Mulla on nyt täällä jäljellä suunnilleen 4 kuukautta ja alan olee fiilispohjalta ihan kahteen suuntaan revitty. Rakastan olla täällä, enkä todellakaan tiedä miten täältä pitäisi pystyä palaamaan elämään Suomessa ja vain jättää kaikki tänne. Miten täältä ylipäätään voi koskaan lähteä?! En pysty kuvittelemaan itseäni tammikuisen kylmään Helsinkiin ja takaisin tutun koulun penkille kaikkien tuttujen ihmisten keskelle. Miten voin jälleen joka aamu katsella niitä samoja koleita maisemia bussin ikkunasta, kuin vuosi sitten? Vaikeinta on kuvitella, miten voin vain yksinkertaisesti palata siihen "vanhaan" elämään.
Samalla olen kuitenkin tosi iloinen, että näen taas pian kaikki rakkaat ihmiset. Ikävä on nimittäin aivan järjetön. Palata en kuitenkaan tahtoisi.
Suomessa odottaa paljon kaikkea tehtävää ja ihan kiva päästä jatkamaan elämää tavallaan. Täällä olo on vain.. oleskelua. Hengailua. Ei tällä periaatteessa ole mitään päämäärää! En opiskele enkä muutakaan, kunhan vain nautin ja opin elämästä, portugalia siinä sivussa. Mikä musta tosin ehkä tärkeämpää kuin jokin algebra, mutta läpimädän yhteiskunnan (haha, jouduin sanakirjasta katsomaan mikä tuo sana on suomeksi!) mielestä varsinainen koulutushan on tietysti tärkeämpää..
Suomessa odottaa autokoulu ja lukion jatkaminen, oon kyllä ihan innoissani että pääsen jatkamaan opiskelua.
Mua pelottaa, että millasena shokkina tulee suomalaiset ja suomen kieli. Oon päättänyt, että viimoset kaksi kuukautta täällä (eli marraskuusta alkaen, tästä 2 kuukauden päästä!) oon puhumatta suomea. Kirjottelen jne. kyllä suomeksi, mutta suusta en meinaa päästää suomeksi pikahdustakaan! Näin koitan maksimoida loppuajankin portugalin oppimiseen ja ehkä pyrin myös saamaan jonkun söpön aksentin mun suomeen, haha. Näin kyllä varmistan myös sen, että suomen kielen kuuleminen joka puolella tulee olemaan aika kamalaa aluksi. Suomen on kieli on kyllä yks.. tosi outo asia. Pidän portugalia kauniimpana kielenä, mutta on ihan helvetin siistiä osata niinkin eksoottinen kieli kuin suomi!
Eniten Suomeen palaamisessa odotan rakkaiden ihmisten näkemistä, erityisesti sitä että pääsee takaisin poikaystävän syliin. En ole tainnut tässä blogissa juurikaan mainita, mutta mulla on tosiaan poikaystävä Suomessa ja edelleen seurustellaan. Ennen mun vaihtoon lähtöä oltiin oltu yhdessä noin 10 kuukautta ja tästä parin viikon päästä takana on 1,5 vuotta. Ei ole ollut turhan helppoa ja tähän 7 kuukauden ajalle on mahtunut vaikeampiakin aikoja, mutta niistä on selvitty. Ei tyttö/poikaystävä Suomessa kyllä kuitenkaan helpota muutenkin semivaikeaa vaihtovuotta.
Uskon, että on se kuitenkin kaiken sen arvoista. Jonkun mielestä, ehkä rakentelen pilvilinnoja tai en nauti vaihtovuodestani niin paljon kuin voisin tai muuta, mutta jokasellahan on oikeus mielipiteeseen ja myöskin olla eri mieltä. Ihan tyhmä en kuitenkaan ole ja meilläkin suhde on semiavoin, että jos tekee mieli vähän pussailla naapurin Petraa tai Eduardoa niin antaa palaa vaan.. Mutta fakta on, ettei loppupeleissä kamalasti kiinnosta kun tietää että parempaa odottaa!
Ikävä varsinkin aluksi oli ihan kamalaa, mutta alun jälkeen se vähän helpotti, mutta kyllä edelleenkin ikävöin ihan hirveästi. Yhteydenottoa rajotetaan kuitenkin ja skypetellään noin kerran kuussa, mutta muuten tulee sitten viestiteltyä enemmän. Sama rytmi on perheenkin kanssa. Skype noin kerran kuussa, joskus kaksi, ja muuten sitten maileja ehkä noin kerran viikossa, kun on asiaa.
Enää jäljellä 4 kuukautta erossa ja luulen ja uskon, että verrattuna kuluneisiin 7 kuukauteen, ne tulee kulumaan lentäen! Uskallan jo melkein sanoa, että we made it :)
maanantai 30. elokuuta 2010
Sítio da ressaca
Sítio on suomalaisittain sanottuna ehkä mökki, semmonen mesta pöndellä minne mennään viikonlopuks/lomiks rentoutumaan ja nauttimaan luonnosta. Sítio da ressaca käännettynä olisi kutakuinkin krapulan mökki :D Mitään siihen viittavaa ei kuitenkaan tullut harrastettua.
Sítion on sama, missä olin huhtikuussa ja sanalla sanoen tosi hieno paikka. Uima-allas, futiskenttä ja kaikkea. Viikonloppu vietettiin siellä sukulaisten ja naapureiden kanssa lähinnä syöden.
