Kuten edellisessä postauksessa mainitsin, niin söin eilen jäätelön ottamatta laktaasipilleriä. Jäätelö oli Garoton crocante -jäätelö, jotain kermajäätelöä ihanalla suklaakuorrutuksella. Se sisälsi maitoa monen monessa eri muodossa ja söin sen pelkälleen, en muun ruoan yhteydessä, eli niin että oireita varmasti tulisi. Jäätelö vielä on yleensä pahin oireiden aiheuttaja.
Oireita ei kuitenkaan ihlmestynyt tunnin, parin, eikä vielä kolmenkaan jälkeen. Tänään aamulla heräsin täysin normaalisti oireettomana. Jäätelön syömisestä alkaa olla noin 12h, joten uskallan jo sanoa että selvisin täysin oireitta.. Mikä on AIVAN LOISTAVAA!! En uskalla ihan vielä sanoa että mun laktoosivamma olisi täällä kadonnut, mutta uskallan toivoa! Pitää jatkaa kokeilua, mutta näillä näkymin näyttää tosi lupaavalta, että mun elämästä täällä olisi tulossa kertaheitolla niin paljon helpompaa!!
Voi kun olen ilonen.
lauantai 27. helmikuuta 2010
Uniforme, futebol e português
Tuommoselta mä suunnilleen näytän joka arkipäivä kun lähen kouluun, kenkiä lukuunottamatta. Flipflopsit ei oo sallittuja, niin tennareilla mennään. Paita ei tosiaan oo mikään kamalan komia, mutta kyllä toi nyt menee. Luokassa mulla muutenkin yleensä villapaita tai huppari päällä, niin ihan sama.. Eipähän tarvi aamusin miettiä et mitä laittaa päälle.
Eilen mulla tosiaan oli futistreenit ja oli kieltämättä aika kokemus pelata tuolla noin +33 helteessä. Treeneissä meitä oli mun lisäks vaan kaks tyttöä + joku poika. Kuulemma joukkueessa on muuten paljon tyttöjä mut aika moni lopettaa kun koulu alkaa ja osa on päässyt joistain valinnoista pelaamaan parempiin joukkueisiin.
Treenien rakenne oli lähinnä et pikanen alkulämpö, pikaset venytykset, parit pujotteluhyppelykuljetusvatsat ja sitten päällä palautuksia ja rinnalla haltuunottoja. Semmosta perussettiä. Loppuaika sit pelattiin, eli varmaan joku 30min? Varmaan vähän enemmän, koska treenit itessään kesti noin 1,5h. Näiden pelitapa on tosi erilainen verrattuna siihen mitä se on Suomessa. Nää menee mieluummin itse kuin syöttää, mikä saa mulla päässä kaikumaan ne kaikki saarnat yhdeksän vuoden ajalta pallon jakamisen tärkeydestä... haha. Meen vielä ens tiistaina treenaamaan ja sit katotaan et jatkanko tuolla, vielä en oikee osaa sanoo juuta enkä jaata. Ainiin, täällä ei tekonurmella saa pelata pläägillä, jotka tarkotettu nurmelle. Pakko olla joko hiekkanappulat tai futsal-kengät. No itellänihän ei tietenkään kumpiakaan oo täällä mukana nii menin aluks lenkkareilla mut ei ne jalassa jaksa mitään tehä niin menin sit lähinnä sukillaan..
Tänään käväsin ulkona sekalaisella porukalla joka muodostui muista vaihtareista ja brasilialaisista, kun Siiri kysy jos tahtoisin lähteä. Istuskeltiin vaan lähinnä, ei mitään kovin ihmeellistä. Vaihtareista kaikki oli olleet täällä jo sen suunnilleen puoli vuotta ja moni kehu miten puhun portugalia jo tän verran vaikka oon ollut täällä vasta kuukauden.. Jotenkin tommoset kehut merkitsee enempi kun tulee toisen vaihtarin suusta, jolla on vertailukohteita ja noin. Kovin olen iloinen! Kauhean kauaa en ulkona ollut, kun alkoi sataa ja kouluviikon jäljiltä univelkaa on kertynyt tilille mukavasti.
Kotimatkalla puhuin taas paille hirmusesti, kerroin muun muassa et söin jäätelön, koska Suvilla ei oo täällä mitään ongelmia maitotuotteiden kanssa vaikka on myös laktoosi-intolerantikko ja tahdoin kokeilla miten mun vatsa reagoi. Vielä oon selvinnyt oireitta..
Kotona myöhemmin juteltiin et miten maito on erilaista täällä ja Suomessa ja että miten jollain brasilialaisella ei täällä ole mitään ongelmia maidon kanssa, mutta Suomessa saattaisi iskeä laktoosi-intoleranssi.
Musta on ihan superhienoa et pystyn jo keskustelemaan portugaliksi jotain, tuntuu aika uskomattomalta vasta kuukauden jälkeen. Tiedän että hehkutan kielen oppimisesta koko ajan, mutta musta se vaan on niin tajuttoman loistavaa ja aina kun on puhunut portugalia niin se siitä seuraava onnistumisen tunne on jotain mitä en vaihtais mihinkään!
perjantai 26. helmikuuta 2010
torstai 25. helmikuuta 2010
Futebol
Tänään mãe ilmotti mulle tyynen rauhallisesti ku tuli hakemaan mua koulusta et mennään tänään käymään jollain fustiskoululla.Myöhemmin selvis et mulla on itseasias FUTISTREENIT tänään!! Hui apua kun oon innoissani! Samalla kuitenkin jännittää; miten sujuu tuolla helteessä pelaaminen? riittäkö mulla kunto vuoden tauon jälkeen ja onko pallokosketus vielä tallella? onko joukkue minkätasoinen, onko se vain pelailua vai jotain oikeasti treenaamista?
En tiedä.
Tiedän vain, että he treenaa pienemmällä tekonurtsilla, mutta pelit/turnaukset on isolla nurtsilla. Treenit on kaksi kertaa viikossa, tiistaisin ja torstaisin, kuten myös mun portugalin kurssi. Eli jos tämä nyt on semmosta mitä haluan jatkaa, niin tiistait ja torstait on mulla menoa täynnä.
Kohtapian selviää, että mikä on meno.
En tiedä.
Tiedän vain, että he treenaa pienemmällä tekonurtsilla, mutta pelit/turnaukset on isolla nurtsilla. Treenit on kaksi kertaa viikossa, tiistaisin ja torstaisin, kuten myös mun portugalin kurssi. Eli jos tämä nyt on semmosta mitä haluan jatkaa, niin tiistait ja torstait on mulla menoa täynnä.
Kohtapian selviää, että mikä on meno.
Português para estrangeiros & suomiedustus
Nyt on tasan kuukausi elelty täällä lätäkön tällä puolen!
Eilen oli mun ensimmäinen portugalin tunti ja tykkäsin siitä kyl tosi paljon! Kurssi oli alkanut jo 4.2 ja tunteja ehtinyt olla jo noin neljä, mutta tässä vaiheessa kun tulin mukaan niin taso on mulle just sopiva. Käydään tällä hetkellä läpi säännöliosten verbien taivutuksia, hyvää kertausta mulle ja voisin nyt sanoa osaavani ne! Kurssilla on mun lisäksi ehkä joku vajaa kymmenisen tyyppiä, suurin osa Kanadasta ja yksi jenkeistä, Saksasta, Iso-Britanniasta ja Turkista. Kaikki on mua enemmän ja vähemmän vanhempia, enemmistö semmosia parikymppisiä. Oli tosi outoa puhua englantia ihmisten kanssa, jotka puhuu sitä äidinkielenään! Aiemmin olisin ollut tommosessa tilanteessa ihan paiseissa ja miettiny vaan et 'ohmygod nyt se miettii et mun englanti on ihan kamalaa ja apua en osaa lausua ja yy' mut nyt lähinnä nautin tosta eikä se tuottanut minkäänlaista jännitystä. Itsevarmuus puhua itselle vieraalla kielellä on kasvanu täällä hirmusesti.
Tänään koulussa mulla oli eka liikuntatunti, joka olikin oikeestaan kivaa. Pelattiin lentopalloa kuunnellen samalla Lady Gagaa. Loput koulupäivästä meni sitten enemmän ja vähemmän lusmuillessa, makoilin pulpetilla ja vajoilin ajatuksiin kuten aina. Sain kyllä tehtyä portugalin kurssin läksytkin!
Koulun ja lounaan jälkeen lähdin mãen kyydillä kohti Vila Velhaa tapaamaan Suvia ja Siiriä, kahta muuta suomalaista vaihtaria täällä. Tavattiin Siirin kanssa Shopping Praia da Costan edessä ja ei kyllä tuottanu vaikeuksia tunnistaa toinen suomalainen täällä, haha. Mentiin siitä sitten Siirin talolle hakemaan Suvi sieltä ja jatkettiin supermercadoon ostamaan hedelmiä hedelmäsalaattia varten. Supermercadossa säädettiin hedelmäostastolla ja saatiin aika paljon katseita työntekijöiltä.. Mut mitäs nyt pikkusista.
kaunis irvistys, tiedän
Kaupasta luonnollisesti mentiin Siirille tekemään se hedelmäsalaatti. Ostettiin sitä varten vesimeloonia, viinirypäleitä, kiivejä, mangoa, hunajameloonia ja ananasta. Ostettiin kans kookosjogurttia mikä oli älyhyvää... Menee muiden seuraksi kategoriaan "miksi inhoan laktoosivammaani". Vaikka salaatin tekeminen oliki vähä hitaamman puoleista nii siitä tuli ihan himohyvää!
Illemmalla kun oltiin syöty ja juteltu tarpeeks ja alettiin tekemään lähtöä niin laitoin Suvin soittamaan mun mãelle ja niin hoitamaan kyydityksen heh.. Myöhemmin puhuin ihan itse pain kanssa, oli outoa, mutta selvisin ja ymmärsin!
Voin sanoa, että automatkalla kotiin kävin ihka ensimmäisen KESKUSTELUNI portugaliksi!! Kerroin portugaliksi hostvanhemmille, että mitä tehtiin, mitä hedelmiä ostettiin ja oliko hedelmäsalaatti hyvää, että maistoin kookosjogurttia, mutta en halua sitä ostettavan meille kotiin koska en halua ottaa laktaasipillereitä koko ajan ja että sinne Siirille on helppoa mennä bussilla, sun muuta. Oon ihan kamalan ylpeä itestäni, enkä yhtään tiä mistä tollanen puheryöppy tuli yht'äkkiä! Ylitin itseni ihan reilusti ja oon ihan hirveän ilonen. Nyt pitäs vaan alkaa puhumaan rohkeasti enemmänkin.
