CARNAVAL!

Karnevaalit vietettiin Guaraparissa, vähän pienemmässä kaupungissa Vitóriasta noin 45km:n päässä. Asuttiin semmosessa pienessä rivitalo"kylässä", sellanen pieni suljettu missä oli kaksi pikkusta rivitaloa vastakkain. Talo oli kaksikerroksinen ja tosi kiva, mutta olin liian laiska ottaakseni kuvaa.. Samassa talossa asui meidän perheen lisäks Leticia ja Gustavo.
Lähdettiin kohti Guaraparia perjantaina siinä yhdeksän aikoihin illalla ja perillä olin jo ihan valmiina nukkumaan, mutta Gustavo tahto välttämättä lähteä rannalle siinä yhden aikoihin yöllä ja en halunnut missata sitä!

Rannalle käveli meidän talolta vain muutaman minuutin ja se oli tosi hieno siihen aikaan yöllä, Gustavo sanoi sitä "Scooby Doo-maiseksi" sumun takia, haha.

Vesi oli ihan jäätävän kylmää! Sanoinkin et ihan kun Suomessa olis.. Oli vähän pelottavaa uida siellä ihan pimeässä. Rannalla oli paljon rapuja noin yöaikaan. Ne pelkää ihmisiä joten niitä ei päivisin juuri näy, mutta yöllä niitä on enemmänkin liikkeellä. Musta ne on inhottavia ja kierrän kaukaa niiden kolotkin joita näkyy hiekassa..


Myöhemmin mentiin samassa rivitalossa, mutta toisessa päädyssä, asuvien tuttujen pihalle istuskelemaan. Sillä perheellä oli ollut kolme vaihtaria, joista yksi oli ollut suomalainen! Sen perheen äiti sai mun pain vakuutettua, että mut pitää laittaa português para estrangeiros (portugalia ulkomaalaisille) -kurssille ja semmoselle mut sit ainakin koitetaan saada ensi viikolla. Toivon että onnistuu! Sillä perheellä oli ollut myös käytäntönä, että joka ilta vaihtarin piti kirjottaa viisi lausetta portugaliksi, että mitä on tehnyt sinä päivänä ja perhe sitten korjasi ne. Arvatkaas kuka nyt joutuu tekemään samaa... Mutta hyvä vaan, tulee treenattua kirjoittamistakin mikä mulla ainakin heikoilla. Nyt siis on portugalin opiskelu saamassa hyvin lisävauhtia, ehkä kohta pystyn jo enemmänkin keskustelemaan! Ymmärrän jo yllättävän paljon, usein jopa kokonaisia keskusteluja, mutta oon kovin ujo itse vastailemaan ja puhumaan portugaliksi enempää kun parilla sanalla, vaikka osaisinkin enemmän. Pitää koittaa ottaa itseään niskasta kiinni ja ruveta rohkeasti puhumaan!

Seuraavat päivät vietettiin rannalla makoillen ja oon jo ruskettunut jonkin verran! Näihin verrattuna oon vielä kuitenkin ihan valkonen, mutta jos tulisin nyt Suomeen niin eroa teihin olisi PALJON ;) Rannalla söin jotain kanapasteijaa, joka oli vähän kuin cupcake. Semmosessa muffinsimuotissa tehty. Nimeltään se taisi olla pada, tai vastaavaa. Sen sisällä oli juustoa ja jotain kanamössöä. Tosi hyvää!
Rannalla pelattiin paljon futista ja lentistä. En ookaan niin huono kun muistin! Kyllä se pallo vielä vuden tauon jälkeen pysyy hallussa. Halu päästä pelaamaan vaan kasvaa.. Toivon, että mulle löydetään se futisjengi pian! Täällä Vitóriassa ei kuulemma ole feminino-joukkuetta, mutta Vila Velhasta kuulemma saattais löytyä. Rantafutista pääsis helposti pelaamaan, niitä joukkueita riittää, mutta hakusessa on joukkue joka pelais ihan tavallisella kentällä! Etsintä jatkuu..

Iltasin kaduilla kiersi semmonen rekka, jonka päällä oli bändi soittamassa sambaa ja sen perässä ihmisiä tanssimassa. Yhtenä iltana me mentiin kans sen perässä ja oli kivaa! Eikä se sambakaan oo niin huonoa kun oon ajatellut. Voin jopa sanoa että tykkään siitä!

Ystävänpäivää ei täällä juhlittu mitenkään, kukaan edes maininnut koko päivää! Ystävänpäivän mä vietin rannalla ja illemmalla mentiin Letician siskontytön ja sen kavereiden kanssa paikkaan nimeltä Mais, joka oli sellanen ISO paikka, jossa baareja, ravintoloita, klubi ja bändi soittamassa. Sisäänpääsy maksoi 45 reaisia eli noin 18 euroa. Portilla lippu vaihdettiin korttiin, johon laitettiin nimi ja ikä ja siihen merkittiin kaikki juomat sun muut jotka ostit tuolla paikassa ja ne maksettiin lähtiessä.

Kyllä mä oikeesti oon ruskettunut!

Tossa vain vajaa puolet koko paikasta..

Paikassa soitti bändi biisejä, jotka kaikki osasi ulkoa ja mä olin ihan ulkona! Mutta oli se musiikki ihan hyvä vaikken tiedä mitä se oli.. Takaisin kotona olin siinä viiden aikoihin aamulla. Rankkaa!

Seuraavana päivänä mentiin uudestaan samaan paikkaan, mutta tällä kertaa eri seurassa. Menin mun koululaisten kanssa ja Pedrokin aina välillä oli meidän seurassa. Vaikka mulla oli henkarit mukana ja annoin ne portilla sille neitoselle joka kirjotti nimen ja iän korttiin, niin se ei osannut lukea niitä.. Sinä iltana mun nimi oli Paulina Netta ja ikää sen piti erikseen kysyä. Onhan suomalainen henkilöllisyystodistus toki hieman hämmentävä, haha. Ilta meni ehkä vähän kivemmin kun eilen, kun seura oli vähän tutumpaa ja osasi ottaa vähän rennommin. Opin jopa vähän sambaa! Jossain vaiheessa iltaa löysin itseni backstagelta ottamassa yhteiskuvia bändin kanssa ja sain ilmasen Pepsin, haha. Mun koulukaverit tunsi sen bändin jotakin kautta.
Noiden kahden illan aikana rikastuin kahden levyn verran, molemmat jotain sambaa, mutta en vielä oo ehtinyt ja jaksanut kuunnella niitä. Kattelee milloin saa aikaseksi..
Tuona toisena iltana oltiin takaisin kotona kuudelta, kun aurinko jo nousi. En ole varma söinkö silloin ilta- vai aamupalaa, haha.

Seuraava päivä meni rannalla ja keskiviikkona tultiin takaisin kotiin Vitóriaan. Oli jo ikävä tänne! Tämä tuntuu jo kodilta. Keskiviikkona olin ihan täpinöissä koko päivän ja hehkutin perheellekin miten Suomella on ensimmäinen lätkäpeli Vancouverissa, haha. Sainkin sit olla ylpeä kun vietiin Belarusta 5-1, HYVÄ SUOMI!!