Nautin myös ajasta loikoilemalla riippumatossa ja pelailemalla palloa. Sunnuntaina noustiin samaiselle vuorelle, mille kiivettiin myös huhtikuussa. Matkaa huipulle on vajaa 2km ja se on lähinnä rämpimistä brasilialaisessa ryteikössä. Rankkaa, mutta varmasti sen arvoista! Ylhäällä näkymä on upea ja siellä oli ihana istua nauttimassa hiljaisuudesta. Jos asuisin tuolla, niin varmasti kiipeäisin sinne ainakin kerran viikossa!
Sítion on sama, missä olin huhtikuussa ja sanalla sanoen tosi hieno paikka. Uima-allas, futiskenttä ja kaikkea. Viikonloppu vietettiin siellä sukulaisten ja naapureiden kanssa lähinnä syöden.
Nautin myös ajasta loikoilemalla riippumatossa ja pelailemalla palloa. Sunnuntaina noustiin samaiselle vuorelle, mille kiivettiin myös huhtikuussa. Matkaa huipulle on vajaa 2km ja se on lähinnä rämpimistä brasilialaisessa ryteikössä. Rankkaa, mutta varmasti sen arvoista! Ylhäällä näkymä on upea ja siellä oli ihana istua nauttimassa hiljaisuudesta. Jos asuisin tuolla, niin varmasti kiipeäisin sinne ainakin kerran viikossa!
torstai 26. elokuuta 2010
Venda Nova
Tästä mansikkabilereissusta unohtunut kirjoittaa... Lyhyesti sanottuna OLI PIRUN KYLMÄ ja söin kamalasti mansikoita, jotka oli tajuhyviä :)
Pai pakotti :D
Alkaa mennä vähän kuvapainotteiseksi joo, mutta aikaa ja jaksamista kirjottamiselle on vaikea löytää!
Pai pakotti :D
Alkaa mennä vähän kuvapainotteiseksi joo, mutta aikaa ja jaksamista kirjottamiselle on vaikea löytää!
maanantai 23. elokuuta 2010
Noite de Talentos & viikonloppu
Perjantaina oli meidän koulun Noite de Talentos eli kykyilta. Viikko sitten perjantaina meidän koululla oli karsinta, johon osallistui yhteensä 31 bändiä/artistia, mutta itse illassa esiintyi kolmen biisin verran 11 esiintyjää. Juhla oli jossain kongressikeskuksessa/vastaavassa tapahtumapaikassa tässä semilähellä ja sinne mentiin naapurin eli mun englanninopettajan kyydillä.
Ilta oli semijuhlava ja käytin tilaisuuden hyväkseni ja nautin laittautumisesta kun siihen kerrankin oli mahdollisuus ja menin mekon kanssa.
Ennen varsinaisia esiintyjiä oli jotain stand-uppia mikä oli ihan jees, mutta ei se ihan kauhean hauskaa ollut, eikä vika edes ollut siinä ettenkö olisi ymmärtänyt! Muidenkaan mielestä ei ollut kamalan hyvä. Tuon jälkeen päästiin siihen pääasiaan ja osa bändeistä oli oikeastikin hyviä ja niitä kuunteli ja katteli ihan mielellään. Osan aikana taas vain lähinnä odotteli loppumista..
Yleensä kuulemma myös opettajat on esittäneet jotain, mutta tänä vuonna ei kukaan niistä esiintynyt! Bändien jälkeen soitettiin perustanssimusaa ja porukat hengaili ja tanssi siellä noin kahteen asti, jolloin ilta loppui. Tanssin mm. forróa yhden bahialaisen kanssa ja se antoi mulle vinkkejä, että millä klubilla kannattaa käydä.
Tutustuin taas lisää Patrician kavereihin ja sain olla omanlaisessa seurassa.
Illemmalla kun palailin kotiin, niin kävin pikaisesti suihkussa, minkä jälkeen lähdettiin naapurin luo viettämään iltaa syöden semmoista kivaa juttua, jonka nimeä en muista :D
Kyseessä kuitenkin tuommonen härveli ja jokaisella oma tuommonen "pannu" mihin sitten lappaat haluamasi täytteet ja heität lämpiämään tuonne juttuun. Siitä sitten tulee tämmöinen:
Tuo sitten lapataan lautaselle ja syödään keitetyn perunan kanssa, tosi hyvää! Jälkiruoaksi samassa härvelissä lämmitettiin banaania ja mansikkaa sokerin kanssa ja syötiin jäätelön seurana, nam.
Täällä oli koko viime viikon suoraan sanottuna ihan helvetin kylmä ja koko sinä aikana kun mun perhe on täällä asunut (jotain 20 vuotta...) ei kuulemma oo ollut niin kylmä. Mutta tietenkin just nyt kun mä olen täällä niin tekee noin kylmää! Sai olla aina kolmen paidan kanssa ja siltikin jäässä, meillä oli sähkölaskukin puolet pienempi kun normaalisti kun ei ilmastointia käytetty! Suomalaisittain ei kuitenkaan ollut niiiin kylmä, kun asteita todellisuudessa oli noin 17-21. Kuitenkin sellaiseen 27 asteeseen tottuneena tuo on aivan järkyttävää.. Sunnuntaina kuitenkin lämpeni ja vietinkin osan päivästä naapureiden kanssa altaalla.