Eilen oli mun ensimmäinen portugalin tunti ja tykkäsin siitä kyl tosi paljon! Kurssi oli alkanut jo 4.2 ja tunteja ehtinyt olla jo noin neljä, mutta tässä vaiheessa kun tulin mukaan niin taso on mulle just sopiva. Käydään tällä hetkellä läpi säännöliosten verbien taivutuksia, hyvää kertausta mulle ja voisin nyt sanoa osaavani ne! Kurssilla on mun lisäksi ehkä joku vajaa kymmenisen tyyppiä, suurin osa Kanadasta ja yksi jenkeistä, Saksasta, Iso-Britanniasta ja Turkista. Kaikki on mua enemmän ja vähemmän vanhempia, enemmistö semmosia parikymppisiä. Oli tosi outoa puhua englantia ihmisten kanssa, jotka puhuu sitä äidinkielenään! Aiemmin olisin ollut tommosessa tilanteessa ihan paiseissa ja miettiny vaan et 'ohmygod nyt se miettii et mun englanti on ihan kamalaa ja apua en osaa lausua ja yy' mut nyt lähinnä nautin tosta eikä se tuottanut minkäänlaista jännitystä. Itsevarmuus puhua itselle vieraalla kielellä on kasvanu täällä hirmusesti.
Tänään koulussa mulla oli eka liikuntatunti, joka olikin oikeestaan kivaa. Pelattiin lentopalloa kuunnellen samalla Lady Gagaa. Loput koulupäivästä meni sitten enemmän ja vähemmän lusmuillessa, makoilin pulpetilla ja vajoilin ajatuksiin kuten aina. Sain kyllä tehtyä portugalin kurssin läksytkin!
Koulun ja lounaan jälkeen lähdin mãen kyydillä kohti Vila Velhaa tapaamaan Suvia ja Siiriä, kahta muuta suomalaista vaihtaria täällä. Tavattiin Siirin kanssa Shopping Praia da Costan edessä ja ei kyllä tuottanu vaikeuksia tunnistaa toinen suomalainen täällä, haha. Mentiin siitä sitten Siirin talolle hakemaan Suvi sieltä ja jatkettiin supermercadoon ostamaan hedelmiä hedelmäsalaattia varten. Supermercadossa säädettiin hedelmäostastolla ja saatiin aika paljon katseita työntekijöiltä.. Mut mitäs nyt pikkusista.
kaunis irvistys, tiedän
Illemmalla kun oltiin syöty ja juteltu tarpeeks ja alettiin tekemään lähtöä niin laitoin Suvin soittamaan mun mãelle ja niin hoitamaan kyydityksen heh.. Myöhemmin puhuin ihan itse pain kanssa, oli outoa, mutta selvisin ja ymmärsin!Voin sanoa, että automatkalla kotiin kävin ihka ensimmäisen KESKUSTELUNI portugaliksi!! Kerroin portugaliksi hostvanhemmille, että mitä tehtiin, mitä hedelmiä ostettiin ja oliko hedelmäsalaatti hyvää, että maistoin kookosjogurttia, mutta en halua sitä ostettavan meille kotiin koska en halua ottaa laktaasipillereitä koko ajan ja että sinne Siirille on helppoa mennä bussilla, sun muuta. Oon ihan kamalan ylpeä itestäni, enkä yhtään tiä mistä tollanen puheryöppy tuli yht'äkkiä! Ylitin itseni ihan reilusti ja oon ihan hirveän ilonen. Nyt pitäs vaan alkaa puhumaan rohkeasti enemmänkin.
maanantai 22. helmikuuta 2010
Lauantainen festa oli perheen jonkun tuttavaparin 25-vuotis hääpäivä ja samalla syntymäpäivä. Juhlapaikka oli lähellä Vila Velhan ja Vitórian välillä olevaa isoa siltaa ja paikan seinät oli päällystetty Convento da Penhaa, sitä kirkkoa siellä mäen päällä, esittävillä tauluilla ja lautasmaalauksilla. Juhlat oli vähän enemmän formal ja olikin kivaa kun sai vähän laittautua. Tunsin oloni kauhean pitkäksi kun tuli 10cm enemmän pituutta kenkien avulla..
Juhlissa ensin oli seremonia, jossa oli pappi ja jossa ylistettiin jumalaa kaikesta etc. Ei ehkä ihan mun juttu, mutta kokemus tuokin. Perheen lapset sdanoivat jotain hienoa ja aviopari vissiin vannoi toisilleen uudelleen valat.
Seremonian jälkeen päästiin itse pääasiaan eli juomaan ja ruokaan, hah. Tarjolla oli kaikkea erikoista gourmet-ruokaa miniannoksina, suurin osa oli hyvää, mutta joukkoon mahtui myös vähän epämiellyttävämpiäkin makuelämyksiä, kuten lämmintä banaania joidenkin sienien kanssa, yh..
Kakku oli himohyvää.
Loppuilta meni tanssilattialla pitäen hauskaa. Hauskaa huomata miten jo tuntee joitain brassibiisejä ja osaa sanojakin/koreografiaa jonkin verran, haha. Onneksi soittolistalta löytyi ihan näitä kansainvälisempiäkin biisejä niin ei ihan ulkona ollut koko aikaa..
Kotona oltiin siinä 2 aikoihin.
Tänään loma loppui ja alkoi arki, kun herätyskello alkoi tiluttamaan iloisesti 05:30. Koulupäivä oli tylsä kuten yleensä, mutta nyt oon aatellut alkaa, Suvin vinkkiä noudattaen, käyttäämään koulupäivät portugalin opiskeluun. Kirjoittelen sanoja ja taivuttelen verbejä ja mitä muuta päähän nyt ikinä juolahtaakaan. Meneepähän tunnit vähän nopeammin ja vältyn päänsäryltä.
Iltapäivällä hoidettiin kaikkia virallisia ja tärkeitä juttuja. Käytiin ottamassa valokuvat ja mentiin polícia federalilla tekemässä joku rekisteröinti ja nyt oon ihan virallisesti ja laillisesti maassa. Kuvaa varten mun olisi pitänyt ottaa huulilävistys pois, mutta se ei ei pitkästä äherryksestä huolimatta suostunut irtoamaan leiväläven reunalta.. Otettiin sit riski ja koitettiin josko se ei haittaisi ja jos olisi ongelma niin photoshopattais se piiloon. Eipä se kuitenkaan haitannut, joten hyvä vaan ettei mokoma suostunut lähtemään irti.
Polícia federal oli ihan Vitórian toisella laidalla ja sinne päästäksemme piti mennä Vitórian keskustan läpi. Se on ihan erinäköistä seutua kun tämä mun Praia do Canto.. Suurkaupunkimaisempaaa ja semmosta missä vois ajatella turistien viihtyvän. Kojuissa myytiin jotain halpiskamaa ja erinäisiä kauppoja ja liikkeitä oli paljon.
Rekisteröinnin jälkeen mentiin käymään UFES:illa, yliopistolla, ilmoittamassa mut portugalia ulkomaalaisille -kurssille, joka alkaa huomenna! Mulla on on portugalin tunti ilmeisesti kerran viikossa tiistaisin, 18:20-19:50. Superkivaa! Haluan oppia tän kielen mahdollisimman nopeasti ja tosta kurssista ei varmasti oo muuta kuin hyötyä.
Beijos,
Netta
Juhlissa ensin oli seremonia, jossa oli pappi ja jossa ylistettiin jumalaa kaikesta etc. Ei ehkä ihan mun juttu, mutta kokemus tuokin. Perheen lapset sdanoivat jotain hienoa ja aviopari vissiin vannoi toisilleen uudelleen valat.
Seremonian jälkeen päästiin itse pääasiaan eli juomaan ja ruokaan, hah. Tarjolla oli kaikkea erikoista gourmet-ruokaa miniannoksina, suurin osa oli hyvää, mutta joukkoon mahtui myös vähän epämiellyttävämpiäkin makuelämyksiä, kuten lämmintä banaania joidenkin sienien kanssa, yh..
Kakku oli himohyvää.
Loppuilta meni tanssilattialla pitäen hauskaa. Hauskaa huomata miten jo tuntee joitain brassibiisejä ja osaa sanojakin/koreografiaa jonkin verran, haha. Onneksi soittolistalta löytyi ihan näitä kansainvälisempiäkin biisejä niin ei ihan ulkona ollut koko aikaa..
Kotona oltiin siinä 2 aikoihin.
Tänään loma loppui ja alkoi arki, kun herätyskello alkoi tiluttamaan iloisesti 05:30. Koulupäivä oli tylsä kuten yleensä, mutta nyt oon aatellut alkaa, Suvin vinkkiä noudattaen, käyttäämään koulupäivät portugalin opiskeluun. Kirjoittelen sanoja ja taivuttelen verbejä ja mitä muuta päähän nyt ikinä juolahtaakaan. Meneepähän tunnit vähän nopeammin ja vältyn päänsäryltä.
Iltapäivällä hoidettiin kaikkia virallisia ja tärkeitä juttuja. Käytiin ottamassa valokuvat ja mentiin polícia federalilla tekemässä joku rekisteröinti ja nyt oon ihan virallisesti ja laillisesti maassa. Kuvaa varten mun olisi pitänyt ottaa huulilävistys pois, mutta se ei ei pitkästä äherryksestä huolimatta suostunut irtoamaan leiväläven reunalta.. Otettiin sit riski ja koitettiin josko se ei haittaisi ja jos olisi ongelma niin photoshopattais se piiloon. Eipä se kuitenkaan haitannut, joten hyvä vaan ettei mokoma suostunut lähtemään irti.
Polícia federal oli ihan Vitórian toisella laidalla ja sinne päästäksemme piti mennä Vitórian keskustan läpi. Se on ihan erinäköistä seutua kun tämä mun Praia do Canto.. Suurkaupunkimaisempaaa ja semmosta missä vois ajatella turistien viihtyvän. Kojuissa myytiin jotain halpiskamaa ja erinäisiä kauppoja ja liikkeitä oli paljon.
Rekisteröinnin jälkeen mentiin käymään UFES:illa, yliopistolla, ilmoittamassa mut portugalia ulkomaalaisille -kurssille, joka alkaa huomenna! Mulla on on portugalin tunti ilmeisesti kerran viikossa tiistaisin, 18:20-19:50. Superkivaa! Haluan oppia tän kielen mahdollisimman nopeasti ja tosta kurssista ei varmasti oo muuta kuin hyötyä.
Beijos,
Netta
sunnuntai 21. helmikuuta 2010
lauantai 20. helmikuuta 2010
Pinkkiä, sushia ja suomalaista
Tänään aamupäivä meni tuttuun tapaan laiskotellessa, mutta illemmalla oli sitten senkin edestä tekemistä.
