Rakastuin Argentiinaan, mutta on ihanaa olla kotona pitkästä aikaa!
Huomenna viettämään uuttavuotta Guarapariin ja ensi viikolla palaillaan!
20 päivän päästä Suomeen!
torstai 30. joulukuuta 2010
keskiviikko 15. joulukuuta 2010
Nyt kun on enemmän pysähtynyt miettimään ja hankkimaan sitä oikeaa asennetta, niin ei Suomeen palaaminen enää tunnu niin kamalalta. Ei mulla sinänsä ole täällä enää mitään to do -listalla ja oon hyvin käyttänyt vuoteni, alan oikeasti olemaan valmis palaamaan sinne mistä lähdin.
On siellä Suomessa paljon kaikkea mitä mulla on ikävä. Tavallaan ihanaa päästä taas Helsinkiin.
Täällä valmistaudutaan nyt matkustamaan taas vaihteeksi, perjantaiaamuna startataan kohti Argentiinaa! Siellä vietetään joulu ja takaisin tullaan 29.12. Ollaan kotona pari päivää ja uudeksivuodeksi lähdetään Guarapariin, missä olisi tarkotus viettää vähän pidempikin hetki nauttien kesästä. Sitten pitääkin jo alkaa valmistautumaan paluuseen!
35 päivää jäljellä.
On siellä Suomessa paljon kaikkea mitä mulla on ikävä. Tavallaan ihanaa päästä taas Helsinkiin.
Täällä valmistaudutaan nyt matkustamaan taas vaihteeksi, perjantaiaamuna startataan kohti Argentiinaa! Siellä vietetään joulu ja takaisin tullaan 29.12. Ollaan kotona pari päivää ja uudeksivuodeksi lähdetään Guarapariin, missä olisi tarkotus viettää vähän pidempikin hetki nauttien kesästä. Sitten pitääkin jo alkaa valmistautumaan paluuseen!
35 päivää jäljellä.
sunnuntai 12. joulukuuta 2010
Até mais
Hyvästelin tänään mulle tärkeimmän ihmisen täällä. Vietin sen kanssa koko päivän ja itkeskelin vähän väliä, mutta matkalla bussipysäkille se loputon kyynelten virta sitten alkoi ja nyt kun palasin kotiin, niin se vaan jatkuu. Olo on ihan kamala ja mulla on jo nyt hirveä ikävä!!
Se menee laivalle duuniin 9 kuukaudeksi, mutta nähdään toukokuussa, kun se laiva tulee Helsinkiin! En malta odottaa.
Vihaan hyvästejä ja ne on ehdottomasti vaihtovuoden kurjin juttu ikävän ohella.
Se menee laivalle duuniin 9 kuukaudeksi, mutta nähdään toukokuussa, kun se laiva tulee Helsinkiin! En malta odottaa.
Vihaan hyvästejä ja ne on ehdottomasti vaihtovuoden kurjin juttu ikävän ohella.
perjantai 10. joulukuuta 2010
Jatkoa edelliseen..
Usein mietin esim. bussissa istuessa, että kohta en enää katsele näitä maisemia vaan ne vaihtuu Helsingin lumisiin ja kylmiin katuihin. Kohta en enää tee mitään, mihin täällä oon tottunut. En käy ulkona samoissa paikoissa, enkä samojen ihmisten kanssa. Kielikin vaihtuu!
Ajatus, että palaan siihen mistä lähdin lähes vuosi sitten on kamalan kurja. Täällä oon onnistunut luomaan ihan toisenlaisen elämän kaiken uuden keskellä ja nyt se pitäisi hylätä. Tiedän, että olin onnellinen Suomessa ennen lähtöä ja toivon, että osaan olla sitä siellä nyt vaihtovuoden jälkeenkin, vaikka olen nähnyt aivan toisenlaisen arjen ja tavan elää. Pelottaa, että jään jotenkin roikkumaan enkä meinaa sopeutua sinne takaisin, että vietän aikaa ajatellen ja kaivaten Brasiliaa ja ihmisiä täältä.
Asiat on muuttunut paljon siellä Suomen päässä tämän vuoden aikana ja minä itse täällä oon muuttunut aivan järjettömästi. En usko, että mun elämä Suomessa tulee olemaan sitä mitä se oli vuosi sitten. En oikeasti tiedä mitä meinaan tehdä kun palaan!
Vaikka ensimmäiset fiilikset onkin lähinnä haikeus, niin oon samalla innoissani. On ihanaa päästä tavallaan helppoon elämään, missä tietää aina miten toimia ja voi olla ihan oma itsensä ja rentoutua. Ei sillä, etten sitä täälläkin tekisin, mutta oman perheen kesken omassa kodissa asia on hieman eri kuin hostien luona. Oon innoissani että saan nähdä perheen ja kaikki kaverit taas!
Ihan, että saa jonkinlaisen kuvan siitä, että kuinka vähän aikaa enää onkaan jäljellä;
Viikon päästä lähdetään Argentiinaan perheen kanssa 12 päiväksi, matkan jälkeen mulla on Brasiliassa jäljellä 3 viikkoa. (Apua!)
Ajatus, että palaan siihen mistä lähdin lähes vuosi sitten on kamalan kurja. Täällä oon onnistunut luomaan ihan toisenlaisen elämän kaiken uuden keskellä ja nyt se pitäisi hylätä. Tiedän, että olin onnellinen Suomessa ennen lähtöä ja toivon, että osaan olla sitä siellä nyt vaihtovuoden jälkeenkin, vaikka olen nähnyt aivan toisenlaisen arjen ja tavan elää. Pelottaa, että jään jotenkin roikkumaan enkä meinaa sopeutua sinne takaisin, että vietän aikaa ajatellen ja kaivaten Brasiliaa ja ihmisiä täältä.
Asiat on muuttunut paljon siellä Suomen päässä tämän vuoden aikana ja minä itse täällä oon muuttunut aivan järjettömästi. En usko, että mun elämä Suomessa tulee olemaan sitä mitä se oli vuosi sitten. En oikeasti tiedä mitä meinaan tehdä kun palaan!
Vaikka ensimmäiset fiilikset onkin lähinnä haikeus, niin oon samalla innoissani. On ihanaa päästä tavallaan helppoon elämään, missä tietää aina miten toimia ja voi olla ihan oma itsensä ja rentoutua. Ei sillä, etten sitä täälläkin tekisin, mutta oman perheen kesken omassa kodissa asia on hieman eri kuin hostien luona. Oon innoissani että saan nähdä perheen ja kaikki kaverit taas!
Ihan, että saa jonkinlaisen kuvan siitä, että kuinka vähän aikaa enää onkaan jäljellä;
Viikon päästä lähdetään Argentiinaan perheen kanssa 12 päiväksi, matkan jälkeen mulla on Brasiliassa jäljellä 3 viikkoa. (Apua!)
40 päivän päästä Suomeen
Ensimmäiset fiilikset on suru. En tahdo uskoa, että mun vaihtovuosi alkaa olla lopussa.
lauantai 4. joulukuuta 2010
Lomailua
Mun lomarytmi on lähinnä seuraavanlainen; herään noin kymmenen aikoihin ja nautin läppärini seurasta lounaaseen asti. Lounaan jälkeen käyn suihkussa, laittaudun ja lähden ulos. Himassa oon takaisin päivästä riippuen välillä 21-23:30, viikonloppuisin menee reippaasti aamuyön pikkutunneille. Elämä on ihanaa eikä mitään valitettavaa ole :)
Rakastan mun kavereita täällä, enkä tiedä miten ihan oikeasti voin olla Suomessa takaisin ilman niitä 46 päivän päästä. Täällä kesä on jo vahvasti menossa ja hikoilla saadaan ihan reilusti, väriäkin tarttuu ihoon. Ihoon tarttui myös seuraavanlainen;
En vois mun kakkosleimaa enempää rakastaa.
Rakastan mun kavereita täällä, enkä tiedä miten ihan oikeasti voin olla Suomessa takaisin ilman niitä 46 päivän päästä. Täällä kesä on jo vahvasti menossa ja hikoilla saadaan ihan reilusti, väriäkin tarttuu ihoon. Ihoon tarttui myös seuraavanlainen;
En vois mun kakkosleimaa enempää rakastaa.tiistai 23. marraskuuta 2010
Elämää Brasilian auringon alla nykyään
Kesäloma. Ainoa velvoite on mun portugalin tunnit tiistai- ja torstai-iltaisin kahdeksasta puoli kymmeneen. Muuten vain nautin olostani ja kahdesta viimeisestä kuukaudesta Brasilian hiostavan auringon alla. Mulle tuo tarkoittaa sitä, että saan nukkua pitkään, ottaa rauhassa suihkun ja käyttää aamupäivän läppärini seurassa. Lounaan jälkeen alan miettiä ulos lähtemistä, mikä mulle usein tarkoittaa, että painun UFESille, osavaltion yliopistolle. Samainen yliopisto, jossa kulutan kovaa penkkiä päntäten portugalin verbitaivutuksia.
Ennen en siellä käynyt kuin tuossa tarkoituksessa, mutta sitten tutustuin Taísiin, jonka kanssa nykyään vietän lähes jokaisen päivän. Hän esitteli mut ihmisille UFESilla ja niin, lopun voitte päätellä.