Vitória on nyt oikeasti TÄYNNÄ vaihtareita ja niitä tulee vastaan joka paikassa. Mun koulussa on nyt neljä vaihtaria, itseni lisäksi tanskalainen Mie jonka kanssa oon ollut jonkin verran tekemisissä ja taiwanilainen Karen, joka ei puhu juurikaan mitään muuta kieltä kuin mandariinikiinaa sekä 19-vuotias meksikolainen, jota em vielä ole tavannut. Noiden lisäksi yksi aamu hississä tuli vastaan norjalainen, jonka äitipuoli tai joku asuu mun kanssa samassa talossa ja koulukaverin luona tässä samalla kadulla asuu belgialainen. Lisäksi tiedän yhden saksalaisen, jonka näin perjantaina noite de talentos:ssa ja mun kanssa samalla portugalin kurssilla on yksi ruotsalainen tyttö, jonka äiti on brasilialainen ja se on täällä nyt "vaihdossa" puoli vuotta serkkunsa luona.
Täällä ei muuten tapahdu mitään kummempia, arki koostuu lähinnä koulusta, joogasta ja portugalin tunneista ja aurinkopäivistä tulee nautittua altaalla tai rannalla. Keskiviikon auringosta nautin rakkaalla Camburin rannalla Lucaksen kanssa.
Perajantaina lähdetään sítiolle ja ollaan siellä sunnuntaihin asti. Tietenkin nyt, kun en meinaa olla Vitóriassa, niin kaikki pyytää ja kutsuu mua tekemään kaikkea.. Missaan yhden festankin minne tahtosin kauheasti mennä! Mutta minkäs teet..
Tässä tuleekin sit sellaset kaksi viikkoa tekemättä juuri mitään, koska vanhemmat lähtee syyskuun ensimmäinen päivä Las Vegasiin ja mä jään kotiin isovanhempien kanssa ja en oikeen saa illalla lähteä ulos tai muuta, koska pai ei tahdo että isovanhemmat joutuu olemaan huolissaan. Ollaan kuitenkin menossa Guarapariin, että ainakin saan rusketuksen. Toisin sanoen, seuraava kerta kun käyn yhtään missään niin on kun oon 18!! Tästä kun tasan kahden viikon päästä tämäkin tyttö vihdoin täysi-ikäistyy.
Keskiviikkona tuli täällä täyteen 7 kuukautta, mikä on musta ihan kamalan outoa! Tuntuu, että olisin saapunut vasta hetki sitten! Vielä on kuitenkin vähän päälle neljä kuukautta aikaa nauttia.
YFU varmisti mun paluupäivän ja se on tosiaan se 6.1.2011 mistä oli puhetta jo aiemminkin. Lentotiedot seuraa kuulemma kohta perässä..
Ilta oli semijuhlava ja käytin tilaisuuden hyväkseni ja nautin laittautumisesta kun siihen kerrankin oli mahdollisuus ja menin mekon kanssa.
Ennen varsinaisia esiintyjiä oli jotain stand-uppia mikä oli ihan jees, mutta ei se ihan kauhean hauskaa ollut, eikä vika edes ollut siinä ettenkö olisi ymmärtänyt! Muidenkaan mielestä ei ollut kamalan hyvä. Tuon jälkeen päästiin siihen pääasiaan ja osa bändeistä oli oikeastikin hyviä ja niitä kuunteli ja katteli ihan mielellään. Osan aikana taas vain lähinnä odotteli loppumista..
Yleensä kuulemma myös opettajat on esittäneet jotain, mutta tänä vuonna ei kukaan niistä esiintynyt! Bändien jälkeen soitettiin perustanssimusaa ja porukat hengaili ja tanssi siellä noin kahteen asti, jolloin ilta loppui. Tanssin mm. forróa yhden bahialaisen kanssa ja se antoi mulle vinkkejä, että millä klubilla kannattaa käydä.
Tutustuin taas lisää Patrician kavereihin ja sain olla omanlaisessa seurassa.
Illemmalla kun palailin kotiin, niin kävin pikaisesti suihkussa, minkä jälkeen lähdettiin naapurin luo viettämään iltaa syöden semmoista kivaa juttua, jonka nimeä en muista :D
Kyseessä kuitenkin tuommonen härveli ja jokaisella oma tuommonen "pannu" mihin sitten lappaat haluamasi täytteet ja heität lämpiämään tuonne juttuun. Siitä sitten tulee tämmöinen:
Tuo sitten lapataan lautaselle ja syödään keitetyn perunan kanssa, tosi hyvää! Jälkiruoaksi samassa härvelissä lämmitettiin banaania ja mansikkaa sokerin kanssa ja syötiin jäätelön seurana, nam.
Täällä oli koko viime viikon suoraan sanottuna ihan helvetin kylmä ja koko sinä aikana kun mun perhe on täällä asunut (jotain 20 vuotta...) ei kuulemma oo ollut niin kylmä. Mutta tietenkin just nyt kun mä olen täällä niin tekee noin kylmää! Sai olla aina kolmen paidan kanssa ja siltikin jäässä, meillä oli sähkölaskukin puolet pienempi kun normaalisti kun ei ilmastointia käytetty! Suomalaisittain ei kuitenkaan ollut niiiin kylmä, kun asteita todellisuudessa oli noin 17-21. Kuitenkin sellaiseen 27 asteeseen tottuneena tuo on aivan järkyttävää.. Sunnuntaina kuitenkin lämpeni ja vietinkin osan päivästä naapureiden kanssa altaalla.
