Netta no Brasil

Tällä hetkellä olen vaihteeksi Belo Horizontessa, tänne tulin viime viikon torstaina ja takaisin Vitóriaan palaillaan huomenna sunnuntaina.

Viime viikko oli mun viimeinen kouluviikko ja sekin vajaa, koska keskiviikko meni koko päivä UFESin (Universidade Federal do Espírito Santo) teatterilla valmistellen meidän teatteriprojektia! Sitä varten ollaan treenattu, maksettu kuukausimaksuja, myyty arpoja ja pidetty tapaamisia monta kuukautta ja nyt vihdoin oli itse esityksen aika! Aamulla yhdeksän maissa olin siellä ja poistuin teatterista yhdentoista jälkeen illalla kadulle juhlimaan. Meidän esitys meni hyvin, mitä nyt pientä vibaa lukuunottamatta ja ah, oli vaan niin hienoa!
Tulee ikävä mun luokkaa, tuo nyt oli viimeinen asia minkä tein yhdessä mun luokan kanssa. Luokkalaiset on jo kirjotelleet mun koulupuvun paitaan ja mun Brasilian lippuun, kamalaa kun alkaa lähtö jo olemaan lähellä!!

Torstaina tultiin tänne iltapäivästä ja viikonloppu viedettiin pöndellä, isoäidin sítiolla suvun kanssa syödessä. Tiistaina lähdin Sete Lagoasiin, joka on semmonen keskikokonen kaupunki Belo Horizontesta noin tunnin ajomatkan päässä. Vietin siellä muutaman päivän toisen suomalaisen Jennin kanssa puhuen suomea niin että riitti..
On se vaan pirun ruma kieli!

Aika kuluu ihan hirveän kamalaa vauhtia ja en millään meinaa uskoa, että mun uskomattoman hieno vuosi Brasiliassa alkaa jo lähestyä loppuaan! Tasan kahden kuukauden päästä seison Helsinki-Vantaalla ja käänteisen kulttuurishokin kokeminen voi alkaa. Joudun tottumaan uudestaan suomalaiseen tapaan tehdä asiat ja siihen, että kuulen suomea joka puolella. En enää syökään papuja ja riisiä joka päivä ja ihmisiä ei tervehditä poskipusuin.
Hurja ajatus.

Loppuajasta pyrin ottamaan kaiken irti ja varsinkin koittaa oppia portugalia entistä enemmän. Kevään ylioppilaiskokeisiin olen jo ilmoittautunut kirjoittamaan portugalin lyhyenä kielenä ja vaikka viime vuoden koe vaikuttaakin helpolta, niin pitää koittaa parantaa. Vetää loppukiri!