keskiviikko 30. kesäkuuta 2010
Kielikukkasia
Viime päivinä parhaimpiin läppiin oon kuulunut, kun tajusin että lua on suomeksi kuu. Portugaliksi cú, joka lausutaan kutakuinkin kuu, tarkoittaa persettä :D:D tarkalleen ottaen persreikää. "Que kuu linda.." haha. Quase morri de rir.
Viikon musiikkiannnos
Quando não tenho mais pra aonde ir
No meu céu não tem mais estrelas
Aonde foi parar a coragem?
Tô cansado, mas não desisto
Mas posso ver uma luz lá no fim
Será que alguém ainda olha por mim?
Não me julgue por não ser igual
Carrego a verdade aqui no olhar
Eu só rezo pra ficar bem
Eu sei que vai
Acredito que vai ficar tudo bem
Só Deus sabe o quanto eu corri
E o que fiz pra chegar aqui
Esse mundo não é mais meu
Não me rendo nem me entrego
maanantai 28. kesäkuuta 2010
Arkea
Perjantaina katseltiin peli naapurin luona taas ja voin sanoa aikalailla kärsineeni koko pelin ajan, huhhuh.. Päättyi tasan, että pitäisi kai olla onnellinen koska ei hävitty. Pelin jälkeen oli naapurin miehen synttäreiden kunniaksi juhlalounas eli feijoadaa, mutta mulle kun ei tuo punanen liha 5,5 vuoteen oo uponnut niin meidän maid teki mulle erikseen feijãota ja kanaa.
Ensin oli tarkotus lähteä rannalle, mutta koska olin menossa trianguloon anyway enkä tahtonut kastua, niin mentiin Lucaksen kanssa sinne suoraan. Oli vähän tyhjempää ja rauhallisempi meininki kuin sunnuntaina, kun nyt peli oli aikasemmin. Kyllä siellä silti melkoset pippalot oli taas käynnissä.
Törmäsin Rodrigoon, joka juuri palaillut vaihdosta jenkeistä ja oli tosi kiva tyyppi! Törmättiin kadulla, katoin että kovin on tutun olonen miehenpuolikas mutta en tunnistanut. Sekin jäi tuijottamaan mua että selvästi tunnistaa ja päädyttiin pysähtymään tuijottamaan ja se lopulta sai suustaan kysytyksi että oonko suomalainen ja selvisi että kuka on kuka. Tosi hassua tavata tollain!
Pyörittiin siellä Triangulossa ja törmäiltiin tuttuihin ja loppuillan vietin Patrician ja Rodrigon kanssa. Seuraan tuli välillä myös yksi toinen Rodrigo, joka alunperin tuli juttelemaan mulle koskaa luuli että oon Minas Geraisista koska mulla oli Cruzeiron pelipaita päällä. Oli kuulemma melkoinen shokki kun selvisikin että oon suomalainen. Loppuillan se sitten viettikin koittaen saada mua ficaamaan sen kanssa.. en lämmennyt en, vaikka ihan mukava tyyppi olikin.
Lauantaina lähdettiin aamupalan jälkeen ajamaan sítiolle lähelle Venda Novaa, täältä parin tunnin päähän. Siellä oli serkkutytön 3-vuotiassynttärit ja ruokaa ihan himona, kuten ennustelinkin. Pitää tämä viikko mennä vähän vähemmillä ruokamäärillä ettei paino ota taas noususuuntaa.. haha. Sítiolla istuskeltiin, syötiin ja vietettiin aikaa koko päivä ja illalla mentiin hotellille, jossa luonnollisesti oltiin yötä. Mentiin istumaan iltaa Letician ja Gustavon ja tuttavaperheen kanssa hotellin vieressä olevaan pizzeriaan. En hetkeen oo nauranut niin paljoa.. Gustavo onnistui levittämään oliiviöljyn pitkin pöytää ja syliinsä ja pai hieman alkoholia nauttineena ei ihan tiennyt montako keittoa oli syönyt.
Sunnuntaina päätettiin lähteä suoraan aamupalan jälkeen kotiin, mikä mulle sopi paremmin kun hyvin koska olin tappoväsynyt ja ajatuskin siitä että pitäis jollekin vuorelle nousta, niin sai aikaan lähinnä inhoreaktion. Vitóriassa käytiin ulkona lounaalla ja lepäiltiin loppupäivä.
Maanantaina oli taas Brasilian peli joka katottiin taas vaihteeksi naapurissa.. Nyt vaan eri naapurin luona. Voitettiin ja nyt ootellaan vaan perjantaita kun vastaan tulee Hollanti!
Eilen kävin shoppingissa ja muuten vaan kävelemässä täällä ja päädyin muun muassa tanssimaan rannalle. Illemmalla olin jo menossa juoksemaan, mutta mãe ilmotti että ollaan menossa syömään japanilaista. Ei tarvinnut miettiä että kumpaa teen mieluummin, haha.
Tänään ei oo ollut mun päivä ollenkaan.. Kännykkä kuoli yöllä ja heräsin vähän myöhässä, kuitenkin tarpeeksi että olin koko aamun myöhässä ja kauheessa kiireessä. Lähdin kouluun ilman kännykkää, rahaa, välipalaa, penaalia ja toista vihkoa. Kengänkin sain kunnolla jalkaan vasta koulussa, kunhan ensin kaks koulukaveria oli saanut avattua siinä olleen umpisolmun.. Viimeistä tuntia ei ollut, koska opettaja faltou. Pääsin kotiin kaverin äidin kyydillä, mutta eipä meillä ollut kotona ketään. Kodinhoitaja ei päässyt tulemaan bussilakon takia ja mãe oli hoitamassa juttujaan ja sen jälkeen menossa hakemaan mua koululta. Kännykkä oli onnellisesti kotona, joten enpä voinut tehdä muuta kun odottaa käytävässä. Tunnin siinä sain odottaa, mut tulipahan luettua..
Bussilakon takia tänään ei ole kokeita, joten aika rennosti saan ottaa koko päivän!
Ensin oli tarkotus lähteä rannalle, mutta koska olin menossa trianguloon anyway enkä tahtonut kastua, niin mentiin Lucaksen kanssa sinne suoraan. Oli vähän tyhjempää ja rauhallisempi meininki kuin sunnuntaina, kun nyt peli oli aikasemmin. Kyllä siellä silti melkoset pippalot oli taas käynnissä.
Törmäsin Rodrigoon, joka juuri palaillut vaihdosta jenkeistä ja oli tosi kiva tyyppi! Törmättiin kadulla, katoin että kovin on tutun olonen miehenpuolikas mutta en tunnistanut. Sekin jäi tuijottamaan mua että selvästi tunnistaa ja päädyttiin pysähtymään tuijottamaan ja se lopulta sai suustaan kysytyksi että oonko suomalainen ja selvisi että kuka on kuka. Tosi hassua tavata tollain!
Pyörittiin siellä Triangulossa ja törmäiltiin tuttuihin ja loppuillan vietin Patrician ja Rodrigon kanssa. Seuraan tuli välillä myös yksi toinen Rodrigo, joka alunperin tuli juttelemaan mulle koskaa luuli että oon Minas Geraisista koska mulla oli Cruzeiron pelipaita päällä. Oli kuulemma melkoinen shokki kun selvisikin että oon suomalainen. Loppuillan se sitten viettikin koittaen saada mua ficaamaan sen kanssa.. en lämmennyt en, vaikka ihan mukava tyyppi olikin.
