6 kuukautta

Jätän ajan kulumisesta ulisemisen myöhemmäksi, koska tällä hetkellä mieltä valloittaa fakta, että tänään oli mun viimoinen päivä yhdessä hosteveljen kanssa. Huomenna näen Pedroa vain nopeasti, kun lentokentälle täytyy lähteä jo kymmenen aikoihin aamulla. Vaikka me ei ikinä olla kauhean läheisiksi tultu, niin mulla tulee olemaan ikävä. Vou sentir falta dele. Kun palaan Riosta, niin varmasti tuun itkeskelemään yhdessä mãen ja pain kanssa.

Tulee olemaan semi-iso muutos mun pienessä elämässä täällä. Musta tulee ainoa lapsi ekaa kertaa mun elämässä! Talo tulee varmasti tuntumaan tyhjältä ja hiljaselta. Muutan heti kun sunnuntaina kun palaan, niin Pedron huoneeseen. Saan kertaheitolla tuplasti enemmän tilaa ja oman kylppärin! Jotain positiivista sentään.

En tiedä miten tää tuntuu nyt näin rankalta, mutta kyllä tässä joutuu pidättelemään kyyneleitä. Pedro on mulle kuin oikea veli ja fakta, että ei tämän jälkeen enää ikinä tulla asumaan saman katon alla on musta kamalan surullinen. Vihaan hyvästejä. Mun olis kuitenkin tarkotus käydä Saksassa moikkaamassa veljeä, kun on se Saksa melkein naapurissa eikä maksa juuri mitään lähteä sinne.. Ensi vuoden puolella siis.

Muttajoo, minkäs teet.. Osana vaihtovuoteen kuuluu hyvästit. Tästä ne alkaa alkamaan..