Ensin lähdettiin mãen kanssa supermercadoon, jossa aloitettiin ostokset, mutta jätettiin ne sinne sitten säilöön siksi aikaa kun käytiin mani- ja pedikyyrissä. Paikka oli ihan supermercadon vieressä. Oli mun ihkaensimmäinen kerta kun joku asiansa osaava teki mun kynsille jotain ja vähän etukäteen pelotti/hävetti mitä se ajattelisi mun kauheassa kunnossa olevista kynsistä. Selvisin kuitenkin. Mãen kynnet laitettiin ensin, ihan vaan läpinäkyvällä lakalla, kun se ei kuulemma tykkää laittaa mitään värejä kynsiin. Mä valitsin kuitenkin iki-ihanan hotpinkin, joka aluksi nauratti hirmusesti kun vaan katsoinkin mun kynsiin päin.. En oo tottunut tämmösiin tyttömäisyyksiin! Mutta tosiaankin voisin tottua. Kynnet käytiin laittamassa lähinnä huomista festaa varten, jotka vähän enemmän formal. Pääsen pukeutumaan mun mekkoon ja korkkareihin! Ja pinkit kynnet sopii hyvin muuten mustaan asuun, varpaankynnetkin pilkottaa sitten kivasti kenkienkärjistä.
Kynsien laittamisen jälkeen palattiin supermercadoon ja jatkettiin ostoksia siitä mihin jäätiin, mikä musta oli vähän hassua.
Illemmalla oli alunperin tarkotus että käytäsiin hankkimassa mulle puhelinliittymä, mutta päätettiin siirtää se huomiselle ja meninkin syömään japanilaista Pedron ja sen kavereiden kanssa. Mukana oli myös Suvi, suomivaihtari joka asuu tossa naapurikaupungissa Vila Velhassa! Oli todella, todella outoa puhua suomea. Kamalaa. Suomi kuulosti rumalta ja teki vain mieli vaihtaa englantiin tai mihin tahansa muuhun. Suomen kieli sai aikaan jonkinlaisen inhoreaktion ja tuntui vaan yksinkertaisesti väärältä..
Japanilainen ruoka oli yllättävän hyvää! Söin jonkun jäätelötötterön muotosen mötikän, jossa oli riisiä, lohta ja cream cheesea. Eikä ollut raakaa, vaan friteerattua. Tykkäsin kovasti ja varmasti syön joskus uudestaankin! Ei ollut kauhean kallistakaan, kokiksen kanssa n. 15 reaisia eli noin 6 euroa.
Myöhemmin mentiin perheen ja naapureiden seuraksi istumaan tässä lähellä olevaan kahvilaan/baariin/whatever ja yllätin itseni puhumalla niinkin paljon portugalia. Selitin mitä söin japanilaisessa ravintolassa, kauanko Suvi on ollut täällä ja kauan hän aikoo vielä olla, puhuuko hän hyvin portugalia ja kysyin missä on vessa. Hyvä minä! Perhe ja tuttavat tykkää aina ylistää miten hyvin ymmärrän ja puhun jo näin lyhyen maassaolon jälkeen, mutta mä en uskalla kehua liikaa.. Kyllä mun portugali on vielä ihan ruohonjuuritasolla!
Ensin lähdettiin mãen kanssa supermercadoon, jossa aloitettiin ostokset, mutta jätettiin ne sinne sitten säilöön siksi aikaa kun käytiin mani- ja pedikyyrissä. Paikka oli ihan supermercadon vieressä. Oli mun ihkaensimmäinen kerta kun joku asiansa osaava teki mun kynsille jotain ja vähän etukäteen pelotti/hävetti mitä se ajattelisi mun kauheassa kunnossa olevista kynsistä. Selvisin kuitenkin. Mãen kynnet laitettiin ensin, ihan vaan läpinäkyvällä lakalla, kun se ei kuulemma tykkää laittaa mitään värejä kynsiin. Mä valitsin kuitenkin iki-ihanan hotpinkin, joka aluksi nauratti hirmusesti kun vaan katsoinkin mun kynsiin päin.. En oo tottunut tämmösiin tyttömäisyyksiin! Mutta tosiaankin voisin tottua. Kynnet käytiin laittamassa lähinnä huomista festaa varten, jotka vähän enemmän formal. Pääsen pukeutumaan mun mekkoon ja korkkareihin! Ja pinkit kynnet sopii hyvin muuten mustaan asuun, varpaankynnetkin pilkottaa sitten kivasti kenkienkärjistä.
Kynsien laittamisen jälkeen palattiin supermercadoon ja jatkettiin ostoksia siitä mihin jäätiin, mikä musta oli vähän hassua.
Illemmalla oli alunperin tarkotus että käytäsiin hankkimassa mulle puhelinliittymä, mutta päätettiin siirtää se huomiselle ja meninkin syömään japanilaista Pedron ja sen kavereiden kanssa. Mukana oli myös Suvi, suomivaihtari joka asuu tossa naapurikaupungissa Vila Velhassa! Oli todella, todella outoa puhua suomea. Kamalaa. Suomi kuulosti rumalta ja teki vain mieli vaihtaa englantiin tai mihin tahansa muuhun. Suomen kieli sai aikaan jonkinlaisen inhoreaktion ja tuntui vaan yksinkertaisesti väärältä..
Japanilainen ruoka oli yllättävän hyvää! Söin jonkun jäätelötötterön muotosen mötikän, jossa oli riisiä, lohta ja cream cheesea. Eikä ollut raakaa, vaan friteerattua. Tykkäsin kovasti ja varmasti syön joskus uudestaankin! Ei ollut kauhean kallistakaan, kokiksen kanssa n. 15 reaisia eli noin 6 euroa.
Myöhemmin mentiin perheen ja naapureiden seuraksi istumaan tässä lähellä olevaan kahvilaan/baariin/whatever ja yllätin itseni puhumalla niinkin paljon portugalia. Selitin mitä söin japanilaisessa ravintolassa, kauanko Suvi on ollut täällä ja kauan hän aikoo vielä olla, puhuuko hän hyvin portugalia ja kysyin missä on vessa. Hyvä minä! Perhe ja tuttavat tykkää aina ylistää miten hyvin ymmärrän ja puhun jo näin lyhyen maassaolon jälkeen, mutta mä en uskalla kehua liikaa.. Kyllä mun portugali on vielä ihan ruohonjuuritasolla!
torstai 18. helmikuuta 2010
CARNAVAL!
Karnevaalit vietettiin Guaraparissa, vähän pienemmässä kaupungissa Vitóriasta noin 45km:n päässä. Asuttiin semmosessa pienessä rivitalo"kylässä", sellanen pieni suljettu missä oli kaksi pikkusta rivitaloa vastakkain. Talo oli kaksikerroksinen ja tosi kiva, mutta olin liian laiska ottaakseni kuvaa.. Samassa talossa asui meidän perheen lisäks Leticia ja Gustavo.
Lähdettiin kohti Guaraparia perjantaina siinä yhdeksän aikoihin illalla ja perillä olin jo ihan valmiina nukkumaan, mutta Gustavo tahto välttämättä lähteä rannalle siinä yhden aikoihin yöllä ja en halunnut missata sitä!
Rannalle käveli meidän talolta vain muutaman minuutin ja se oli tosi hieno siihen aikaan yöllä, Gustavo sanoi sitä "Scooby Doo-maiseksi" sumun takia, haha.
Vesi oli ihan jäätävän kylmää! Sanoinkin et ihan kun Suomessa olis.. Oli vähän pelottavaa uida siellä ihan pimeässä. Rannalla oli paljon rapuja noin yöaikaan. Ne pelkää ihmisiä joten niitä ei päivisin juuri näy, mutta yöllä niitä on enemmänkin liikkeellä. Musta ne on inhottavia ja kierrän kaukaa niiden kolotkin joita näkyy hiekassa..
Myöhemmin mentiin samassa rivitalossa, mutta toisessa päädyssä, asuvien tuttujen pihalle istuskelemaan. Sillä perheellä oli ollut kolme vaihtaria, joista yksi oli ollut suomalainen! Sen perheen äiti sai mun pain vakuutettua, että mut pitää laittaa português para estrangeiros (portugalia ulkomaalaisille) -kurssille ja semmoselle mut sit ainakin koitetaan saada ensi viikolla. Toivon että onnistuu! Sillä perheellä oli ollut myös käytäntönä, että joka ilta vaihtarin piti kirjottaa viisi lausetta portugaliksi, että mitä on tehnyt sinä päivänä ja perhe sitten korjasi ne. Arvatkaas kuka nyt joutuu tekemään samaa... Mutta hyvä vaan, tulee treenattua kirjoittamistakin mikä mulla ainakin heikoilla. Nyt siis on portugalin opiskelu saamassa hyvin lisävauhtia, ehkä kohta pystyn jo enemmänkin keskustelemaan! Ymmärrän jo yllättävän paljon, usein jopa kokonaisia keskusteluja, mutta oon kovin ujo itse vastailemaan ja puhumaan portugaliksi enempää kun parilla sanalla, vaikka osaisinkin enemmän. Pitää koittaa ottaa itseään niskasta kiinni ja ruveta rohkeasti puhumaan!
Seuraavat päivät vietettiin rannalla makoillen ja oon jo ruskettunut jonkin verran! Näihin verrattuna oon vielä kuitenkin ihan valkonen, mutta jos tulisin nyt Suomeen niin eroa teihin olisi PALJON ;) Rannalla söin jotain kanapasteijaa, joka oli vähän kuin cupcake. Semmosessa muffinsimuotissa tehty. Nimeltään se taisi olla pada, tai vastaavaa. Sen sisällä oli juustoa ja jotain kanamössöä. Tosi hyvää!
Rannalla pelattiin paljon futista ja lentistä. En ookaan niin huono kun muistin! Kyllä se pallo vielä vuden tauon jälkeen pysyy hallussa. Halu päästä pelaamaan vaan kasvaa.. Toivon, että mulle löydetään se futisjengi pian! Täällä Vitóriassa ei kuulemma ole feminino-joukkuetta, mutta Vila Velhasta kuulemma saattais löytyä. Rantafutista pääsis helposti pelaamaan, niitä joukkueita riittää, mutta hakusessa on joukkue joka pelais ihan tavallisella kentällä! Etsintä jatkuu..
Iltasin kaduilla kiersi semmonen rekka, jonka päällä oli bändi soittamassa sambaa ja sen perässä ihmisiä tanssimassa. Yhtenä iltana me mentiin kans sen perässä ja oli kivaa! Eikä se sambakaan oo niin huonoa kun oon ajatellut. Voin jopa sanoa että tykkään siitä!