Lauantaina lähdettiin aamupalan jälkeen ajamaan sítiolle lähelle Venda Novaa, täältä parin tunnin päähän. Siellä oli serkkutytön 3-vuotiassynttärit ja ruokaa ihan himona, kuten ennustelinkin. Pitää tämä viikko mennä vähän vähemmillä ruokamäärillä ettei paino ota taas noususuuntaa.. haha. Sítiolla istuskeltiin, syötiin ja vietettiin aikaa koko päivä ja illalla mentiin hotellille, jossa luonnollisesti oltiin yötä. Mentiin istumaan iltaa Letician ja Gustavon ja tuttavaperheen kanssa hotellin vieressä olevaan pizzeriaan. En hetkeen oo nauranut niin paljoa.. Gustavo onnistui levittämään oliiviöljyn pitkin pöytää ja syliinsä ja pai hieman alkoholia nauttineena ei ihan tiennyt montako keittoa oli syönyt.
Sunnuntaina päätettiin lähteä suoraan aamupalan jälkeen kotiin, mikä mulle sopi paremmin kun hyvin koska olin tappoväsynyt ja ajatuskin siitä että pitäis jollekin vuorelle nousta, niin sai aikaan lähinnä inhoreaktion. Vitóriassa käytiin ulkona lounaalla ja lepäiltiin loppupäivä.
Maanantaina oli taas Brasilian peli joka katottiin taas vaihteeksi naapurissa.. Nyt vaan eri naapurin luona. Voitettiin ja nyt ootellaan vaan perjantaita kun vastaan tulee Hollanti!
Eilen kävin shoppingissa ja muuten vaan kävelemässä täällä ja päädyin muun muassa tanssimaan rannalle. Illemmalla olin jo menossa juoksemaan, mutta mãe ilmotti että ollaan menossa syömään japanilaista. Ei tarvinnut miettiä että kumpaa teen mieluummin, haha.
Tänään ei oo ollut mun päivä ollenkaan.. Kännykkä kuoli yöllä ja heräsin vähän myöhässä, kuitenkin tarpeeksi että olin koko aamun myöhässä ja kauheessa kiireessä. Lähdin kouluun ilman kännykkää, rahaa, välipalaa, penaalia ja toista vihkoa. Kengänkin sain kunnolla jalkaan vasta koulussa, kunhan ensin kaks koulukaveria oli saanut avattua siinä olleen umpisolmun.. Viimeistä tuntia ei ollut, koska opettaja faltou. Pääsin kotiin kaverin äidin kyydillä, mutta eipä meillä ollut kotona ketään. Kodinhoitaja ei päässyt tulemaan bussilakon takia ja mãe oli hoitamassa juttujaan ja sen jälkeen menossa hakemaan mua koululta. Kännykkä oli onnellisesti kotona, joten enpä voinut tehdä muuta kun odottaa käytävässä. Tunnin siinä sain odottaa, mut tulipahan luettua..
Bussilakon takia tänään ei ole kokeita, joten aika rennosti saan ottaa koko päivän!
perjantai 25. kesäkuuta 2010
5 kuukautta
Aika, ole hyvä ja lopeta juokseminen hetkeksi..
Noin pari-kolme viikkoa niin olen jo puolivälissä. PUOLIVÄLISSÄ?! Ei voi mitenkään olla totta, että mun vuodesta alkaa olla takana jo puolet. Mä en tahdo! Tuntuu että nyt vasta alkaa kaikki rullaamaan hyvin niinkun pitääkin ja aikaa kulunut jo noin järkyttävän paljon.
Pitäisi varmaan alkaa kirjoittamaan blogia enemmän, koska päiväkirjaan rustaaminen koulussa on vähän jäänyt.. Siirtynyt sivuun tauottoman puhumisen tieltä. Matikan maikkakin pari päivää sitten sanoi että ennen olin ihan hissukseen, mutta nyt kun oon oppinut portugalia niin huhhuh... haha. Muutkin maikat joutuneet huomauttelemaan mulle huomattavasti useammin, ulos luokasta en vielä kuitenkaan ole toistamiseen joutunut. On vaan pirun vaikeaa pitää se suu ummessa kun opiskeltavaan aineeseen ei ole minkänlaista mielenkiintoa ja on liian levoton/väsynyt/muuta vastaavaa lukeakseen (lukemisesta puheenollen, kohta on Kadonnut Symboli luettu!).
Maanantaina kävin Lucaksen kanssa kattomassa Toy Story 3:n 3D:nä portugaliksi. Ihanaa tajuta, että ymmärtää. Tykkäsin leffasta tosi paljon!
Keskiviikkona tein kemian ja tekstitaidon objektiivisen (rastia ruutuun) kokeen, meni aikalailla hakuammunnaksi kun tiesin vastauksista oikeasti ehkä 3.. Koetta oli vielä valvomassa joku ihme natsi ja jouduin kolme kertaa käydä palauttamassa koetta kun joka kerta jotain puuttui tai oli huonosti. Syyhän ei tietenkään ollut minun..
Kokeen jälkeen lähdin kattomaan koululaisten futsal peliä, jonka ne tietenkin hävisi. Kotiin pääsin puoli ysin maissa ja kun olin jo pesemässä hampaita ja kaatumassa sänkyyn niin mãe tuli huutamaan että naapurissa olisi nainen joka tahtoisi tutustua muhun. Pakko oli sitten lähteä käväsemään naapurissa ja ei se ihan turha reissu ollut, koska siellä oli lapsen synttärit ja sain terveelliseksi iltapalaksi kakkua ja brigadeiroja.
Tänään oon kärsinyt unetuksen multihuipennuksesta, eikä auttanut yhtään vaikka painuin lounaan jälkeen nukkumaan. Heräilin vasta kolmen maissa laittamaan kynsiä, nyt on ranskalainen manikyyri niin että kynsi on vihreä ja kärki keltainen! Oon täysin valmis voittamaan Portugalin huomenna!
Huomenna ei pelin takia ole kuin kolme tuntia, mutta en meinaa raahautua niillekään.. Otan ansaitun oman loman univelkojen tasaukseen. Peli mennään taas katsomaan naapuriin, kun on siellä lounas naapurin miehen synttäreiden kunniaksi. Myöhemmin menen ehkä rannalle ja Trianguloon, kattoo minne päädyn.. Tarkoitus olisi kuitenkin nähdä yksi brasilialainen, joka oli jenkeissä vaihdossa ja tapasi mun suomalaisen kaverin siellä! Musta on niin uskomaton yhteensattuma, että tuo brassi asuu Vitóriassa.
Lauantaina mennään sítiolle vuoristoon (=pirun kylmä...) kun on serkun synttärit. Se täyttää muistaakseni 3. Lasten juhlat on aina parhaita, koska niissä on järkyttävät määrät kaikkea hyvää ruokaa! Nukutaan sítiolla yö ja sunnuntaina noustaan ehkä Pedra Azulille, joka on tunnettu vuori täällä. Vielä vähän epävarmaa, mutta katellaan mitä tulee.
Noin pari-kolme viikkoa niin olen jo puolivälissä. PUOLIVÄLISSÄ?! Ei voi mitenkään olla totta, että mun vuodesta alkaa olla takana jo puolet. Mä en tahdo! Tuntuu että nyt vasta alkaa kaikki rullaamaan hyvin niinkun pitääkin ja aikaa kulunut jo noin järkyttävän paljon.
Pitäisi varmaan alkaa kirjoittamaan blogia enemmän, koska päiväkirjaan rustaaminen koulussa on vähän jäänyt.. Siirtynyt sivuun tauottoman puhumisen tieltä. Matikan maikkakin pari päivää sitten sanoi että ennen olin ihan hissukseen, mutta nyt kun oon oppinut portugalia niin huhhuh... haha. Muutkin maikat joutuneet huomauttelemaan mulle huomattavasti useammin, ulos luokasta en vielä kuitenkaan ole toistamiseen joutunut. On vaan pirun vaikeaa pitää se suu ummessa kun opiskeltavaan aineeseen ei ole minkänlaista mielenkiintoa ja on liian levoton/väsynyt/muuta vastaavaa lukeakseen (lukemisesta puheenollen, kohta on Kadonnut Symboli luettu!).
Maanantaina kävin Lucaksen kanssa kattomassa Toy Story 3:n 3D:nä portugaliksi. Ihanaa tajuta, että ymmärtää. Tykkäsin leffasta tosi paljon!
Keskiviikkona tein kemian ja tekstitaidon objektiivisen (rastia ruutuun) kokeen, meni aikalailla hakuammunnaksi kun tiesin vastauksista oikeasti ehkä 3.. Koetta oli vielä valvomassa joku ihme natsi ja jouduin kolme kertaa käydä palauttamassa koetta kun joka kerta jotain puuttui tai oli huonosti. Syyhän ei tietenkään ollut minun..
Kokeen jälkeen lähdin kattomaan koululaisten futsal peliä, jonka ne tietenkin hävisi. Kotiin pääsin puoli ysin maissa ja kun olin jo pesemässä hampaita ja kaatumassa sänkyyn niin mãe tuli huutamaan että naapurissa olisi nainen joka tahtoisi tutustua muhun. Pakko oli sitten lähteä käväsemään naapurissa ja ei se ihan turha reissu ollut, koska siellä oli lapsen synttärit ja sain terveelliseksi iltapalaksi kakkua ja brigadeiroja.
Tänään oon kärsinyt unetuksen multihuipennuksesta, eikä auttanut yhtään vaikka painuin lounaan jälkeen nukkumaan. Heräilin vasta kolmen maissa laittamaan kynsiä, nyt on ranskalainen manikyyri niin että kynsi on vihreä ja kärki keltainen! Oon täysin valmis voittamaan Portugalin huomenna!
Huomenna ei pelin takia ole kuin kolme tuntia, mutta en meinaa raahautua niillekään.. Otan ansaitun oman loman univelkojen tasaukseen. Peli mennään taas katsomaan naapuriin, kun on siellä lounas naapurin miehen synttäreiden kunniaksi. Myöhemmin menen ehkä rannalle ja Trianguloon, kattoo minne päädyn.. Tarkoitus olisi kuitenkin nähdä yksi brasilialainen, joka oli jenkeissä vaihdossa ja tapasi mun suomalaisen kaverin siellä! Musta on niin uskomaton yhteensattuma, että tuo brassi asuu Vitóriassa.
Lauantaina mennään sítiolle vuoristoon (=pirun kylmä...) kun on serkun synttärit. Se täyttää muistaakseni 3. Lasten juhlat on aina parhaita, koska niissä on järkyttävät määrät kaikkea hyvää ruokaa! Nukutaan sítiolla yö ja sunnuntaina noustaan ehkä Pedra Azulille, joka on tunnettu vuori täällä. Vielä vähän epävarmaa, mutta katellaan mitä tulee.
torstai 24. kesäkuuta 2010
Mistä tämä tyttö onkaan kotoisin?
Perhe ja muutama muu tuttu välillä vitsillään kutsuu baianaksi*, biologian maikkani kysyi kerran olenko mineira**, viikonloppuna sanottiin että en näytä suomalaiselta, tiistaina mulla sanottiin olevan espanjalaisen aksentti ja tänään kaverin kaveri kysyi olenko mä CARIOCA*** ?!
Olen sentään päässyt Brasiliaan asti, haha.
* Feminino Bahia-osavaltiosta
** Feminino Minas Gerais-osavaltiosta
*** Henkilö Rio de Janeiron osavaltiosta
Olen sentään päässyt Brasiliaan asti, haha.
* Feminino Bahia-osavaltiosta
** Feminino Minas Gerais-osavaltiosta
*** Henkilö Rio de Janeiron osavaltiosta
tiistai 22. kesäkuuta 2010
Vida nova + funk
On tosi hassua ja samalla ihanaa huomata miten huomaa luoneensa maapallon toiselle puolelle elämän tyhjästä. Elämän mihin kuuluu kaikki ihmiset ja omat tekemiset ja menemiset.
Aluksi oli vielä vähän kiinni Suomessa ja puheenaiheetkin meni usein Suomeen päin kun ei sitä nyt muusta ollut kerrottavaa.. Ajan kanssa Suomi kuitenkin alkanut tuntua kaukaiselta ja voisin nyt sanoa että oon ihan täysipainoisesti täällä. Puheenaiheetkin ja kaikki, koko elämä on täällä. Kotona Brasiliassa.
Kun juttelen Suomeen päin mesessä tai missä vaan vastaavassa, huomaan tiputtelevani portugalia joukkoon, koska se tulee niin luonnollisesti. En mä kerää huomiota että jee, kattokaa kun multa sujuu portugali, vaan sillä kielellä asiat tulee ensin mieleen. Varsinkin nopeat vastaukset ja kommentit, jotka aika olennainen osa tätä hienoa sähköistä viestintää..
Muistan kun joskus ikuisuus sitten juteltiin muiden suomalaisten kanssa siitä että miksi valittiin Brasilia. Tajusin sillon, että oikeastihan mä päädyin tänne niin että Brasilia on aina kiinnostanut ja aina oon tänne tahtonut tavalla ja toisella. Iron Maidenin keikkaa jonotellessa vuonna 2008 tajusin että hei, sinnehän vois lähteä vaihtoon! Täällä nyt sitten ollaan enkä voisi olla onnellisempi. Mä en kadu mitään ja Brasilia on enemmän kuin oikea maavalinta. En voi tarpeeksi hehkuttaa, kuinka paljon rakastan olla täällä!
Teidän muiden iloksi vähän lisää funkia! Funk jakaa mielipiteitä vahvasti, mutta kyllä se aika monen saa liikkeellee vaikka ei kauheasti iskisikään.. Mä yksinkertasesti rakastan ko. musiikkia ja se on täällä aika monelle yllätys. Koulussa aina laulesken funkia ja Lucaksella hajoaa kuulemma pää kun hoilotan aina ikivanhoja biisejä. Työn alla on nyt uudemman funkin sanojen opetteleminen, haha.
Tässä muutamia..
MC Koringa - Tamborzão ta rolando
MC Koringa - Kika no calcanhar
Kertosäe ela quer dancar, quer dancar, com a bunda no calcanhar suomennettuna kutakuinkin hän tahtoo tanssia, tahtoo tanssia, perse kantapäillä. Perus lyriikoita..
Buchecha - Romântico
Sarjassamme söpömpi funk. Buchechaaaa <3
Aluksi oli vielä vähän kiinni Suomessa ja puheenaiheetkin meni usein Suomeen päin kun ei sitä nyt muusta ollut kerrottavaa.. Ajan kanssa Suomi kuitenkin alkanut tuntua kaukaiselta ja voisin nyt sanoa että oon ihan täysipainoisesti täällä. Puheenaiheetkin ja kaikki, koko elämä on täällä. Kotona Brasiliassa.
Kun juttelen Suomeen päin mesessä tai missä vaan vastaavassa, huomaan tiputtelevani portugalia joukkoon, koska se tulee niin luonnollisesti. En mä kerää huomiota että jee, kattokaa kun multa sujuu portugali, vaan sillä kielellä asiat tulee ensin mieleen. Varsinkin nopeat vastaukset ja kommentit, jotka aika olennainen osa tätä hienoa sähköistä viestintää..
Muistan kun joskus ikuisuus sitten juteltiin muiden suomalaisten kanssa siitä että miksi valittiin Brasilia. Tajusin sillon, että oikeastihan mä päädyin tänne niin että Brasilia on aina kiinnostanut ja aina oon tänne tahtonut tavalla ja toisella. Iron Maidenin keikkaa jonotellessa vuonna 2008 tajusin että hei, sinnehän vois lähteä vaihtoon! Täällä nyt sitten ollaan enkä voisi olla onnellisempi. Mä en kadu mitään ja Brasilia on enemmän kuin oikea maavalinta. En voi tarpeeksi hehkuttaa, kuinka paljon rakastan olla täällä!