Yliopistolla se ilmapiiri on vain niin.. kodikas. Siellä tuntee olevansa kotona, siellä saa olla ihan oma itsensä ja mitä tahtoo kenenkään tuomitsematta. Sieltä löytyy edustajia jokaisesta alternatiivisesta alaryhmästä; on hippejä ilman kenkiä, hevareita pelkkää mustaa päällään, nörttejä, jotka kulkee silmälasit päässä päntäten kirjaa. Löytyy maailman suloisimmat lesboparit sekä vagabundot, jotka ei tee elämällään mitään.
Siellä on kaikkea.
Yliopiston alue on järjettömän iso ja varmasti kadottaisin itseni sinne, jos lähtisin pidemmälle kuin mitä alueesta tunnistan. Sieltä löytyy hedelmätiskin valikoima ja kissoja, apinoita ja muita elukoita joiden nimiä en edes tiedä. Öisin puut alkaa huutamaan tuskissaan. Niiden rungoille kertyy vaaleita torakoiden näköisiä otuksia, jotka jättää kuorensa heilutellen alaruumistaan saaden aikaan ääntä, joka voisi olla tehoste kauhuelokuvasta.
Joka perjantai alueella on bileet, jotka kestää iltakymmenestä aamuviiteen. Joskus enemmän ja joskus vähemmän ja usein maksaa vaivan ilmestyä sinne.
Tuun ikävöimään kamalasti. En Suomesta ole löytänyt yhteisöä, joka olisi mitään vastaavaa UFESin kanssa.
São Paulo
On iso, kaoottinen. Muurahaiskeko, joka ei ikinä nuku. Siellä kuolee noin kymmenen motoristia päivittäin ja liikenneruuhkat pakottelee kaikkien hermoja.
Tykkäsin siitä silti.
Tykkäsin siitä silti.
lauantai 20. marraskuuta 2010
Tällä hetkellä olen vaihteeksi Belo Horizontessa, tänne tulin viime viikon torstaina ja takaisin Vitóriaan palaillaan huomenna sunnuntaina.
Viime viikko oli mun viimeinen kouluviikko ja sekin vajaa, koska keskiviikko meni koko päivä UFESin (Universidade Federal do Espírito Santo) teatterilla valmistellen meidän teatteriprojektia! Sitä varten ollaan treenattu, maksettu kuukausimaksuja, myyty arpoja ja pidetty tapaamisia monta kuukautta ja nyt vihdoin oli itse esityksen aika! Aamulla yhdeksän maissa olin siellä ja poistuin teatterista yhdentoista jälkeen illalla kadulle juhlimaan. Meidän esitys meni hyvin, mitä nyt pientä vibaa lukuunottamatta ja ah, oli vaan niin hienoa!
Tulee ikävä mun luokkaa, tuo nyt oli viimeinen asia minkä tein yhdessä mun luokan kanssa. Luokkalaiset on jo kirjotelleet mun koulupuvun paitaan ja mun Brasilian lippuun, kamalaa kun alkaa lähtö jo olemaan lähellä!!
Torstaina tultiin tänne iltapäivästä ja viikonloppu viedettiin pöndellä, isoäidin sítiolla suvun kanssa syödessä. Tiistaina lähdin Sete Lagoasiin, joka on semmonen keskikokonen kaupunki Belo Horizontesta noin tunnin ajomatkan päässä. Vietin siellä muutaman päivän toisen suomalaisen Jennin kanssa puhuen suomea niin että riitti..
On se vaan pirun ruma kieli!
Aika kuluu ihan hirveän kamalaa vauhtia ja en millään meinaa uskoa, että mun uskomattoman hieno vuosi Brasiliassa alkaa jo lähestyä loppuaan! Tasan kahden kuukauden päästä seison Helsinki-Vantaalla ja käänteisen kulttuurishokin kokeminen voi alkaa. Joudun tottumaan uudestaan suomalaiseen tapaan tehdä asiat ja siihen, että kuulen suomea joka puolella. En enää syökään papuja ja riisiä joka päivä ja ihmisiä ei tervehditä poskipusuin.
Hurja ajatus.
Loppuajasta pyrin ottamaan kaiken irti ja varsinkin koittaa oppia portugalia entistä enemmän. Kevään ylioppilaiskokeisiin olen jo ilmoittautunut kirjoittamaan portugalin lyhyenä kielenä ja vaikka viime vuoden koe vaikuttaakin helpolta, niin pitää koittaa parantaa. Vetää loppukiri!
Viime viikko oli mun viimeinen kouluviikko ja sekin vajaa, koska keskiviikko meni koko päivä UFESin (Universidade Federal do Espírito Santo) teatterilla valmistellen meidän teatteriprojektia! Sitä varten ollaan treenattu, maksettu kuukausimaksuja, myyty arpoja ja pidetty tapaamisia monta kuukautta ja nyt vihdoin oli itse esityksen aika! Aamulla yhdeksän maissa olin siellä ja poistuin teatterista yhdentoista jälkeen illalla kadulle juhlimaan. Meidän esitys meni hyvin, mitä nyt pientä vibaa lukuunottamatta ja ah, oli vaan niin hienoa!
Tulee ikävä mun luokkaa, tuo nyt oli viimeinen asia minkä tein yhdessä mun luokan kanssa. Luokkalaiset on jo kirjotelleet mun koulupuvun paitaan ja mun Brasilian lippuun, kamalaa kun alkaa lähtö jo olemaan lähellä!!
Torstaina tultiin tänne iltapäivästä ja viikonloppu viedettiin pöndellä, isoäidin sítiolla suvun kanssa syödessä. Tiistaina lähdin Sete Lagoasiin, joka on semmonen keskikokonen kaupunki Belo Horizontesta noin tunnin ajomatkan päässä. Vietin siellä muutaman päivän toisen suomalaisen Jennin kanssa puhuen suomea niin että riitti..
On se vaan pirun ruma kieli!
Aika kuluu ihan hirveän kamalaa vauhtia ja en millään meinaa uskoa, että mun uskomattoman hieno vuosi Brasiliassa alkaa jo lähestyä loppuaan! Tasan kahden kuukauden päästä seison Helsinki-Vantaalla ja käänteisen kulttuurishokin kokeminen voi alkaa. Joudun tottumaan uudestaan suomalaiseen tapaan tehdä asiat ja siihen, että kuulen suomea joka puolella. En enää syökään papuja ja riisiä joka päivä ja ihmisiä ei tervehditä poskipusuin.
Hurja ajatus.
Loppuajasta pyrin ottamaan kaiken irti ja varsinkin koittaa oppia portugalia entistä enemmän. Kevään ylioppilaiskokeisiin olen jo ilmoittautunut kirjoittamaan portugalin lyhyenä kielenä ja vaikka viime vuoden koe vaikuttaakin helpolta, niin pitää koittaa parantaa. Vetää loppukiri!
keskiviikko 17. marraskuuta 2010
Florianópolis
Joo anteeksi olen ollut kamalan reipas, mutta nyt vihdoin!
Oltiin Florianópoliksessa 11.-17.10 ja tykkäsin kaupungista ihan tosi paljon! Kaupunki sijaitsee Etelä-Brasiliassa, missä on tosi paljon saksalaista ja muutenkin eurooppalaista muuttoliikettä ollut ja näin ollen porukka on tosi vaaleaa. Kaupunki ylipäätään on tosi eurooppalaisen olonen ja ihmiset paljon sulkeutuneempia, kuin täällä missä mä asun. Hotellin käytävällä kun sanoi hyvää päivää siivojalle, niin ei saanut vastaukseksi kuin vilkaisun.
Viikon ohjelma oli lähinnä rantaa, rantaa ja rantaa. Kaupunki kuin sijaitsee saarella ja rantoja siis oli aivan riittämiin ja niistä käytiin katsomassa suurin osa. Tuli niitä korvistakin ulos...
Ei reissusta paljoa muuta voi sanoa, oli hienoa tutustua taas ihan erilaiseen osaan Brasiliaa ja tykkäsin paljon! Sanoin että siellä voisi melkein asua, kun on niin eurooppalaisen olonen kaupunki. Mutta ei mua sinne kyllä sais, liian kaukana kaikesta!
Joku kysyi hakuprojektista ja viisumista, niin viisumi tänne täytyy kyllä hankkia, mutta siinä järjestö auttaa eikä siitä itse joudu liikaa huolehtimaan! Vaatii se maistraatissa ravaamista ja muuta, mutta ei liian hankala juttu ole.
maanantai 8. marraskuuta 2010
torstai 21. lokakuuta 2010
Nopeasti jotain ihan muuta
Mun vaan pakko hehkuttaa, miten mun kielitaito on vaan klikannu taas kohdilleen ja portugali sujuu ihan kamalan hyvin!! Tullut tässä ihan yht'äkkiä parin päivän sisään ja sille puheelle ei aina meinaa tulla loppua.. Oon niin onnellinen!
Iloseksi tekee myös fakta, että koulussa osaan ehkä eniten osallistua kieliopin tunneille ja saan tehtäviä ratkaistua ja ajattelen niitä helpoiksi. Tänään kieliopin maikka kehui mun portugalin kielitaidon kehittymistä ja sain aplodit mun koko luokalta :)
Tänään aloin käymään tosissani salilla ja ensin oli edessä kuntotesti ja otettiin rasvaprosentit ja kaikki + kuvat kehosta. Tavoitteena mulla on tiputtaa ainakin 3kg näiden viimeisten kolmen kuukauden aikana ja kaikki maikat siellä oli ihania ja naureskeli että eihän oo homma eikä mikään. Katellaan ja toivotaan parasta, että kuvat olis aika erinäkösiä siellä vuoden lopulla!
