Eteenpäin on tultu, sillä nykyään ensimmäinen ajatus on kiroamista portugaliksi. No eivaan, mutta huomaa vanhoja päiväkirjamerkintöjä lukiessa, miten eteenpäin tosiaan tultu. Alkuaikoina tekstit olleet sävyltään kamalan negatiivisia ja ihan erilaista settiä kuin mitä nykyään tulee kirjoitettua..
Aluksi kirjoittelu oli vain tylsien koulupäivien kuluttamista, mitä se edelleenkin on, mutta sillä on myös kamalan terapeuttinen vaikutus. Rauhoittaa kun saa jonnekin tyhjentää pään ajatuksista. Suomessa en kirjoittanut päiväkirjaa, mutta täällä onneksi onnistuin pääsemään siihen rutiiniin. Tulee olemaan varmaan yksi tärkeimmistä asioista mitä roudaan täältä Suomeen.
Viides päiväkirja pitäisi ostaa mahdollisimman pian, koska järjestyksessä neljäs loppuu muutaman päivän sisään.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti