Pinkkiä, sushia ja suomalaista

Tänään aamupäivä meni tuttuun tapaan laiskotellessa, mutta illemmalla oli sitten senkin edestä tekemistä.

Ensin lähdettiin mãen kanssa supermercadoon, jossa aloitettiin ostokset, mutta jätettiin ne sinne sitten säilöön siksi aikaa kun käytiin mani- ja pedikyyrissä. Paikka oli ihan supermercadon vieressä. Oli mun ihkaensimmäinen kerta kun joku asiansa osaava teki mun kynsille jotain ja vähän etukäteen pelotti/hävetti mitä se ajattelisi mun kauheassa kunnossa olevista kynsistä. Selvisin kuitenkin. Mãen kynnet laitettiin ensin, ihan vaan läpinäkyvällä lakalla, kun se ei kuulemma tykkää laittaa mitään värejä kynsiin. Mä valitsin kuitenkin iki-ihanan hotpinkin, joka aluksi nauratti hirmusesti kun vaan katsoinkin mun kynsiin päin.. En oo tottunut tämmösiin tyttömäisyyksiin! Mutta tosiaankin voisin tottua. Kynnet käytiin laittamassa lähinnä huomista festaa varten, jotka vähän enemmän formal. Pääsen pukeutumaan mun mekkoon ja korkkareihin! Ja pinkit kynnet sopii hyvin muuten mustaan asuun, varpaankynnetkin pilkottaa sitten kivasti kenkienkärjistä.
Kynsien laittamisen jälkeen palattiin supermercadoon ja jatkettiin ostoksia siitä mihin jäätiin, mikä musta oli vähän hassua.


Illemmalla oli alunperin tarkotus että käytäsiin hankkimassa mulle puhelinliittymä, mutta päätettiin siirtää se huomiselle ja meninkin syömään japanilaista Pedron ja sen kavereiden kanssa. Mukana oli myös Suvi, suomivaihtari joka asuu tossa naapurikaupungissa Vila Velhassa! Oli todella, todella outoa puhua suomea. Kamalaa. Suomi kuulosti rumalta ja teki vain mieli vaihtaa englantiin tai mihin tahansa muuhun. Suomen kieli sai aikaan jonkinlaisen inhoreaktion ja tuntui vaan yksinkertaisesti väärältä..


Japanilainen ruoka oli yllättävän hyvää! Söin jonkun jäätelötötterön muotosen mötikän, jossa oli riisiä, lohta ja cream cheesea. Eikä ollut raakaa, vaan friteerattua. Tykkäsin kovasti ja varmasti syön joskus uudestaankin! Ei ollut kauhean kallistakaan, kokiksen kanssa n. 15 reaisia eli noin 6 euroa.

Myöhemmin mentiin perheen ja naapureiden seuraksi istumaan tässä lähellä olevaan kahvilaan/baariin/whatever ja yllätin itseni puhumalla niinkin paljon portugalia. Selitin mitä söin japanilaisessa ravintolassa, kauanko Suvi on ollut täällä ja kauan hän aikoo vielä olla, puhuuko hän hyvin portugalia ja kysyin missä on vessa. Hyvä minä! Perhe ja tuttavat tykkää aina ylistää miten hyvin ymmärrän ja puhun jo näin lyhyen maassaolon jälkeen, mutta mä en uskalla kehua liikaa.. Kyllä mun portugali on vielä ihan ruohonjuuritasolla!