Tahdon että tunnistatte mut kun palaan. Onneksi tosin ei keskitalvisessa Suomessa tarvi kamalassa bikinikunnossa olla, mutta täällä kyllä loppuvuodesta sitäkin enemmän!
Iloseksi tekee myös fakta, että koulussa osaan ehkä eniten osallistua kieliopin tunneille ja saan tehtäviä ratkaistua ja ajattelen niitä helpoiksi. Tänään kieliopin maikka kehui mun portugalin kielitaidon kehittymistä ja sain aplodit mun koko luokalta :)
Tänään aloin käymään tosissani salilla ja ensin oli edessä kuntotesti ja otettiin rasvaprosentit ja kaikki + kuvat kehosta. Tavoitteena mulla on tiputtaa ainakin 3kg näiden viimeisten kolmen kuukauden aikana ja kaikki maikat siellä oli ihania ja naureskeli että eihän oo homma eikä mikään. Katellaan ja toivotaan parasta, että kuvat olis aika erinäkösiä siellä vuoden lopulla!
Tahdon että tunnistatte mut kun palaan. Onneksi tosin ei keskitalvisessa Suomessa tarvi kamalassa bikinikunnossa olla, mutta täällä kyllä loppuvuodesta sitäkin enemmän!
maanantai 18. lokakuuta 2010
Voltei!
Floripa oli ihana! Tänään palailtiin kuitenkin Vitórian todellisuuteen ja huomenna edessä vielä karumpi arki. Kuvia ja tekstiä ensi viikolla kunhan ehdin!
Beijos!
Beijos!
maanantai 11. lokakuuta 2010
Matkustelua
http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/archive/4/4a/20090213075244!Florianopolis_HLuz_bridge_sunset.jpg
Tänään lähdetään perheen kanssa Florianópolikseen!! Brasilian eteläosissa, Santa Catarinan osavaltion pääkaupunki, joka muistuttaa Vitóriaa siinä mielessä, että on myöskin saarelle rakennettu. Siellä vietetään viikko rentoutuen ja nauttien lomasta, sunnuntaina palailen!
Loppuvuosi on täynnä matkustelua ja tällä hetkellä aikataulu näyttää seuraavanlaiselta:
Florianópolis 11.-17.10
São Paulo 29.10-2.11
Belo Horizonte 12.-21.11
Argentiina; Buenos Aires ja Bariloche 17.12-29.12
Aika tulee kulumaan siis enemmän kuin nopeasti.. Tänään mulla on Brasiliassa jäljellä tasan 100 päivää!
Loppuvuosi on täynnä matkustelua ja tällä hetkellä aikataulu näyttää seuraavanlaiselta:
Florianópolis 11.-17.10
São Paulo 29.10-2.11
Belo Horizonte 12.-21.11
Argentiina; Buenos Aires ja Bariloche 17.12-29.12
Aika tulee kulumaan siis enemmän kuin nopeasti.. Tänään mulla on Brasiliassa jäljellä tasan 100 päivää!
perjantai 8. lokakuuta 2010
One day @ school
Joo, en itsekään tiedä! Yritin saada sitä sanomaan musta jotain hyvää mut sitä ujostutti :( Tää alkaa jo olemaan vähän vanha, että tuosta mun portugali on tullut vielä eteenpäin, mutta tässä sitä kuulee jotenkin! Ja tajuan varsinkin alun "vc tem q falaaaaar" ja "sei láaaa" -lausahduksista, että kyllä siinä on jotain perää kun ihmiset sanoo että vaikutan vähän baianalta! Tämä siis koska sanotaan, että Bahia-osavaltiossa ihmiset puhuu hieman laulaen. Ja juuri niin teen silloin tällöin, haha. Kamalaa! Kun kuulostan vähän vihaselta niin sanon "você vai ser um ator" eli suomeksi, susta tulee näyttelijä, koska Lucas tosiaan meinaa näytellä meidän teatteriprojektissa. Vihaan tapaa miten korostan tossa sanan ator lausumista! Mutjoo, ihan sama. Enjoy :D
torstai 7. lokakuuta 2010
Paluupäivä
Nyt se on sitten varmistettu.
Tämä tyttö palaa Suomen maankamaralle torstai-iltapäivänä 20.1.2011 noin kello 14:50. Lähtö Riosta Pariisia kohti on keskiviikkona 19.1. klo 18:20 ja vajaan 11h tunnin matkustamisen jälkeen saavun Pariisiin, mistä otan jatkolennon kohti Helsinkiä.
Mä en 5.1.2011 jälkeen enää ole YFUn vaihto-oppilas, koska pidensin vuottani täällä ja näin olen eroan ohjelmasta, joten YFUlla ei ole musta tuon jälkeen mitään vastuuta. Toisin sanoen, jos missaan lentoni, niin mun on turha soittaa ja itkeä YFUlle, se on silloin ihan mun oma ongelma ja siinä täytyy pistellä paniikkipuheliut äitille. Suunnitelmissa ei kuitenkaan ole missata lentoa, joten eiköhän kaikki mene ihan hyvin!
Koitan olla ajattelematta faktaa, että ollaan jo lokakuussa ja aika kuluu kamalaa vauhtia. Paluu Suomeen on ihanan kamala ja kamalan ihana ajatus. Useimmiten sen miettiminen saa aikaan ahdistusta ja surua, mutta ajatus perheen ja ystävien näkemisestä lämmittää. Vuosi on kamalan pitkä aika olla erossa rakkaista!
Vaikka ei täältä usein teekään mieli lähteä, niin tiedän, että kyllä mä sitten tammikuussa oon valmis siihen. Oon täällä kokenut ja oppinut paljon, tietty paljon jää vielä opittavaksi, mutta on aika jo siirtyä eteenpäin.
Oppimisesta puheenollen, tänään koulussa KIELIOPIN tunnilla osasin vastata kysymyksiin ;) Aika hyvin miettien että 8 kuukautta sitten osasin hädin tuskin esitellä itseni portugaliksi.
Portugalin kielen oppiminen oli mulle ehkä niitä vaihtovuoden päätavoitteita ja siinä olen onnistunut enemmän kuin hyvin. Oon järjettömän iloinen mun kielitaidosta ja sitä kehutaan jatkuvasti. Into oppia lisää muita kieliä on myös kasvanut! Espanja kiinnostaisi erityisesti, mutta myös saksa ja ranska..
Alan ajautua ihan sivuraiteille tässä, joten parempi vain painua nukkumaan.
Beijos!
Tämä tyttö palaa Suomen maankamaralle torstai-iltapäivänä 20.1.2011 noin kello 14:50. Lähtö Riosta Pariisia kohti on keskiviikkona 19.1. klo 18:20 ja vajaan 11h tunnin matkustamisen jälkeen saavun Pariisiin, mistä otan jatkolennon kohti Helsinkiä.
Mä en 5.1.2011 jälkeen enää ole YFUn vaihto-oppilas, koska pidensin vuottani täällä ja näin olen eroan ohjelmasta, joten YFUlla ei ole musta tuon jälkeen mitään vastuuta. Toisin sanoen, jos missaan lentoni, niin mun on turha soittaa ja itkeä YFUlle, se on silloin ihan mun oma ongelma ja siinä täytyy pistellä paniikkipuheliut äitille. Suunnitelmissa ei kuitenkaan ole missata lentoa, joten eiköhän kaikki mene ihan hyvin!
Koitan olla ajattelematta faktaa, että ollaan jo lokakuussa ja aika kuluu kamalaa vauhtia. Paluu Suomeen on ihanan kamala ja kamalan ihana ajatus. Useimmiten sen miettiminen saa aikaan ahdistusta ja surua, mutta ajatus perheen ja ystävien näkemisestä lämmittää. Vuosi on kamalan pitkä aika olla erossa rakkaista!
Vaikka ei täältä usein teekään mieli lähteä, niin tiedän, että kyllä mä sitten tammikuussa oon valmis siihen. Oon täällä kokenut ja oppinut paljon, tietty paljon jää vielä opittavaksi, mutta on aika jo siirtyä eteenpäin.
Oppimisesta puheenollen, tänään koulussa KIELIOPIN tunnilla osasin vastata kysymyksiin ;) Aika hyvin miettien että 8 kuukautta sitten osasin hädin tuskin esitellä itseni portugaliksi.
Portugalin kielen oppiminen oli mulle ehkä niitä vaihtovuoden päätavoitteita ja siinä olen onnistunut enemmän kuin hyvin. Oon järjettömän iloinen mun kielitaidosta ja sitä kehutaan jatkuvasti. Into oppia lisää muita kieliä on myös kasvanut! Espanja kiinnostaisi erityisesti, mutta myös saksa ja ranska..
Alan ajautua ihan sivuraiteille tässä, joten parempi vain painua nukkumaan.
Beijos!
Vaihtareita
Niiden kanssa tullut nyt vieteltyä aika paljon aikaa. Muiden vaihtareiden kanssa on vain kamalan helppo ystävystyä, kun kaikki on samassa tilanteessa ja tietää mitä toinen käy läpi.
