Suomalaistytön vuosi samban, karnevaalien ja jalkapallon maassa keskellä vierasta latinokulttuuria ja uutta kieltä.

perjantai 25. kesäkuuta 2010

5 kuukautta

Aika, ole hyvä ja lopeta juokseminen hetkeksi..
Noin pari-kolme viikkoa niin olen jo puolivälissä. PUOLIVÄLISSÄ?! Ei voi mitenkään olla totta, että mun vuodesta alkaa olla takana jo puolet. Mä en tahdo! Tuntuu että nyt vasta alkaa kaikki rullaamaan hyvin niinkun pitääkin ja aikaa kulunut jo noin järkyttävän paljon.

Pitäisi varmaan alkaa kirjoittamaan blogia enemmän, koska päiväkirjaan rustaaminen koulussa on vähän jäänyt.. Siirtynyt sivuun tauottoman puhumisen tieltä. Matikan maikkakin pari päivää sitten sanoi että ennen olin ihan hissukseen, mutta nyt kun oon oppinut portugalia niin huhhuh... haha. Muutkin maikat joutuneet huomauttelemaan mulle huomattavasti useammin, ulos luokasta en vielä kuitenkaan ole toistamiseen joutunut. On vaan pirun vaikeaa pitää se suu ummessa kun opiskeltavaan aineeseen ei ole minkänlaista mielenkiintoa ja on liian levoton/väsynyt/muuta vastaavaa lukeakseen (lukemisesta puheenollen, kohta on Kadonnut Symboli luettu!).

Maanantaina kävin Lucaksen kanssa kattomassa Toy Story 3:n 3D:nä portugaliksi. Ihanaa tajuta, että ymmärtää. Tykkäsin leffasta tosi paljon!
Keskiviikkona tein kemian ja tekstitaidon objektiivisen (rastia ruutuun) kokeen, meni aikalailla hakuammunnaksi kun tiesin vastauksista oikeasti ehkä 3.. Koetta oli vielä valvomassa joku ihme natsi ja jouduin kolme kertaa käydä palauttamassa koetta kun joka kerta jotain puuttui tai oli huonosti. Syyhän ei tietenkään ollut minun..
Kokeen jälkeen lähdin kattomaan koululaisten futsal peliä, jonka ne tietenkin hävisi. Kotiin pääsin puoli ysin maissa ja kun olin jo pesemässä hampaita ja kaatumassa sänkyyn niin mãe tuli huutamaan että naapurissa olisi nainen joka tahtoisi tutustua muhun. Pakko oli sitten lähteä käväsemään naapurissa ja ei se ihan turha reissu ollut, koska siellä oli lapsen synttärit ja sain terveelliseksi iltapalaksi kakkua ja brigadeiroja.

Tänään oon kärsinyt unetuksen multihuipennuksesta, eikä auttanut yhtään vaikka painuin lounaan jälkeen nukkumaan. Heräilin vasta kolmen maissa laittamaan kynsiä, nyt on ranskalainen manikyyri niin että kynsi on vihreä ja kärki keltainen! Oon täysin valmis voittamaan Portugalin huomenna!
Huomenna ei pelin takia ole kuin kolme tuntia, mutta en meinaa raahautua niillekään.. Otan ansaitun oman loman univelkojen tasaukseen. Peli mennään taas katsomaan naapuriin, kun on siellä lounas naapurin miehen synttäreiden kunniaksi. Myöhemmin menen ehkä rannalle ja Trianguloon, kattoo minne päädyn.. Tarkoitus olisi kuitenkin nähdä yksi brasilialainen, joka oli jenkeissä vaihdossa ja tapasi mun suomalaisen kaverin siellä! Musta on niin uskomaton yhteensattuma, että tuo brassi asuu Vitóriassa.

Lauantaina mennään sítiolle vuoristoon (=pirun kylmä...) kun on serkun synttärit. Se täyttää muistaakseni 3. Lasten juhlat on aina parhaita, koska niissä on järkyttävät määrät kaikkea hyvää ruokaa! Nukutaan sítiolla yö ja sunnuntaina noustaan ehkä Pedra Azulille, joka on tunnettu vuori täällä. Vielä vähän epävarmaa, mutta katellaan mitä tulee.

3 kommenttia:

  1. onko juoksu vielä maittanu??
    taitaa kaikki ennakko suosikit pudota heti alkuu
    tulee kivat kisat:)

    VastaaPoista
  2. Koko ajan juhlia ja kaikkea hyvää syömistä. Olispa täälläkin

    VastaaPoista
  3. Edelleenkin täytyy hehkuttaa, että tämä sun blogisi on ihan mahtava! Miten osaatkin kertoa kaikesta niin mielenkiintoisesti? Oon lukenut monia, monia vaihtariblogeja niin kuin varmaankin kaikki vaihtarina olleet tai sitä suunnittelevat, ja kyllä tämä sinun blogisi on ihan parhaimpia. :)

    Tuon ajankuluminen vuoden aikana on ihan uskomatonta! Muistan kuinka ihan alussa kelasin, että onpas paljon se 330 päivää mitä oli tarkoitus Costa Ricassa olla ja puolen vuoden pyykin kohdalla tuntui, että aika oli kulunut uskomattoman nopeasti ja siitä se ajan kuluminen lähti vasta kiihtymään!

    Mulla oli ihan parhaat ehkä noin viimeiset neljä kuukautta Costa Ricassa... Koko vuosi oli aivan uskomatonta enkä vaihtaisi hetkeäkään pois, kaikki hyvät ja vaikeatkin kokemukset ovat niin arvokkaita ja tuntuu, että ne auttaa tässä jälkeisessäkin elämässä. Vuosi vaikutti todella paljon mun arvoihin ja elämänasenteeseen.

    VastaaPoista

  © Blogger templates Newspaper II by Ourblogtemplates.com 2008

Back to TOP