Teidän muiden iloksi vähän lisää funkia! Funk jakaa mielipiteitä vahvasti, mutta kyllä se aika monen saa liikkeellee vaikka ei kauheasti iskisikään.. Mä yksinkertasesti rakastan ko. musiikkia ja se on täällä aika monelle yllätys. Koulussa aina laulesken funkia ja Lucaksella hajoaa kuulemma pää kun hoilotan aina ikivanhoja biisejä. Työn alla on nyt uudemman funkin sanojen opetteleminen, haha.
Tässä muutamia..
MC Koringa - Tamborzão ta rolando
MC Koringa - Kika no calcanhar
Kertosäe ela quer dancar, quer dancar, com a bunda no calcanhar suomennettuna kutakuinkin hän tahtoo tanssia, tahtoo tanssia, perse kantapäillä. Perus lyriikoita..
Buchecha - Romântico
Sarjassamme söpömpi funk. Buchechaaaa <3
sunnuntai 20. kesäkuuta 2010
Fhiu
Yksi viikko taas sujahtanut ohi.
Tiistaina tosiaan voitettiin 2-1, melko hirveällä pelillä tosin, mutta voitettiin kuitenkin. Mentiin kattomaan peli naapuriin Suzanan luokse, missä sitten oli muitakin tuttuja. Suzana on enemmän kun innoissaan ja kotonakin sillä on oikeen torvi- ja pillivalikoima, joita sitten soitellaan pelipäivinä vähän väliä. Puoliajalla tauottomasti! Triangulo tässä meiän lähellä oli ihan täynnä, mitä telkkarista katoin, ja porukka oli siellä pistäny paikkoja hajalle ja ties mitä. Pedro oli ollut siellä ja sanoi että oli semihauskaa kun musiikki ja kaikki oli ihan sekaisin, kuului funkia, sertanejoa ja sambaa kun seisoit yhdessä paikassa.
Tiistaiksi en vielä saanut paitaa, mutta keskiviikkona mentiin shoppingiin ja kotiin palasin Brasilian virallisen pelipaidan kanssa, whoo! Mentiin shoppingiin siinä kolmen aikaan ja heti kysymään yhdestä liikkeestä niistä paidoista ja saatiin paidat kokeiltua ja maksettua. Paidat kuitenkin vapautettiin jostain syystä vasta viideltä joten pyörittiin shoppingissa hyvät kaks tuntia.. Oli se sen arvosta koska paita on täydellinen ja ihana!
Perjantaina lähdettiin vuokraamaan mulle puku festa juninaan lauantaille ja löydettiinkin just täydellinen! Festa junina on juhla, missä kaikki pukeutuu maalaisiksi eli ruutupaitaa ja rikkinäisiä farkkuja paikoilla ja tytöillä söpöt mekot ja saparot. Musiikkina yleensä forró ja tyypillistä ruokaa on canjica, pacoca ja pé-de-moleque.
Tuonne festaan me ei pukeuduttu.
Juhlapaikka.
Lauantaina lähdettiin puolen päivän jälkeen Maruípen asuinalueelle tuttujen luo churrascoon, mikä sitä perus mässäilyä ja juttelemista tuttujen kanssa. Ei mitään turhan erikoista, mutta churrasco paljastuikin olemaan vähän myös yhden tutun synttäreiden kunniaksi ja näin copan aikaan kakku oli tietysti asiaankuuluva!
Illemmalla oli toisen suomalaisen Siirin läksiäiset Vila Velhassa. Festan alkamisajankohta oli kuudelta ja mä olin kotona siinä kuuden jälkeen. Otin rauhassa suihkun ja valmistauduin, ja päästiin lähtemään kotoa 1930. Perillä olin noin 15 vaille kahdeksan ja mietin, että oonkohan nyt turhan ajoissa.. Ajoitus oli kuitenkin melko täydellinen ja olin paikalla siinä kun festa alkoi alkamaan. Juhla oli festa junina myös ja tällä kertaa pukuduin ihan niin kuin pitikin!
Festa oli tositosi jees ja tapasin paljon tosi kivoja ihmisiä ja kaikkea! Tuli vaihdeltua puhelinnumeroita ja kyseltyä nimiä, jotta voi myöhemmin etsiä orkutista. Tapasin yhden vaihtarin Costa Ricasta ja toisen Thaimaasta, jotka molemmat tulleet tänne helmikuussa! Luulin että jään tänne ihan yksin, kun nämä viime vuonna tulleet lähtee täältä (suurin osa ensi perjantaina!), mutta onneksi totuus paljastui toiseksi.
Musiikki oli nyt paljon parempaa kuin perjantaina.. Kyllä sitä forróakin oli, mutta paljon pienemmässä roolissa! Tuli sitä forróa tanssittuakin ja kyllä mä taisin jotakin oppia, vaikka tanssin vieläkin tosi huonosti. No vielä on aikaa oppia!
Ruoka oli sitä perus festa juninaa ja sen lisäksi churrascoa. Juotavaa oli tietty vähän joka lähtöön, ainoa mikä puuttui oli vesi! haha.
Siiri. Ensi viikolla tyttö on jo Suomessa :(
Cansu Turkista, Lucas ja Larissa Brasiliasta.
Kotiin ja nukkumaan pääsin kahden maissa, yllättävänkin aikasin.
Tänään sunnuntaina oli Brasilian peli (GANHAMOOOOOOOOS!) ja ensimmäisen puoliajan katselin naapurin luona, mutta tauolla Patricia (jonka viimeksi nähnyt joskus sillon kun oon just tullu tänne) soitteli että ne tulee hakemaan mut ja mentiin sitten Trianguloon. Paikka oli täynnä ihmisiä ja juuri kun saavuttiin, niin Brasilia teki maalin ja kaikki huusi ja riehui. Toinen puoliaika muutenkin kuumensi tunteita.. Pelin jälkeen kadut täyttyi musiikista ja tanssivista (ja juovista) ihmisistä. Kuten Pedrokin sanoi, niin se oli just niin että kadun toisella puolella soi funk, toisella perus tanssimusiikki ja vähän matkan päässä sertanejo. Kaikkea sekaisin. Törmäsin moniin tuttuihin ja tutustuin uusiin! Foi muito legal.
Kuka on brassi ja kuka ei? ;)
Tiistaina tosiaan voitettiin 2-1, melko hirveällä pelillä tosin, mutta voitettiin kuitenkin. Mentiin kattomaan peli naapuriin Suzanan luokse, missä sitten oli muitakin tuttuja. Suzana on enemmän kun innoissaan ja kotonakin sillä on oikeen torvi- ja pillivalikoima, joita sitten soitellaan pelipäivinä vähän väliä. Puoliajalla tauottomasti! Triangulo tässä meiän lähellä oli ihan täynnä, mitä telkkarista katoin, ja porukka oli siellä pistäny paikkoja hajalle ja ties mitä. Pedro oli ollut siellä ja sanoi että oli semihauskaa kun musiikki ja kaikki oli ihan sekaisin, kuului funkia, sertanejoa ja sambaa kun seisoit yhdessä paikassa.
Tiistaiksi en vielä saanut paitaa, mutta keskiviikkona mentiin shoppingiin ja kotiin palasin Brasilian virallisen pelipaidan kanssa, whoo! Mentiin shoppingiin siinä kolmen aikaan ja heti kysymään yhdestä liikkeestä niistä paidoista ja saatiin paidat kokeiltua ja maksettua. Paidat kuitenkin vapautettiin jostain syystä vasta viideltä joten pyörittiin shoppingissa hyvät kaks tuntia.. Oli se sen arvosta koska paita on täydellinen ja ihana!