Vitória on nyt oikeasti TÄYNNÄ vaihtareita ja niitä tulee vastaan joka paikassa. Mun koulussa on nyt neljä vaihtaria, itseni lisäksi tanskalainen Mie jonka kanssa oon ollut jonkin verran tekemisissä ja taiwanilainen Karen, joka ei puhu juurikaan mitään muuta kieltä kuin mandariinikiinaa sekä 19-vuotias meksikolainen, jota em vielä ole tavannut. Noiden lisäksi yksi aamu hississä tuli vastaan norjalainen, jonka äitipuoli tai joku asuu mun kanssa samassa talossa ja koulukaverin luona tässä samalla kadulla asuu belgialainen. Lisäksi tiedän yhden saksalaisen, jonka näin perjantaina noite de talentos:ssa ja mun kanssa samalla portugalin kurssilla on yksi ruotsalainen tyttö, jonka äiti on brasilialainen ja se on täällä nyt "vaihdossa" puoli vuotta serkkunsa luona.
Täällä ei muuten tapahdu mitään kummempia, arki koostuu lähinnä koulusta, joogasta ja portugalin tunneista ja aurinkopäivistä tulee nautittua altaalla tai rannalla. Keskiviikon auringosta nautin rakkaalla Camburin rannalla Lucaksen kanssa.
Perajantaina lähdetään sítiolle ja ollaan siellä sunnuntaihin asti. Tietenkin nyt, kun en meinaa olla Vitóriassa, niin kaikki pyytää ja kutsuu mua tekemään kaikkea.. Missaan yhden festankin minne tahtosin kauheasti mennä! Mutta minkäs teet..
Tässä tuleekin sit sellaset kaksi viikkoa tekemättä juuri mitään, koska vanhemmat lähtee syyskuun ensimmäinen päivä Las Vegasiin ja mä jään kotiin isovanhempien kanssa ja en oikeen saa illalla lähteä ulos tai muuta, koska pai ei tahdo että isovanhemmat joutuu olemaan huolissaan. Ollaan kuitenkin menossa Guarapariin, että ainakin saan rusketuksen. Toisin sanoen, seuraava kerta kun käyn yhtään missään niin on kun oon 18!! Tästä kun tasan kahden viikon päästä tämäkin tyttö vihdoin täysi-ikäistyy.
Keskiviikkona tuli täällä täyteen 7 kuukautta, mikä on musta ihan kamalan outoa! Tuntuu, että olisin saapunut vasta hetki sitten! Vielä on kuitenkin vähän päälle neljä kuukautta aikaa nauttia.
YFU varmisti mun paluupäivän ja se on tosiaan se 6.1.2011 mistä oli puhetta jo aiemminkin. Lentotiedot seuraa kuulemma kohta perässä..
tiistai 17. elokuuta 2010
Koulu-ulinaa & muuta marmatusta
Eilen mun koululta soitettiin himaan ja sovittiin täksi päiväksi tapaaminen jonkun koulun koordinaattorin ja mun hostäidin kanssa koskien mun käyttäytymistä luokassa.. Ei mun hostit kauheen ilosia ollut, mutta ei siitä nyt mitään kummempaa kuitenkaan.
Tänään aamulla mut sit kutsuttiin luokasta puhumaan noiden kanssa ja kuulemma jossain opettajien kokouksessa opettajat valittanut siitä, että puhun liikaa. Kuuntelin saarnaa siitä, miten mun pitäisi olla hiljaa ja että oon täällä edustamassa Suomea ja näin ollen olla keskittynyt tunneilla ja hyvänä esimerkkinä. Mulla on kuulemma myös suuri vastuu, koska nämä saa vuoden lopulla arvosanat ja mun ei pitäisi häiritä näiden opiskelua. Nojoo, concordo ja oon kyllä lopettanut juttelemisen tunneilla ja vaihtanut jopa paikkaa, mutta musta tästä on tehty turhaan aika iso juttu.
On totta, että oon keskustellut tunneilla ehkä ihan reilustikin, mutta yleensä aina kun on sanottu, niin oon tukkinut turpani. Tiedän, että ei pitäisi joutua sanomaan, mutta joo.. Kuitenkin musta fakta, että en keskustele tunneilla niin paljoa, että se olisi järjettömän häiritsevää ja tauotonta, mutta silti siitä saadaan aikaan tapaaminen, missä mainitaan jopa koulusta erottaminen, menee vähän yli. Oon kuitenkin kuulemma tosi mukava menina ja musta tykätään, että ei mua erottamassa olla, mutta pitää pitää suu kiinni ja keskittyä tunneilla.
Tuli sitten puheeksi, että kopioinko ja kiinnitänkö huomiota tunneilla ja teenkö tehtäviä. Kopioin kyllä ja seuraan tuntia kun siltä tuntuu, mutta materiaalien puuttuminen vaikeuttaa melkoisesti ja tekee tehtävien tekemisen mahdottomaksi.. Nyt edessä ilmeisesti koulukirjojen osto ja täten pääsen keskittymään ja osallistumaan tunteihin enemmän, kehittämään mun portugalia ja ehkä jopa oppimaan jotain. Näin saan kuulemma myös lisää vastuuta.
No ihan kiva kieltämättä saada ne kirjat lopulta! Suututtaa vaan tämä systeemi täällä taas vaihteeksi..
Koulu on laitos, minkä pitäisi olla oppilaan puolella ja koittaa tarjota opetusta parhaalla mahdollisella tavalla oppilaan parhaaksi, mutta surullinen fakta on se, että täällä usein tärkeämpää on se että koululle tulee rahaa ja se pysyy hyvätasoisena..