Viime viikon torstai ja perjantai meni klubitellessa muiden gringojen kanssa, kun yksi tuttu työskentelee lähellä olevalla uudella klubilla ja siltä saadaan ilmaisia lippuja ja päästään jonon ohi! Ei huono. Klubi on kahdessa kerroksessa ja ensimmäisessä on bändi ja muusiikkilaji vaihtelee päivän mukaan. Toisessa on taas perinteinen klubi, missä DJ tanssittaa ihmisiä. Onhan toi klubitus täällä Brasiliassa ihan kivaa, mutta kyllä micaretat on enemmän brasilialainen juttu. Ensi lauantaina täällä on yksi, Espírito Eletrico, mistä on puhuttu jo pitkään ja kaikki on menossa. Harmittaa, etten Floripan matkan takia pääse, mutta kyllä mieluummin näen Brasiliaa enemmän kuin käyn yhdessä micaretassa, joita kuitenkin koettu jo 2 ja kesällä varmasti tulee lisää.
Sunnuntaina oli tanskalaisen Mien vuoro tehdä ruokaa ja se tarjoili meille jauhelihapihvejä ja kermaperunoita. Jälkkäriksi oli jotain pannukakun/lettujen tapaista, mistä se ei oikein itekään osannut sanoa mitä se on! Lisäksi sillä oli salmiakkia, jota vedin hyvällä ruokahalulla muiden yökötellessä.
Maanantaina illalla kävin myös ulkona vaihareiden kanssa, kunhan vaan ulkona istumassa iltaa.
Täällä ei tapahdu mitään kamalan ihmeellistä näin arkena, mistä saisi tekstiä aikaan!
Juttuehdotuksia saisi taas laittaa, mitä tahdotte lukea?
Maanantaina on lähtö lo-lo-lo-lomalle! Florianópolis, Santa Catarinan osavaltion pääkaupunki odottaa!
Viime viikon torstai ja perjantai meni klubitellessa muiden gringojen kanssa, kun yksi tuttu työskentelee lähellä olevalla uudella klubilla ja siltä saadaan ilmaisia lippuja ja päästään jonon ohi! Ei huono. Klubi on kahdessa kerroksessa ja ensimmäisessä on bändi ja muusiikkilaji vaihtelee päivän mukaan. Toisessa on taas perinteinen klubi, missä DJ tanssittaa ihmisiä. Onhan toi klubitus täällä Brasiliassa ihan kivaa, mutta kyllä micaretat on enemmän brasilialainen juttu. Ensi lauantaina täällä on yksi, Espírito Eletrico, mistä on puhuttu jo pitkään ja kaikki on menossa. Harmittaa, etten Floripan matkan takia pääse, mutta kyllä mieluummin näen Brasiliaa enemmän kuin käyn yhdessä micaretassa, joita kuitenkin koettu jo 2 ja kesällä varmasti tulee lisää.
Sunnuntaina oli tanskalaisen Mien vuoro tehdä ruokaa ja se tarjoili meille jauhelihapihvejä ja kermaperunoita. Jälkkäriksi oli jotain pannukakun/lettujen tapaista, mistä se ei oikein itekään osannut sanoa mitä se on! Lisäksi sillä oli salmiakkia, jota vedin hyvällä ruokahalulla muiden yökötellessä.
Maanantaina illalla kävin myös ulkona vaihareiden kanssa, kunhan vaan ulkona istumassa iltaa.
Täällä ei tapahdu mitään kamalan ihmeellistä näin arkena, mistä saisi tekstiä aikaan!
Juttuehdotuksia saisi taas laittaa, mitä tahdotte lukea?
Maanantaina on lähtö lo-lo-lo-lomalle! Florianópolis, Santa Catarinan osavaltion pääkaupunki odottaa!
tiistai 28. syyskuuta 2010
Päivitystä vihdoin
Sori kun olen ollut hieman laiska..
Ensinnäkin, vaihdoin paluupäiväni ja vaikka asia ei ole vielä täysin vahvistettu, niin lähden Rio de Janeirosta kohti Pariisia 19.1.2011 ja Helsingissä olen 20.1.2011 noin kolmen maissa iltapäivällä! Vaihtovuoteni sai kaksi (ansaittua) lisäviikkoa ja näin pääsen nauttimaan Brasilian kesästä pidempään! Mun vaihtovuosi tulee näin olemaan vain 4 päivää vajaa vuosi.
Vaikka sainkin nyt kaksi lisäviikkoa, niin silti paluu Suomeen lähestyy nopeasti. Lauantaina tuli Brasiliassa täyteen KAHDEKSAN kuukautta, takana on jo 2/3 vuodesta ja viimeinen kolmannes uhkaa kulua kamalaa vauhtia. Kahdeksan kuukautta kuulostaa kamalan pitkältä ajalta, enkä meinaa uskoa että olen asunut ja elänyt täällä Brasiliassa, vieraan kulttuurin keskellä jo näin kauan. Tuntuu että vastahan mä saavuin tänne!
Multa on jäänyt juttuja paljon kertomatta joten joudutaan nyt menemään ajassa aika pitkälle taaksepäin.. Keskiviikkona 15.9 oli meksikolaisvaihtari Juanin luona meksikolainen festinha. Olen ainoana YFUlaisena Vitóriassa päätynyt hengaamaan nyt kesällä saapuneiden Rotary-vaihtareiden kanssa, jotka on aivan ihania ihmisiä.
Paikalla oli siis lähes kaikki Rotary-vaihtarit ja Juan oli tehnyt kamalasti kaikkea hyvää meksikolaista ruokaa. Nimiä en kuollaksenikaan muista, mutta jotain leipiä tomaatin, sipulin ja feijãon kanssa, jotain kana-pasta-juusto-juttua + jälkiruoaksi jotain keksistä ja leite condensadosta tehtyä, haha. Kuvia laitan myöhemmin! Vaihtarit on aivan ihania ja ilta oli ihan mahtava!
Unkari, Ranska, Meksiko, Tanska, Suomi, Taiwan
Perjantaina oli meidän koulun luokkien väliset futsal-pelit ja mä pelasin myös. Hävittiin ja sen seuraksi hajotin nilkasta nivelsiteet ja pääsin tutustumaan myös brasilialaisiin ortopedeihin.. Koululta suoraan lääkäriin nappaamaan röntgenit ja lääkäri lähetti hankkimaan nilkkatuen ja pysymään tekemättä juuri mitään 2 viikon ajan. Nilkkatuesta pääsin viime viikolla tosiaan eroon ja pystyn jo kävelemään jne. normaalisti, mutta eipä tällä juuri mitään rankempaa liikuntaa harrasteta.. Voin kuulemma edes miettiä jalkapallon pelaamista vasta ensi vuonna!! Suututtaa, koska mun oli tarkotus aloittaa pelaamaan rantafutista, mutta minkäs teet. Jääpähän aikaa aloittaa sambatunnit!
Torstaina Lucas hengaili meillä aikalailla koko päivän, katsottiin Spirit ja muuten vain oltiin. Tehtiin ei-mitään yhdessä. Illemmalla lähdettiin UFES:lle, yliopistolle, hakemaan vaihtarit portugalin tunnilta ja mentiin Santa Cecilian asuinalueelle academiaan forró-tunnille! Mä osaan forrón perusteet jo jotenkin ja tunti olikin tosi jees. Tuli ainakin naurettua paljon.. Harmi vain, etten voi jatkaa sitä koska mulla on portugalin tunnit samaan aikaan! Mutta mulla onkin suurempi halu oppia sambaamaan kuin tanssimaan forróa, joten ehkä hyvä näin.
Illalla yhdeksän jälkeen menin Juanin luokse, mistä lähdettiin lähellä olevalle hotellille puolitutun Davidin synttäreiden kunniaksi järkättyyn churrascoon. Paikka oli rannalla ja hotellin katolla, et ei mitenkään huono.. Paikalla oli kauheasti vaihtareita ja oli enemmän kuin hauskaa!
Meksiko, Ranska, Suomi, Taiwan, Tanska
Ei Brasiliaa voi kuin rakastaa. 13 päivän päästä Florianópolikseen viikoksi ja siitä viikko, niin lähden perheen kanssa São Pauloon pidennetylle viikonlopulle!
Ensinnäkin, vaihdoin paluupäiväni ja vaikka asia ei ole vielä täysin vahvistettu, niin lähden Rio de Janeirosta kohti Pariisia 19.1.2011 ja Helsingissä olen 20.1.2011 noin kolmen maissa iltapäivällä! Vaihtovuoteni sai kaksi (ansaittua) lisäviikkoa ja näin pääsen nauttimaan Brasilian kesästä pidempään! Mun vaihtovuosi tulee näin olemaan vain 4 päivää vajaa vuosi.
Vaikka sainkin nyt kaksi lisäviikkoa, niin silti paluu Suomeen lähestyy nopeasti. Lauantaina tuli Brasiliassa täyteen KAHDEKSAN kuukautta, takana on jo 2/3 vuodesta ja viimeinen kolmannes uhkaa kulua kamalaa vauhtia. Kahdeksan kuukautta kuulostaa kamalan pitkältä ajalta, enkä meinaa uskoa että olen asunut ja elänyt täällä Brasiliassa, vieraan kulttuurin keskellä jo näin kauan. Tuntuu että vastahan mä saavuin tänne!
Multa on jäänyt juttuja paljon kertomatta joten joudutaan nyt menemään ajassa aika pitkälle taaksepäin.. Keskiviikkona 15.9 oli meksikolaisvaihtari Juanin luona meksikolainen festinha. Olen ainoana YFUlaisena Vitóriassa päätynyt hengaamaan nyt kesällä saapuneiden Rotary-vaihtareiden kanssa, jotka on aivan ihania ihmisiä.