Perjantaina lähdettiin vuokraamaan mulle puku festa juninaan lauantaille ja löydettiinkin just täydellinen! Festa junina on juhla, missä kaikki pukeutuu maalaisiksi eli ruutupaitaa ja rikkinäisiä farkkuja paikoilla ja tytöillä söpöt mekot ja saparot. Musiikkina yleensä forró ja tyypillistä ruokaa on canjica, pacoca ja pé-de-moleque.
Tuonne festaan me ei pukeuduttu.
Juhlapaikka.
Illemmalla oli toisen suomalaisen Siirin läksiäiset Vila Velhassa. Festan alkamisajankohta oli kuudelta ja mä olin kotona siinä kuuden jälkeen. Otin rauhassa suihkun ja valmistauduin, ja päästiin lähtemään kotoa 1930. Perillä olin noin 15 vaille kahdeksan ja mietin, että oonkohan nyt turhan ajoissa.. Ajoitus oli kuitenkin melko täydellinen ja olin paikalla siinä kun festa alkoi alkamaan. Juhla oli festa junina myös ja tällä kertaa pukuduin ihan niin kuin pitikin!
Festa oli tositosi jees ja tapasin paljon tosi kivoja ihmisiä ja kaikkea! Tuli vaihdeltua puhelinnumeroita ja kyseltyä nimiä, jotta voi myöhemmin etsiä orkutista. Tapasin yhden vaihtarin Costa Ricasta ja toisen Thaimaasta, jotka molemmat tulleet tänne helmikuussa! Luulin että jään tänne ihan yksin, kun nämä viime vuonna tulleet lähtee täältä (suurin osa ensi perjantaina!), mutta onneksi totuus paljastui toiseksi.
Musiikki oli nyt paljon parempaa kuin perjantaina.. Kyllä sitä forróakin oli, mutta paljon pienemmässä roolissa! Tuli sitä forróa tanssittuakin ja kyllä mä taisin jotakin oppia, vaikka tanssin vieläkin tosi huonosti. No vielä on aikaa oppia!
Ruoka oli sitä perus festa juninaa ja sen lisäksi churrascoa. Juotavaa oli tietty vähän joka lähtöön, ainoa mikä puuttui oli vesi! haha.
Siiri. Ensi viikolla tyttö on jo Suomessa :(
Cansu Turkista, Lucas ja Larissa Brasiliasta.
Tänään sunnuntaina oli Brasilian peli (GANHAMOOOOOOOOS!) ja ensimmäisen puoliajan katselin naapurin luona, mutta tauolla Patricia (jonka viimeksi nähnyt joskus sillon kun oon just tullu tänne) soitteli että ne tulee hakemaan mut ja mentiin sitten Trianguloon. Paikka oli täynnä ihmisiä ja juuri kun saavuttiin, niin Brasilia teki maalin ja kaikki huusi ja riehui. Toinen puoliaika muutenkin kuumensi tunteita.. Pelin jälkeen kadut täyttyi musiikista ja tanssivista (ja juovista) ihmisistä. Kuten Pedrokin sanoi, niin se oli just niin että kadun toisella puolella soi funk, toisella perus tanssimusiikki ja vähän matkan päässä sertanejo. Kaikkea sekaisin. Törmäsin moniin tuttuihin ja tutustuin uusiin! Foi muito legal.
Kuka on brassi ja kuka ei? ;)
Mun portugalia kehuttiin taas kamalasti ja kaikkea muutakin, en voi olla kun ilonen! Viikonloppu meni ihan tosi hyvin. Oon ihan kamalan onnellinen täällä ja rakastan rakastan rakastan Brasiliaa!! Jos multa kysytään, niin ette saa mua täältä ikinä takaisin <3 Ajatus että tulisin tänne tekemään yliopistoa niin alkaa vaikuttamaan koko ajan paremmalta..
tiistai 15. kesäkuuta 2010
Fim de semana
Perjantaina käytiin shoppingissa tarkotuksena ostaa pelipaidat mulle ja Pedrolle, mutta shoppingin JOKAISESTA kaupasta oli naisten versiot pelipaidasta loppuneet ja Pedron haluamaa keltaista pelipaitaa numerollakaan ei enää ollut.. Minähän tahdon virallisen paidan ja tyttöversiona joten ei auta muu kuin odottaa! Tänään kannustan Brasiliaa siis ilman asiaankuuluvaa varustusta, mutta ehkä se nyt menee.. Mukaan shoppingista tarttui kuitenkin Dan Brownin Kadonnut Symboli portugaliksi, edellinen kirja jota luin oli niin tappotylsää fantasiaa ettei sen lukeminen olisi onnistunut vaikka olisi ollu suomeksi. Suunnilleen sivulla sata olen nyt kirjassa menossa ja en oikeasti voisi olla iloisempi, kun ymmärrän ilman ongelmia!
Lauantaina oli Dia dos Namorados, eli paikallinen ystävänpäivä, joka täällä vain omistettu täydellisesti tyttö/poikaystäville. Pai järjesti yhden naapurin kanssa festan sen kunniaksi. Oltiin vuokrattu juhlapaikka tästä läheltä ja kutsuttu sinne perhettä ja tuttuja. Väkeä oli paikalla noin suunnilleen 80. Paikka oli tosi kiva, erikseen tiski mistä sai haettua pientä syötävää ja pöydät missä ihmisillä istua ja tietenkin tanssilattia DJ:neen. Festa oli 22-02 ja sellainen mihin sai taas vähän laittautua! Huomasin tarpeen toiseen mekkoon ja ei toiset korkkaritkaan ihan huono juttu olisi..
Koko illan sain taas kuunnella kehuja miten kaunis olen ja muutenkin ilta meni tosi kivasti!! Puhuin ihan aluksi pitkään yhden puolitutun kanssa matkustelemisesta ja kielenoppimisesta ja tuli siitä ihan tosi hyvä mieli. On vaan niin hienoa kun pystyy jo käymään ihan oikeitakin keskusteluja. Oonhan mä jo pidempään, mutta tälläset on jotekin eri juttu!
Tuli tansittua illan aikana enemmän kuin tarpeeksi ja sain kuulla siitäkin paljon, olen kuulemma enemmän bahiana kuin finlandesa?! haha. Bahiana siis nainen/tyttö Bahia-osavaltiosta. Jalat kyllä illan päätteeksi tuntuikin siltä, että askeltakaan en enää nämä kengät jalassa ota!
Sunnuntai meni laiskotellessa ja katsellessa Copa do Mundon pelejä, on niitä tullut katottua joka päivä perjantaista lähtien oikeastaan.. Tänään kuitenkin vasta alkaa se Copa ihan oikeasti meidän osalta!! Koulussa raikasi Wavin' Flag ja kaikki ollut kamalan ilosia. Keltasta ja vihreetä on joka paikassa ja ulkona torvet raikaa non-stop! Kaikkea muutakin huutoa, pauketta ja laulua kuuluu koko ajan, enää tunti pelin alkuun!! Kiitos että saan olla Brasiliassa juuri nyt <3
Lauantaina oli Dia dos Namorados, eli paikallinen ystävänpäivä, joka täällä vain omistettu täydellisesti tyttö/poikaystäville. Pai järjesti yhden naapurin kanssa festan sen kunniaksi. Oltiin vuokrattu juhlapaikka tästä läheltä ja kutsuttu sinne perhettä ja tuttuja. Väkeä oli paikalla noin suunnilleen 80. Paikka oli tosi kiva, erikseen tiski mistä sai haettua pientä syötävää ja pöydät missä ihmisillä istua ja tietenkin tanssilattia DJ:neen. Festa oli 22-02 ja sellainen mihin sai taas vähän laittautua! Huomasin tarpeen toiseen mekkoon ja ei toiset korkkaritkaan ihan huono juttu olisi..
