O que eu fiz ontem e hoje

Eilinen sujahti kauhean nopeasti, kun oli paljon tekemistä. Lounaan jälkeen lähdin ostamaan uusia vihkoja (oon jo täyttänyt kaksi päiväkirjaa) ja lahjaa Isadoralle. Ostin kivan käsikorun, josta toivon että se tykkäilee.. En yhtään osaa sanoa, kun en tunne Doraa vielä niin hyvin.
Osteluiden jälkeen painuin juoksemaan ja tekemään lihaskuntoa meidän salille, jonka jälkeen ehdin vain käydä kotona suihkussa ja valmistautumassa, kun piti jo lähteä tekemään portugalin koetta.

Koe oli tosi helppo. Aluksi lyhyt dialogi, josta oli sitten väittämiä, jotka täytyi merkitä todeksi tai vääräksi. Kuullunymmärtäminen, jossa piti täyttää puuttuvia sanoja tekstiin, sekä lopuksi lhyt kirjoitelma oman päivän rutiineista. Ei siinä kauaa mennyt ja olin valmis noin puolen tunnin jälkeen. En viitsinyt heti soittaa mãea hakemaan, joten kävin hakemassa Guaranán (oon alkanut addiktoitumaan) ja jäin juttelemaan kurssilaisten kanssa hetkeksi. Kun kurssilaiset lähti kukin suuntaansa, niin mulle tuli juttelemaan joku parikymppinen tyttö. Kysyi, että mähän oon Suomesta ja sanoi, että on aina halunnut jutella mulle ja tutustua Suomeen. En koskaan ollut nähnytkään koko tyyppiä, joten musta tosi hassua, että hän aina halunnut jutella mulle.. Kyseli sitten perusjuttuja, että miten mun portugali sujuu ja kauan oon ollut täällä ja lopulta meseä, jonka ihan mielelläni annoin. Rakastan täällä tätä, miten tuntemattomienkin kanssa voi jutella ihan hyvin ja se on täysin normaalia. Ei ole ikävä Suomen tuppisuumeininkiä, jossa jos menet puhumaan tuntemattomalle kadulla, niin sun oletetaan olevan hullu tai kännissä..

Tunnin jälkeen lähdettiin perheen kanssa iltapalalle japanilaiseen ravintolaa tässä lähellä, koska siellä oli tarjous että sai kaksi annosta yhden illalla. Paikka olikin ihan täynnä ja saatiin odotella vapaata pöytää hetki. Kunhan pöytä vapautui, niin ruokaa ei kuitenkaan tarvinnut odottaa, vaan se saapui todella nopeasti. Japanilainen kuuluu mun lempiruokiin nykyään, vaikka en sitä koskaan Suomessa syönytkään! Todella hyvää.

Tänään koulussa biologian laboratoriotunnilla tutkittiin omia veriryhmiä ottamalla verta sormenpäästä ja laittamalla siihen jotain väriainetta ja sillain. Mulla tosiaan on neulakammo, mutta ehdin jo vähän tottua pistelyyn, kun ennen vaihtoon lähtöä piti ottaa 5 rokotusta. Näiden melkein 4 kuukauden aikana mun sietokyky on kuitenkin ilmesesti laskenut aikasempaakin alemmaksi ja mua alkoi tunnilla pyörryttää ennen kuin edes mitään aloitettiin tekemään. Itse en luonnollisesti tahtonut ottaa selvää veriryhmästäni, mutta siinä vaiheessa kun vierustoveria pistettiin sormeen, niin mulla alkoi tehdä pahaa vaikka en edes katsonut. Hetken kestin, mutta lopulta alkoi olemaan niin heikko olo, että oli pakkoa läteä ulos luokasta juomaan vettä ja istumaan. Ei ollut pyörtyminen kaukana ja vielä seuraavakin tunti meni vähän heikossa hapessa.. Helpotti sitten kuitenkin.

Lounaan jälkeen lähdin Vila Velhaan moikkaamaan muita suomalaisia, tehtiin hedelmäsalaattia kuten viimeksikin. Oli kivaa puhua suomea ja vaihdella kuulumisia, vaikka suomi vähän tökkikin. Huomasin, että syyllistyn kääntämään asioita suoraan portugalista suomeen, minkä seurauksena mulla tulee vähän outoja verbejä välillä.. En tiedä oletteko huomanneet.
Ihan outoa miten Suvilla ja Siirillä on täällä jäljellä enää noin kuukausi. Aika mennyt järjettömän nopeasti, hassua ajatella että sillon kun viimeksi nähtiin, niin olin ollut täällä vasta kuukauden. Kolme kuukautta katosi jonnekin.

Huomenna mulla on ohjelmassa mani- ja pedikyyrin lisäksi portugalin suullinen koe, mitä odottelen ihan innolla. En osaa ottaa stressiä, kun ei tuo ole mikään stressattava juttu.. Perjantaina menen veljen kanssa käymään orpokodissa ilahduttamassa lapsia, lauantaina micareta ja sunnuntaina churrasco. Katsoo nyt milloin ehdin seuraavan kerran kirjoitella!

Beijos,
Netta