Ystävänpäivää ei täällä juhlittu mitenkään, kukaan edes maininnut koko päivää! Ystävänpäivän mä vietin rannalla ja illemmalla mentiin Letician siskontytön ja sen kavereiden kanssa paikkaan nimeltä Mais, joka oli sellanen ISO paikka, jossa baareja, ravintoloita, klubi ja bändi soittamassa. Sisäänpääsy maksoi 45 reaisia eli noin 18 euroa. Portilla lippu vaihdettiin korttiin, johon laitettiin nimi ja ikä ja siihen merkittiin kaikki juomat sun muut jotka ostit tuolla paikassa ja ne maksettiin lähtiessä.
Kyllä mä oikeesti oon ruskettunut!
Tossa vain vajaa puolet koko paikasta..
Paikassa soitti bändi biisejä, jotka kaikki osasi ulkoa ja mä olin ihan ulkona! Mutta oli se musiikki ihan hyvä vaikken tiedä mitä se oli.. Takaisin kotona olin siinä viiden aikoihin aamulla. Rankkaa!
Seuraavana päivänä mentiin uudestaan samaan paikkaan, mutta tällä kertaa eri seurassa. Menin mun koululaisten kanssa ja Pedrokin aina välillä oli meidän seurassa. Vaikka mulla oli henkarit mukana ja annoin ne portilla sille neitoselle joka kirjotti nimen ja iän korttiin, niin se ei osannut lukea niitä.. Sinä iltana mun nimi oli Paulina Netta ja ikää sen piti erikseen kysyä. Onhan suomalainen henkilöllisyystodistus toki hieman hämmentävä, haha. Ilta meni ehkä vähän kivemmin kun eilen, kun seura oli vähän tutumpaa ja osasi ottaa vähän rennommin. Opin jopa vähän sambaa! Jossain vaiheessa iltaa löysin itseni backstagelta ottamassa yhteiskuvia bändin kanssa ja sain ilmasen Pepsin, haha. Mun koulukaverit tunsi sen bändin jotakin kautta.
Noiden kahden illan aikana rikastuin kahden levyn verran, molemmat jotain sambaa, mutta en vielä oo ehtinyt ja jaksanut kuunnella niitä. Kattelee milloin saa aikaseksi..
Tuona toisena iltana oltiin takaisin kotona kuudelta, kun aurinko jo nousi. En ole varma söinkö silloin ilta- vai aamupalaa, haha.
Seuraava päivä meni rannalla ja keskiviikkona tultiin takaisin kotiin Vitóriaan. Oli jo ikävä tänne! Tämä tuntuu jo kodilta. Keskiviikkona olin ihan täpinöissä koko päivän ja hehkutin perheellekin miten Suomella on ensimmäinen lätkäpeli Vancouverissa, haha. Sainkin sit olla ylpeä kun vietiin Belarusta 5-1, HYVÄ SUOMI!!
Lähdettiin kohti Guaraparia perjantaina siinä yhdeksän aikoihin illalla ja perillä olin jo ihan valmiina nukkumaan, mutta Gustavo tahto välttämättä lähteä rannalle siinä yhden aikoihin yöllä ja en halunnut missata sitä!
Rannalle käveli meidän talolta vain muutaman minuutin ja se oli tosi hieno siihen aikaan yöllä, Gustavo sanoi sitä "Scooby Doo-maiseksi" sumun takia, haha.
Vesi oli ihan jäätävän kylmää! Sanoinkin et ihan kun Suomessa olis.. Oli vähän pelottavaa uida siellä ihan pimeässä. Rannalla oli paljon rapuja noin yöaikaan. Ne pelkää ihmisiä joten niitä ei päivisin juuri näy, mutta yöllä niitä on enemmänkin liikkeellä. Musta ne on inhottavia ja kierrän kaukaa niiden kolotkin joita näkyy hiekassa..
Myöhemmin mentiin samassa rivitalossa, mutta toisessa päädyssä, asuvien tuttujen pihalle istuskelemaan. Sillä perheellä oli ollut kolme vaihtaria, joista yksi oli ollut suomalainen! Sen perheen äiti sai mun pain vakuutettua, että mut pitää laittaa português para estrangeiros (portugalia ulkomaalaisille) -kurssille ja semmoselle mut sit ainakin koitetaan saada ensi viikolla. Toivon että onnistuu! Sillä perheellä oli ollut myös käytäntönä, että joka ilta vaihtarin piti kirjottaa viisi lausetta portugaliksi, että mitä on tehnyt sinä päivänä ja perhe sitten korjasi ne. Arvatkaas kuka nyt joutuu tekemään samaa... Mutta hyvä vaan, tulee treenattua kirjoittamistakin mikä mulla ainakin heikoilla. Nyt siis on portugalin opiskelu saamassa hyvin lisävauhtia, ehkä kohta pystyn jo enemmänkin keskustelemaan! Ymmärrän jo yllättävän paljon, usein jopa kokonaisia keskusteluja, mutta oon kovin ujo itse vastailemaan ja puhumaan portugaliksi enempää kun parilla sanalla, vaikka osaisinkin enemmän. Pitää koittaa ottaa itseään niskasta kiinni ja ruveta rohkeasti puhumaan!
Seuraavat päivät vietettiin rannalla makoillen ja oon jo ruskettunut jonkin verran! Näihin verrattuna oon vielä kuitenkin ihan valkonen, mutta jos tulisin nyt Suomeen niin eroa teihin olisi PALJON ;) Rannalla söin jotain kanapasteijaa, joka oli vähän kuin cupcake. Semmosessa muffinsimuotissa tehty. Nimeltään se taisi olla pada, tai vastaavaa. Sen sisällä oli juustoa ja jotain kanamössöä. Tosi hyvää!
Rannalla pelattiin paljon futista ja lentistä. En ookaan niin huono kun muistin! Kyllä se pallo vielä vuden tauon jälkeen pysyy hallussa. Halu päästä pelaamaan vaan kasvaa.. Toivon, että mulle löydetään se futisjengi pian! Täällä Vitóriassa ei kuulemma ole feminino-joukkuetta, mutta Vila Velhasta kuulemma saattais löytyä. Rantafutista pääsis helposti pelaamaan, niitä joukkueita riittää, mutta hakusessa on joukkue joka pelais ihan tavallisella kentällä! Etsintä jatkuu..
Iltasin kaduilla kiersi semmonen rekka, jonka päällä oli bändi soittamassa sambaa ja sen perässä ihmisiä tanssimassa. Yhtenä iltana me mentiin kans sen perässä ja oli kivaa! Eikä se sambakaan oo niin huonoa kun oon ajatellut. Voin jopa sanoa että tykkään siitä!
Ystävänpäivää ei täällä juhlittu mitenkään, kukaan edes maininnut koko päivää! Ystävänpäivän mä vietin rannalla ja illemmalla mentiin Letician siskontytön ja sen kavereiden kanssa paikkaan nimeltä Mais, joka oli sellanen ISO paikka, jossa baareja, ravintoloita, klubi ja bändi soittamassa. Sisäänpääsy maksoi 45 reaisia eli noin 18 euroa. Portilla lippu vaihdettiin korttiin, johon laitettiin nimi ja ikä ja siihen merkittiin kaikki juomat sun muut jotka ostit tuolla paikassa ja ne maksettiin lähtiessä.
Kyllä mä oikeesti oon ruskettunut!
Tossa vain vajaa puolet koko paikasta..Paikassa soitti bändi biisejä, jotka kaikki osasi ulkoa ja mä olin ihan ulkona! Mutta oli se musiikki ihan hyvä vaikken tiedä mitä se oli.. Takaisin kotona olin siinä viiden aikoihin aamulla. Rankkaa!
Seuraavana päivänä mentiin uudestaan samaan paikkaan, mutta tällä kertaa eri seurassa. Menin mun koululaisten kanssa ja Pedrokin aina välillä oli meidän seurassa. Vaikka mulla oli henkarit mukana ja annoin ne portilla sille neitoselle joka kirjotti nimen ja iän korttiin, niin se ei osannut lukea niitä.. Sinä iltana mun nimi oli Paulina Netta ja ikää sen piti erikseen kysyä. Onhan suomalainen henkilöllisyystodistus toki hieman hämmentävä, haha. Ilta meni ehkä vähän kivemmin kun eilen, kun seura oli vähän tutumpaa ja osasi ottaa vähän rennommin. Opin jopa vähän sambaa! Jossain vaiheessa iltaa löysin itseni backstagelta ottamassa yhteiskuvia bändin kanssa ja sain ilmasen Pepsin, haha. Mun koulukaverit tunsi sen bändin jotakin kautta.
Noiden kahden illan aikana rikastuin kahden levyn verran, molemmat jotain sambaa, mutta en vielä oo ehtinyt ja jaksanut kuunnella niitä. Kattelee milloin saa aikaseksi..
Tuona toisena iltana oltiin takaisin kotona kuudelta, kun aurinko jo nousi. En ole varma söinkö silloin ilta- vai aamupalaa, haha.
Seuraava päivä meni rannalla ja keskiviikkona tultiin takaisin kotiin Vitóriaan. Oli jo ikävä tänne! Tämä tuntuu jo kodilta. Keskiviikkona olin ihan täpinöissä koko päivän ja hehkutin perheellekin miten Suomella on ensimmäinen lätkäpeli Vancouverissa, haha. Sainkin sit olla ylpeä kun vietiin Belarusta 5-1, HYVÄ SUOMI!!
torstai 11. helmikuuta 2010
"Could you write my name in finnish?" ja retkeilyä
Tiistaina olin "virkeänä" hereillä 05:40. En ikinä tuu tottumaan noihin herätyksiin..
Ensimmäinen koulupäivä oli sanalla sanoen kaaosmainen. Mun ympärillä pyöri jatkuvasti hirmunen lauma ihmisiä, tauoilla (joita meillä yksi aina kahden tunnin jälkeen) ihmisiä tunkeili etsimään "sitä suomalaista tyttöä" muistakin luokista asti. Kaikki kyseli ja jutteli kauheesti kaikkea, kauhean nopeasti päällekkäin erikielillä ja mä olin ihan päästäni pyörällä ja välillä toivoin että olisin jossain ihan muualla! Ei se nyt ihan kamalaa kuitenkaan ollut, hämmentävää lähinnä! Kysymyksiä oli mm. et tykkäänkö bissestä, tykkäänkö tummista jätkistä, mitä kieltä Suomessa puhutaan ja et kuinka kylmä Suomessa on. Kauhean moni kehu mun silmiä kauniiksi ja mun huulilävistys ja korvavenytykset on "muito legal". Nauratti kun yksi mun luokkalainen tosiaan pyys mua kirjottamaan sen nimen suomeksi.. Oli pettynyt, kun sanoin että se olis suomeksi sama kun mitä se on portugaliksi, haha.