Oon niin turhautunut siihen, miten täällä koulu kohtelee oppilaita pikkulapsina ja yksilöllisyys puuttuu kokonaan. Kaipaan suomikoulua ihan järjettömästi! Ei se ihan turhaan ole rankattu maailman parhaaksi koulujärjestelmäksi.. Ikävöin myös sitä että voin ihan itse päättää, että mitä laitan kouluun päälle.
Brasilia on edelleenkin rakkaus, mutta nyt oon alkanut oppimaan katsomaan tätäkin maata kriittisin silmin. Täältä löytyy paljon kaikkea hienoa, mitä ei Suomesta löydy, mutta tuo toimii myös päinvastoin. Kaipaan hyvin toimivaa julkista liikennettä, jolla helppo kulkea paikasta toiseen ja kaipaan sitä, että julkiset palvelut ja tuommoset toimii hyvin. Kaipaan turvallisuutta ja sitä, että yksin voi kulkea lähes missä vain ja mihin kellonaikaan tahansa.
Kaipaan Helsinkiä, vaikka ajatus sinne palaamisesta masentaakin ja kaikkia rakkaita ihmisiä.
Enää/vielä (en tiedä kumpaa sanaa tahtoisin käyttää) noin 4,5kk jäljellä. Tiedossa kamalasti kaikkea kivaa ja aika kuluu varmasti kauhean nopeasti.
Tänään aamulla mut sit kutsuttiin luokasta puhumaan noiden kanssa ja kuulemma jossain opettajien kokouksessa opettajat valittanut siitä, että puhun liikaa. Kuuntelin saarnaa siitä, miten mun pitäisi olla hiljaa ja että oon täällä edustamassa Suomea ja näin ollen olla keskittynyt tunneilla ja hyvänä esimerkkinä. Mulla on kuulemma myös suuri vastuu, koska nämä saa vuoden lopulla arvosanat ja mun ei pitäisi häiritä näiden opiskelua. Nojoo, concordo ja oon kyllä lopettanut juttelemisen tunneilla ja vaihtanut jopa paikkaa, mutta musta tästä on tehty turhaan aika iso juttu.
On totta, että oon keskustellut tunneilla ehkä ihan reilustikin, mutta yleensä aina kun on sanottu, niin oon tukkinut turpani. Tiedän, että ei pitäisi joutua sanomaan, mutta joo.. Kuitenkin musta fakta, että en keskustele tunneilla niin paljoa, että se olisi järjettömän häiritsevää ja tauotonta, mutta silti siitä saadaan aikaan tapaaminen, missä mainitaan jopa koulusta erottaminen, menee vähän yli. Oon kuitenkin kuulemma tosi mukava menina ja musta tykätään, että ei mua erottamassa olla, mutta pitää pitää suu kiinni ja keskittyä tunneilla.
Tuli sitten puheeksi, että kopioinko ja kiinnitänkö huomiota tunneilla ja teenkö tehtäviä. Kopioin kyllä ja seuraan tuntia kun siltä tuntuu, mutta materiaalien puuttuminen vaikeuttaa melkoisesti ja tekee tehtävien tekemisen mahdottomaksi.. Nyt edessä ilmeisesti koulukirjojen osto ja täten pääsen keskittymään ja osallistumaan tunteihin enemmän, kehittämään mun portugalia ja ehkä jopa oppimaan jotain. Näin saan kuulemma myös lisää vastuuta.
No ihan kiva kieltämättä saada ne kirjat lopulta! Suututtaa vaan tämä systeemi täällä taas vaihteeksi..
Koulu on laitos, minkä pitäisi olla oppilaan puolella ja koittaa tarjota opetusta parhaalla mahdollisella tavalla oppilaan parhaaksi, mutta surullinen fakta on se, että täällä usein tärkeämpää on se että koululle tulee rahaa ja se pysyy hyvätasoisena..
Oon niin turhautunut siihen, miten täällä koulu kohtelee oppilaita pikkulapsina ja yksilöllisyys puuttuu kokonaan. Kaipaan suomikoulua ihan järjettömästi! Ei se ihan turhaan ole rankattu maailman parhaaksi koulujärjestelmäksi.. Ikävöin myös sitä että voin ihan itse päättää, että mitä laitan kouluun päälle.
Brasilia on edelleenkin rakkaus, mutta nyt oon alkanut oppimaan katsomaan tätäkin maata kriittisin silmin. Täältä löytyy paljon kaikkea hienoa, mitä ei Suomesta löydy, mutta tuo toimii myös päinvastoin. Kaipaan hyvin toimivaa julkista liikennettä, jolla helppo kulkea paikasta toiseen ja kaipaan sitä, että julkiset palvelut ja tuommoset toimii hyvin. Kaipaan turvallisuutta ja sitä, että yksin voi kulkea lähes missä vain ja mihin kellonaikaan tahansa.
Kaipaan Helsinkiä, vaikka ajatus sinne palaamisesta masentaakin ja kaikkia rakkaita ihmisiä.
