Suomalaistytön vuosi samban, karnevaalien ja jalkapallon maassa keskellä vierasta latinokulttuuria ja uutta kieltä.

maanantai 28. kesäkuuta 2010

Arkea

Perjantaina katseltiin peli naapurin luona taas ja voin sanoa aikalailla kärsineeni koko pelin ajan, huhhuh.. Päättyi tasan, että pitäisi kai olla onnellinen koska ei hävitty. Pelin jälkeen oli naapurin miehen synttäreiden kunniaksi juhlalounas eli feijoadaa, mutta mulle kun ei tuo punanen liha 5,5 vuoteen oo uponnut niin meidän maid teki mulle erikseen feijãota ja kanaa.
Ensin oli tarkotus lähteä rannalle, mutta koska olin menossa trianguloon anyway enkä tahtonut kastua, niin mentiin Lucaksen kanssa sinne suoraan. Oli vähän tyhjempää ja rauhallisempi meininki kuin sunnuntaina, kun nyt peli oli aikasemmin. Kyllä siellä silti melkoset pippalot oli taas käynnissä.

Törmäsin Rodrigoon, joka juuri palaillut vaihdosta jenkeistä ja oli tosi kiva tyyppi! Törmättiin kadulla, katoin että kovin on tutun olonen miehenpuolikas mutta en tunnistanut. Sekin jäi tuijottamaan mua että selvästi tunnistaa ja päädyttiin pysähtymään tuijottamaan ja se lopulta sai suustaan kysytyksi että oonko suomalainen ja selvisi että kuka on kuka. Tosi hassua tavata tollain!
Pyörittiin siellä Triangulossa ja törmäiltiin tuttuihin ja loppuillan vietin Patrician ja Rodrigon kanssa. Seuraan tuli välillä myös yksi toinen Rodrigo, joka alunperin tuli juttelemaan mulle koskaa luuli että oon Minas Geraisista koska mulla oli Cruzeiron pelipaita päällä. Oli kuulemma melkoinen shokki kun selvisikin että oon suomalainen. Loppuillan se sitten viettikin koittaen saada mua ficaamaan sen kanssa.. en lämmennyt en, vaikka ihan mukava tyyppi olikin.

Lauantaina lähdettiin aamupalan jälkeen ajamaan sítiolle lähelle Venda Novaa, täältä parin tunnin päähän. Siellä oli serkkutytön 3-vuotiassynttärit ja ruokaa ihan himona, kuten ennustelinkin. Pitää tämä viikko mennä vähän vähemmillä ruokamäärillä ettei paino ota taas noususuuntaa.. haha. Sítiolla istuskeltiin, syötiin ja vietettiin aikaa koko päivä ja illalla mentiin hotellille, jossa luonnollisesti oltiin yötä. Mentiin istumaan iltaa Letician ja Gustavon ja tuttavaperheen kanssa hotellin vieressä olevaan pizzeriaan. En hetkeen oo nauranut niin paljoa.. Gustavo onnistui levittämään oliiviöljyn pitkin pöytää ja syliinsä ja pai hieman alkoholia nauttineena ei ihan tiennyt montako keittoa oli syönyt.
Sunnuntaina päätettiin lähteä suoraan aamupalan jälkeen kotiin, mikä mulle sopi paremmin kun hyvin koska olin tappoväsynyt ja ajatuskin siitä että pitäis jollekin vuorelle nousta, niin sai aikaan lähinnä inhoreaktion. Vitóriassa käytiin ulkona lounaalla ja lepäiltiin loppupäivä.

Maanantaina oli taas Brasilian peli joka katottiin taas vaihteeksi naapurissa.. Nyt vaan eri naapurin luona. Voitettiin ja nyt ootellaan vaan perjantaita kun vastaan tulee Hollanti!

Eilen kävin shoppingissa ja muuten vaan kävelemässä täällä ja päädyin muun muassa tanssimaan rannalle. Illemmalla olin jo menossa juoksemaan, mutta mãe ilmotti että ollaan menossa syömään japanilaista. Ei tarvinnut miettiä että kumpaa teen mieluummin, haha.

Tänään ei oo ollut mun päivä ollenkaan.. Kännykkä kuoli yöllä ja heräsin vähän myöhässä, kuitenkin tarpeeksi että olin koko aamun myöhässä ja kauheessa kiireessä. Lähdin kouluun ilman kännykkää, rahaa, välipalaa, penaalia ja toista vihkoa. Kengänkin sain kunnolla jalkaan vasta koulussa, kunhan ensin kaks koulukaveria oli saanut avattua siinä olleen umpisolmun.. Viimeistä tuntia ei ollut, koska opettaja faltou. Pääsin kotiin kaverin äidin kyydillä, mutta eipä meillä ollut kotona ketään. Kodinhoitaja ei päässyt tulemaan bussilakon takia ja mãe oli hoitamassa juttujaan ja sen jälkeen menossa hakemaan mua koululta. Kännykkä oli onnellisesti kotona, joten enpä voinut tehdä muuta kun odottaa käytävässä. Tunnin siinä sain odottaa, mut tulipahan luettua..
Bussilakon takia tänään ei ole kokeita, joten aika rennosti saan ottaa koko päivän!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

  © Blogger templates Newspaper II by Ourblogtemplates.com 2008

Back to TOP