Ensimmäisenä oppiaineena Brasilialaisessa koulussa mulla oli kielioppia... Ensimmäiset kymmenen minuuttia en kyllä tiennyt mistä aineesta oli kyse, mutta se selvisi ajanmittaan. Aiheena oli joku syntaksi tai joku, enkä tosiaankaan tajunnut yhtään mitään! Aluksi jaksoin koittaa kuunnella, mutta siitä sain vaan päänsäryn, joten tyydyin nukkumaan silmät auki..
Muina oppiaineina oli matikka, filosofia, kemia & fysiikka, maantieto ja englanti. Englanti oli, ylläri ylläri, päivän paras tunti koska opettajan tunnen jo entisestään kun se on meidän naapuri ja hän puhuu tietty englantia. Tais olla ainoa tunti jolla tajusin suurimman osan.
Päivä oli kuitenkin nopiaa ohi ja pääsi kotiin rauhottumaan ja valmistautumaan seuraavaan,pitkään päivään. Keskiviikkona kun ohjelmassa oli Projeto Boas-Vindas, joka siis oli koko päivän kestävä retki kaikille Darwin Vitórian (mun koulu) ja Darwin Vila Velhan muualta muuttaneille uusille opiskelijoille. Mä näin vaihtarina pääsin mukaan.
Matkustettiin isolla, ilmastoinnila varustetulla tilausbussilla ja mä istuin matkan ajan mun luokkalaisten Kevinin, Lucaksen ja yhen tytön, kanssa. Lucas ja Kevin puhuu englantia, niin en ihan hissukseen joutunu olemaan.
Minä ja Lucas. Meillä kaikilla oli tollaset paidat.
Ekaksi mentiin Garoton suklaatehtaalle Vila Velhaan! Ei ollut mikään maata järisyttävän upea kokemus, kun on se Fazerin tehdas Vantaallakin nähty jo kolme kertaa, eikä toi tehdas täällä päin maailmaa siitä kauheasti eronnut. Mutta oli tosi kivaa päästä maistelemaan Brasilialaista suklaata! Tykäistyin erityisesti yhteen, crocanteen;
(http://www.tudomercado.com.br/tm/aviso/img_avisos/Submarino_21229127.jpg)
Tommonen Daimin tapanen juttu. Oon vielä kuitenkin sitä mieltä et kyllä se Fazerin sininen on parasta.. (sitä vois joku lähetellä tänne!).
Tehdaskäynnin jälkeen lähdettiin käymään siellä mäen päällä olevalla kirkolla, jossa olin hostperheen kanssa silloin mun ekoina päivinä Vitóriassa. Eli ei mitään uutta, mutta ostin pari postikorttia ja tommosen kangasnauhan, joita mulla jo ennestäänkin on käsissä. Ne tosin on Bahiasta, mutta anyway, sama idea! Käsiin en enempää tahtonut joten se päätyi koristamaan nilkkaa.
Kirkolta lähdettiin vihdoin ajamaan kohti Guaraparia! Sinne ajoi jonkun tunnin ja ekaksi mentiin harrastamaan mun lempitouhua, eli SYÖMÄÄN! Mentiin self service-ravintolaan, eli lappaat ruoan lautaselle ja maksat painon mukaan. Tykkään noista hirmusesti! Saa ottaa just mitä tykkää ja valikoima on usein laaja.
Syömisen jälkeen tarjosin Lucakselle Airwavesin ja se melkein suuttu kun en varottanu sitä, et se on niin ”cold” haha. Täältä ei kuulemma saa Airwaves'ia, mulle saa lähettää siis niitäkin!
Ravintolasta mentiin kävelemään rannalle 1 ja sieltä jatkettiin bussilla rannalle 2, jonne jäätiin. Osa pelas futista, osa lentistä, osa makas auringossa ja osa ui. Perus rantameininkiä. Ite päädyin makoilemaan varjossa sen jälkeen kun vähän osallistuin futikseen ja käväsin vedessä. Vesi oli ihan himokylmää, ihan ku olis kesällä käyny Hietsussa! Hrrh.
Rannalla ostin huiman yhen realin (n. 40 senttiä) hinnalla kiwi-mehujään, joka oli oikeastaan aika kamalaa. Sitä puolet syötyäni aattelin alkaa lukemaan tuoteselostetta ja jostain kumman syystä siihen oli tungettu maitojauhetta, joten laktoosi-intolerantikkona päätin jättää syömisen siihen.. Selvisin kyllä oireitta, kuten oon aiemminkin kun oon mennyt syömään jotain laktoosipitosta ilman laktaasipillereiden popsimista. Ehkä tää mun vamma on ilmesesti lievempi kun luulin tai täällä maitotuotteet todellakin käsitellään jotenkin eri tavalla.. En tiedä, enkä tahdo alkaa sen enempää kokeilemaankaan!
Parin tunnin jälkeen lähdettiin takaisin kotiin ja koululle, jolta mãe tuli mut hakemaan. Autossa mäe kerto että mennään vielä pain veljen synttäreille, mikä ei ehkä ollu paras mahdollinen uutinen, koska olin jo tossa vaiheessa valmis nukkumaan! Oli kuitenkin kivaa ja söin paljon avôn (isoisän) tekemää pão de queijoa, nam.
Aikasista herätyksistä joudun kärsimään enää huomenna ja perjantaina tai lauantaina suunnataan kohti Guaraparia viettämään karnevaaleja!!
Beijos,
Netta
ps. Uusia kuvia löytyy taas kuvagalleriasta!
Ensimmäinen koulupäivä oli sanalla sanoen kaaosmainen. Mun ympärillä pyöri jatkuvasti hirmunen lauma ihmisiä, tauoilla (joita meillä yksi aina kahden tunnin jälkeen) ihmisiä tunkeili etsimään "sitä suomalaista tyttöä" muistakin luokista asti. Kaikki kyseli ja jutteli kauheesti kaikkea, kauhean nopeasti päällekkäin erikielillä ja mä olin ihan päästäni pyörällä ja välillä toivoin että olisin jossain ihan muualla! Ei se nyt ihan kamalaa kuitenkaan ollut, hämmentävää lähinnä! Kysymyksiä oli mm. et tykkäänkö bissestä, tykkäänkö tummista jätkistä, mitä kieltä Suomessa puhutaan ja et kuinka kylmä Suomessa on. Kauhean moni kehu mun silmiä kauniiksi ja mun huulilävistys ja korvavenytykset on "muito legal". Nauratti kun yksi mun luokkalainen tosiaan pyys mua kirjottamaan sen nimen suomeksi.. Oli pettynyt, kun sanoin että se olis suomeksi sama kun mitä se on portugaliksi, haha.
Ensimmäisenä oppiaineena Brasilialaisessa koulussa mulla oli kielioppia... Ensimmäiset kymmenen minuuttia en kyllä tiennyt mistä aineesta oli kyse, mutta se selvisi ajanmittaan. Aiheena oli joku syntaksi tai joku, enkä tosiaankaan tajunnut yhtään mitään! Aluksi jaksoin koittaa kuunnella, mutta siitä sain vaan päänsäryn, joten tyydyin nukkumaan silmät auki..
Muina oppiaineina oli matikka, filosofia, kemia & fysiikka, maantieto ja englanti. Englanti oli, ylläri ylläri, päivän paras tunti koska opettajan tunnen jo entisestään kun se on meidän naapuri ja hän puhuu tietty englantia. Tais olla ainoa tunti jolla tajusin suurimman osan.
Päivä oli kuitenkin nopiaa ohi ja pääsi kotiin rauhottumaan ja valmistautumaan seuraavaan,pitkään päivään. Keskiviikkona kun ohjelmassa oli Projeto Boas-Vindas, joka siis oli koko päivän kestävä retki kaikille Darwin Vitórian (mun koulu) ja Darwin Vila Velhan muualta muuttaneille uusille opiskelijoille. Mä näin vaihtarina pääsin mukaan.
Matkustettiin isolla, ilmastoinnila varustetulla tilausbussilla ja mä istuin matkan ajan mun luokkalaisten Kevinin, Lucaksen ja yhen tytön, kanssa. Lucas ja Kevin puhuu englantia, niin en ihan hissukseen joutunu olemaan.
Minä ja Lucas. Meillä kaikilla oli tollaset paidat.Ekaksi mentiin Garoton suklaatehtaalle Vila Velhaan! Ei ollut mikään maata järisyttävän upea kokemus, kun on se Fazerin tehdas Vantaallakin nähty jo kolme kertaa, eikä toi tehdas täällä päin maailmaa siitä kauheasti eronnut. Mutta oli tosi kivaa päästä maistelemaan Brasilialaista suklaata! Tykäistyin erityisesti yhteen, crocanteen;
(http://www.tudomercado.com.br/tm/aviso/img_avisos/Submarino_21229127.jpg)Tommonen Daimin tapanen juttu. Oon vielä kuitenkin sitä mieltä et kyllä se Fazerin sininen on parasta.. (sitä vois joku lähetellä tänne!).
Tehdaskäynnin jälkeen lähdettiin käymään siellä mäen päällä olevalla kirkolla, jossa olin hostperheen kanssa silloin mun ekoina päivinä Vitóriassa. Eli ei mitään uutta, mutta ostin pari postikorttia ja tommosen kangasnauhan, joita mulla jo ennestäänkin on käsissä. Ne tosin on Bahiasta, mutta anyway, sama idea! Käsiin en enempää tahtonut joten se päätyi koristamaan nilkkaa.
Kirkolta lähdettiin vihdoin ajamaan kohti Guaraparia! Sinne ajoi jonkun tunnin ja ekaksi mentiin harrastamaan mun lempitouhua, eli SYÖMÄÄN! Mentiin self service-ravintolaan, eli lappaat ruoan lautaselle ja maksat painon mukaan. Tykkään noista hirmusesti! Saa ottaa just mitä tykkää ja valikoima on usein laaja.
Syömisen jälkeen tarjosin Lucakselle Airwavesin ja se melkein suuttu kun en varottanu sitä, et se on niin ”cold” haha. Täältä ei kuulemma saa Airwaves'ia, mulle saa lähettää siis niitäkin!
Ravintolasta mentiin kävelemään rannalle 1 ja sieltä jatkettiin bussilla rannalle 2, jonne jäätiin. Osa pelas futista, osa lentistä, osa makas auringossa ja osa ui. Perus rantameininkiä. Ite päädyin makoilemaan varjossa sen jälkeen kun vähän osallistuin futikseen ja käväsin vedessä. Vesi oli ihan himokylmää, ihan ku olis kesällä käyny Hietsussa! Hrrh.