Enää/vielä (en tiedä kumpaa sanaa tahtoisin käyttää) noin 4,5kk jäljellä. Tiedossa kamalasti kaikkea kivaa ja aika kuluu varmasti kauhean nopeasti.
tiistai 10. elokuuta 2010
RIO DE JANEIRO
Ihan aluks voin sanoa, että viikko Riossa oli ihan ÄLYUPEA ja rakastan sitä kaupunkia.Talviloman toisen viikon, eli 26.7-1.8 vietin siis Rio de Janeirossa, joka varmaan kaikille enemmän tai vähemmän tuttu mm. Jeesus-patsaasta ja Copacabanan ja Ipaneman rannoista. Kun saavuin Brasiliaan tammikuussa, niin asuin viiden päivän eli orientaation ja kielikurssin ajan perheessä Copacabanalla. Perheeseen kuuluu isä, äiti Fatima, 17-vuotias Thaissa ja 15-vuotias Felipe. Kun lähdin tammikuussa noiden luota Vitóriaan niin sano, että olen aina tervetullut käymään. Hinku takasin Rioon oli kova ja heti ensimmäiselle lomalle (jota sai sen puoli vuotta odotella..) sovittiinkin reissu.
Maanantaina 26.7 lähdettiin Vitórian säälittävälle lentokentälle siinä 10 maissa. Kentällä hoidettiin vielä pikkujuttuja, kuten rahan nostamista jne. ja napattiin vielä viimoset yhteiskuvat Pedron kanssa. Nyt se on jo Saksassa viettämässä omaa vaihtovuottaan!
Lento meni rennosti ja kesti vain sellaset 45 minuuttia. Vasta kun Vitória katosi näkyvistä, niin tuntui että alkoi jo näkyä Rion tammikuulta tuttu ilmanäkymä. Se tunne kun näki Rion uudestaan oli vaan niin hieno. Jotenin nostalginen kun viimeksi puoli vuotta sitten katellut samaa maisemaa. Riossa on vaan jotain järkyttävän hienoa mikä pistää sen mun listalla maailman parhaaksi kaupungiksi. Eipä mulla hirveästi hyviä vertailukohteita ole, mutta silti. Se vaan on.Mulla on myös joku pakkomielle Cristo Redentoriin ja ensimmäiset kuvat megajeesuksesta onkin otettu ennen kun olen edes astunut Rion maankamaralle, haha.
Kun saavuin kentälle, niin hetken sain odotella että Thaissa löysi mut kentältä. Löysi kuitenkin ja päästiin autolle ja matkaan. Thaissa sanoi että puhun kuten capixabat (henkilöt, jotka syntynyt Espirito Santon, eli mun, osavaltiossa), mikä musta outoa koska capixaboilla ei ole varsinaista tunnusomaista aksenttia, kuten esim. just cariocilla (cairioca = henkilö, joka syntynyt Rio de Janeiron osavaltiossa). Carioca-aksentti on ihaninta mitä löytyy... Oon järjettömän kade ja viikon aikana se aksentti vähän tarttuikin ja alkoi S:ää lausumaan X:nä. Nopeasti se kuitenkin palaili normaaliksi, itku.
Maanantaina heti kun päästiin "kotiin", niin vaihdoin vain nopeasti vaatteet ja lähdettiin metrolla Ipanemalle ja siellä napattiin pari kaveria mukaan ja jatkettiin bussilla Barra shoppingiin, mikä on ihan jumalan selän takana toisella puolella Rioa. Keilattiin ja pidettiin hauskaa. Yksi Thaissan kaveri sano heti kun näki mut, et jollain tapaa oon tullut tosi brasilialaisen näköseksi! Tiedä mitä se sitten tarkotti, mut tulin iloseksi.
Keilaamisen jälkeen syötiin terveellisesti Burger Kingissä (mun vaihtarikilojen tiputus oli myös lomalla tuon viikon ajan) ja lähdettiin takaisin ikuisuusmatka bussilla Ipanemalle. Ipanemalta ostettiin yksi churro doce de leitellä, koska en koskaan ollut syönyt ja mun oli kuulemma pakko maistaa. Oli hyvää! Tykkäilin.
Illalla "kotona" katottiin perheen kanssa leffa, O livro do Eli. Verta lens ihan mukavia määriä, mut tykkäsin tosi paljon. Voin suositella!
Tiistaina oli tarkotus heti aamusta lähteä Copacabanalle, mutta päivä oli tuulinen, niin mentiin vasta puolenpäivän aikoihin hetkeksi. Ei kauaa viititty olla, kun tuuli ja oli kylmä (+27?). Iltapäivällä ei tehty mitään erikoista, mutta illalla oli yllätyskeikka Felipelle. Felipellä on bändi, joka soittaa Avenged Sevenfoldin ja Green Dayn tyylistä musiikkia. Felipe kuitenkin lähtee nyt elokuussa vaihtoon jenkkeihin ja sen kaverit oli järkänneet sille yllätykseksi viimesen keikan. Paikka oli jossain missälie, jonkun levykaupan takaosassa oleva äänieristetty huone, minne oli viritetty lava ja muut tsydeemit, että just kaveribändit ja tollaset pääsee soittamaan. Felipe oli viety paikalle vaan kattomaan, mutta lopulta sen kaverit ilmesty paikalle sen kamojen kanssa ja sano että joo, sä soitat nyt bändis kanssa. Kaveri ihan täpinät.
Tuolla paikalla porukka oli just semmosta alternatiivista; hevaria, punkkaria ja sellasta mitä mun pienoisesta Vitóriasta, missä kaikki on samasta muotista, puuttuu. Toi on yksi asioista mitä mä pahiten kaipaan, tai mistä en kauheesti tässä kaupungissa tykkää. Ihmisiä tuomitaan tosi pahasti ulkonäön perusteella. Jos oot vähänkin erilainen, sulta löytyy esim. just lävistys tai jotain, niin heti otsaan lyödään leima EMO..
Felipen keikan jälkeen käytiin minä, Thaissa, Thaissan tyttöystävä, Carol ja sen poikaystävä pizzalla, minkä jälkeen napattiin taksi "kotiin".
