RIO DE JANEIRO

Ihan aluks voin sanoa, että viikko Riossa oli ihan ÄLYUPEA ja rakastan sitä kaupunkia.

Talviloman toisen viikon, eli 26.7-1.8 vietin siis Rio de Janeirossa, joka varmaan kaikille enemmän tai vähemmän tuttu mm. Jeesus-patsaasta ja Copacabanan ja Ipaneman rannoista. Kun saavuin Brasiliaan tammikuussa, niin asuin viiden päivän eli orientaation ja kielikurssin ajan perheessä Copacabanalla. Perheeseen kuuluu isä, äiti Fatima, 17-vuotias Thaissa ja 15-vuotias Felipe. Kun lähdin tammikuussa noiden luota Vitóriaan niin sano, että olen aina tervetullut käymään. Hinku takasin Rioon oli kova ja heti ensimmäiselle lomalle (jota sai sen puoli vuotta odotella..) sovittiinkin reissu.

Maanantaina 26.7 lähdettiin Vitórian säälittävälle lentokentälle siinä 10 maissa. Kentällä hoidettiin vielä pikkujuttuja, kuten rahan nostamista jne. ja napattiin vielä viimoset yhteiskuvat Pedron kanssa. Nyt se on jo Saksassa viettämässä omaa vaihtovuottaan!

Lento meni rennosti ja kesti vain sellaset 45 minuuttia. Vasta kun Vitória katosi näkyvistä, niin tuntui että alkoi jo näkyä Rion tammikuulta tuttu ilmanäkymä. Se tunne kun näki Rion uudestaan oli vaan niin hieno. Jotenin nostalginen kun viimeksi puoli vuotta sitten katellut samaa maisemaa. Riossa on vaan jotain järkyttävän hienoa mikä pistää sen mun listalla maailman parhaaksi kaupungiksi. Eipä mulla hirveästi hyviä vertailukohteita ole, mutta silti. Se vaan on.
Mulla on myös joku pakkomielle Cristo Redentoriin ja ensimmäiset kuvat megajeesuksesta onkin otettu ennen kun olen edes astunut Rion maankamaralle, haha.


Kun saavuin kentälle, niin hetken sain odotella että Thaissa löysi mut kentältä. Löysi kuitenkin ja päästiin autolle ja matkaan. Thaissa sanoi että puhun kuten capixabat (henkilöt, jotka syntynyt Espirito Santon, eli mun, osavaltiossa), mikä musta outoa koska capixaboilla ei ole varsinaista tunnusomaista aksenttia, kuten esim. just cariocilla (cairioca = henkilö, joka syntynyt Rio de Janeiron osavaltiossa). Carioca-aksentti on ihaninta mitä löytyy... Oon järjettömän kade ja viikon aikana se aksentti vähän tarttuikin ja alkoi S:ää lausumaan X:nä. Nopeasti se kuitenkin palaili normaaliksi, itku.

Maanantaina heti kun päästiin "kotiin", niin vaihdoin vain nopeasti vaatteet ja lähdettiin metrolla Ipanemalle ja siellä napattiin pari kaveria mukaan ja jatkettiin bussilla Barra shoppingiin, mikä on ihan jumalan selän takana toisella puolella Rioa. Keilattiin ja pidettiin hauskaa. Yksi Thaissan kaveri sano heti kun näki mut, et jollain tapaa oon tullut tosi brasilialaisen näköseksi! Tiedä mitä se sitten tarkotti, mut tulin iloseksi.

Keilaamisen jälkeen syötiin terveellisesti Burger Kingissä (mun vaihtarikilojen tiputus oli myös lomalla tuon viikon ajan) ja lähdettiin takaisin ikuisuusmatka bussilla Ipanemalle. Ipanemalta ostettiin yksi churro doce de leitellä, koska en koskaan ollut syönyt ja mun oli kuulemma pakko maistaa. Oli hyvää! Tykkäilin.

Illalla "kotona" katottiin perheen kanssa leffa, O livro do Eli. Verta lens ihan mukavia määriä, mut tykkäsin tosi paljon. Voin suositella!