Paikalla oli siis lähes kaikki Rotary-vaihtarit ja Juan oli tehnyt kamalasti kaikkea hyvää meksikolaista ruokaa. Nimiä en kuollaksenikaan muista, mutta jotain leipiä tomaatin, sipulin ja feijãon kanssa, jotain kana-pasta-juusto-juttua + jälkiruoaksi jotain keksistä ja leite condensadosta tehtyä, haha. Kuvia laitan myöhemmin! Vaihtarit on aivan ihania ja ilta oli ihan mahtava!
Unkari, Ranska, Meksiko, Tanska, Suomi, TaiwanTorstaina Lucas hengaili meillä aikalailla koko päivän, katsottiin Spirit ja muuten vain oltiin. Tehtiin ei-mitään yhdessä. Illemmalla lähdettiin UFES:lle, yliopistolle, hakemaan vaihtarit portugalin tunnilta ja mentiin Santa Cecilian asuinalueelle academiaan forró-tunnille! Mä osaan forrón perusteet jo jotenkin ja tunti olikin tosi jees. Tuli ainakin naurettua paljon.. Harmi vain, etten voi jatkaa sitä koska mulla on portugalin tunnit samaan aikaan! Mutta mulla onkin suurempi halu oppia sambaamaan kuin tanssimaan forróa, joten ehkä hyvä näin.
Perusforróa..
Nyt viikonloppuna perjantaina rakas tätini Belo Horizontesta tuli käymään ja käytiin perheen kanssa ulkona syömässä. Kotiin tultiin puolen yön jälkeen ja aamullla aikainen herätys kahdeksalta oli melkoisen kamala.. Nautin Brasilian halvemmista hinnoista tietyissä asioissa ja aloitin tekemään karvojenpoistoa laserilla, hintaa tuolle tuli yhdelle kerralle vajaa 50€ ja ehdin noita tekemään noin kolme kertaa. Pari kertaa joudun ehkä tekemään Suomessa (iik), jotta saa pysyvän tuloksen. Sattui aivan pirusti, mutta kestin. Ehkä kipu on sen arvoista..Illalla yhdeksän jälkeen menin Juanin luokse, mistä lähdettiin lähellä olevalle hotellille puolitutun Davidin synttäreiden kunniaksi järkättyyn churrascoon. Paikka oli rannalla ja hotellin katolla, et ei mitenkään huono.. Paikalla oli kauheasti vaihtareita ja oli enemmän kuin hauskaa!
Meksiko, Ranska, Suomi, Taiwan, Tanskakeskiviikko 22. syyskuuta 2010
yfufinland.blogspot.com
Suomen YFUlta löytyy nykyään blogi ja yksi minun kirjoittama teksti on päätynyt sinne myös. Jos jotain kiinnostaa lukea, niin teksti löytyy TÄÄLTÄ :)
maanantai 20. syyskuuta 2010
Paluupäivä
YFUlta tuli infoa, että mulla on paluulennot jo ostettu. Lähtisin Rio de Janeirosta Pariisiin 5.1.2011 klo 18:20 ja Pariisissa olisin seuraavana aamuna kahdeksan pintaan paikallista aikaa. Pariisista lentäisin Helsinkiin 10:50 ja perillä olisin noin 14:50 6.1.2011.
Mulla on kuitenkin mahdollisuus pidentää mun vuotta täällä vähäsen ja oonkin miettinyt palaavani Suomeen vasta 20.1.2011, 15 päivää YFUn laittaman paluupäivän jälkeen. Käytännössä tuo meinaa sitä, että alkaen päivästä 5.1 en enää ole YFUn vaihto-oppilasohjelmassa ja näin ollen nuo viimeiset 15 päivää olisin täällä omillani eikä YFUlla olisi musta minkäänlaista vastuuta. Menettäisin myös lennon Vitória-Rio de Janeiro, eli joutuisin sen ostamaan itse.
Jos nyt lähden tuolloin 5.1.2011 niin kaikki olisi jo valmiina tavallaan ja YFU olisi mua kentällä auttamassa jne. enkä tiedä onko kaksi viikkoa sen arvoista että pitää alkaa säätämään. Toisaalta taas toinen ääni pään sisällää huutaa että tietenkin jään tänne nauttimaan kesästä ja lomasta!
Ei mua Suomessa mikään odota varsinaisesti ja koulukin alkaa vasta helmikuussa, että tavallaan sama se oonko täällä vai siellä. Täällä olisi niin paljon enemmän!
Eiköhän mua nähdä Suomessa vasta siellä 20.1 päivän tienoilla..
Jotain rohkaisevia "Tietenkin jäät sinne!" -kommentteja saa laittaa, koska en tosiaan oo varma mitä meinaan tehdä!
Mulla on kuitenkin mahdollisuus pidentää mun vuotta täällä vähäsen ja oonkin miettinyt palaavani Suomeen vasta 20.1.2011, 15 päivää YFUn laittaman paluupäivän jälkeen. Käytännössä tuo meinaa sitä, että alkaen päivästä 5.1 en enää ole YFUn vaihto-oppilasohjelmassa ja näin ollen nuo viimeiset 15 päivää olisin täällä omillani eikä YFUlla olisi musta minkäänlaista vastuuta. Menettäisin myös lennon Vitória-Rio de Janeiro, eli joutuisin sen ostamaan itse.
Jos nyt lähden tuolloin 5.1.2011 niin kaikki olisi jo valmiina tavallaan ja YFU olisi mua kentällä auttamassa jne. enkä tiedä onko kaksi viikkoa sen arvoista että pitää alkaa säätämään. Toisaalta taas toinen ääni pään sisällää huutaa että tietenkin jään tänne nauttimaan kesästä ja lomasta!
Ei mua Suomessa mikään odota varsinaisesti ja koulukin alkaa vasta helmikuussa, että tavallaan sama se oonko täällä vai siellä. Täällä olisi niin paljon enemmän!
Eiköhän mua nähdä Suomessa vasta siellä 20.1 päivän tienoilla..
Jotain rohkaisevia "Tietenkin jäät sinne!" -kommentteja saa laittaa, koska en tosiaan oo varma mitä meinaan tehdä!
lauantai 18. syyskuuta 2010
Edellisestä..
Eilen mun perhe ja ystävät oli järjestäneet mulle yllätyssynttärijuhlat!! Kaikki oli ihanaa ja täydellistä! Siellä oli kaikki mulle tärkeät ihmiset, oli naapurit, sukulaiset ja ystävät ja muut vaihtarit. Kaikki oli pinkkiä (ihanaa!) ja ei sanat riitä kuvailemaan kuinka onnelliseksi toi mut teki! Vietän seuraavan viikon hymyillen!
Kuvat kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, joten tässä näitä on:
Kuvat kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, joten tässä näitä on:
Loput kuvat:
 |
| Festa surpresa do meu aniversário de 18 anos! |
Festa surpresa do meu aniversário de 18 anos!
En nyt jaksa ehdi enkä kykene kirjoittamaan enempää, kuin että MUN PERHE JA YSTÄVÄT TÄÄLLÄ ON PARASTA MITÄ LÖYTYY, ENKÄ VOI USKOA MITEN PALJON TEITÄ RAKASTAN! <3 Eilinen oli PERFEITOOOOOOO ja en tuu ikinä unohtamaan sitä tai teistä ketään, jotka siellä oli!! Tee ootte ihmiset jotka teette mun vuodesta sen mitä se on, eli parhaimman kokemuksen mun pienen elämän aikana! Rakastan teitä, enkä tiedä miten täältä koskaan voi lähteä pois!
Mun sydän on täällä, mun koti on täällä ja mun kaikki on täällä. EU AMO VOCÊS!!
keskiviikko 15. syyskuuta 2010
Kukkasia
Voi kamala miten unohdin...
Torstaina illalla portugalin tunnin jälkeen portilta meille soitettiin, että siellä olisi kukkia, että tahtoisiko joku tulla hakemaan. Reippaana tyttönä menin alas ja siellä sitten odotti iso kaunis kukkapuska Suomiperheeltä!! Mukanaan kortti synttärionnitteluiden kera.
Made my day :)
Torstaina illalla portugalin tunnin jälkeen portilta meille soitettiin, että siellä olisi kukkia, että tahtoisiko joku tulla hakemaan. Reippaana tyttönä menin alas ja siellä sitten odotti iso kaunis kukkapuska Suomiperheeltä!! Mukanaan kortti synttärionnitteluiden kera.
Made my day :)Rakas päiväkirja
24.2, kun olin ollut Brasiliassa kuukauden verran: "Musta on tosi lupaavaa kun arkiaamusin eka ajatus on liuta suomalaisia kirosanoja".
Eteenpäin on tultu, sillä nykyään ensimmäinen ajatus on kiroamista portugaliksi. No eivaan, mutta huomaa vanhoja päiväkirjamerkintöjä lukiessa, miten eteenpäin tosiaan tultu. Alkuaikoina tekstit olleet sävyltään kamalan negatiivisia ja ihan erilaista settiä kuin mitä nykyään tulee kirjoitettua..
Aluksi kirjoittelu oli vain tylsien koulupäivien kuluttamista, mitä se edelleenkin on, mutta sillä on myös kamalan terapeuttinen vaikutus. Rauhoittaa kun saa jonnekin tyhjentää pään ajatuksista. Suomessa en kirjoittanut päiväkirjaa, mutta täällä onneksi onnistuin pääsemään siihen rutiiniin. Tulee olemaan varmaan yksi tärkeimmistä asioista mitä roudaan täältä Suomeen.
