Näiden kahden ekan viikon jälkeen voin hyvin sanoa, että mulla on tosi hyvät fiilikset olla täällä.
Ekalla viikolla oli kyllä vähän hankalaa, ensimmäinen aamu varsinkin oli vähän nihkeä, kun mulla oli jokin lievän auringonpistoksen tapanen ja olo kuin mielenosotuksen jalkoihin jääneellä (tai näin voisin kuvitella). Silloin myös mietin pari kertaa, että täälläkö nyt pitäs vuosi viettää kaukana kaikesta. Otti päähän asua väliaikasessa perheessä, vaikka perhe olikin mukava, ärsytti kun ei voinut purkaa tavaroita ja kaikki uusi ympärillä väsytti ja vei ruokahalun. Muutamassa päivässä tilanne kyllä parani ja siitä lähtien kun tulin Vitóriaan niin kaikki on ollut hyvää ja paranee vaan.
Mun hostperhe on tosi ihana ja tykkään näistä ihan hirmusesti. Mãe on tosi symppis, ei puhu juurikaan englantia, niin meidän kommunikointi menee usein vaan hymyilemiseks ja nauramiseks kun koitetaan erinäisillä tavoilla saada ittemme ymmärretyiks. Pai on tosi rento ja huumorintajunen, heittää koko ajan läppää ja juttelee mulle paljon. Pedro on tosi kiva ja musta on kivaa kun on vähän vanhempi pikkuveli. Pedro on auttanu mua näin alussa tosi paljon kun puhuu hyvin englantia. Alan olla jo tosi kotiutunu tänne näiden luokse.
Viihdyn Vitóriassa, tykkään tästä kaupungista ja meidän naapurustosta.
Mitään yliksepääsemättömän outoja tapoja tai asioita en vielä oo kohdannut ja näihin pienempiin, kuten poskipusut, alan olla tottunut. Opin Brasiliasta, sen ihmisistä ja elämäntavoista koko ajan uutta ja tää maa alkaa kiinnostamaan aina vaan enemmän. Hetkeäkään en oo katunut maavalintaani, ihan mulle oikeaan maahan mä alusta asti tahdoin.
En tiedä kuinka hyvä oon sanomaan näin lyhyen maassa oleskelun jälkeen, mutta nyt fiilikset on nämä!
tiistai 9. helmikuuta 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Kirjoituksista päätellen ruokahalu on todellakin palannut.. Ja alku aina hankala.Hostäidin kanssa jutustelu alkaa varmaan kohta sujumaan kun opit kieltä kokoajan ja joku päivä juttelette ummet ja lammet.Helpottavaa kuulla että valinta ei kaduta ja vuosi on sitäpaitsi yllättävän lyhyt aika.
VastaaPoistaruokahalun mukana seuraa muukin hyvinvointi.
VastaaPoistakyllä se kielitaito tulee ihan huomaamatta,huomaat vain joku päivä että näinhän tää menee.....
brasilia on niin valtava että mäkin jo tutkin sitä päivittäin netistä,kiehtovaa..
se sun stadi on kyllä aika laaja rantoineen ja puistoineen mutta kaunis paikka.
Puhutaanks siellä portugalii tunneilla? Että kaikki matikka ym. ? Ja jos joo, niin onks siel sit ketään joka tulkkais vai pitääks vaa yrittää ymmärtää?
VastaaPoistaKaikki on portugaliksi. Eikä siinä tunnilla kukaan tulkkaa, ellei itse kysy joltain luokkakaverilta jotain eli ihan pitää vaan yrittää ymmärtää :b
VastaaPoistaTulin jonkun mutkan kautta tanne sun blogiisi lukemaan ja jaan varmasti seurailemaan sun vaihtarivuotesi kulkua! Olin ite vaihtarina Costa Ricassa sata vuotta sitten (eli 93-94) ja nyt oon asunut Brasiliassa vuodesta 2006 lahtien. Asutaan Rondônian osavaltiossa ihan pikkukaupungissa ja on kiva lukea toisen kokemuksia ihan erilaisesta Brasiliasta :)
VastaaPoistaAinakin tuntuu silta, etta sulla menee tosi kivasti ja portugalikin sujuu. Parabens! :) Tsemppia koulun alkuun. Meillakin on lapset ihan tapinoissaan kun ollaan ostettu koulutarvikkeita, uudet koulupaidat ym. :)