN! <3 Eilinen oli PERFEITOOOOOOO ja en tuu ikinä unohtamaan sitä tai teistä ketään, jotka siellä oli!! Tee ootte ihmiset jotka teette mun vuodesta sen mitä se on, eli parhaimman kokemuksen mun pienen elämän aikana! Rakastan teitä, enkä tiedä miten täältä koskaan voi lähteä pois!
Mun sydän on täällä, mun koti on täällä ja mun kaikki on täällä. EU AMO VOCÊS!!

Kukkasia

Voi kamala miten unohdin...

Torstaina illalla portugalin tunnin jälkeen portilta meille soitettiin, että siellä olisi kukkia, että tahtoisiko joku tulla hakemaan. Reippaana tyttönä menin alas ja siellä sitten odotti iso kaunis kukkapuska Suomiperheeltä!! Mukanaan kortti synttärionnitteluiden kera.

Made my day :)

Rakas päiväkirja

24.2, kun olin ollut Brasiliassa kuukauden verran: "Musta on tosi lupaavaa kun arkiaamusin eka ajatus on liuta suomalaisia kirosanoja".

Eteenpäin on tultu, sillä nykyään ensimmäinen ajatus on kiroamista portugaliksi. No eivaan, mutta huomaa vanhoja päiväkirjamerkintöjä lukiessa, miten eteenpäin tosiaan tultu. Alkuaikoina tekstit olleet sävyltään kamalan negatiivisia ja ihan erilaista settiä kuin mitä nykyään tulee kirjoitettua..
Aluksi kirjoittelu oli vain tylsien koulupäivien kuluttamista, mitä se edelleenkin on, mutta sillä on myös kamalan terapeuttinen vaikutus. Rauhoittaa kun saa jonnekin tyhjentää pään ajatuksista. Suomessa en kirjoittanut päiväkirjaa, mutta täällä onneksi onnistuin pääsemään siihen rutiiniin. Tulee olemaan varmaan yksi tärkeimmistä asioista mitä roudaan täältä Suomeen.


Viides päiväkirja pitäisi ostaa mahdollisimman pian, koska järjestyksessä neljäs loppuu muutaman päivän sisään.

Fisuja

Guarapari ja loppuviikko

Täälläpäin oli lomaa tiistai 7.9 ja keskiviikko 8.9, koska tiistaina juhlittiin itsenäistä Brasiliaa ja keskiviikkona 459 vuotiasta Vitóriaa. Maanantai oli sitten vapaa ihan muuten vaan. Mun perhe lähti keskiviikkona 1.9 Las Vegasiin ja mä jäin kotiin isovanhempieni kanssa. Torstai ja perjantai vietettiin kotosalla, mutta lauantaina lähdettiin aamusta kohti Guaraparia, rantakaupunkia vajaan tunnin ajomatkan päästä täältä. Guarapari on Vitórialaisille kuten Búzios Riolaisille. Pieni kaupunki, joka normaalisti on melko kuollut, mutta lomilla tulee tupaten täyteen lomalaisista, jotka tahtovat nauttia lomastaan kauniilla rannoilla.

Pysyttiin enseadalla, eli syrjemmässä, samassa paikassa missä vietin karnevaalit. Tuolla meidän kanssa oli serkku Gustavo vaimonsa Letician kanssa. Sää oli vähän mitä oli ja päädyin viettämään vain yhden päivän rannalla, mutta sekin jo riitti värin nappaamiseen. Päivät meni lähinnä syödessä, isovanhemmat kun on isovanhempia maassa kuin maassa ja huolissaan ettei toiselle vaan tule nälkä.. Söin ihan liikaa ja etenkin pão de queijoa ihan naurettavia määriä! Nautin myös churroista doce de leiten ja suklaan kanssa, nam!
Suomessakin saatte sitten nauttia brassiherkuista, koska opin tekemään pão de queijoa ja brigadeiroja.

Keskiviikkona tultiin sitten kotiin, isovanhemmat lähti jo aamusta, mutta mä vielä jäin, koska käytiin Gugun ja Lelen kanssa akvaariossa kattelemassa kaloja. Ja kiesus kun en enää ikinä tuu uimaan meressä.. Laitan kuvia myöhemmin!

Torstaina alkoi arki samana päivänä mun 18-vuotissynttäreiden kanssa. Koulussa sai kauheasti onnitteluja, mutta muuten päivä ei kamalan erikoinen ollut. Kävin kaverin kanssa jäätelöllä ja illalla oli portugalin kurssi. Vanhempien oli tarkoitus saapua kotiin torstaina, mutta joidenkin ongelmien takia lento oli myöhässä kotona ne oli perjantaina aamupäivästä.

Perjantaina koululla oli vaan kokeet, joita en tahtonut tehdä, joten no schoool. Aikaiselta herätykseltä en kuitenkaan säästynyt, koska Isadora lähti aamulla ennen kahdeksaa kohti Saksaa ja piti käydä taas vähän vollottamassa lentokentällä. Ei Vitórian säälittävästä lentokentästä ole kohta kun kyyneleidentäytteisiä muistoja.
Kentältä palasin kotiin Yasminin kanssa ja vietettiinkin päivä sitten sen luona ja se mm. lähetteli lahjoja Belgiaan.

Iltapäivällä kahdelta jouduin suuntaamaan koululle pelaamaan futsalia, koska meillä oli luokkien väliset pelit. Hävittiin 4-0 ja onnistuin telomaan nilkastani nivelsiteet ja pääsin ensimmäistä kertaa tutustumaan brasilialaiseen terveydenhuoltoon.. Otettiin röntgenkuvat eikä siinä luussa mitään, onneksi. Jokin mikälie nivelsiteissä ja joudun nyt pari viikkoa olemaan tekemättä mitään ja käyttämään kamalaa nilkkatukea. Hiphei :) Futista voin kuulemma miettiä pelaavani ensi vuoden puolella.