Viides päiväkirja pitäisi ostaa mahdollisimman pian, koska järjestyksessä neljäs loppuu muutaman päivän sisään.
Eteenpäin on tultu, sillä nykyään ensimmäinen ajatus on kiroamista portugaliksi. No eivaan, mutta huomaa vanhoja päiväkirjamerkintöjä lukiessa, miten eteenpäin tosiaan tultu. Alkuaikoina tekstit olleet sävyltään kamalan negatiivisia ja ihan erilaista settiä kuin mitä nykyään tulee kirjoitettua..
Aluksi kirjoittelu oli vain tylsien koulupäivien kuluttamista, mitä se edelleenkin on, mutta sillä on myös kamalan terapeuttinen vaikutus. Rauhoittaa kun saa jonnekin tyhjentää pään ajatuksista. Suomessa en kirjoittanut päiväkirjaa, mutta täällä onneksi onnistuin pääsemään siihen rutiiniin. Tulee olemaan varmaan yksi tärkeimmistä asioista mitä roudaan täältä Suomeen.
Viides päiväkirja pitäisi ostaa mahdollisimman pian, koska järjestyksessä neljäs loppuu muutaman päivän sisään.
maanantai 13. syyskuuta 2010
Guarapari ja loppuviikko
Täälläpäin oli lomaa tiistai 7.9 ja keskiviikko 8.9, koska tiistaina juhlittiin itsenäistä Brasiliaa ja keskiviikkona 459 vuotiasta Vitóriaa. Maanantai oli sitten vapaa ihan muuten vaan. Mun perhe lähti keskiviikkona 1.9 Las Vegasiin ja mä jäin kotiin isovanhempieni kanssa. Torstai ja perjantai vietettiin kotosalla, mutta lauantaina lähdettiin aamusta kohti Guaraparia, rantakaupunkia vajaan tunnin ajomatkan päästä täältä. Guarapari on Vitórialaisille kuten Búzios Riolaisille. Pieni kaupunki, joka normaalisti on melko kuollut, mutta lomilla tulee tupaten täyteen lomalaisista, jotka tahtovat nauttia lomastaan kauniilla rannoilla.
Pysyttiin enseadalla, eli syrjemmässä, samassa paikassa missä vietin karnevaalit. Tuolla meidän kanssa oli serkku Gustavo vaimonsa Letician kanssa. Sää oli vähän mitä oli ja päädyin viettämään vain yhden päivän rannalla, mutta sekin jo riitti värin nappaamiseen. Päivät meni lähinnä syödessä, isovanhemmat kun on isovanhempia maassa kuin maassa ja huolissaan ettei toiselle vaan tule nälkä.. Söin ihan liikaa ja etenkin pão de queijoa ihan naurettavia määriä! Nautin myös churroista doce de leiten ja suklaan kanssa, nam!
Suomessakin saatte sitten nauttia brassiherkuista, koska opin tekemään pão de queijoa ja brigadeiroja.
Keskiviikkona tultiin sitten kotiin, isovanhemmat lähti jo aamusta, mutta mä vielä jäin, koska käytiin Gugun ja Lelen kanssa akvaariossa kattelemassa kaloja. Ja kiesus kun en enää ikinä tuu uimaan meressä.. Laitan kuvia myöhemmin!
Torstaina alkoi arki samana päivänä mun 18-vuotissynttäreiden kanssa. Koulussa sai kauheasti onnitteluja, mutta muuten päivä ei kamalan erikoinen ollut. Kävin kaverin kanssa jäätelöllä ja illalla oli portugalin kurssi. Vanhempien oli tarkoitus saapua kotiin torstaina, mutta joidenkin ongelmien takia lento oli myöhässä kotona ne oli perjantaina aamupäivästä.
Perjantaina koululla oli vaan kokeet, joita en tahtonut tehdä, joten no schoool. Aikaiselta herätykseltä en kuitenkaan säästynyt, koska Isadora lähti aamulla ennen kahdeksaa kohti Saksaa ja piti käydä taas vähän vollottamassa lentokentällä. Ei Vitórian säälittävästä lentokentästä ole kohta kun kyyneleidentäytteisiä muistoja.
Kentältä palasin kotiin Yasminin kanssa ja vietettiinkin päivä sitten sen luona ja se mm. lähetteli lahjoja Belgiaan.
Iltapäivällä kahdelta jouduin suuntaamaan koululle pelaamaan futsalia, koska meillä oli luokkien väliset pelit. Hävittiin 4-0 ja onnistuin telomaan nilkastani nivelsiteet ja pääsin ensimmäistä kertaa tutustumaan brasilialaiseen terveydenhuoltoon.. Otettiin röntgenkuvat eikä siinä luussa mitään, onneksi. Jokin mikälie nivelsiteissä ja joudun nyt pari viikkoa olemaan tekemättä mitään ja käyttämään kamalaa nilkkatukea. Hiphei :) Futista voin kuulemma miettiä pelaavani ensi vuoden puolella.
Viikonloppu menikin sitten nilkan takia katsellen leffoja.. Sunnuntai vietettiin kuitenkin perheen kanssa rannalla ja suunnitelmissa olisi tehdä samaa tästä lähtien joka sunnuntai!
Tervetuloa rusketus.
Mulla menee nyt loppuvuosi täällä matkustellessa, sillä ensi kuussa lähdetään viikoksi Florianópolikseen, marraskuussa lähden São Pauloon ja Belo Horizonteen ja joulukuussa vietän 10 päivää Argentiinassa! Tammikuussa matka onkin kohti koto-Suomea.
Vielä on aikaa, mutta ensimmäiset itkut siitä miten joudun jättämään kaiken täällä, on jo itketty. Aika kuluu kamalaa vauhtia ja tiedän, että kohta havahdun siihen, että hups, alle kuukauden päästä olen Suomessa. Sadan päivän raja lähestyy kamalaa vauhtia!
Pysyttiin enseadalla, eli syrjemmässä, samassa paikassa missä vietin karnevaalit. Tuolla meidän kanssa oli serkku Gustavo vaimonsa Letician kanssa. Sää oli vähän mitä oli ja päädyin viettämään vain yhden päivän rannalla, mutta sekin jo riitti värin nappaamiseen. Päivät meni lähinnä syödessä, isovanhemmat kun on isovanhempia maassa kuin maassa ja huolissaan ettei toiselle vaan tule nälkä.. Söin ihan liikaa ja etenkin pão de queijoa ihan naurettavia määriä! Nautin myös churroista doce de leiten ja suklaan kanssa, nam!
Suomessakin saatte sitten nauttia brassiherkuista, koska opin tekemään pão de queijoa ja brigadeiroja.
Keskiviikkona tultiin sitten kotiin, isovanhemmat lähti jo aamusta, mutta mä vielä jäin, koska käytiin Gugun ja Lelen kanssa akvaariossa kattelemassa kaloja. Ja kiesus kun en enää ikinä tuu uimaan meressä.. Laitan kuvia myöhemmin!
Torstaina alkoi arki samana päivänä mun 18-vuotissynttäreiden kanssa. Koulussa sai kauheasti onnitteluja, mutta muuten päivä ei kamalan erikoinen ollut. Kävin kaverin kanssa jäätelöllä ja illalla oli portugalin kurssi. Vanhempien oli tarkoitus saapua kotiin torstaina, mutta joidenkin ongelmien takia lento oli myöhässä kotona ne oli perjantaina aamupäivästä.
Perjantaina koululla oli vaan kokeet, joita en tahtonut tehdä, joten no schoool. Aikaiselta herätykseltä en kuitenkaan säästynyt, koska Isadora lähti aamulla ennen kahdeksaa kohti Saksaa ja piti käydä taas vähän vollottamassa lentokentällä. Ei Vitórian säälittävästä lentokentästä ole kohta kun kyyneleidentäytteisiä muistoja.
Kentältä palasin kotiin Yasminin kanssa ja vietettiinkin päivä sitten sen luona ja se mm. lähetteli lahjoja Belgiaan.
Iltapäivällä kahdelta jouduin suuntaamaan koululle pelaamaan futsalia, koska meillä oli luokkien väliset pelit. Hävittiin 4-0 ja onnistuin telomaan nilkastani nivelsiteet ja pääsin ensimmäistä kertaa tutustumaan brasilialaiseen terveydenhuoltoon.. Otettiin röntgenkuvat eikä siinä luussa mitään, onneksi. Jokin mikälie nivelsiteissä ja joudun nyt pari viikkoa olemaan tekemättä mitään ja käyttämään kamalaa nilkkatukea. Hiphei :) Futista voin kuulemma miettiä pelaavani ensi vuoden puolella.
Viikonloppu menikin sitten nilkan takia katsellen leffoja.. Sunnuntai vietettiin kuitenkin perheen kanssa rannalla ja suunnitelmissa olisi tehdä samaa tästä lähtien joka sunnuntai!
Tervetuloa rusketus.
Mulla menee nyt loppuvuosi täällä matkustellessa, sillä ensi kuussa lähdetään viikoksi Florianópolikseen, marraskuussa lähden São Pauloon ja Belo Horizonteen ja joulukuussa vietän 10 päivää Argentiinassa! Tammikuussa matka onkin kohti koto-Suomea.
