Suomessa

Pahinta on kylmyys ja ihmiset, jotka on ujoja ja hiljaisia. Mutta ei täällä muuten kai niin kamalaa ole. Luulen, että vielä ei vaan ole iskenyt tajuntaan, että täällä ollaan ja takaisin Brasiliaan ei pääse yli vuoteen.

Lentokentällä Vitóriassa oli kamalaa hyvästellä kaikki. Lähtöpäivänä olin kotona vielä ihan okei, mutta kun kurvattiin autolla lentokentän eteen, niin alkoi aurinkolasien alta valua poskille kyyneleitä. Kun pääsin aulaan ja näin kaikki kaverit, halasin ensimmäistä joka oli lähimpänä aloin vollottamaan ihan kunnolla. Sitten rauhotuin ja pääsin taas olotilaan, että enhäm mä mihinkään ole lähdössä. Rauhassa tehtiin lähtöselvittelyt sun muut ja otettiin kuvia kavereiden kanssa jne. Kun piti lähteä portille päin ja ne lopulliset (toistaiseksi) hyvästit oli edessä, ei sitä itkemistä voinut vaan lopettaa.. Kun kävelin kohti turvatarkastusta, käännyin siinä portilla vielä ja sanoin, että tää ei oo enää yhtään hauskaa, että voinko jo palata?
Lento Vitóriasta Rioon
meni itkiessä ja vieressä istunut mies tuijotti kummaksuen, mutta en jaksanut välittää.

Rion kentällä mua pelotti matkatavaroideni puolesta ja ensin check-innissä nainen sanoikin, että saan ottaa vain yhden laukun ja toisesta laukustani joudun maksamaan. Olin että okei, ei ongelmaa, koska hinta ei ollut kamalan korkea, noin 50 dollaria. Sitten se alkoi selittämään, että mun kamat menee suoraan DUBLINIIN asti, että Pariisissa ei tarvi hakea niitä. Öö.. que?? Selitin että Helsinkiin olisi tarkoitus mennä ja sitten selvisikin, että saan otta kaksi laukkua eli kaikki päätyi ihan hyvin :D

Lento Riosta Pariisiin 11h meni ihan rennosti suurimman osan ajasta nukkuessa, välillä juttelin vieruskavereiden kanssa. Toisella puolella istui tyttö Hollannista ja toisella norjalainen mies, joka työskenteli aluksella ja sahaa Brasilia-Norja -väliä parin kk välein.

Pariisissa kylmyys oli shokki. Siellä tuli tunteetkin uudestaan pintaan ja vollottelin melko reilusti ihmisten taas tuijottaessa.. Koneeseen astuessa tarjolla oli suomalaisia lehtiä, mutta suomen kieli aiheutti sellaisia inhoreaktiota että otin Helsinki Timesin :D Vollotin lennon noustessa ja uudestaan, kun alkoi näkymään Suomen lumisia maisemia. Mietin vaan että "mitä mä täällä teen?!". Kun astuin saapumisaulaan ja näin perheen, en osannut puhua Suomea ja sanoa oikein mitään. Oli outoa.

Nyt ensimmäisinä päivinä oon ollut kotona aika vähän, ensimmäiset yöt nukuin kaverilla. Koitan kamalasti olla tekemässä kaikkea, ettei ole aikaa ajatella!
Onnistuin saamaan paikan Brasilian suurlähestystön portugalin kurssilla, joka alkaa nyt tiistaina ja oon siitä enemmän kuin iloinen!! Pääsen jatkamaan portugalin opiskelua, niin ei pääse unohtumaan.. Ja valmistaudun samalla portugalin YO-kokeeseen, joka on edessä maaliskuun lopussa. Olen jo ilmoittautunut YFUn vapaaehtoiseksi ja sillä saralla ensimmäistä tekemistä on parin viikon päästä! 4.-6.2 on Suomessa oelvien ulkomaalaisten vaihtareiden puolivuosileiri ja siellä tulen olemaan vetäjänä :)

Kouluun palailen 10.2 ja sitä odottelen innolla ja kauhulla!