Keskiviikkona oli melkonen toimintapäivä.. Heti aamusta aamupalan jälkeen lähdettiin kohti CORCOVADOA!! Metrolla ja bussilla päästiin perille asti. Ajattelin ennen, että se olisi vähä syrjässä, mutta ei se todellisuudessa ole. Ihan kaupungissa se on. Paikalla oli kauheesti gringoja ja itsekin ihmettelin kamalasti vaaleita hiuksia sekä kirkkaita silmiä. Vähän hävetti jäädä tuijottamaan, mutta oon näköjään jo niin tottunut tummiin brasilialaisiin, että vaaleutta ihmettelee. Opiskelijakortilla saatiin alennusta ja hinta ylös-alas junalla oli 18R$ eli 9€, vähemmän kun mitä ajattelin. Ylös noustiin tosiaan junalla, punainen Trem do Corcovado ja matka kesti joku ~15min ja maisemat matkalla oli lähinnä metsää, muutamaa aukeaa kohtaa lukuunottamatta mistä näki hienosti Rion. Yksi pysäkki ennen huippua on vanha hotelli, Hotel das Paineiras, joka on nykyään jo semiraunioina. Junassa joku opas selitti, että Brasilian maajoukkue pysy siellä vuoden 1970 Copaa varten. Nyt hotelli kuulemma meinataan kuitenkin restauroida ja ottaa uudelleen käyttöön.
Vanhan hotellin jälkeen seuraava pysäkki olikin jo huipulla! Piti kavuta vielä rappusia, kun ei haluttu ottaa hissiä (jotka rullaportaiden ohella asennettu sinne vasta vuonna 2003, sitä ennen oli kaikkien pakko kavuta 222 rappusta Jeesuksen luo!). Ajattelin, että Cristo olisi ihan hävyttömän kokoinen, mutta ei se siellä ylhäällä ollutkaan niin kamalan kokoinen. Pienempi kuin mitä ajattelin! Ensimmäiset vilkaisut mitä patsaasta sai, oli selkäpuolelta . Oli ihan kamalan upeaasuperloistavaahienoa vihdoin olla siellä Cristo Redentorilla. Kliseisesti yksi pienistä unelmista on totta! Suomestakin oman huoneen seinältä löytyy siitä kuva.
Ylhäällä Cristoa kiertää tasanne, jolta on hienot näkymät Rioon ja kuvia onkin näpsitty ihan riittämiin. On se Cristo vaan hieno... Malu (Thaissan tyttöystävä) ei koskaan aiemmin ollut noussut sinne ylös asti, vaikka on syntynyt ja asunut Riossa aina! Ei se cariocille itselleen oon niin hieno juttu.
Oltiin siellä ylhäällä aikamme ja lähdettiin takaisin. Ylhäällä olevissa turistikrääsäkaupoissa kaikki turistijutut oli tosi kalliita,eikä sieltä kannattanut ostaa mitään.
Paluumatkalla junaan miedän vaunuun tuli pieni ryhmä soittamaan sambaa. Samba on tosi jees, vaikka en siitä ennen kamalasti välittänytkään.. Oon kuitenkin Lucakselle luvannut, että ennenkun palaan Suomeen, niin osana sambata joten sehän on vaan opittava! Paljon oon parantanut, mutta ei se vieläkään kaunista kateltavaa ole, haha.
Alettiin Corcovadon jälkeen olemaan jo kuolemassa nälkään ja lähdettiin Ipanemaan lounaalle. Vatsojen täyttämisen jälkeen lähdettiin kävelemään Ipaneman rannalle, mistä jatkettiin Copacabanalle ja siitä pienelle feiralle. Siellä myytiin paljon kaikkea, semmosia mukavia turistijuttuja. Pari postikorttia tarttui mukaan ja rannekoruja. Ostelin kanssa muutamia juttuja Suomeen lähetettäväksi, mutta niistä ei sitten sen enempää!
Feiralta palailtiin kotiin, missä vaan rentouduttiin loppuilta.
Torstaina lähdettiin Thaissan kanssa Rion keskustaan, missä käytiin tekemässä reissu Brasilian ainoalla ratikalla, Bondes de Santa Teresa. Sillä noustiin Rion keskustan toimistotalojen keskeltä morrolle, jokaoli täynnä kamalan söpöjä taloja. Alue oli tosi vanhaa kaikki tosi kivannäköstä. Niin outoa, että sellasta oli ihan keskustan vieressä. Ratikka nousi Corcovadon lähelle asti, mutta sielläpäin käännyttiin ja tultiin samaa reittiä takaisin keskustas sykkeeseen.
Ratikalta jatkettiin reissua YFUn toimistolle, minne löydettiin pienen haparoinnin ja etsimisen jälkeen! Oli tosi jees nähdä Ruyta taas! Se on ihan älysupermukava ja siis vastaa kaikista Brasiliassa olevista vaihtareista. Sekin sano, että oon oppinut portugalin nopeaan ja kaikkea, fiquei feliiiz. Pelottaa, että oli viimonen kerta kun nään sitä, mut toivon että ei!
Toimistolla käynnin jälkeen klo alkoi jo olemaan neljä, joten lähdettiin takaisin kotiinpäin.Illalla tutustuin vähän Rion yöelämään ja ei se huonolta vaikuta.. Ikääkin löytyy tarpeeksi kun näyttää brassihenkareita, joissa ei ole syntymäaikaa, haha. Nukkumaan pääsin kolmen aikoihin.