Rannalla ostin huiman yhen realin (n. 40 senttiä) hinnalla kiwi-mehujään, joka oli oikeastaan aika kamalaa. Sitä puolet syötyäni aattelin alkaa lukemaan tuoteselostetta ja jostain kumman syystä siihen oli tungettu maitojauhetta, joten laktoosi-intolerantikkona päätin jättää syömisen siihen.. Selvisin kyllä oireitta, kuten oon aiemminkin kun oon mennyt syömään jotain laktoosipitosta ilman laktaasipillereiden popsimista. Ehkä tää mun vamma on ilmesesti lievempi kun luulin tai täällä maitotuotteet todellakin käsitellään jotenkin eri tavalla.. En tiedä, enkä tahdo alkaa sen enempää kokeilemaankaan!
Parin tunnin jälkeen lähdettiin takaisin kotiin ja koululle, jolta mãe tuli mut hakemaan. Autossa mäe kerto että mennään vielä pain veljen synttäreille, mikä ei ehkä ollu paras mahdollinen uutinen, koska olin jo tossa vaiheessa valmis nukkumaan! Oli kuitenkin kivaa ja söin paljon avôn (isoisän) tekemää pão de queijoa, nam.
Aikasista herätyksistä joudun kärsimään enää huomenna ja perjantaina tai lauantaina suunnataan kohti Guaraparia viettämään karnevaaleja!!
Beijos,
Netta
ps. Uusia kuvia löytyy taas kuvagalleriasta!
tiistai 9. helmikuuta 2010
15 päivää
Näiden kahden ekan viikon jälkeen voin hyvin sanoa, että mulla on tosi hyvät fiilikset olla täällä.
Ekalla viikolla oli kyllä vähän hankalaa, ensimmäinen aamu varsinkin oli vähän nihkeä, kun mulla oli jokin lievän auringonpistoksen tapanen ja olo kuin mielenosotuksen jalkoihin jääneellä (tai näin voisin kuvitella). Silloin myös mietin pari kertaa, että täälläkö nyt pitäs vuosi viettää kaukana kaikesta. Otti päähän asua väliaikasessa perheessä, vaikka perhe olikin mukava, ärsytti kun ei voinut purkaa tavaroita ja kaikki uusi ympärillä väsytti ja vei ruokahalun. Muutamassa päivässä tilanne kyllä parani ja siitä lähtien kun tulin Vitóriaan niin kaikki on ollut hyvää ja paranee vaan.
Mun hostperhe on tosi ihana ja tykkään näistä ihan hirmusesti. Mãe on tosi symppis, ei puhu juurikaan englantia, niin meidän kommunikointi menee usein vaan hymyilemiseks ja nauramiseks kun koitetaan erinäisillä tavoilla saada ittemme ymmärretyiks. Pai on tosi rento ja huumorintajunen, heittää koko ajan läppää ja juttelee mulle paljon. Pedro on tosi kiva ja musta on kivaa kun on vähän vanhempi pikkuveli. Pedro on auttanu mua näin alussa tosi paljon kun puhuu hyvin englantia. Alan olla jo tosi kotiutunu tänne näiden luokse.
Viihdyn Vitóriassa, tykkään tästä kaupungista ja meidän naapurustosta.
Mitään yliksepääsemättömän outoja tapoja tai asioita en vielä oo kohdannut ja näihin pienempiin, kuten poskipusut, alan olla tottunut. Opin Brasiliasta, sen ihmisistä ja elämäntavoista koko ajan uutta ja tää maa alkaa kiinnostamaan aina vaan enemmän. Hetkeäkään en oo katunut maavalintaani, ihan mulle oikeaan maahan mä alusta asti tahdoin.
En tiedä kuinka hyvä oon sanomaan näin lyhyen maassa oleskelun jälkeen, mutta nyt fiilikset on nämä!
Ekalla viikolla oli kyllä vähän hankalaa, ensimmäinen aamu varsinkin oli vähän nihkeä, kun mulla oli jokin lievän auringonpistoksen tapanen ja olo kuin mielenosotuksen jalkoihin jääneellä (tai näin voisin kuvitella). Silloin myös mietin pari kertaa, että täälläkö nyt pitäs vuosi viettää kaukana kaikesta. Otti päähän asua väliaikasessa perheessä, vaikka perhe olikin mukava, ärsytti kun ei voinut purkaa tavaroita ja kaikki uusi ympärillä väsytti ja vei ruokahalun. Muutamassa päivässä tilanne kyllä parani ja siitä lähtien kun tulin Vitóriaan niin kaikki on ollut hyvää ja paranee vaan.
Mun hostperhe on tosi ihana ja tykkään näistä ihan hirmusesti. Mãe on tosi symppis, ei puhu juurikaan englantia, niin meidän kommunikointi menee usein vaan hymyilemiseks ja nauramiseks kun koitetaan erinäisillä tavoilla saada ittemme ymmärretyiks. Pai on tosi rento ja huumorintajunen, heittää koko ajan läppää ja juttelee mulle paljon. Pedro on tosi kiva ja musta on kivaa kun on vähän vanhempi pikkuveli. Pedro on auttanu mua näin alussa tosi paljon kun puhuu hyvin englantia. Alan olla jo tosi kotiutunu tänne näiden luokse.
Viihdyn Vitóriassa, tykkään tästä kaupungista ja meidän naapurustosta.
Mitään yliksepääsemättömän outoja tapoja tai asioita en vielä oo kohdannut ja näihin pienempiin, kuten poskipusut, alan olla tottunut. Opin Brasiliasta, sen ihmisistä ja elämäntavoista koko ajan uutta ja tää maa alkaa kiinnostamaan aina vaan enemmän. Hetkeäkään en oo katunut maavalintaani, ihan mulle oikeaan maahan mä alusta asti tahdoin.
En tiedä kuinka hyvä oon sanomaan näin lyhyen maassa oleskelun jälkeen, mutta nyt fiilikset on nämä!
maanantai 8. helmikuuta 2010
Koulua
Tänään oli herätys kasin pintaan ja ysiksi mentiin mãen kanssa koululle. Täytettiin jotain lappusia ja joku mun ikänen englantia puhuva tyttö esitteli mulle paikat. Mun koulu on melkosen iso ja oon kiitollinen, ettei täällä tarvi itse siirtyä luokasta toiseen, vaan opettajat siirtyy. Olisin muuten melkosen hukassa.. Mut käytiin nopeasti esittelemässä luokalle (joka on ISO) ja oli vähän kiusallista istua siinä eturivissä pulpetissa sen aikaa kun joku kuraattorin tapanen puhu musta yleisesti jotain ja kaikki tuijotti.. Onneksi mun ei ite tarvinnu sanoa mitään.
Mulle selvisi, että pääsen heti keskiviikkona jo kouluretkelle, kun meillä on joku projekti bem-vindos ja mennään ensin suklaatehtaalle (!) ja sitten Guarapariin rannalle! Tosi kivaa kun heti on jotain vähän rennompaa kuin pulpetissa nököttäminen.
Tunteja mulla ei tänään vielä ollut, huomenna koulu alkaa normaalisti lukujärjestyksen mukaan seitsemältä aamulla. Tuskin maltan odottaa kun kello alkaa tiluttamaan siinä ennen kuutta..
Koululla käymisen jälkeen käytiin ostamassa mulle koulupuku, joka siis on oikeastaan vaan T-paita. Sinivalkonen ja edessä lukee rinnuksissa Darwin ja selässä jotain mitä en nyt millään jaksa muistaa. T-paidan kanssa täytyy käyttää farkkuja. Liikuntaa varten on aivan järkyttävät, kireät ja kirkkaansiniset shortsit.. Toivon ettei mulla ole liikuntaa ainakaan hirveästi ettei tarvitse käyttää niitä!
Kuvia pistän myöhemmin kun saan otettua.
Muuten tää maanantai on ollut harvinaisen laiska ja mennyt lähinnä syödessä ja siinä kun kaikki näppäilee omalla koneellaan jotain.. Alan jo olla sen verran kotiutunut tänne, että kehtaan syödä niin paljon kun tahon ja mennä keittiöstä ihan itse hakemaan jotain haha. Tänäänkin iltapalalla mãe ja pai naureskeli kun söin kolme ranskanleipää ja kolme semmosta juustoleipärinkeliä. Sanoin niille, että tuun muistuttamaan lähinnä palloa kun lähen täältä joskus, mutta ne kuulemma vaan tykkää, että tykkään.
Huomenna koitan jaksaa ja muistaa kirjotella ekasta koulupäivästä!
Beijos,
Netta
Mulle selvisi, että pääsen heti keskiviikkona jo kouluretkelle, kun meillä on joku projekti bem-vindos ja mennään ensin suklaatehtaalle (!) ja sitten Guarapariin rannalle! Tosi kivaa kun heti on jotain vähän rennompaa kuin pulpetissa nököttäminen.
Tunteja mulla ei tänään vielä ollut, huomenna koulu alkaa normaalisti lukujärjestyksen mukaan seitsemältä aamulla. Tuskin maltan odottaa kun kello alkaa tiluttamaan siinä ennen kuutta..
Koululla käymisen jälkeen käytiin ostamassa mulle koulupuku, joka siis on oikeastaan vaan T-paita. Sinivalkonen ja edessä lukee rinnuksissa Darwin ja selässä jotain mitä en nyt millään jaksa muistaa. T-paidan kanssa täytyy käyttää farkkuja. Liikuntaa varten on aivan järkyttävät, kireät ja kirkkaansiniset shortsit.. Toivon ettei mulla ole liikuntaa ainakaan hirveästi ettei tarvitse käyttää niitä!
Kuvia pistän myöhemmin kun saan otettua.
Muuten tää maanantai on ollut harvinaisen laiska ja mennyt lähinnä syödessä ja siinä kun kaikki näppäilee omalla koneellaan jotain.. Alan jo olla sen verran kotiutunut tänne, että kehtaan syödä niin paljon kun tahon ja mennä keittiöstä ihan itse hakemaan jotain haha. Tänäänkin iltapalalla mãe ja pai naureskeli kun söin kolme ranskanleipää ja kolme semmosta juustoleipärinkeliä. Sanoin niille, että tuun muistuttamaan lähinnä palloa kun lähen täältä joskus, mutta ne kuulemma vaan tykkää, että tykkään.
Huomenna koitan jaksaa ja muistaa kirjotella ekasta koulupäivästä!