Koko illan sain taas kuunnella kehuja miten kaunis olen ja muutenkin ilta meni tosi kivasti!! Puhuin ihan aluksi pitkään yhden puolitutun kanssa matkustelemisesta ja kielenoppimisesta ja tuli siitä ihan tosi hyvä mieli. On vaan niin hienoa kun pystyy jo käymään ihan oikeitakin keskusteluja. Oonhan mä jo pidempään, mutta tälläset on jotekin eri juttu!
Tuli tansittua illan aikana enemmän kuin tarpeeksi ja sain kuulla siitäkin paljon, olen kuulemma enemmän bahiana kuin finlandesa?! haha. Bahiana siis nainen/tyttö Bahia-osavaltiosta. Jalat kyllä illan päätteeksi tuntuikin siltä, että askeltakaan en enää nämä kengät jalassa ota!
Sunnuntai meni laiskotellessa ja katsellessa Copa do Mundon pelejä, on niitä tullut katottua joka päivä perjantaista lähtien oikeastaan.. Tänään kuitenkin vasta alkaa se Copa ihan oikeasti meidän osalta!! Koulussa raikasi Wavin' Flag ja kaikki ollut kamalan ilosia. Keltasta ja vihreetä on joka paikassa ja ulkona torvet raikaa non-stop! Kaikkea muutakin huutoa, pauketta ja laulua kuuluu koko ajan, enää tunti pelin alkuun!! Kiitos että saan olla Brasiliassa juuri nyt <3
torstai 10. kesäkuuta 2010
HUOMENNA!
Huomenna se alkaa, odotettu COPA DO MUNDO!! Saatiin tänään koulusta Copan aikataulut, jotka koulu ihan itse painattanut kaikille ja siihen saa merkattua tulokset ja kaikki, superkätevää. Tänään vielä kynsien väri vaihtuu vihreäksi ja huomenna käyn ostamassa Brasilian pelipaidan. Sitten vaan odottelemaan tiistaita ja sitä, että koko Brasilia pysähtyy katsomaan peliä..
Vc tem que falar mais
Pois é. Maanantaina teinkin päätöksen, että alan puhumaan enemmän ja kovemmalla äänellä. Koitan jättää sen perfektionistin itsessäni taakse hetkeksi ja alkaa oikeasti puhumaan, pelkäämättä virheitä. Aion kysyä enemmän jos en ymmärrä. Ymmärrän jo todella hyvin ja kirjoitan ihan sem problemas, mutta suu pitäs vaan avata vähän useammin myös muuhun tarkoitukseen, kuin ruuan lappaamiseen sen sisälle.
Aloitinkin sen puhumisen ja Lucas joutui jo kerran vaihtamaan luokassa paikkaa.. Vaihtarin etuja on ehdottomasti se, että aina jos mä puhun jonkun kanssa, niin sitä toista syytetään ja mulle ei tule mitään seurauksia. Reilua, eikös?
Tänään perheen kanssa justiinsa juteltiin, että mun olis hyvä alkaa myös kattomaan telkkaria enemmän ja vaikka lukemaan ääneen. Novelat siitä hyviä et niissä oppii sellastakieltä mitä oikeasti käytetään päivittäin ja ääneen lukeminen parantaa tietysti ääntämistä. Kaikki oppimismahdollisuudet koitan hyödyntää, koska musta tuntuu jo nyt että aika loppuu käsiin ja en puhu portugalia tarpeeksi!
Tätä ei nyt yhtään auta, että mun portugalin kurssi viimonen tunti on huomenna.. Tiistaina ei ole tuntia, koska on Brasilian peli! Pelihän alkaa siinä kolmen maissa ja tunti mulla olisi kuuden jälkeen.. Mutta kuulemma Brasilia vähän pysähtyy koko loppupäiväksi. Tuskin maltan odottaa!
Torstaina sitten koe, vaihtelun vuoksi. Seuraava (jatko)kurssi alkaa elokuussa joten sitä ennen menee ihan vain itseopiskeluksi. Itseopiskelu käytännössä tarkoittaen sitä, että nautin Copasta, matkustan Rioon, sanon heipat Pedrolle, festailen.. Kaikkea superhienoa, Pedron lähtöä lukuunottamatta.
Tulee olemaan järjettömän outoa kun Pedro lähtee. Musta tulee ensimmäistä kertaa elämässäni, niin että itse muistan siitä jotain, ainoa lapsi. No pääsenpähän muuttamaan Pedron huoneeseen ja saan oikeasti ihkaoman kylppärin! Mä olen Riossa silloin kun Pedro lähtee, mikä on ehkä ihan hyvä. Saa nämä rauhassa täällä itkeskellä ja hyvästellä. Mua kyllä pelottaa kun pitää itse hyvästellä se, sen jälkeen kun ei enää tulla asumaan samassa asunnossa varmaan ikinä. On jo nyt kyllä onneksi suunniteltu, että meen moikkaamaan sitä Saksaan kun palailen Suomeen! On sen verran lähellä.
Hyvästelemisen lisäksi pelottaa, että mãe ja pai tulee olemaan kauhean surullisia ja mä en oikeen tiedä miten pitäs olla. Mutta ei ehkä pitäisi ajatella sitä liikaa, vaan katsoa ihan rauhassa mitä tulee.. Ne on itse kyllä sanoneet, että tulee helpottamaan paljon kun mä olen täällä, mikä tekee mut tosi iloseksi.
Aloitinkin sen puhumisen ja Lucas joutui jo kerran vaihtamaan luokassa paikkaa.. Vaihtarin etuja on ehdottomasti se, että aina jos mä puhun jonkun kanssa, niin sitä toista syytetään ja mulle ei tule mitään seurauksia. Reilua, eikös?
Tänään perheen kanssa justiinsa juteltiin, että mun olis hyvä alkaa myös kattomaan telkkaria enemmän ja vaikka lukemaan ääneen. Novelat siitä hyviä et niissä oppii sellastakieltä mitä oikeasti käytetään päivittäin ja ääneen lukeminen parantaa tietysti ääntämistä. Kaikki oppimismahdollisuudet koitan hyödyntää, koska musta tuntuu jo nyt että aika loppuu käsiin ja en puhu portugalia tarpeeksi!
Tätä ei nyt yhtään auta, että mun portugalin kurssi viimonen tunti on huomenna.. Tiistaina ei ole tuntia, koska on Brasilian peli! Pelihän alkaa siinä kolmen maissa ja tunti mulla olisi kuuden jälkeen.. Mutta kuulemma Brasilia vähän pysähtyy koko loppupäiväksi. Tuskin maltan odottaa!
Torstaina sitten koe, vaihtelun vuoksi. Seuraava (jatko)kurssi alkaa elokuussa joten sitä ennen menee ihan vain itseopiskeluksi. Itseopiskelu käytännössä tarkoittaen sitä, että nautin Copasta, matkustan Rioon, sanon heipat Pedrolle, festailen.. Kaikkea superhienoa, Pedron lähtöä lukuunottamatta.
Tulee olemaan järjettömän outoa kun Pedro lähtee. Musta tulee ensimmäistä kertaa elämässäni, niin että itse muistan siitä jotain, ainoa lapsi. No pääsenpähän muuttamaan Pedron huoneeseen ja saan oikeasti ihkaoman kylppärin! Mä olen Riossa silloin kun Pedro lähtee, mikä on ehkä ihan hyvä. Saa nämä rauhassa täällä itkeskellä ja hyvästellä. Mua kyllä pelottaa kun pitää itse hyvästellä se, sen jälkeen kun ei enää tulla asumaan samassa asunnossa varmaan ikinä. On jo nyt kyllä onneksi suunniteltu, että meen moikkaamaan sitä Saksaan kun palailen Suomeen! On sen verran lähellä.
