Moni ihminen on mulle sanonut, tänään viimeksi opinto-ohjaaja, että mulla on aksentti kun puhun suomea. Kyllä se suomen puhuminen edelleen näin lähes kahden viikon jälkeen tökkii! En mä omaan aksenttiini osaa kiinnittää huomiota, eihän mulla nyt mielestäni sellaista ole, mutta niin ne vaan sanoo.. Kuulemma ässä tulee liikaa suhisten ja mitähän vielä. Sanat mulla on ihan auttamasti hukassa, joudun miettimään paljon ja tulee kaikki ihan väärinkin. Usein käännän päässäni suoraan portugalista suomeen esim. sanontoja ja ne varsinkin menee yleensä pieleen.. kuten "tekee järkeä".
Portugali on mulla vieläkin aika isona osana jokaista päivää, opiskelen sitä maaliskuussa olevat ylppärit mielessä päivittäin. Kerran viikossa on parin tunnin opiskelurupeama suurlähetystössä ja siitä voin nyt kahden kerran jälkeen sanoa tykkääväni hirmuisesti. Kotona luen kirjoja portugaliksi, laajentelen sanavarastoani, keskustelen brassikavereiden kanssa skypetellen ja viestien välityksellä. Eipähän pääse kieli unohtumaan!
Ihmiset kommentoi musta myös paljon, että miten oon kamalan paljon avoimempi ja erityisesti puheliaampi. Puhunkin hirveästi ja melkein kaikkien kanssa. Ja käytän puhuessani hirveästi käsiä ja muutenkin ne heiluu hirveästi. Oon kuulemma paljon vilkkaampi ja tässä yhtenä päivänä työhaastattelussa haastattelijakin kommentoi, että oon täynnä energiaa. Vastasin, että vielä hyrrää sisällä nää brasilialaiset aurinkoenergiat..
Paikoillani en juuri olekaan viime aikoina pysynyt, ohjelmaa on aika reilusti ja varsinkin iltaisin mulla iskee energiapiikki ja tarve lähteä jonnekin. Sieltä Brasilaista varmaan jäänyt tuokin, varsinkin loppuvuodesta kun tuli oltua jossain lähes joka ilta. Suomessa on harmi, ettei iltaisin yksinkertaisesti ole tekemistä. Ei ole kivoja paikkoja kadulla (varsinkaan näin helmikuussa..) ja kaikki menee kiinni aikaisin. Kesää odotellessa!
Kouluun palailen ensi viikon torstaina ja tänään juuri kävin tekemässä kurssivalinnat sun muut. Aika rentoja jaksoja tässä nyt loppuvuodeksi, mutta ensi vuonna saakin sitten panostaa senkin edestä!
Mulla on kaikki yllättävän hyvin, teen paljon asioita ja oon saanut tavallaan kiinni arjesta. Mutta silti oon ihan liikaa kiinni Brasiliassa.. siitä on vain vaikea päästää irti. Tähän asti siitä ei kuitenkaan ole ollut haittaa, joten katsotaan että miten tämä tästä lähtee.. Luulen, etten vieläkään ole sisäistänyt faktaa että täällä sitä taas ollaan Suomessa eikä takaisin pääse hetkeen.
Yliopistojuttuja Brasiliassa oon kuitenkin selvittämässä, että josko sitä ensi vuonna olisi siellä....
Beijos,
Netta
keskiviikko 2. helmikuuta 2011
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Nuo kaikki kieli- yms. jutut on ihan normaaleja. :) Mä olen asunut Suomessa yli vuoden jo, eikä ulkomailla asuminen kauheasti enää missään näy, mutta välissä saatan mennä oikosulkuun esim. joidenkin sanontojen suhteen. Osaisin sanoa kreikaksi tai englanniksi, mutta suomeksi se ei käänny mitenkään.
VastaaPoistaToivottavasti osaat ajatella, että on hienoa, että sun vaihto-oppilasvuosi oli noin mahtava ja siitä jäi hyvät muistot. Ikävöintikin on positiivinen (tosin kamala) tunne, ja aina voi elämässä myöhemmin palata sinne, mihin kaipaa. :)
Tsemppiä nyt kuitenkin Suomeen asettumiseen ja yo-kirjoituksiin!
Ootko vielä miten paljon yhteyksissä brasilian perheeseen? tuliko perheestä kovin tärkeä?
VastaaPoistaajattelin kysyä kun ite nyt puolivuotta ollut vaihdossa ja hostperhe alkaa olla vähän liiankin tärkeä
Saanko kysyä, että silloin kun päätit lähteä vaihtoon niin mitä muita maita harkitsit? Oliko Brasilia aina se selvä ykköspaikka vai harkitsitko joidenkin maiden välillä? Minne muualle olisit ollut valmis lähtemään?
VastaaPoistaMas então, aprendeu a falar em português? :D
VastaaPoistaHei, löysin sun blogin sillon joskus aikoja sitten kun olit Brasiliassa ja lueskelin aina mitä olit kirjoittanut. Kirjotat tosi kivasti ja oli aina kiva kattoo, että onkohan tullut jotain uusia merkintöjä, vaikken sua tunnekkaan.
VastaaPoistaOlis kiva kuulla miten olet sopeutunut takaisin Suomeen. Itsellä edelleen ihan kauhea ikävä Prahaan, jossa olin vaihdossa kaks vuotta sitten.
Toivottavasti sulla menee hyvin! :)