"Could you write my name in finnish?" ja retkeilyä

Tiistaina olin "virkeänä" hereillä 05:40. En ikinä tuu tottumaan noihin herätyksiin..
Ensimmäinen koulupäivä oli sanalla sanoen kaaosmainen. Mun ympärillä pyöri jatkuvasti hirmunen lauma ihmisiä, tauoilla (joita meillä yksi aina kahden tunnin jälkeen) ihmisiä tunkeili etsimään "sitä suomalaista tyttöä" muistakin luokista asti. Kaikki kyseli ja jutteli kauheesti kaikkea, kauhean nopeasti päällekkäin erikielillä ja mä olin ihan päästäni pyörällä ja välillä toivoin että olisin jossain ihan muualla! Ei se nyt ihan kamalaa kuitenkaan ollut, hämmentävää lähinnä! Kysymyksiä oli mm. et tykkäänkö bissestä, tykkäänkö tummista jätkistä, mitä kieltä Suomessa puhutaan ja et kuinka kylmä Suomessa on. Kauhean moni kehu mun silmiä kauniiksi ja mun huulilävistys ja korvavenytykset on "muito legal". Nauratti kun yksi mun luokkalainen tosiaan pyys mua kirjottamaan sen nimen suomeksi.. Oli pettynyt, kun sanoin että se olis suomeksi sama kun mitä se on portugaliksi, haha.

Ensimmäisenä oppiaineena Brasilialaisessa koulussa mulla oli kielioppia... Ensimmäiset kymmenen minuuttia en kyllä tiennyt mistä aineesta oli kyse, mutta se selvisi ajanmittaan. Aiheena oli joku syntaksi tai joku, enkä tosiaankaan tajunnut yhtään mitään! Aluksi jaksoin koittaa kuunnella, mutta siitä sain vaan päänsäryn, joten tyydyin nukkumaan silmät auki..
Muina oppiaineina oli matikka, filosofia, kemia & fysiikka, maantieto ja englanti. Englanti oli, ylläri ylläri, päivän paras tunti koska opettajan tunnen jo entisestään kun se on meidän naapuri ja hän puhuu tietty englantia. Tais olla ainoa tunti jolla tajusin suurimman osan.

Päivä oli kuitenkin nopiaa ohi ja pääsi kotiin rauhottumaan ja valmistautumaan seuraavaan,pitkään päivään. Keskiviikkona kun ohjelmassa oli Projeto Boas-Vindas, joka siis oli koko päivän kestävä retki kaikille Darwin Vitórian (mun koulu) ja Darwin Vila Velhan muualta muuttaneille uusille opiskelijoille. Mä näin vaihtarina pääsin mukaan.

Matkustettiin isolla, ilmastoinnila varustetulla tilausbussilla ja mä istuin matkan ajan mun luokkalaisten Kevinin, Lucaksen ja yhen tytön, kanssa. Lucas ja Kevin puhuu englantia, niin en ihan hissukseen joutunu olemaan.

Minä ja Lucas. Meillä kaikilla oli tollaset paidat.

Ekaksi mentiin Garoton suklaatehtaalle Vila Velhaan! Ei ollut mikään maata järisyttävän upea kokemus, kun on se Fazerin tehdas Vantaallakin nähty jo kolme kertaa, eikä toi tehdas täällä päin maailmaa siitä kauheasti eronnut. Mutta oli tosi kivaa päästä maistelemaan Brasilialaista suklaata! Tykäistyin erityisesti yhteen, crocanteen;

(http://www.tudomercado.com.br/tm/aviso/img_avisos/Submarino_21229127.jpg)

Tommonen Daimin tapanen juttu. Oon vielä kuitenkin sitä mieltä et kyllä se Fazerin sininen on parasta.. (sitä vois joku lähetellä tänne!).

Tehdaskäynnin jälkeen lähdettiin käymään siellä mäen päällä olevalla kirkolla, jossa olin hostperheen kanssa silloin mun ekoina päivinä Vitóriassa. Eli ei mitään uutta, mutta ostin pari postikorttia ja tommosen kangasnauhan, joita mulla jo ennestäänkin on käsissä. Ne tosin on Bahiasta, mutta anyway, sama idea! Käsiin en enempää tahtonut joten se päätyi koristamaan nilkkaa.


Kirkolta lähdettiin vihdoin ajamaan kohti Guaraparia! Sinne ajoi jonkun tunnin ja ekaksi mentiin harrastamaan mun lempitouhua, eli SYÖMÄÄN! Mentiin self service-ravintolaan, eli lappaat ruoan lautaselle ja maksat painon mukaan. Tykkään noista hirmusesti! Saa ottaa just mitä tykkää ja valikoima on usein laaja.
Syömisen jälkeen tarjosin Lucakselle Airwavesin ja se melkein suuttu kun en varottanu sitä, et se on niin ”cold” haha. Täältä ei kuulemma saa Airwaves'ia, mulle saa lähettää siis niitäkin!

Ravintolasta mentiin kävelemään rannalle 1 ja sieltä jatkettiin bussilla rannalle 2, jonne jäätiin. Osa pelas futista, osa lentistä, osa makas auringossa ja osa ui. Perus rantameininkiä. Ite päädyin makoilemaan varjossa sen jälkeen kun vähän osallistuin futikseen ja käväsin vedessä. Vesi oli ihan himokylmää, ihan ku olis kesällä käyny Hietsussa! Hrrh.


Rannalla ostin huiman yhen realin (n. 40 senttiä) hinnalla kiwi-mehujään, joka oli oikeastaan aika kamalaa. Sitä puolet syötyäni aattelin alkaa lukemaan tuoteselostetta ja jostain kumman syystä siihen oli tungettu maitojauhetta, joten laktoosi-intolerantikkona päätin jättää syömisen siihen.. Selvisin kyllä oireitta, kuten oon aiemminkin kun oon mennyt syömään jotain laktoosipitosta ilman laktaasipillereiden popsimista. Ehkä tää mun vamma on ilmesesti lievempi kun luulin tai täällä maitotuotteet todellakin käsitellään jotenkin eri tavalla.. En tiedä, enkä tahdo alkaa sen enempää kokeilemaankaan!

Parin tunnin jälkeen lähdettiin takaisin kotiin ja koululle, jolta mãe tuli mut hakemaan. Autossa mäe kerto että mennään vielä pain veljen synttäreille, mikä ei ehkä ollu paras mahdollinen uutinen, koska olin jo tossa vaiheessa valmis nukkumaan! Oli kuitenkin kivaa ja söin paljon avôn (isoisän) tekemää pão de queijoa, nam.

Aikasista herätyksistä joudun kärsimään enää huomenna ja perjantaina tai lauantaina suunnataan kohti Guaraparia viettämään karnevaaleja!!

Beijos,
Netta

ps. Uusia kuvia löytyy taas kuvagalleriasta!