9 kuukauden jälkeen

On aivan uskomatonta, miten aika kuluu nopeasti. Tuntuu, että olisin palannut Brasiliasta Suomeen vain hetki sitten, mutta 9 kuukautta on luisunut ohi aivan huomaamatta.
Paljon tähän väliin on kyllä mahtunutkin.

Kevään ylioopilaskirjoituksissa kirjoitin portugalin, mistä aiemmissa teksteissä mainitsinkin. Koe meni hyvin ja E sieltä sitten tuli, mihin täytyy kai olla tyytyväinen, vaikka se L:kin olisi ollut kiva. Ylppäreiden jälkeen en ole ethinyt portugalin tunneille ja muutenkin sen jatko-opiskelu on jäänyt, mikä kieltämättä vähän harmittaa.. mutta kun aikaa ei kahden työn ja abivuoden takia jää liikaa yli, niin minkäs teet. Tulee sitä portugalia kuitenkin satunnaisesti käytettyä, töissä on käynyt pari portugalia puhuvaa ihmistä ja olen tutustunut myös Suomessa asuviin ulkomaalaisiin mm. Mosambikista, joiden kanssa keskustelut käydään portugaliksi :) Brassikavereiden kanssa tulee myös puhuttua facebookissa ja skypessä satunnaisesti.

Kesällä yksi mun parhaimmista brassikavereista vietti mun luona ihanat 5 viikkoa. Niiden aikana mun portugali sai vähän harjoitusta ja ikävä Brasiliaa kohtaan nousi sietämättömäksi, kun kaveri lähti takaisin kotiin.
Ikävöin Brasiliaa ihan hirveästi. 9 kuukaudenkin jälkeen liika ajattelu ja muistelu saa tunteet pintaan; hymy virkoaa kasvoille väkisin ja kyyneleet kostuttavat silmäkulmat. Aina jonkun kysyessä vuodestani Brasiliassa vastaan sen olleen uskomaton kokemus ja että lähtisin vaikka heti takaisin jos vain voisin. Velvoitteet pitää Suomessa vielä kuitenkin ensi vuoden puolelle. Tahtoisin niin kovasti nähdä kavereita sieltä ja olla samoissa kuin ennen. Suunnittelen palaavani Vitóriaan heinäkuussa ja teen kaikkeni, jotta se toteutuu. En tahdo enää olla pois paikasta, joka on mulle toinen koti.

Suomessa on ollut kivaa ja elämä täälläpäin palloa on myös parantunut vaihtovuoden jälkeen. Se on oikeastaan kääntynyt päälaelleen ja on kaikkea muuta kuin mitä se oli ennen Brasiliaa, mutta se on vain ja ainoastaan positiivista. Yhä nykyäänkin elämääni vaikuttaa näkyvimmin ja suurimmin se iso muutos ujosta ja hiljasesta tytöstä tähän sosiaaliseen ja puheliaaseen nyky-Nettaan. En tiedä olisinko koskaan tullut ulos kuorestani samalla tavalla, jos en olisi viettänyt vuotta Brasiliassa. Niin tai näin, en voi olla kun iloinen ja kiitollinen kaikesta.

Brasilia tulee näinä pimenevinä syysiltoina yhä useammin mieleen, kun vain pääsisin takaisin.

Aksentti ja brasilialaista aurinkoenergiaa

Moni ihminen on mulle sanonut, tänään viimeksi opinto-ohjaaja, että mulla on aksentti kun puhun suomea. Kyllä se suomen puhuminen edelleen näin lähes kahden viikon jälkeen tökkii! En mä omaan aksenttiini osaa kiinnittää huomiota, eihän mulla nyt mielestäni sellaista ole, mutta niin ne vaan sanoo.. Kuulemma ässä tulee liikaa suhisten ja mitähän vielä. Sanat mulla on ihan auttamasti hukassa, joudun miettimään paljon ja tulee kaikki ihan väärinkin. Usein käännän päässäni suoraan portugalista suomeen esim. sanontoja ja ne varsinkin menee yleensä pieleen.. kuten "tekee järkeä".