Beijos,
Netta
sunnuntai 7. helmikuuta 2010
Viikonloppu meni barbecuessa, sekä lauantaina että sunnuntaina.
Pai ja Marcel
Lauantaina grillailtiin Marcelon talolla ja paikalla oli meidän perheen lisäks naapurin perhe + jotkut muut joita en tuntenut. Meidän naapurien perheen äiti, Suzana, on ollut Australiassa vaihdossa ja on myös mun tuleva englannin maikka koulussa. Noi barbecuet on kyl ihan mun juttu täällä, koska ne meinaa PALJON RUOKAA haha. Vaikka mulla vaihtoehdot rajottuukin erikoisruokavalion takia vaan kanaan ja leipään, niin en valita. Maistoin elämäni ekaa kertaa kanan sydäntä, mikä oli ihan mielenkiintonen kokemus, koska yleensä oon niitä syöttänyt raakana koiralle.. Hyvää kyllä oli!
Kanan sydämiä
Sunnuntaina oli eka tarkotus käydä kattomassa kun Marcel kitesurffaa, mutta koska oltiin menossa festaan, niin aateltiin että jätetään välistä ettei tuu kiire. Oli hassua kun en taaskaan oikein tienny et mihin partyihin ollaan menossa ja miten pitää pukeutua, mutta hyvin kaikki taas suju. Juhlat paljastui olemaan jonkun ipanan synttärikemut semmosella juhlapaikalla, missä oli futiskenttä ja tietenkin uima-allas. Tarjoiluna oli barbecueeee ja karkkia lapsille + tietenkin kakkua. Söin taas tutusti kanaa, myös niitä sydämiä, ja riisiä. Kakku oli ihan älyttömän hyvä suklaakakku! Laktaasipillereitä taas kuluu..
Synttärisankari oli nimeltään Gabriel, kuten saattaa arvata..
Juhlissa oli paikalla taas sukua niin että riittää ja oli melkein työlästä kun kaikki piti poskipusutella! Mä olen aina loputtoman kiinnostuksen kohde ja musta riittää aina puhuttavaa, kun kaikki tahtoo aina tietää että puhunko portugalia ja mistä olen kotosin ja milloin alotan koulun ja sitä ja tätä ja tuota.. Mutta tykkään kyllä! Sain myös hirmuset suosionosotukset kun muodostin täysin oikein portugaliksi lauseen ”mun siskolla on myös hevonen” haha.
Juhlista lähdettiin vatsat pullollaan takaisin kotiin ja ah sitä tunnetta kun sai rojahtaa sohvalle katsomaan futista. Sosialisointi (onko toi nyt edes sana..) on rankkaa ja toi mun lemppari tapa rentoutua! Suomessa harvemmin telkkarista tuli futista just sillon kun sitä olis halunnu kattoa, mutta täällä sitä tulee varmasti ainakin joltain kanavalta millon tahansa.. Katsoessa selitin paille ja Pedrolle taas kerran mitä pelipaikkoja oon pelannut ja tällä kertaa olin fiksu ja otin paperia ja kynän avuksi. Luulen että nyt meni lopullisesti perille mun selitykset huiman futis-urani vaiheista, hah.
Illemmalla katottiin Vaaleanpunainen pantteri, englanniksi puhuttuna ja portugaliksi tekstitettynä. Se on kyl kiva tapa oppia! Ja olihan se leffakin hyvä. Täällä on hassua, kun mun perhe tykkää maustaa popparit grillimausteella! Ei se nyt pahaa ole, mutta kyllä siinä vähän on tottumista..
Huomisesta lähtien saan totutella myös aikasiin herätyksiin, koska huomenna alkaa koulu. Ehdin kuitenkin vain viikon heräillä aikasin, koska sen jälkeen mulla ei taas viikkoon ole koulua karnevaalien takia! Karnevaalien ajaksi mennään Guarapariin jollekin rantatalolle, en malta odottaa!
Beijos,
Netta
Pai ja MarcelLauantaina grillailtiin Marcelon talolla ja paikalla oli meidän perheen lisäks naapurin perhe + jotkut muut joita en tuntenut. Meidän naapurien perheen äiti, Suzana, on ollut Australiassa vaihdossa ja on myös mun tuleva englannin maikka koulussa. Noi barbecuet on kyl ihan mun juttu täällä, koska ne meinaa PALJON RUOKAA haha. Vaikka mulla vaihtoehdot rajottuukin erikoisruokavalion takia vaan kanaan ja leipään, niin en valita. Maistoin elämäni ekaa kertaa kanan sydäntä, mikä oli ihan mielenkiintonen kokemus, koska yleensä oon niitä syöttänyt raakana koiralle.. Hyvää kyllä oli!
Kanan sydämiäSunnuntaina oli eka tarkotus käydä kattomassa kun Marcel kitesurffaa, mutta koska oltiin menossa festaan, niin aateltiin että jätetään välistä ettei tuu kiire. Oli hassua kun en taaskaan oikein tienny et mihin partyihin ollaan menossa ja miten pitää pukeutua, mutta hyvin kaikki taas suju. Juhlat paljastui olemaan jonkun ipanan synttärikemut semmosella juhlapaikalla, missä oli futiskenttä ja tietenkin uima-allas. Tarjoiluna oli barbecueeee ja karkkia lapsille + tietenkin kakkua. Söin taas tutusti kanaa, myös niitä sydämiä, ja riisiä. Kakku oli ihan älyttömän hyvä suklaakakku! Laktaasipillereitä taas kuluu..
Synttärisankari oli nimeltään Gabriel, kuten saattaa arvata..Juhlissa oli paikalla taas sukua niin että riittää ja oli melkein työlästä kun kaikki piti poskipusutella! Mä olen aina loputtoman kiinnostuksen kohde ja musta riittää aina puhuttavaa, kun kaikki tahtoo aina tietää että puhunko portugalia ja mistä olen kotosin ja milloin alotan koulun ja sitä ja tätä ja tuota.. Mutta tykkään kyllä! Sain myös hirmuset suosionosotukset kun muodostin täysin oikein portugaliksi lauseen ”mun siskolla on myös hevonen” haha.
Juhlista lähdettiin vatsat pullollaan takaisin kotiin ja ah sitä tunnetta kun sai rojahtaa sohvalle katsomaan futista. Sosialisointi (onko toi nyt edes sana..) on rankkaa ja toi mun lemppari tapa rentoutua! Suomessa harvemmin telkkarista tuli futista just sillon kun sitä olis halunnu kattoa, mutta täällä sitä tulee varmasti ainakin joltain kanavalta millon tahansa.. Katsoessa selitin paille ja Pedrolle taas kerran mitä pelipaikkoja oon pelannut ja tällä kertaa olin fiksu ja otin paperia ja kynän avuksi. Luulen että nyt meni lopullisesti perille mun selitykset huiman futis-urani vaiheista, hah.
Illemmalla katottiin Vaaleanpunainen pantteri, englanniksi puhuttuna ja portugaliksi tekstitettynä. Se on kyl kiva tapa oppia! Ja olihan se leffakin hyvä. Täällä on hassua, kun mun perhe tykkää maustaa popparit grillimausteella! Ei se nyt pahaa ole, mutta kyllä siinä vähän on tottumista..
Huomisesta lähtien saan totutella myös aikasiin herätyksiin, koska huomenna alkaa koulu. Ehdin kuitenkin vain viikon heräillä aikasin, koska sen jälkeen mulla ei taas viikkoon ole koulua karnevaalien takia! Karnevaalien ajaksi mennään Guarapariin jollekin rantatalolle, en malta odottaa!
Beijos,
Netta
lauantai 6. helmikuuta 2010
Kielimuuri
Vaikka mulla portugali sujuukin jo ihan okei ja ymmärrän yleensä mitä mulle joku hitaasti selittää, niin välillä menee vähän ohi. Eilen illalla hostäiti puhu mulle paista ja pizzasta jotain ja aattelin et okei, syödään varmaan illalla pizzaa ja painuin onnellisena suihkuun. Suihkun jälkeen rennosti laitoin pyjaman päälle ja chillailin, kun hostäiti tulee yht'äkkiä ihan laittautuneena mun huoneeseen et "vamos?". Jäi sellanen pikkujuttu ymmärtämättä, että mennään ULOS syömään, haha. No ei siinä mitään, hostäidillä oli hauskaa kun puin, meikkasin ja laittauduin ennättysvauhtia, haha. Ja oikeasti ei olisi ollut edes kiire, kun päädyttiin myöhemmin odottelemaan paita vajaa 10min. Olisin ehtinyt kuivata hiukset!
Mutta joo, tälläsiä täällä tapahtuu vähän väliä, kun lähtö paikkaan A tai B saattaa tulla kahden minuutin varoitusajalla. Alan jo tottua siihen ettei pyjama päällä voi hillua koko päivää, vaan fiksuinta on olla koko ajan lähtövalmiina!
Ilta meni kuitenkin hyvin, huolimatta pikku kielimuurista, haha. Pizza oli tosi hyvää ja seura loistavaa, poskiin sattu kun nauroin ja hymyilin niin paljon. Mun hostperhe heittää koko ajan kauheesti läppää ja niiden seurassa on aina hauskaa. Eilen mukana oli kans Pedron serkku, joka on jotain vajaa 30 ja kannattaa erittäin pahaa ja huonoa Atléticoa ja puolet illasta sai taas kuulla tätä Cruzeiro vs. Atlético.. Sanoinkin et tätä mä sit kuuntelen koko vuoden!
Jossain vaiheessa iltaa nää tykkäs alkaa selailemaan mun sanakirjaa ja Pedro hienosti muodosti mm. lauseet "he is trying to turmella my father" ja "i'm tyytyväinen" haha ! Ja laittakaapa joskus joku ulkomaalainen sanomaan kalkkarokäärme..
Kouluun meen maanantaina ja kouluna on nyt siis sama kuin Pedrolla, eli Darwin. Koulupukuna mulla tulee olemaan sinivalkonen (whoo) T-paita. Se paita ei oo ihan kamala, mutta ei se kyllä kauheen kauniskaan.. Pistän kuvan siitä kunhan saan sellasen paidan itelleni ens viikolla.
Eilen käytiin hostäidin kans ostamas mulle koulutarvikkeita (=vihko) ja olo oli ihan ekaluokkalaisella. Eikä tota tuntemusta vähennä se, että kaikki koko ajan kyselee millon meen kouluun ja on ihan innoissaan kun kerron, että maanantaina.
Pari päivää sitten tapasin kans mun aluevalvojan ja kävästiin tossa meidän vieressä (tai oikeastaan edessä) olevalla rannalla istuskelemassa ja juttelemassa siitä et miten mulla menee täällä. Vinicius on tosi rento ja sen kans oli kivaa jutella! Kun tulin kotiin, niin se oli eka kerta kun menin yksin rakennuksesta B rakennukseen A ja kotiin avaten oven ihan itse avaimilla! Hieno suoritus, haha.