Hyvästelemisen lisäksi pelottaa, että mãe ja pai tulee olemaan kauhean surullisia ja mä en oikeen tiedä miten pitäs olla. Mutta ei ehkä pitäisi ajatella sitä liikaa, vaan katsoa ihan rauhassa mitä tulee.. Ne on itse kyllä sanoneet, että tulee helpottamaan paljon kun mä olen täällä, mikä tekee mut tosi iloseksi.
tiistai 8. kesäkuuta 2010
BH - Inhotim & pão de queijoa
Huh, oli melkosta juoksemista koko viikonloppu. Torstai oli jo vapaata, mutta jostain syystä ei vielä silloin lähdetty, vaan perjantaiaamuna herätyskello soi kolmen jälkeen. Tarkoitus oli lähteä ajamaan siinä neljän maissa, mutta na realidade (tosiasiassa?) päästiin ajamaan noin viideltä. Mun aivot ei aamuisin todellakaan toimi ja muistutus siitä, että matkapahoinvointilääke jäi ottamatta, tuli heti kun päästiin kaupunkialueen ulkopuolelle ja jatkuvasti mutkitteleville vuoristoteille. Ei mulla moneen vuoteen ole iskenyt matkapahoinvointi mitenkään pahasti, mut nyt sitten kaiken senkin edestä.. Sanoin ensin, että vähän meinaa olla huono olo, mutta ei kuitenkaan tarvi pysähtyä. Meni alle viisi minuuttia niin päästiin siihen pisteeseen, etten enää hetkeäkään tässä istu oksentamatta.. Ajettiin sivuun keskelle ei mitään vuoristojen ja lehmälaitumien lomaan. Hengitys höyrysi ja oli aivan järjettömän kylmä, vaikka mullakin oli päällä kaksi pitkähihaista, kaulahuivi ja kollarit. Apinat huusi metsässä.
Pian päästiin kuitenkin jatkamaan ja lääkekin alkoi vaikuttaa ja nukuin onnellisesti suurimman osan matkasta. Sen osan ajasta kun olin hereillä, niin kuunneltiin autossa mun tekemää Suomi-levyä ja voin lukea ehkä oudoimpiin juttuihin ikinä sen, kun ajaa keskellä Minas Geraisin pöndeä ja autossa raikaa Antti Tuiskun Sekaisin.. !
Kun tultiin perille Belo Horizonteen, niin käytiin ihan ensin rokottamassa Pedro ja mãe sikalenssua vastaan. Joskus aiemmin mãe oli ihan muakin viemässä piikitettäväksi, mut mä oon ko. rokotuksen onneksi jo saanut niiden muiden joukossa ennen lähtöä.
Rokotuksen jälkeen mentiin maailman parhaimman jalkapallojoukkueen (jos et tässä vaiheessa vielä tiedä, niin kyseessä tietysti CRUZEIRO) liikkeeseen ja pai osti mulle lahjaksi Cruzeiron pelipaidan ! Se on ihanaihana ja nyt voin kai sanoa olevani cruzeirense mesmo. Pedrollekin hankittiin pitkähihainen pelipaita ihan Saksan ilmastoa ajatellen ja paille itselleen pelipaita Brasilian väreissä ja BRASIL-tekstillä, mutta viidellä sinisellä tähdellä varustettuna Copaa varten. Mulla on vielä hankintalistalla Brasilian pelipaita, meinaa meilkein tulla kiire sen kanssa, kun Copaan tänään enää 3 päivää!!
8h autossa istumisen jälkeen hehkeänä...
Kun saavuttiin avôn sítiolle, niin pão de queijon mussuttaminen alkoi heti ensimmäisestä hetkestä alkaen ja loppui vasta hetki ennen lähtöä.. Varmasti tuli viikonlopun aikana taas kilo lisää! On muuten outoa, miten ennen en syönyt juustoa oikeastaan ikinä koska en tykännyt, mutta täällä yks parhaimmista syötävistä mitä tiedän, on tosiaan pão de queijo requeijãon kanssa.. Älyhyvää! Muutenkin juusto alkanut upota, kuten aikalailla kaikki muukin ruoka sitä punaista lihaa lukuunottamatta. Ei täällä oo varaa kauheasti nirsoilla.
Lauantaina heräiltiin semiaikaisin ennen kymmentä ja aamupalan (=järkyttävät määrät pãode queijoa..) lähdettiin Inhotim-nimiseen contemporary-taiteen museoon. Se on ihan järkyttävän iso paikka keskellä ei mitään. Iso tosi vihreä ja kaunis alue, jossa taidejutut on sijoitettu ympäriinsä puistoa omiin gallerioihin ja yksiköihin. Siellä kierreltiin aikalailla koko päivä ja takaisin oltiin kuuden jälkeen. Ei siinä kauaa jaksanut enää pysyä hereillä, vaan meni syömisen jälkeen nukkumiseks.
Sunnuntaina aamupalan jälkeen lähettiin jo ajamaan kohti kotia ja perillä oltiin kahdeksan aikaan illalla, enemmän kuin väsyneinä..
Pian päästiin kuitenkin jatkamaan ja lääkekin alkoi vaikuttaa ja nukuin onnellisesti suurimman osan matkasta. Sen osan ajasta kun olin hereillä, niin kuunneltiin autossa mun tekemää Suomi-levyä ja voin lukea ehkä oudoimpiin juttuihin ikinä sen, kun ajaa keskellä Minas Geraisin pöndeä ja autossa raikaa Antti Tuiskun Sekaisin.. !
Kun tultiin perille Belo Horizonteen, niin käytiin ihan ensin rokottamassa Pedro ja mãe sikalenssua vastaan. Joskus aiemmin mãe oli ihan muakin viemässä piikitettäväksi, mut mä oon ko. rokotuksen onneksi jo saanut niiden muiden joukossa ennen lähtöä.
Rokotuksen jälkeen mentiin maailman parhaimman jalkapallojoukkueen (jos et tässä vaiheessa vielä tiedä, niin kyseessä tietysti CRUZEIRO) liikkeeseen ja pai osti mulle lahjaksi Cruzeiron pelipaidan ! Se on ihanaihana ja nyt voin kai sanoa olevani cruzeirense mesmo. Pedrollekin hankittiin pitkähihainen pelipaita ihan Saksan ilmastoa ajatellen ja paille itselleen pelipaita Brasilian väreissä ja BRASIL-tekstillä, mutta viidellä sinisellä tähdellä varustettuna Copaa varten. Mulla on vielä hankintalistalla Brasilian pelipaita, meinaa meilkein tulla kiire sen kanssa, kun Copaan tänään enää 3 päivää!!
8h autossa istumisen jälkeen hehkeänä...
Lauantaina heräiltiin semiaikaisin ennen kymmentä ja aamupalan (=järkyttävät määrät pãode queijoa..) lähdettiin Inhotim-nimiseen contemporary-taiteen museoon. Se on ihan järkyttävän iso paikka keskellä ei mitään. Iso tosi vihreä ja kaunis alue, jossa taidejutut on sijoitettu ympäriinsä puistoa omiin gallerioihin ja yksiköihin. Siellä kierreltiin aikalailla koko päivä ja takaisin oltiin kuuden jälkeen. Ei siinä kauaa jaksanut enää pysyä hereillä, vaan meni syömisen jälkeen nukkumiseks.
Sunnuntaina aamupalan jälkeen lähettiin jo ajamaan kohti kotia ja perillä oltiin kahdeksan aikaan illalla, enemmän kuin väsyneinä..
perjantai 4. kesäkuuta 2010
Pieni pala New Yorkia
Kävin katsomassa parin luokkalaisen kanssa Sex and the City 2 -leffan. Oli ihana ja tuntui tosi kivalta kun oli jotain "tuttua", onhan ne Sinkkuelämää-sarjan tuotantokaudet moneen otteeseen Suomessa katseltu läpi.. Nytkin iski kamala hinku katsoa ne uudestaan ja sen myötä ikävä ulkoista kovalevyä, jonka jätin Suomeen, mukanaan rakas elokuva-, kuva- ja TV-sarjavalikoima. Eiköhän se tumma urokseni sielä kuitenkin odota, kunnes tammikuussa taas koetaan riemuisa jälleennäkeminen.
