Koulu-ulinaa & muuta marmatusta

Eilen mun koululta soitettiin himaan ja sovittiin täksi päiväksi tapaaminen jonkun koulun koordinaattorin ja mun hostäidin kanssa koskien mun käyttäytymistä luokassa.. Ei mun hostit kauheen ilosia ollut, mutta ei siitä nyt mitään kummempaa kuitenkaan.
Tänään aamulla mut sit kutsuttiin luokasta puhumaan noiden kanssa ja kuulemma jossain opettajien kokouksessa opettajat valittanut siitä, että puhun liikaa. Kuuntelin saarnaa siitä, miten mun pitäisi olla hiljaa ja että oon täällä edustamassa Suomea ja näin ollen olla keskittynyt tunneilla ja hyvänä esimerkkinä. Mulla on kuulemma myös suuri vastuu, koska nämä saa vuoden lopulla arvosanat ja mun ei pitäisi häiritä näiden opiskelua. Nojoo, concordo ja oon kyllä lopettanut juttelemisen tunneilla ja vaihtanut jopa paikkaa, mutta musta tästä on tehty turhaan aika iso juttu.
On totta, että oon keskustellut tunneilla ehkä ihan reilustikin, mutta yleensä aina kun on sanottu, niin oon tukkinut turpani. Tiedän, että ei pitäisi joutua sanomaan, mutta joo.. Kuitenkin musta fakta, että en keskustele tunneilla niin paljoa, että se olisi järjettömän häiritsevää ja tauotonta, mutta silti siitä saadaan aikaan tapaaminen, missä mainitaan jopa koulusta erottaminen, menee vähän yli. Oon kuitenkin kuulemma tosi mukava menina ja musta tykätään, että ei mua erottamassa olla, mutta pitää pitää suu kiinni ja keskittyä tunneilla.
Tuli sitten puheeksi, että kopioinko ja kiinnitänkö huomiota tunneilla ja teenkö tehtäviä. Kopioin kyllä ja seuraan tuntia kun siltä tuntuu, mutta materiaalien puuttuminen vaikeuttaa melkoisesti ja tekee tehtävien tekemisen mahdottomaksi.. Nyt edessä ilmeisesti koulukirjojen osto ja täten pääsen keskittymään ja osallistumaan tunteihin enemmän, kehittämään mun portugalia ja ehkä jopa oppimaan jotain. Näin saan kuulemma myös lisää vastuuta.
No ihan kiva kieltämättä saada ne kirjat lopulta! Suututtaa vaan tämä systeemi täällä taas vaihteeksi..

Koulu on laitos, minkä pitäisi olla oppilaan puolella ja koittaa tarjota opetusta parhaalla mahdollisella tavalla oppilaan parhaaksi, mutta surullinen fakta on se, että täällä usein tärkeämpää on se että koululle tulee rahaa ja se pysyy hyvätasoisena..
Oon niin turhautunut siihen, miten täällä koulu kohtelee oppilaita pikkulapsina ja yksilöllisyys puuttuu kokonaan. Kaipaan suomikoulua ihan järjettömästi! Ei se ihan turhaan ole rankattu maailman parhaaksi koulujärjestelmäksi.. Ikävöin myös sitä että voin ihan itse päättää, että mitä laitan kouluun päälle.

Brasilia on edelleenkin rakkaus, mutta nyt oon alkanut oppimaan katsomaan tätäkin maata kriittisin silmin. Täältä löytyy paljon kaikkea hienoa, mitä ei Suomesta löydy, mutta tuo toimii myös päinvastoin. Kaipaan hyvin toimivaa julkista liikennettä, jolla helppo kulkea paikasta toiseen ja kaipaan sitä, että julkiset palvelut ja tuommoset toimii hyvin. Kaipaan turvallisuutta ja sitä, että yksin voi kulkea lähes missä vain ja mihin kellonaikaan tahansa.

Kaipaan Helsinkiä, vaikka ajatus sinne palaamisesta masentaakin ja kaikkia rakkaita ihmisiä.

Enää/vielä (en tiedä kumpaa sanaa tahtoisin käyttää) noin 4,5kk jäljellä. Tiedossa kamalasti kaikkea kivaa ja aika kuluu varmasti kauhean nopeasti.