Peruskuulumisia

Hurja, kun tuntuu ettei tiedä mitä tänne kirjotella! Arki rullailee niin normaalisti, ettei ole mitään ihmeellistä kerrottavaa.

Viime aikoina on kyllä ollut ihan ihme päänsärkyjä ja vatsakipuja, joista oon kyllä selvinnyt kun napannut buranaa tai paramaxia. Vainoharhasena tietty mietin heti et "apua nyt iskee kulttuurishokki", mutta ehkä se on vaan jotain muuta. Kulttuurishokkia kyllä puoltaa ihan järjettömän vaikeat aamut. Oon usein aamusin ihan kuollut ja masentunut lahna ja ajatukset suuntautuu Suomeen ja ikävöintiin turhankin helposti. Päivää myöten kuitenkin piristyn ja koulupäivän puolivälissä olen jo ihan oma pirteä itseni joka rakastaa elämäänsä täällä!

Viikonloppu meni todella hyvin! Lauantaina oli Gustavon synttäreiden kunniaksi churrasco niiden uudella talolla. Gustavo kannattaa Atléticoa (yök..), joten kaikki oli mustavalkoista. Kaikki pöytäliinoja ja vaimon, Letician, kynsiä myöten! Kakkuunkin oli kirjoitettu GALO. Päätettiin sitten, että mun synttärifestassa kaikki on SINIVALKOISTA. Sopii paremmin kuin hyvin, Cruzeiron sekä Suomen värit. Suunniteltiin, että järjestetään ihan isohkot juhlat ja kutsutaan paljon ihmisiä, huippukivaa!

Sunnuntaina mentiin tuttavaperheen luo Serraan nauttimaan churrascosta uudestaan. Oli perushyvää kuten aina. Syötiin, pelattiin futista, juteltiin. Ei mitään ihmeellistä! Hostveli kuitenkin kysy että tahdonko lähteä isolla porukalla micaretaan tämän kuun lopussa ja mun vastausta ei varmaan tarvi miettiä, joten onpahan jotain mitä odottaa tässä kuussa! Samassa paikassa kuin viimeksikin, tällä kertaa nimellä Nana Fest.



Tänään kävin pizzalla muiden vaihtareiden kanssa, kaks tyttöä Italiasta, yks Norjasta ja miehenpuolikas Belgiasta. En juurikaan tykkää hengailla vaihtareiden kanssa, kun ne on kaikki olleet täällä jo ikuisuuden, noin 9 kuukautta, ja tuntee toisensa ja on jo tiivis porukka. Vaikea päästä juttuihin mukaan, varsinkin mun vähän ujolla perusluonteella. Muutenkin tykkään enemmän viettää aikaa brasilialaisten kanssa! Meni ilta kuitenkin ihan kivasti, vaikka en kauheasti puhunutkaan. Näkyi kyllä puhumattomuus taas siinä kun pai tuli hakemaan, järkyttävä puhuminen ja pälpätys ties mistä..