Palatakseni itse asiaan, niin tykkäsin leffasta tosi paljon! Ei se tietenkään sitä ensimmäistä voita ja sarjahan on aina täysin voittamaton... Järkytyin kun yksi mun luokkalainen Julia sanoi, ettei tykkää sarjasta, mutta leffoista kyllä. Miten toi voi olla mahdollista?!
Ennen leffaa, aamulla, mulla oli kokeet. Meno oli vähän erilaista kuin Suomessa, mutta myös yhtäläisyyksiä noissa koetilanteissa on. Kun meni kouluun, niin kanttiinin seinältä piti mennä katsomaan että missä luokassa, missä rivissä ja missä pulpetissa teet kokeen. Kaikki kakkosluokat oli sekoitettu, ideana tossa kai joku ettei lunttaamisesta tai muusta voisi mitenkään sopia, tai vastaavaa. Muuten koetilanne aikalailla sama, laukut jätettiin luokan eteen ja pupetille sai ottaa vain kirjoitusvälineet. Koulun kortti piti myös olla pulpetilla, kai että voitiin varmistaa että olet todella sinä joka sitä koettaa tekee tai jotain.
Kokeita oli kolme samalla kertaa; biologia 1, biologia 2 ja maantieto. Aikaa noiden kaikkien tekemiseen 2,5h. Biologian kokeet muodostu kahdesta sivusta ja tehtävät ei tosiaan olleet mitään esseetehtäviä.. Joten en sanoisi kamalan vaikeiksi. Mulla oli erityisoikeus, että sain käyttäää mun sanakirjaa kokeissa, mutta ei sitä hirveästi tullut selailtua, kun aika hyvin ymmärsi kysymykset ja sen, ettei mulla ole miään hajua vastauksesta!
Biologia 2:n kokeessa osasin kuitenkin vastata JOKAISEEN kysymykseen! Kyseessä siis genetiikka, suomalaisittain biologia 2, jonka luin viime vuoden puolella ysin arvoisesti, joten asiat aika tosi hyvin hallussa. Innolla odotan, että mitä siitä tulee! Luulen, että tulee olemaan koeryppäästä ainoa, jonka pääsen läpi. Maksimipisteet kokeissa on 10 ja läpipääsyyn tarvitsee 6.
Biologia 1 ja maantieto meni vähän niin ja näin.. pariin kysymykseen koitin vääntää jotain, muuten jäi tyhjäksi. Mahtaa opettajilla ainakin olla hauskaa, kun tarkistelee niitä..
Kokeen jälkeen lähdettiin suoraan bussilla shoppingiin luokkalaisten kanssa, lounastettiin siellä terveellisesti pizzaa ja käytiin se leffa katsomassa. Ei mitään kovin ihmeellistä :) Luokkakaverin kyydillä kotiin, vaatteiden vaihto ja joogaan. Hyvin kului koko päivä menossa.
Tämä päivä on ollut lomaa, koska on joku Kristuksen kehon kuolemaan ja sen ylistämiseen liittyvä pyhäpäivä. Olkoot mikä oli, kunhan vain on lomaa! Huomenna herätyskello piippaa kolmelta aamuyöllä ja neljältä lähdetään perheen kanssa ajamaan Belo Horizonteen! Aikainen lähtö, koska halutaan olla perillä lounasaikaan ja Pedro käydään rokottamassa sikalenssua vastaan. Sieltä jatketaan avón luo ja varmasti lihon viikonlopun aikana taas pari kiloa.. murehditaan sitä sitten myöhemmin.
Tuosta tuli mieleen, että tämä tyttö meinaa juosta täällä puolimaratonin syyskuussa! Nyt kun olen hehkuttanut siitä täälläkin, en voi enää perua, haha.
Hauskaa kesäloman alkua kaikille Suomeen ja beijos,
Netta
Palatakseni itse asiaan, niin tykkäsin leffasta tosi paljon! Ei se tietenkään sitä ensimmäistä voita ja sarjahan on aina täysin voittamaton... Järkytyin kun yksi mun luokkalainen Julia sanoi, ettei tykkää sarjasta, mutta leffoista kyllä. Miten toi voi olla mahdollista?!
Ennen leffaa, aamulla, mulla oli kokeet. Meno oli vähän erilaista kuin Suomessa, mutta myös yhtäläisyyksiä noissa koetilanteissa on. Kun meni kouluun, niin kanttiinin seinältä piti mennä katsomaan että missä luokassa, missä rivissä ja missä pulpetissa teet kokeen. Kaikki kakkosluokat oli sekoitettu, ideana tossa kai joku ettei lunttaamisesta tai muusta voisi mitenkään sopia, tai vastaavaa. Muuten koetilanne aikalailla sama, laukut jätettiin luokan eteen ja pupetille sai ottaa vain kirjoitusvälineet. Koulun kortti piti myös olla pulpetilla, kai että voitiin varmistaa että olet todella sinä joka sitä koettaa tekee tai jotain.
Kokeita oli kolme samalla kertaa; biologia 1, biologia 2 ja maantieto. Aikaa noiden kaikkien tekemiseen 2,5h. Biologian kokeet muodostu kahdesta sivusta ja tehtävät ei tosiaan olleet mitään esseetehtäviä.. Joten en sanoisi kamalan vaikeiksi. Mulla oli erityisoikeus, että sain käyttäää mun sanakirjaa kokeissa, mutta ei sitä hirveästi tullut selailtua, kun aika hyvin ymmärsi kysymykset ja sen, ettei mulla ole miään hajua vastauksesta!
Biologia 2:n kokeessa osasin kuitenkin vastata JOKAISEEN kysymykseen! Kyseessä siis genetiikka, suomalaisittain biologia 2, jonka luin viime vuoden puolella ysin arvoisesti, joten asiat aika tosi hyvin hallussa. Innolla odotan, että mitä siitä tulee! Luulen, että tulee olemaan koeryppäästä ainoa, jonka pääsen läpi. Maksimipisteet kokeissa on 10 ja läpipääsyyn tarvitsee 6.
Biologia 1 ja maantieto meni vähän niin ja näin.. pariin kysymykseen koitin vääntää jotain, muuten jäi tyhjäksi. Mahtaa opettajilla ainakin olla hauskaa, kun tarkistelee niitä..
Kokeen jälkeen lähdettiin suoraan bussilla shoppingiin luokkalaisten kanssa, lounastettiin siellä terveellisesti pizzaa ja käytiin se leffa katsomassa. Ei mitään kovin ihmeellistä :) Luokkakaverin kyydillä kotiin, vaatteiden vaihto ja joogaan. Hyvin kului koko päivä menossa.
Tämä päivä on ollut lomaa, koska on joku Kristuksen kehon kuolemaan ja sen ylistämiseen liittyvä pyhäpäivä. Olkoot mikä oli, kunhan vain on lomaa! Huomenna herätyskello piippaa kolmelta aamuyöllä ja neljältä lähdetään perheen kanssa ajamaan Belo Horizonteen! Aikainen lähtö, koska halutaan olla perillä lounasaikaan ja Pedro käydään rokottamassa sikalenssua vastaan. Sieltä jatketaan avón luo ja varmasti lihon viikonlopun aikana taas pari kiloa.. murehditaan sitä sitten myöhemmin.
Tuosta tuli mieleen, että tämä tyttö meinaa juosta täällä puolimaratonin syyskuussa! Nyt kun olen hehkuttanut siitä täälläkin, en voi enää perua, haha.
Hauskaa kesäloman alkua kaikille Suomeen ja beijos,
Netta
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)