Vielä on aikaa, mutta ensimmäiset itkut siitä miten joudun jättämään kaiken täällä, on jo itketty. Aika kuluu kamalaa vauhtia ja tiedän, että kohta havahdun siihen, että hups, alle kuukauden päästä olen Suomessa. Sadan päivän raja lähestyy kamalaa vauhtia!
torstai 9. syyskuuta 2010
To viva
Palailin tänään Vitóriaan ja vielä hengissä ollaan! Huomenna takaisin arkeen, kun alkaa koulu ja vanhemmat palaa Las Vegasista. Ihan tavalliseksi ei päivää kuitenkaan voi sanoa, koska täyttyy vihdoin 18 vuotta!!!
Lomista kirjoittelen lisää paremmalla ajalla, mutta ytimekkäästi voin sanoa etten ikinä oo syönyt niin paljon pão de queijoa kun viime päivien aikana...
Beijos,
Netta
Lomista kirjoittelen lisää paremmalla ajalla, mutta ytimekkäästi voin sanoa etten ikinä oo syönyt niin paljon pão de queijoa kun viime päivien aikana...
Beijos,
Netta
torstai 2. syyskuuta 2010
Läksiäisiä
Maanantaina oli illalla mun luokkalaisen ja naapurin Júlian läksiäiset täällä meidän rakennuksen juhlatilassa ja eilen keskiviikkona samaisessa paikassa toisen naapurin Isadoran läksiäiset. Molemmat meni aikalailla samalla kaavalla, että kirjoteltiin viestejä lippuun, syötiin hyvin ja juteltiin kavereiden kanssa. Belgialainen Yasmin oli myös molemmissa ja ollaan muutenkin oltu enempi tekemisissä ja sieltä se mun englantikin on palaillut siedettäväksi! Enmä kuitenkaan täällä englantia niin kamalasti puhu, että relax, edelleen pääpaino on siinä portugalissa. Keskiviikkona Isadoran läksiäisissä puhuin ihan kamalasti ja kiesus tätä ylpeyden määrää :D Mun portugalia kehutaan tosi paljon ja koululaiset sanoo miten ne on ylpeitä musta, hih.
Júlia lähti tänään aamulla kohti Itävaltaa ja mäkin olin lentokentällä hyvästelemässä. Ei koskaan oltu kamalan läheisiä, mutta silti se meni vollottamiseksi lentokentällä. En vaan kestä kattoa kun muut itkee ja varsinkin kun Júlian pikkusisko itki, niin laitto itkettämään kamalasti. Muutenkin kun näki miten perhe ja ystävät hyvästeli ja tiedän, että miten ikävä niillä tulee, niin alkoi vaan miettimään sitä omaa perhettä ja ystäviä Suomessa ja lopulta ei enää edes tiennyt että minkä takia itki. Ikävä on kova!
Ajattelin mennä lentokentältä kouluun vielä, mutta unohdin sanoa mãelle eilen, että kirjoittaa autorisaation myöhästymisestä ja silleen, niin en jaksanut ottaa riskiä, että en pääsisi kouluun sisälle. Eikä mulla olisi ollut siellä jäljellä kuin joku pari tuntia, että yksi ja sama.. Painuin sitten kotiin Júlian äidin kyydillä Isadoran ja Yasminin kanssa ja koska Yasmin oli unohtanut avaimen, niin käytiin ensin meillä heittämässä mun kamat tänne ja mentiin Isadoran luokse tappamaan aikaa.
Eilen iltapäivällä mun hostvanhemmat lähti Las Vegasiin ja takaisin ne tulee 9.9, eli mun syntymäpäivänä, ja siihen asti oon mun isovanhempien kanssa. Vähän kyllä kyrsii, koska vaikka oonkin kotona, niin silti en osaa olla ihan rennosti, koska en tunne mun isovanhempia täällä NIIIN hyvin. Ja silleen kun joutuu kaikkia menemisiä selittelemään ja silleen. Mutta ei se ole kuin viikko, että ehkäpä mä kestän. Huomenna perjantaina ollaan menossa Guarapariin! Siellä ollaan sitten koko loma keskiviikkoon asti ja todella toivon hyvää säätä, että voin makoilla rannalla hankkien rusketusta.
Ensi viikolla täytän vihdoin 18!!!! Ja hostit palailee kotiin. Perjantaina Isadora lähtee Saksaan ja meen vollottamaan vähän lisää lentokentälle. Iltapäivällä on luokkien väliset futsal-pelit, joissa meinaan pelata ja tiedän jo nyt että pataan tulee aika kovalla kädellä :D
Lauantaina ilmeisesti festaaaaaaaaaaa, mutta vielä ei oo asiaa keskusteltu ihan loppuun asti perheen kanssa.. Lippu kuitenkin on jo hankittu, haha. Mun synttäreiden kunniaksi on varmaan myös tulossa jotain, mutta kattoo nyt että mitä keksii. Luokkalaiset uhkailee heittää mut uima-altaaseen ja muuta vastaavaa kivaa, katotaan että mitä tulee!
Júlia lähti tänään aamulla kohti Itävaltaa ja mäkin olin lentokentällä hyvästelemässä. Ei koskaan oltu kamalan läheisiä, mutta silti se meni vollottamiseksi lentokentällä. En vaan kestä kattoa kun muut itkee ja varsinkin kun Júlian pikkusisko itki, niin laitto itkettämään kamalasti. Muutenkin kun näki miten perhe ja ystävät hyvästeli ja tiedän, että miten ikävä niillä tulee, niin alkoi vaan miettimään sitä omaa perhettä ja ystäviä Suomessa ja lopulta ei enää edes tiennyt että minkä takia itki. Ikävä on kova!
Ajattelin mennä lentokentältä kouluun vielä, mutta unohdin sanoa mãelle eilen, että kirjoittaa autorisaation myöhästymisestä ja silleen, niin en jaksanut ottaa riskiä, että en pääsisi kouluun sisälle. Eikä mulla olisi ollut siellä jäljellä kuin joku pari tuntia, että yksi ja sama.. Painuin sitten kotiin Júlian äidin kyydillä Isadoran ja Yasminin kanssa ja koska Yasmin oli unohtanut avaimen, niin käytiin ensin meillä heittämässä mun kamat tänne ja mentiin Isadoran luokse tappamaan aikaa.
Eilen iltapäivällä mun hostvanhemmat lähti Las Vegasiin ja takaisin ne tulee 9.9, eli mun syntymäpäivänä, ja siihen asti oon mun isovanhempien kanssa. Vähän kyllä kyrsii, koska vaikka oonkin kotona, niin silti en osaa olla ihan rennosti, koska en tunne mun isovanhempia täällä NIIIN hyvin. Ja silleen kun joutuu kaikkia menemisiä selittelemään ja silleen. Mutta ei se ole kuin viikko, että ehkäpä mä kestän. Huomenna perjantaina ollaan menossa Guarapariin! Siellä ollaan sitten koko loma keskiviikkoon asti ja todella toivon hyvää säätä, että voin makoilla rannalla hankkien rusketusta.
Ensi viikolla täytän vihdoin 18!!!! Ja hostit palailee kotiin. Perjantaina Isadora lähtee Saksaan ja meen vollottamaan vähän lisää lentokentälle. Iltapäivällä on luokkien väliset futsal-pelit, joissa meinaan pelata ja tiedän jo nyt että pataan tulee aika kovalla kädellä :D
Lauantaina ilmeisesti festaaaaaaaaaaa, mutta vielä ei oo asiaa keskusteltu ihan loppuun asti perheen kanssa.. Lippu kuitenkin on jo hankittu, haha. Mun synttäreiden kunniaksi on varmaan myös tulossa jotain, mutta kattoo nyt että mitä keksii. Luokkalaiset uhkailee heittää mut uima-altaaseen ja muuta vastaavaa kivaa, katotaan että mitä tulee!
maanantai 30. elokuuta 2010
Jakautuneita fiiliksiä ja kaukosuhde
Mulla on nyt täällä jäljellä suunnilleen 4 kuukautta ja alan olee fiilispohjalta ihan kahteen suuntaan revitty. Rakastan olla täällä, enkä todellakaan tiedä miten täältä pitäisi pystyä palaamaan elämään Suomessa ja vain jättää kaikki tänne. Miten täältä ylipäätään voi koskaan lähteä?! En pysty kuvittelemaan itseäni tammikuisen kylmään Helsinkiin ja takaisin tutun koulun penkille kaikkien tuttujen ihmisten keskelle. Miten voin jälleen joka aamu katsella niitä samoja koleita maisemia bussin ikkunasta, kuin vuosi sitten? Vaikeinta on kuvitella, miten voin vain yksinkertaisesti palata siihen "vanhaan" elämään.
Samalla olen kuitenkin tosi iloinen, että näen taas pian kaikki rakkaat ihmiset. Ikävä on nimittäin aivan järjetön. Palata en kuitenkaan tahtoisi.
Suomessa odottaa paljon kaikkea tehtävää ja ihan kiva päästä jatkamaan elämää tavallaan. Täällä olo on vain.. oleskelua. Hengailua. Ei tällä periaatteessa ole mitään päämäärää! En opiskele enkä muutakaan, kunhan vain nautin ja opin elämästä, portugalia siinä sivussa. Mikä musta tosin ehkä tärkeämpää kuin jokin algebra, mutta läpimädän yhteiskunnan (haha, jouduin sanakirjasta katsomaan mikä tuo sana on suomeksi!) mielestä varsinainen koulutushan on tietysti tärkeämpää..
Suomessa odottaa autokoulu ja lukion jatkaminen, oon kyllä ihan innoissani että pääsen jatkamaan opiskelua.
