9 kuukauden jälkeen

On aivan uskomatonta, miten aika kuluu nopeasti. Tuntuu, että olisin palannut Brasiliasta Suomeen vain hetki sitten, mutta 9 kuukautta on luisunut ohi aivan huomaamatta.
Paljon tähän väliin on kyllä mahtunutkin.

Kevään ylioopilaskirjoituksissa kirjoitin portugalin, mistä aiemmissa teksteissä mainitsinkin. Koe meni hyvin ja E sieltä sitten tuli, mihin täytyy kai olla tyytyväinen, vaikka se L:kin olisi ollut kiva. Ylppäreiden jälkeen en ole ethinyt portugalin tunneille ja muutenkin sen jatko-opiskelu on jäänyt, mikä kieltämättä vähän harmittaa.. mutta kun aikaa ei kahden työn ja abivuoden takia jää liikaa yli, niin minkäs teet. Tulee sitä portugalia kuitenkin satunnaisesti käytettyä, töissä on käynyt pari portugalia puhuvaa ihmistä ja olen tutustunut myös Suomessa asuviin ulkomaalaisiin mm. Mosambikista, joiden kanssa keskustelut käydään portugaliksi :) Brassikavereiden kanssa tulee myös puhuttua facebookissa ja skypessä satunnaisesti.

Kesällä yksi mun parhaimmista brassikavereista vietti mun luona ihanat 5 viikkoa. Niiden aikana mun portugali sai vähän harjoitusta ja ikävä Brasiliaa kohtaan nousi sietämättömäksi, kun kaveri lähti takaisin kotiin.
Ikävöin Brasiliaa ihan hirveästi. 9 kuukaudenkin jälkeen liika ajattelu ja muistelu saa tunteet pintaan; hymy virkoaa kasvoille väkisin ja kyyneleet kostuttavat silmäkulmat. Aina jonkun kysyessä vuodestani Brasiliassa vastaan sen olleen uskomaton kokemus ja että lähtisin vaikka heti takaisin jos vain voisin. Velvoitteet pitää Suomessa vielä kuitenkin ensi vuoden puolelle. Tahtoisin niin kovasti nähdä kavereita sieltä ja olla samoissa kuin ennen. Suunnittelen palaavani Vitóriaan heinäkuussa ja teen kaikkeni, jotta se toteutuu. En tahdo enää olla pois paikasta, joka on mulle toinen koti.

Suomessa on ollut kivaa ja elämä täälläpäin palloa on myös parantunut vaihtovuoden jälkeen. Se on oikeastaan kääntynyt päälaelleen ja on kaikkea muuta kuin mitä se oli ennen Brasiliaa, mutta se on vain ja ainoastaan positiivista. Yhä nykyäänkin elämääni vaikuttaa näkyvimmin ja suurimmin se iso muutos ujosta ja hiljasesta tytöstä tähän sosiaaliseen ja puheliaaseen nyky-Nettaan. En tiedä olisinko koskaan tullut ulos kuorestani samalla tavalla, jos en olisi viettänyt vuotta Brasiliassa. Niin tai näin, en voi olla kun iloinen ja kiitollinen kaikesta.

Brasilia tulee näinä pimenevinä syysiltoina yhä useammin mieleen, kun vain pääsisin takaisin.