Portugali on mulla vieläkin aika isona osana jokaista päivää, opiskelen sitä maaliskuussa olevat ylppärit mielessä päivittäin. Kerran viikossa on parin tunnin opiskelurupeama suurlähetystössä ja siitä voin nyt kahden kerran jälkeen sanoa tykkääväni hirmuisesti. Kotona luen kirjoja portugaliksi, laajentelen sanavarastoani, keskustelen brassikavereiden kanssa skypetellen ja viestien välityksellä. Eipähän pääse kieli unohtumaan!

Ihmiset kommentoi musta myös paljon, että miten oon kamalan paljon avoimempi ja erityisesti puheliaampi. Puhunkin hirveästi ja melkein kaikkien kanssa. Ja käytän puhuessani hirveästi käsiä ja muutenkin ne heiluu hirveästi. Oon kuulemma paljon vilkkaampi ja tässä yhtenä päivänä työhaastattelussa haastattelijakin kommentoi, että oon täynnä energiaa. Vastasin, että vielä hyrrää sisällä nää brasilialaiset aurinkoenergiat..
Paikoillani en juuri olekaan viime aikoina pysynyt, ohjelmaa on aika reilusti ja varsinkin iltaisin mulla iskee energiapiikki ja tarve lähteä jonnekin. Sieltä Brasilaista varmaan jäänyt tuokin, varsinkin loppuvuodesta kun tuli oltua jossain lähes joka ilta. Suomessa on harmi, ettei iltaisin yksinkertaisesti ole tekemistä. Ei ole kivoja paikkoja kadulla (varsinkaan näin helmikuussa..) ja kaikki menee kiinni aikaisin. Kesää odotellessa!

Kouluun palailen ensi viikon torstaina ja tänään juuri kävin tekemässä kurssivalinnat sun muut. Aika rentoja jaksoja tässä nyt loppuvuodeksi, mutta ensi vuonna saakin sitten panostaa senkin edestä!

Mulla on kaikki yllättävän hyvin, teen paljon asioita ja oon saanut tavallaan kiinni arjesta. Mutta silti oon ihan liikaa kiinni Brasiliassa.. siitä on vain vaikea päästää irti. Tähän asti siitä ei kuitenkaan ole ollut haittaa, joten katsotaan että miten tämä tästä lähtee.. Luulen, etten vieläkään ole sisäistänyt faktaa että täällä sitä taas ollaan Suomessa eikä takaisin pääse hetkeen.
Yliopistojuttuja Brasiliassa oon kuitenkin selvittämässä, että josko sitä ensi vuonna olisi siellä....

Beijos,
Netta

Suomessa

Pahinta on kylmyys ja ihmiset, jotka on ujoja ja hiljaisia. Mutta ei täällä muuten kai niin kamalaa ole. Luulen, että vielä ei vaan ole iskenyt tajuntaan, että täällä ollaan ja takaisin Brasiliaan ei pääse yli vuoteen.

Lentokentällä Vitóriassa oli kamalaa hyvästellä kaikki. Lähtöpäivänä olin kotona vielä ihan okei, mutta kun kurvattiin autolla lentokentän eteen, niin alkoi aurinkolasien alta valua poskille kyyneleitä. Kun pääsin aulaan ja näin kaikki kaverit, halasin ensimmäistä joka oli lähimpänä aloin vollottamaan ihan kunnolla. Sitten rauhotuin ja pääsin taas olotilaan, että enhäm mä mihinkään ole lähdössä. Rauhassa tehtiin lähtöselvittelyt sun muut ja otettiin kuvia kavereiden kanssa jne. Kun piti lähteä portille päin ja ne lopulliset (toistaiseksi) hyvästit oli edessä, ei sitä itkemistä voinut vaan lopettaa.. Kun kävelin kohti turvatarkastusta, käännyin siinä portilla vielä ja sanoin, että tää ei oo enää yhtään hauskaa, että voinko jo palata?
Lento Vitóriasta Rioon
meni itkiessä ja vieressä istunut mies tuijotti kummaksuen, mutta en jaksanut välittää.

