Guarapari ja loppuviikko

Täälläpäin oli lomaa tiistai 7.9 ja keskiviikko 8.9, koska tiistaina juhlittiin itsenäistä Brasiliaa ja keskiviikkona 459 vuotiasta Vitóriaa. Maanantai oli sitten vapaa ihan muuten vaan. Mun perhe lähti keskiviikkona 1.9 Las Vegasiin ja mä jäin kotiin isovanhempieni kanssa. Torstai ja perjantai vietettiin kotosalla, mutta lauantaina lähdettiin aamusta kohti Guaraparia, rantakaupunkia vajaan tunnin ajomatkan päästä täältä. Guarapari on Vitórialaisille kuten Búzios Riolaisille. Pieni kaupunki, joka normaalisti on melko kuollut, mutta lomilla tulee tupaten täyteen lomalaisista, jotka tahtovat nauttia lomastaan kauniilla rannoilla.

Pysyttiin enseadalla, eli syrjemmässä, samassa paikassa missä vietin karnevaalit. Tuolla meidän kanssa oli serkku Gustavo vaimonsa Letician kanssa. Sää oli vähän mitä oli ja päädyin viettämään vain yhden päivän rannalla, mutta sekin jo riitti värin nappaamiseen. Päivät meni lähinnä syödessä, isovanhemmat kun on isovanhempia maassa kuin maassa ja huolissaan ettei toiselle vaan tule nälkä.. Söin ihan liikaa ja etenkin pão de queijoa ihan naurettavia määriä! Nautin myös churroista doce de leiten ja suklaan kanssa, nam!
Suomessakin saatte sitten nauttia brassiherkuista, koska opin tekemään pão de queijoa ja brigadeiroja.

Keskiviikkona tultiin sitten kotiin, isovanhemmat lähti jo aamusta, mutta mä vielä jäin, koska käytiin Gugun ja Lelen kanssa akvaariossa kattelemassa kaloja. Ja kiesus kun en enää ikinä tuu uimaan meressä.. Laitan kuvia myöhemmin!

Torstaina alkoi arki samana päivänä mun 18-vuotissynttäreiden kanssa. Koulussa sai kauheasti onnitteluja, mutta muuten päivä ei kamalan erikoinen ollut. Kävin kaverin kanssa jäätelöllä ja illalla oli portugalin kurssi. Vanhempien oli tarkoitus saapua kotiin torstaina, mutta joidenkin ongelmien takia lento oli myöhässä kotona ne oli perjantaina aamupäivästä.

Perjantaina koululla oli vaan kokeet, joita en tahtonut tehdä, joten no schoool. Aikaiselta herätykseltä en kuitenkaan säästynyt, koska Isadora lähti aamulla ennen kahdeksaa kohti Saksaa ja piti käydä taas vähän vollottamassa lentokentällä. Ei Vitórian säälittävästä lentokentästä ole kohta kun kyyneleidentäytteisiä muistoja.
Kentältä palasin kotiin Yasminin kanssa ja vietettiinkin päivä sitten sen luona ja se mm. lähetteli lahjoja Belgiaan.

Iltapäivällä kahdelta jouduin suuntaamaan koululle pelaamaan futsalia, koska meillä oli luokkien väliset pelit. Hävittiin 4-0 ja onnistuin telomaan nilkastani nivelsiteet ja pääsin ensimmäistä kertaa tutustumaan brasilialaiseen terveydenhuoltoon.. Otettiin röntgenkuvat eikä siinä luussa mitään, onneksi. Jokin mikälie nivelsiteissä ja joudun nyt pari viikkoa olemaan tekemättä mitään ja käyttämään kamalaa nilkkatukea. Hiphei :) Futista voin kuulemma miettiä pelaavani ensi vuoden puolella.

Viikonloppu menikin sitten nilkan takia katsellen leffoja.. Sunnuntai vietettiin kuitenkin perheen kanssa rannalla ja suunnitelmissa olisi tehdä samaa tästä lähtien joka sunnuntai!
Tervetuloa rusketus.

Mulla menee nyt loppuvuosi täällä matkustellessa, sillä ensi kuussa lähdetään viikoksi Florianópolikseen, marraskuussa lähden São Pauloon ja Belo Horizonteen ja joulukuussa vietän 10 päivää Argentiinassa! Tammikuussa matka onkin kohti koto-Suomea.

Vielä on aikaa, mutta ensimmäiset itkut siitä miten joudun jättämään kaiken täällä, on jo itketty. Aika kuluu kamalaa vauhtia ja tiedän, että kohta havahdun siihen, että hups, alle kuukauden päästä olen Suomessa. Sadan päivän raja lähestyy kamalaa vauhtia!