Mua pelottaa, että millasena shokkina tulee suomalaiset ja suomen kieli. Oon päättänyt, että viimoset kaksi kuukautta täällä (eli marraskuusta alkaen, tästä 2 kuukauden päästä!) oon puhumatta suomea. Kirjottelen jne. kyllä suomeksi, mutta suusta en meinaa päästää suomeksi pikahdustakaan! Näin koitan maksimoida loppuajankin portugalin oppimiseen ja ehkä pyrin myös saamaan jonkun söpön aksentin mun suomeen, haha. Näin kyllä varmistan myös sen, että suomen kielen kuuleminen joka puolella tulee olemaan aika kamalaa aluksi. Suomen on kieli on kyllä yks.. tosi outo asia. Pidän portugalia kauniimpana kielenä, mutta on ihan helvetin siistiä osata niinkin eksoottinen kieli kuin suomi!
Eniten Suomeen palaamisessa odotan rakkaiden ihmisten näkemistä, erityisesti sitä että pääsee takaisin poikaystävän syliin. En ole tainnut tässä blogissa juurikaan mainita, mutta mulla on tosiaan poikaystävä Suomessa ja edelleen seurustellaan. Ennen mun vaihtoon lähtöä oltiin oltu yhdessä noin 10 kuukautta ja tästä parin viikon päästä takana on 1,5 vuotta. Ei ole ollut turhan helppoa ja tähän 7 kuukauden ajalle on mahtunut vaikeampiakin aikoja, mutta niistä on selvitty. Ei tyttö/poikaystävä Suomessa kyllä kuitenkaan helpota muutenkin semivaikeaa vaihtovuotta.
Uskon, että on se kuitenkin kaiken sen arvoista. Jonkun mielestä, ehkä rakentelen pilvilinnoja tai en nauti vaihtovuodestani niin paljon kuin voisin tai muuta, mutta jokasellahan on oikeus mielipiteeseen ja myöskin olla eri mieltä. Ihan tyhmä en kuitenkaan ole ja meilläkin suhde on semiavoin, että jos tekee mieli vähän pussailla naapurin Petraa tai Eduardoa niin antaa palaa vaan.. Mutta fakta on, ettei loppupeleissä kamalasti kiinnosta kun tietää että parempaa odottaa!
Ikävä varsinkin aluksi oli ihan kamalaa, mutta alun jälkeen se vähän helpotti, mutta kyllä edelleenkin ikävöin ihan hirveästi. Yhteydenottoa rajotetaan kuitenkin ja skypetellään noin kerran kuussa, mutta muuten tulee sitten viestiteltyä enemmän. Sama rytmi on perheenkin kanssa. Skype noin kerran kuussa, joskus kaksi, ja muuten sitten maileja ehkä noin kerran viikossa, kun on asiaa.
Enää jäljellä 4 kuukautta erossa ja luulen ja uskon, että verrattuna kuluneisiin 7 kuukauteen, ne tulee kulumaan lentäen! Uskallan jo melkein sanoa, että we made it :)
Samalla olen kuitenkin tosi iloinen, että näen taas pian kaikki rakkaat ihmiset. Ikävä on nimittäin aivan järjetön. Palata en kuitenkaan tahtoisi.
Suomessa odottaa paljon kaikkea tehtävää ja ihan kiva päästä jatkamaan elämää tavallaan. Täällä olo on vain.. oleskelua. Hengailua. Ei tällä periaatteessa ole mitään päämäärää! En opiskele enkä muutakaan, kunhan vain nautin ja opin elämästä, portugalia siinä sivussa. Mikä musta tosin ehkä tärkeämpää kuin jokin algebra, mutta läpimädän yhteiskunnan (haha, jouduin sanakirjasta katsomaan mikä tuo sana on suomeksi!) mielestä varsinainen koulutushan on tietysti tärkeämpää..
Suomessa odottaa autokoulu ja lukion jatkaminen, oon kyllä ihan innoissani että pääsen jatkamaan opiskelua.
Mua pelottaa, että millasena shokkina tulee suomalaiset ja suomen kieli. Oon päättänyt, että viimoset kaksi kuukautta täällä (eli marraskuusta alkaen, tästä 2 kuukauden päästä!) oon puhumatta suomea. Kirjottelen jne. kyllä suomeksi, mutta suusta en meinaa päästää suomeksi pikahdustakaan! Näin koitan maksimoida loppuajankin portugalin oppimiseen ja ehkä pyrin myös saamaan jonkun söpön aksentin mun suomeen, haha. Näin kyllä varmistan myös sen, että suomen kielen kuuleminen joka puolella tulee olemaan aika kamalaa aluksi. Suomen on kieli on kyllä yks.. tosi outo asia. Pidän portugalia kauniimpana kielenä, mutta on ihan helvetin siistiä osata niinkin eksoottinen kieli kuin suomi!
Eniten Suomeen palaamisessa odotan rakkaiden ihmisten näkemistä, erityisesti sitä että pääsee takaisin poikaystävän syliin. En ole tainnut tässä blogissa juurikaan mainita, mutta mulla on tosiaan poikaystävä Suomessa ja edelleen seurustellaan. Ennen mun vaihtoon lähtöä oltiin oltu yhdessä noin 10 kuukautta ja tästä parin viikon päästä takana on 1,5 vuotta. Ei ole ollut turhan helppoa ja tähän 7 kuukauden ajalle on mahtunut vaikeampiakin aikoja, mutta niistä on selvitty. Ei tyttö/poikaystävä Suomessa kyllä kuitenkaan helpota muutenkin semivaikeaa vaihtovuotta.
Uskon, että on se kuitenkin kaiken sen arvoista. Jonkun mielestä, ehkä rakentelen pilvilinnoja tai en nauti vaihtovuodestani niin paljon kuin voisin tai muuta, mutta jokasellahan on oikeus mielipiteeseen ja myöskin olla eri mieltä. Ihan tyhmä en kuitenkaan ole ja meilläkin suhde on semiavoin, että jos tekee mieli vähän pussailla naapurin Petraa tai Eduardoa niin antaa palaa vaan.. Mutta fakta on, ettei loppupeleissä kamalasti kiinnosta kun tietää että parempaa odottaa!
Ikävä varsinkin aluksi oli ihan kamalaa, mutta alun jälkeen se vähän helpotti, mutta kyllä edelleenkin ikävöin ihan hirveästi. Yhteydenottoa rajotetaan kuitenkin ja skypetellään noin kerran kuussa, mutta muuten tulee sitten viestiteltyä enemmän. Sama rytmi on perheenkin kanssa. Skype noin kerran kuussa, joskus kaksi, ja muuten sitten maileja ehkä noin kerran viikossa, kun on asiaa.
Enää jäljellä 4 kuukautta erossa ja luulen ja uskon, että verrattuna kuluneisiin 7 kuukauteen, ne tulee kulumaan lentäen! Uskallan jo melkein sanoa, että we made it :)
Sítio da ressaca
Sítio on suomalaisittain sanottuna ehkä mökki, semmonen mesta pöndellä minne mennään viikonlopuks/lomiks rentoutumaan ja nauttimaan luonnosta. Sítio da ressaca käännettynä olisi kutakuinkin krapulan mökki :D Mitään siihen viittavaa ei kuitenkaan tullut harrastettua.
Sítion on sama, missä olin huhtikuussa ja sanalla sanoen tosi hieno paikka. Uima-allas, futiskenttä ja kaikkea. Viikonloppu vietettiin siellä sukulaisten ja naapureiden kanssa lähinnä syöden.
Nautin myös ajasta loikoilemalla riippumatossa ja pelailemalla palloa. Sunnuntaina noustiin samaiselle vuorelle, mille kiivettiin myös huhtikuussa. Matkaa huipulle on vajaa 2km ja se on lähinnä rämpimistä brasilialaisessa ryteikössä. Rankkaa, mutta varmasti sen arvoista! Ylhäällä näkymä on upea ja siellä oli ihana istua nauttimassa hiljaisuudesta. Jos asuisin tuolla, niin varmasti kiipeäisin sinne ainakin kerran viikossa!
Sítion on sama, missä olin huhtikuussa ja sanalla sanoen tosi hieno paikka. Uima-allas, futiskenttä ja kaikkea. Viikonloppu vietettiin siellä sukulaisten ja naapureiden kanssa lähinnä syöden.
Nautin myös ajasta loikoilemalla riippumatossa ja pelailemalla palloa. Sunnuntaina noustiin samaiselle vuorelle, mille kiivettiin myös huhtikuussa. Matkaa huipulle on vajaa 2km ja se on lähinnä rämpimistä brasilialaisessa ryteikössä. Rankkaa, mutta varmasti sen arvoista! Ylhäällä näkymä on upea ja siellä oli ihana istua nauttimassa hiljaisuudesta. Jos asuisin tuolla, niin varmasti kiipeäisin sinne ainakin kerran viikossa!
torstai 26. elokuuta 2010
Venda Nova
Tästä mansikkabilereissusta unohtunut kirjoittaa... Lyhyesti sanottuna OLI PIRUN KYLMÄ ja söin kamalasti mansikoita, jotka oli tajuhyviä :)
Pai pakotti :D
Alkaa mennä vähän kuvapainotteiseksi joo, mutta aikaa ja jaksamista kirjottamiselle on vaikea löytää!
Pai pakotti :D
Alkaa mennä vähän kuvapainotteiseksi joo, mutta aikaa ja jaksamista kirjottamiselle on vaikea löytää!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)