Rion kentällä mua pelotti matkatavaroideni puolesta ja ensin check-innissä nainen sanoikin, että saan ottaa vain yhden laukun ja toisesta laukustani joudun maksamaan. Olin että okei, ei ongelmaa, koska hinta ei ollut kamalan korkea, noin 50 dollaria. Sitten se alkoi selittämään, että mun kamat menee suoraan DUBLINIIN asti, että Pariisissa ei tarvi hakea niitä. Öö.. que?? Selitin että Helsinkiin olisi tarkoitus mennä ja sitten selvisikin, että saan otta kaksi laukkua eli kaikki päätyi ihan hyvin :D

Lento Riosta Pariisiin 11h meni ihan rennosti suurimman osan ajasta nukkuessa, välillä juttelin vieruskavereiden kanssa. Toisella puolella istui tyttö Hollannista ja toisella norjalainen mies, joka työskenteli aluksella ja sahaa Brasilia-Norja -väliä parin kk välein.

Pariisissa kylmyys oli shokki. Siellä tuli tunteetkin uudestaan pintaan ja vollottelin melko reilusti ihmisten taas tuijottaessa.. Koneeseen astuessa tarjolla oli suomalaisia lehtiä, mutta suomen kieli aiheutti sellaisia inhoreaktiota että otin Helsinki Timesin :D Vollotin lennon noustessa ja uudestaan, kun alkoi näkymään Suomen lumisia maisemia. Mietin vaan että "mitä mä täällä teen?!". Kun astuin saapumisaulaan ja näin perheen, en osannut puhua Suomea ja sanoa oikein mitään. Oli outoa.

Nyt ensimmäisinä päivinä oon ollut kotona aika vähän, ensimmäiset yöt nukuin kaverilla. Koitan kamalasti olla tekemässä kaikkea, ettei ole aikaa ajatella!
Onnistuin saamaan paikan Brasilian suurlähestystön portugalin kurssilla, joka alkaa nyt tiistaina ja oon siitä enemmän kuin iloinen!! Pääsen jatkamaan portugalin opiskelua, niin ei pääse unohtumaan.. Ja valmistaudun samalla portugalin YO-kokeeseen, joka on edessä maaliskuun lopussa. Olen jo ilmoittautunut YFUn vapaaehtoiseksi ja sillä saralla ensimmäistä tekemistä on parin viikon päästä! 4.-6.2 on Suomessa oelvien ulkomaalaisten vaihtareiden puolivuosileiri ja siellä tulen olemaan vetäjänä :)

Kouluun palailen 10.2 ja sitä odottelen innolla ja kauhulla!

Viikko

Ja olen Suomessa. Teen niin miljoonaa asiaa ettei mulla ole aikaa edes pakata. Saatika ajatella faktaa että kohta en enää ole mun rakastamassa Brasiliassa vaan kylmässä Suomessa.

Mietin sitä sitten siellä, nyt nautin!!

Beijos

Argentiina

Buenos Aires, Bariloche, San Martin de Los Andes, Villa La Angostura..

Näin kaksi aikalailla ihan erilaista puolta Argentiinasta, matkan aluksi ja lopuksi kuhisevan ja kuuman Buenos Airesin ja siinä välillä Andien seutua, missä maisemat upeat ja lämpötila näin kesälläkin oli reilusti alle 20.
Tykkäsin ihan hirveästi ja alhainen hintataso sai mut tykkäämään entistä enemmän!

Kuvat taas kertoo enemmän kuin sanat, joten;