Tiistaina oli tarkotus heti aamusta lähteä Copacabanalle, mutta päivä oli tuulinen, niin mentiin vasta puolenpäivän aikoihin hetkeksi. Ei kauaa viititty olla, kun tuuli ja oli kylmä (+27?). Iltapäivällä ei tehty mitään erikoista, mutta illalla oli yllätyskeikka Felipelle. Felipellä on bändi, joka soittaa Avenged Sevenfoldin ja Green Dayn tyylistä musiikkia. Felipe kuitenkin lähtee nyt elokuussa vaihtoon jenkkeihin ja sen kaverit oli järkänneet sille yllätykseksi viimesen keikan. Paikka oli jossain missälie, jonkun levykaupan takaosassa oleva äänieristetty huone, minne oli viritetty lava ja muut tsydeemit, että just kaveribändit ja tollaset pääsee soittamaan. Felipe oli viety paikalle vaan kattomaan, mutta lopulta sen kaverit ilmesty paikalle sen kamojen kanssa ja sano että joo, sä soitat nyt bändis kanssa. Kaveri ihan täpinät.

Tuolla paikalla porukka oli just semmosta alternatiivista; hevaria, punkkaria ja sellasta mitä mun pienoisesta Vitóriasta, missä kaikki on samasta muotista, puuttuu. Toi on yksi asioista mitä mä pahiten kaipaan, tai mistä en kauheesti tässä kaupungissa tykkää. Ihmisiä tuomitaan tosi pahasti ulkonäön perusteella. Jos oot vähänkin erilainen, sulta löytyy esim. just lävistys tai jotain, niin heti otsaan lyödään leima EMO..

Felipen keikan jälkeen käytiin minä, Thaissa, Thaissan tyttöystävä, Carol ja sen poikaystävä pizzalla, minkä jälkeen napattiin taksi "kotiin".

Keskiviikkona oli melkonen toimintapäivä.. Heti aamusta aamupalan jälkeen lähdettiin kohti CORCOVADOA!! Metrolla ja bussilla päästiin perille asti. Ajattelin ennen, että se olisi vähä syrjässä, mutta ei se todellisuudessa ole. Ihan kaupungissa se on. Paikalla oli kauheesti gringoja ja itsekin ihmettelin kamalasti vaaleita hiuksia sekä kirkkaita silmiä. Vähän hävetti jäädä tuijottamaan, mutta oon näköjään jo niin tottunut tummiin brasilialaisiin, että vaaleutta ihmettelee. Opiskelijakortilla saatiin alennusta ja hinta ylös-alas junalla oli 18R$ eli 9€, vähemmän kun mitä ajattelin. Ylös noustiin tosiaan junalla, punainen Trem do Corcovado ja matka kesti joku ~15min ja maisemat matkalla oli lähinnä metsää, muutamaa aukeaa kohtaa lukuunottamatta mistä näki hienosti Rion. Yksi pysäkki ennen huippua on vanha hotelli, Hotel das Paineiras, joka on nykyään jo semiraunioina. Junassa joku opas selitti, että Brasilian maajoukkue pysy siellä vuoden 1970 Copaa varten. Nyt hotelli kuulemma meinataan kuitenkin restauroida ja ottaa uudelleen käyttöön.


Vanhan hotellin jälkeen seuraava pysäkki olikin jo huipulla! Piti kavuta vielä rappusia, kun ei haluttu ottaa hissiä (jotka rullaportaiden ohella asennettu sinne vasta vuonna 2003, sitä ennen oli kaikkien pakko kavuta 222 rappusta Jeesuksen luo!). Ajattelin, että Cristo olisi ihan hävyttömän kokoinen, mutta ei se siellä ylhäällä ollutkaan niin kamalan kokoinen. Pienempi kuin mitä ajattelin! Ensimmäiset vilkaisut mitä patsaasta sai, oli selkäpuolelta . Oli ihan kamalan upeaasuperloistavaahienoa vihdoin olla siellä Cristo Redentorilla. Kliseisesti yksi pienistä unelmista on totta! Suomestakin oman huoneen seinältä löytyy siitä kuva.