Täällä kaikki sujuu hyvin, eikä mitään ongelmia ole. Siitä saattaa kertoa kans se, et näin viime yönä painajaista, että YFU antoi mun olla Brasiliassa vaan 6kk. Se uni oli ihan kamala, itkin siinä Suomen YFUlle että niiden on pakko päästää mut takas Brasiliaan ja varailin jo lentoja..
Beijos,
Netta
Mutta joo, tälläsiä täällä tapahtuu vähän väliä, kun lähtö paikkaan A tai B saattaa tulla kahden minuutin varoitusajalla. Alan jo tottua siihen ettei pyjama päällä voi hillua koko päivää, vaan fiksuinta on olla koko ajan lähtövalmiina!
Ilta meni kuitenkin hyvin, huolimatta pikku kielimuurista, haha. Pizza oli tosi hyvää ja seura loistavaa, poskiin sattu kun nauroin ja hymyilin niin paljon. Mun hostperhe heittää koko ajan kauheesti läppää ja niiden seurassa on aina hauskaa. Eilen mukana oli kans Pedron serkku, joka on jotain vajaa 30 ja kannattaa erittäin pahaa ja huonoa Atléticoa ja puolet illasta sai taas kuulla tätä Cruzeiro vs. Atlético.. Sanoinkin et tätä mä sit kuuntelen koko vuoden!
Jossain vaiheessa iltaa nää tykkäs alkaa selailemaan mun sanakirjaa ja Pedro hienosti muodosti mm. lauseet "he is trying to turmella my father" ja "i'm tyytyväinen" haha ! Ja laittakaapa joskus joku ulkomaalainen sanomaan kalkkarokäärme..
Kouluun meen maanantaina ja kouluna on nyt siis sama kuin Pedrolla, eli Darwin. Koulupukuna mulla tulee olemaan sinivalkonen (whoo) T-paita. Se paita ei oo ihan kamala, mutta ei se kyllä kauheen kauniskaan.. Pistän kuvan siitä kunhan saan sellasen paidan itelleni ens viikolla.
Eilen käytiin hostäidin kans ostamas mulle koulutarvikkeita (=vihko) ja olo oli ihan ekaluokkalaisella. Eikä tota tuntemusta vähennä se, että kaikki koko ajan kyselee millon meen kouluun ja on ihan innoissaan kun kerron, että maanantaina.
Pari päivää sitten tapasin kans mun aluevalvojan ja kävästiin tossa meidän vieressä (tai oikeastaan edessä) olevalla rannalla istuskelemassa ja juttelemassa siitä et miten mulla menee täällä. Vinicius on tosi rento ja sen kans oli kivaa jutella! Kun tulin kotiin, niin se oli eka kerta kun menin yksin rakennuksesta B rakennukseen A ja kotiin avaten oven ihan itse avaimilla! Hieno suoritus, haha.
Täällä kaikki sujuu hyvin, eikä mitään ongelmia ole. Siitä saattaa kertoa kans se, et näin viime yönä painajaista, että YFU antoi mun olla Brasiliassa vaan 6kk. Se uni oli ihan kamala, itkin siinä Suomen YFUlle että niiden on pakko päästää mut takas Brasiliaan ja varailin jo lentoja..
Beijos,
Netta
torstai 4. helmikuuta 2010
Ruokaaa
Eilen oli "suuri paiva" kun meidan (joo, mulla ei oikeen oo muita vaihtoehtoja kun kannattaa Cruzeiroa, haha) futisjengilla oli matsi. Sain kuulla siita koko paivan ja me vietiinkin se matsi 7-0, ihan kiva. Ennen sita me tilattiin ruokaa jostain, se oli jotain sampylan ja hampurilaisen valilta ja oli himohyvaaa! Otin siihen kanaa, salaattii, tomaattii ja sit jotain perunatikkuja, jotka mun mielesta on lahinna sipseja, haha. Mutta kuvitelkaa subi pyoreena ja 5 kertaa parempana niin aletaan olee aika lahella sita milta toi maistu.. nam.
Tanaan aamulla kaytiin tassa meidan vieressa semmosilla pienilla markkinoiden tapasilla missa myytiin just hedelmia ja tollasta. Hostaiti halus vieda mut sinne koska halus et maistan sellasta juttu kun pastel, mika siis on niinkun pasteija. Semmonen suorakulmion muotonen juttu, jonka sisalla oli kanaa. Ihan tosi hyvaa! Sit maistoin jotain mehua, joka oli tehty jostain bambusta tai vastaavaasta haha, en tosiaan tieda. Mutta kauheen hyvaa se ei ollut. Piti kans kayda ostamas melanciaa (vesimeloonia) koska olin jo syonyt kaiken.. Mussutan sita taalla koko ajan. Ja juon, kun tehdaan siita valilla mehua, mika on kans tosi hyvaa!
Hostaiti ostaa meille kans aina sellasta appelsiinikuivakakkua mika on kans ihan alyhyvaa, haha. Suurin osa ruoasta mita taalla oon syony on ollu tosi hyvaa, lukuunottamatta papuja.
Taa menee aika ruokapainotteiseksi, muttamutta.. Mulla vaan on taalla oikeesti koko ajan nalka! Vaikka syon koko ajan kauheesti. Oon paatelly et taa johtuu siita et uus kulttuuri, kieli ja ihmiset niin siihen menee paljon energiaa eli tarviin paljon ruokaa, loogista eiko? tai sit olen vaan syoppo, mutta tykkaan uskoo ensiksi mainittuun!
Tuun oikeesti vierimalla takas kotiin, mut ei ny muutama kilo mitaan haittaa.. Koittakaa kuitenkin vajaan vuoden paasta tunnistaa mut lentokentalla!
Beijos,
Netta
Tanaan aamulla kaytiin tassa meidan vieressa semmosilla pienilla markkinoiden tapasilla missa myytiin just hedelmia ja tollasta. Hostaiti halus vieda mut sinne koska halus et maistan sellasta juttu kun pastel, mika siis on niinkun pasteija. Semmonen suorakulmion muotonen juttu, jonka sisalla oli kanaa. Ihan tosi hyvaa! Sit maistoin jotain mehua, joka oli tehty jostain bambusta tai vastaavaasta haha, en tosiaan tieda. Mutta kauheen hyvaa se ei ollut. Piti kans kayda ostamas melanciaa (vesimeloonia) koska olin jo syonyt kaiken.. Mussutan sita taalla koko ajan. Ja juon, kun tehdaan siita valilla mehua, mika on kans tosi hyvaa!
Hostaiti ostaa meille kans aina sellasta appelsiinikuivakakkua mika on kans ihan alyhyvaa, haha. Suurin osa ruoasta mita taalla oon syony on ollu tosi hyvaa, lukuunottamatta papuja.
Taa menee aika ruokapainotteiseksi, muttamutta.. Mulla vaan on taalla oikeesti koko ajan nalka! Vaikka syon koko ajan kauheesti. Oon paatelly et taa johtuu siita et uus kulttuuri, kieli ja ihmiset niin siihen menee paljon energiaa eli tarviin paljon ruokaa, loogista eiko? tai sit olen vaan syoppo, mutta tykkaan uskoo ensiksi mainittuun!
Tuun oikeesti vierimalla takas kotiin, mut ei ny muutama kilo mitaan haittaa.. Koittakaa kuitenkin vajaan vuoden paasta tunnistaa mut lentokentalla!
Beijos,
Netta
tiistai 2. helmikuuta 2010
Musta on semihassua kun ruokakaupassa valkosipulien ja kaalien valissa on kookospahkinoita. Siita tulee usein just olo etta nyt ei olla ihan koto-Suomessa.
Hassua taalla on myos sokerin jarjeton kaytto. Sita tungetaan joka paikkaan ja valilla ihan oksettaa kun on niin kauheen makeeta.. Ja normaalin sokerin sijasta kaytetaan sellasta jotain lapinakyvaa makeutusainelitkua esim. mehuihin. Kamalaa! Mutta muuten mehut on hyvia, meillakin kodinhoitaja tekee mulle aina lounaalle tuoreista appelsiineista mehua, nam <3 Suomessa en ikina juonut appelsiinimehua, mutta taalla se on ihan erimakusta.
Perhekeskeisyys on myos ihan erilaista kuin Suomessa. Vissiin joka paiva taalla ollaan joko kayty jossain sukulaisten kanssa/luona tai tanne on tullu jotain sukulaisia. Se on kyl tosi kivaa, tykkaan naiden suvusta! Varsinkin Leticiasta ja Gustavosta, Gustavo siis on mun pain veljenpoika ja Leticia hanen vaimo. Leticia aina kertoo mulle paljon Brasiliasta ja tasta kielesta ja opettaa portugalia. Myos kehuu aina paljon kun onnistun sanomaan jotain portugaliksi, haha.
Mulle on jo selvinnyt etta mulla alkaa koulu ensi viikolla! Tuskin maltan odottaa kuudelta aamulla heraamista.. Onneksi vapaudun koulusta sitten jo 12-13 aikoihin.
Hassua taalla on myos sokerin jarjeton kaytto. Sita tungetaan joka paikkaan ja valilla ihan oksettaa kun on niin kauheen makeeta.. Ja normaalin sokerin sijasta kaytetaan sellasta jotain lapinakyvaa makeutusainelitkua esim. mehuihin. Kamalaa! Mutta muuten mehut on hyvia, meillakin kodinhoitaja tekee mulle aina lounaalle tuoreista appelsiineista mehua, nam <3 Suomessa en ikina juonut appelsiinimehua, mutta taalla se on ihan erimakusta.
Perhekeskeisyys on myos ihan erilaista kuin Suomessa. Vissiin joka paiva taalla ollaan joko kayty jossain sukulaisten kanssa/luona tai tanne on tullu jotain sukulaisia. Se on kyl tosi kivaa, tykkaan naiden suvusta! Varsinkin Leticiasta ja Gustavosta, Gustavo siis on mun pain veljenpoika ja Leticia hanen vaimo. Leticia aina kertoo mulle paljon Brasiliasta ja tasta kielesta ja opettaa portugalia. Myos kehuu aina paljon kun onnistun sanomaan jotain portugaliksi, haha.
Mulle on jo selvinnyt etta mulla alkaa koulu ensi viikolla! Tuskin maltan odottaa kuudelta aamulla heraamista.. Onneksi vapaudun koulusta sitten jo 12-13 aikoihin.
maanantai 1. helmikuuta 2010
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)