Viikonloppu menikin sitten nilkan takia katsellen leffoja.. Sunnuntai vietettiin kuitenkin perheen kanssa rannalla ja suunnitelmissa olisi tehdä samaa tästä lähtien joka sunnuntai!
Tervetuloa rusketus.

Mulla menee nyt loppuvuosi täällä matkustellessa, sillä ensi kuussa lähdetään viikoksi Florianópolikseen, marraskuussa lähden São Pauloon ja Belo Horizonteen ja joulukuussa vietän 10 päivää Argentiinassa! Tammikuussa matka onkin kohti koto-Suomea.

Vielä on aikaa, mutta ensimmäiset itkut siitä miten joudun jättämään kaiken täällä, on jo itketty. Aika kuluu kamalaa vauhtia ja tiedän, että kohta havahdun siihen, että hups, alle kuukauden päästä olen Suomessa. Sadan päivän raja lähestyy kamalaa vauhtia!

To viva

Palailin tänään Vitóriaan ja vielä hengissä ollaan! Huomenna takaisin arkeen, kun alkaa koulu ja vanhemmat palaa Las Vegasista. Ihan tavalliseksi ei päivää kuitenkaan voi sanoa, koska täyttyy vihdoin 18 vuotta!!!

Lomista kirjoittelen lisää paremmalla ajalla, mutta ytimekkäästi voin sanoa etten ikinä oo syönyt niin paljon pão de queijoa kun viime päivien aikana...

Beijos,
Netta

Läksiäisiä

Maanantaina oli illalla mun luokkalaisen ja naapurin Júlian läksiäiset täällä meidän rakennuksen juhlatilassa ja eilen keskiviikkona samaisessa paikassa toisen naapurin Isadoran läksiäiset. Molemmat meni aikalailla samalla kaavalla, että kirjoteltiin viestejä lippuun, syötiin hyvin ja juteltiin kavereiden kanssa. Belgialainen Yasmin oli myös molemmissa ja ollaan muutenkin oltu enempi tekemisissä ja sieltä se mun englantikin on palaillut siedettäväksi! Enmä kuitenkaan täällä englantia niin kamalasti puhu, että relax, edelleen pääpaino on siinä portugalissa. Keskiviikkona Isadoran läksiäisissä puhuin ihan kamalasti ja kiesus tätä ylpeyden määrää :D Mun portugalia kehutaan tosi paljon ja koululaiset sanoo miten ne on ylpeitä musta, hih.

Júlia lähti tänään aamulla kohti Itävaltaa ja mäkin olin lentokentällä hyvästelemässä. Ei koskaan oltu kamalan läheisiä, mutta silti se meni vollottamiseksi lentokentällä. En vaan kestä kattoa kun muut itkee ja varsinkin kun Júlian pikkusisko itki, niin laitto itkettämään kamalasti. Muutenkin kun näki miten perhe ja ystävät hyvästeli ja tiedän, että miten ikävä niillä tulee, niin alkoi vaan miettimään sitä omaa perhettä ja ystäviä Suomessa ja lopulta ei enää edes tiennyt että minkä takia itki. Ikävä on kova!
Ajattelin mennä lentokentältä kouluun vielä, mutta unohdin sanoa mãelle eilen, että kirjoittaa autorisaation myöhästymisestä ja silleen, niin en jaksanut ottaa riskiä, että en pääsisi kouluun sisälle. Eikä mulla olisi ollut siellä jäljellä kuin joku pari tuntia, että yksi ja sama.. Painuin sitten kotiin Júlian äidin kyydillä Isadoran ja Yasminin kanssa ja koska Yasmin oli unohtanut avaimen, niin käytiin ensin meillä heittämässä mun kamat tänne ja mentiin Isadoran luokse tappamaan aikaa.

Eilen iltapäivällä mun hostvanhemmat lähti Las Vegasiin ja takaisin ne tulee 9.9, eli mun syntymäpäivänä, ja siihen asti oon mun isovanhempien kanssa. Vähän kyllä kyrsii, koska vaikka oonkin kotona, niin silti en osaa olla ihan rennosti, koska en tunne mun isovanhempia täällä NIIIN hyvin. Ja silleen kun joutuu kaikkia menemisiä selittelemään ja silleen. Mutta ei se ole kuin viikko, että ehkäpä mä kestän. Huomenna perjantaina ollaan menossa Guarapariin! Siellä ollaan sitten koko loma keskiviikkoon asti ja todella toivon hyvää säätä, että voin makoilla rannalla hankkien rusketusta.

Ensi viikolla täytän vihdoin 18!!!! Ja hostit palailee kotiin. Perjantaina Isadora lähtee Saksaan ja meen vollottamaan vähän lisää lentokentälle. Iltapäivällä on luokkien väliset futsal-pelit, joissa meinaan pelata ja tiedän jo nyt että pataan tulee aika kovalla kädellä :D
Lauantaina ilmeisesti festaaaaaaaaaaa, mutta vielä ei oo asiaa keskusteltu ihan loppuun asti perheen kanssa.. Lippu kuitenkin on jo hankittu, haha. Mun synttäreiden kunniaksi on varmaan myös tulossa jotain, mutta kattoo nyt että mitä keksii. Luokkalaiset uhkailee heittää mut uima-altaaseen ja muuta vastaavaa kivaa, katotaan että mitä tulee!