Ylhäällä Cristoa kiertää tasanne, jolta on hienot näkymät Rioon ja kuvia onkin näpsitty ihan riittämiin. On se Cristo vaan hieno... Malu (Thaissan tyttöystävä) ei koskaan aiemmin ollut noussut sinne ylös asti, vaikka on syntynyt ja asunut Riossa aina! Ei se cariocille itselleen oon niin hieno juttu.

Oltiin siellä ylhäällä aikamme ja lähdettiin takaisin. Ylhäällä olevissa turistikrääsäkaupoissa kaikki turistijutut oli tosi kalliita,eikä sieltä kannattanut ostaa mitään.
Paluumatkalla junaan miedän vaunuun tuli pieni ryhmä soittamaan sambaa. Samba on tosi jees, vaikka en siitä ennen kamalasti välittänytkään.. Oon kuitenkin Lucakselle luvannut, että ennenkun palaan Suomeen, niin osana sambata joten sehän on vaan opittava! Paljon oon parantanut, mutta ei se vieläkään kaunista kateltavaa ole, haha.

Alettiin Corcovadon jälkeen olemaan jo kuolemassa nälkään ja lähdettiin Ipanemaan lounaalle. Vatsojen täyttämisen jälkeen lähdettiin kävelemään Ipaneman rannalle, mistä jatkettiin Copacabanalle ja siitä pienelle feiralle. Siellä myytiin paljon kaikkea, semmosia mukavia turistijuttuja. Pari postikorttia tarttui mukaan ja rannekoruja. Ostelin kanssa muutamia juttuja Suomeen lähetettäväksi, mutta niistä ei sitten sen enempää!
Feiralta palailtiin kotiin, missä vaan rentouduttiin loppuilta.



Torstaina lähdettiin Thaissan kanssa Rion keskustaan, missä käytiin tekemässä reissu Brasilian ainoalla ratikalla, Bondes de Santa Teresa. Sillä noustiin Rion keskustan toimistotalojen keskeltä morrolle, jokaoli täynnä kamalan söpöjä taloja. Alue oli tosi vanhaa kaikki tosi kivannäköstä. Niin outoa, että sellasta oli ihan keskustan vieressä. Ratikka nousi Corcovadon lähelle asti, mutta sielläpäin käännyttiin ja tultiin samaa reittiä takaisin keskustas sykkeeseen.





Ratikalta jatkettiin reissua YFUn toimistolle, minne löydettiin pienen haparoinnin ja etsimisen jälkeen! Oli tosi jees nähdä Ruyta taas! Se on ihan älysupermukava ja siis vastaa kaikista Brasiliassa olevista vaihtareista. Sekin sano, että oon oppinut portugalin nopeaan ja kaikkea, fiquei feliiiz. Pelottaa, että oli viimonen kerta kun nään sitä, mut toivon että ei!

Toimistolla käynnin jälkeen klo alkoi jo olemaan neljä, joten lähdettiin takaisin kotiinpäin.

Illalla tutustuin vähän Rion yöelämään ja ei se huonolta vaikuta.. Ikääkin löytyy tarpeeksi kun näyttää brassihenkareita, joissa ei ole syntymäaikaa, haha. Nukkumaan pääsin kolmen aikoihin.

Perjantaina kavuttiin Pão de Acúcarille, jolta näkymä Rioon on KAUNIS. Okei valehtelin, ei me sinne kavuttu vaan mentiin illä riippuhissillä mikälie. Siellä on kaksi lipunmyyntipistettä, yksi erikseen cariocille ja toinen muille. Normijono oli ihan kamalan pitkä, mutta toiseen pisteeseen ei ollut ollenkaan jonoa. Mentiin tiestysti siihen ja ilman ongelmia mäkin sain siitä ostettu alipun kun sanottiin vain, että asun Thaissan luona ja vilautettiin mun brassihenkareita. Liput on tosi nättejä, takana kuva Riosta! Mulla on tallessa meidän kolmen liput.



Ylhäällä napattiin kuvia taas enemmän kuin tarpeeksi ja siellä oli AIVAN PIRUN KYLMÄ. Tuuli ihan kamalasti ja hrrh. Nopeasti teki mieli alas sieltä.

Tutustuin joskus vuoden 2007 aikana netissä yhteen brassiin, joka asuu Riossa ja nyt kun olin Riossa niin soitin miehenpuolikkaalle ja ilmottelin että hei, olisko aikaa tavata. Saatiin aikaseksi nähdä toisemme perjantaina ja oli ehkä siistein juttu ikinä!! Vaikea edelleen uskoa että oikeasti tavattiin! Oikeassa elämässä Matheus on ihan yhtä mukava kuin mitä ruudun välityksellä ja toivon, että vielä nähdään.

Lauantaina käytiin pyöräilemässä Ipanemalla ja koska päivä oli kamalan kaunis ja lämmin, niin palattiin nopeasti takaisin vaihtamaan bikinit ja painuttiin makaamaan aurinkoon Copacabanalle. Kyllä muhun vähän tarttui väriäkin! Mulla on niin ikävä Copacabanaa koska se on vaan niiiin kaunis ja meri siellä on ihana. Onhan toi mun Camburikin ihan nätti, mutta siinä ei voi uida saastasen veden takia ja eihän se ole mitään verratuna Copaan..

Rannan jälkeen mentiin ottamaan suihkut ja valmistautumaan ja lähdettiin kohti Zona Nortea (Rio jaettu eri alueisiin) ja Maracanãa! Meidän oli lähteä perheen kampaajan ja kaverin kanssa, mutta sillä oli pienehkö perhekriisi joten mentiin vaan kahdestaan.
Oli vähän epävarmaa, että saadaanko liput hankittua ja nähtyä peli, kun oltiin siellä niin myöhään. Kun päästiin paikalle niin jengiä oli ÄLYSTI ja kaikki ihan intopinkeenä, minä mukaanlukien. Katottiin ensin ettäjoo, lippujono aivan tajuton, mutta selvisi että valkoisille (eli neutraaleille) paikoille oli oma jono, mikä oli aikalailla = ei jonoa. Saatiin liput nopeasti, opiskelijakortilla hintaan 20R$ naama (=10€) eli ei paha ollenkaan! Ulkoa Maracanã vaikuttaa paljon isommalta kuin Mineirão, joka sijaitsee siis Belo Horizontessa ja on Brasilian toiseksi suurin stadion. Kentän puolelta ero ei kuitenkaan vaikuta niin isolta, vaikka kyllä Maracanã vetää populaa 10,000 hengen verran enemmän.

Peli oli Fluminense vastaan Atlético-PR (Paranán osavaltiosta) ja Maracanã olikin täynnä tricoloreita (Fluminensen kannattajia). Yksi pikkuryhmä Atleticanoja oli sinne kyllä myös eksynyt. Itse oon jostain syystä melkosen antifluminense tuntemmatomasta syystä, joten mulle peli oli aika neutraali, se ja sama kumpi olisi voittanut. Fluminense kuitenkin vei 3-1. Maracanã on supersiisti ja futista muutenkin kiva kattoa livenä, harmittaa kun ei mun Vitóriasta löydy mitään vastaavaa!


Sunnuntaina oli mun aika jättää Rio ja palata Vitóriaan, mutta vaikealta se vaikutti.. Kun saavuttiin Santos Dumontin kentälle, niin infotaulu näytti että mun lento on peruttu. Hetken tiskiltä tiskiltä surffailun jälkeen selvisi, että mun pitää mennä järjestetyllä kuljetuksella kansainväliselle kentälle ja sieltä jatkaa Vitóriaan. Alunperin mun lennon täytyi siis lähteä 1620. Santos Dumontilla sanottiin, että kansainväliseltä kentältä lähtee lento 1715. Saavuin GIG:lle kuitenkin aika tarkalleen viideltä muiden mukana ja selvisi, että lento on myöhässä. Täytyi odottaa portin se ja se edessä, ilman mitään infoa monelta lento lähtee.. Lento lähti sitten lopulta seitsemän jälkeen ja Vitóriassa olin aika tarkalleen kahdeksalta väsyneenä! Tarkoitus oli olla perillä viiden jälkeen.

Ihan hyvä olla kotona, mutta Rioon on kyllä iki-ikävä! Toivon, että vielä loppuvuodesta onnistun käymään siellä.