Perjantaina kavuttiin Pão de Acúcarille, jolta näkymä Rioon on KAUNIS. Okei valehtelin, ei me sinne kavuttu vaan mentiin illä riippuhissillä mikälie. Siellä on kaksi lipunmyyntipistettä, yksi erikseen cariocille ja toinen muille. Normijono oli ihan kamalan pitkä, mutta toiseen pisteeseen ei ollut ollenkaan jonoa. Mentiin tiestysti siihen ja ilman ongelmia mäkin sain siitä ostettu alipun kun sanottiin vain, että asun Thaissan luona ja vilautettiin mun brassihenkareita. Liput on tosi nättejä, takana kuva Riosta! Mulla on tallessa meidän kolmen liput.
Ylhäällä napattiin kuvia taas enemmän kuin tarpeeksi ja siellä oli AIVAN PIRUN KYLMÄ. Tuuli ihan kamalasti ja hrrh. Nopeasti teki mieli alas sieltä.Tutustuin joskus vuoden 2007 aikana netissä yhteen brassiin, joka asuu Riossa ja nyt kun olin Riossa niin soitin miehenpuolikkaalle ja ilmottelin että hei, olisko aikaa tavata. Saatiin aikaseksi nähdä toisemme perjantaina ja oli ehkä siistein juttu ikinä!! Vaikea edelleen uskoa että oikeasti tavattiin! Oikeassa elämässä Matheus on ihan yhtä mukava kuin mitä ruudun välityksellä ja toivon, että vielä nähdään.
Lauantaina käytiin pyöräilemässä Ipanemalla ja koska päivä oli kamalan kaunis ja lämmin, niin palattiin nopeasti takaisin vaihtamaan bikinit ja painuttiin makaamaan aurinkoon Copacabanalle. Kyllä muhun vähän tarttui väriäkin! Mulla on niin ikävä Copacabanaa koska se on vaan niiiin kaunis ja meri siellä on ihana. Onhan toi mun Camburikin ihan nätti, mutta siinä ei voi uida saastasen veden takia ja eihän se ole mitään verratuna Copaan..
Rannan jälkeen mentiin ottamaan suihkut ja valmistautumaan ja lähdettiin kohti Zona Nortea (Rio jaettu eri alueisiin) ja Maracanãa! Meidän oli lähteä perheen kampaajan ja kaverin kanssa, mutta sillä oli pienehkö perhekriisi joten mentiin vaan kahdestaan.Oli vähän epävarmaa, että saadaanko liput hankittua ja nähtyä peli, kun oltiin siellä niin myöhään. Kun päästiin paikalle niin jengiä oli ÄLYSTI ja kaikki ihan intopinkeenä, minä mukaanlukien. Katottiin ensin ettäjoo, lippujono aivan tajuton, mutta selvisi että valkoisille (eli neutraaleille) paikoille oli oma jono, mikä oli aikalailla = ei jonoa. Saatiin liput nopeasti, opiskelijakortilla hintaan 20R$ naama (=10€) eli ei paha ollenkaan! Ulkoa Maracanã vaikuttaa paljon isommalta kuin Mineirão, joka sijaitsee siis Belo Horizontessa ja on Brasilian toiseksi suurin stadion. Kentän puolelta ero ei kuitenkaan vaikuta niin isolta, vaikka kyllä Maracanã vetää populaa 10,000 hengen verran enemmän.
Peli oli Fluminense vastaan Atlético-PR (Paranán osavaltiosta) ja Maracanã olikin täynnä tricoloreita (Fluminensen kannattajia). Yksi pikkuryhmä Atleticanoja oli sinne kyllä myös eksynyt. Itse oon jostain syystä melkosen antifluminense tuntemmatomasta syystä, joten mulle peli oli aika neutraali, se ja sama kumpi olisi voittanut. Fluminense kuitenkin vei 3-1. Maracanã on supersiisti ja futista muutenkin kiva kattoa livenä, harmittaa kun ei mun Vitóriasta löydy mitään vastaavaa!
Sunnuntaina oli mun aika jättää Rio ja palata Vitóriaan, mutta vaikealta se vaikutti.. Kun saavuttiin Santos Dumontin kentälle, niin infotaulu näytti että mun lento on peruttu. Hetken tiskiltä tiskiltä surffailun jälkeen selvisi, että mun pitää mennä järjestetyllä kuljetuksella kansainväliselle kentälle ja sieltä jatkaa Vitóriaan. Alunperin mun lennon täytyi siis lähteä 1620. Santos Dumontilla sanottiin, että kansainväliseltä kentältä lähtee lento 1715. Saavuin GIG:lle kuitenkin aika tarkalleen viideltä muiden mukana ja selvisi, että lento on myöhässä. Täytyi odottaa portin se ja se edessä, ilman mitään infoa monelta lento lähtee.. Lento lähti sitten lopulta seitsemän jälkeen ja Vitóriassa olin aika tarkalleen kahdeksalta väsyneenä! Tarkoitus oli olla perillä viiden jälkeen.
Ihan hyvä olla kotona, mutta Rioon on kyllä iki-ikävä! Toivon, että vielä loppuvuodesta onnistun käymään siellä.
perjantai 6. elokuuta 2010
Jottei ihan hiljene..
niin nopea postaus tähän väliin. Tämä viikko on LENTÄNYT ohi! Maanantaina meni uuteen (Pedron vanhaan) huoneeseen muuttaessa. Ihanaa kun on enemmän tilaa ja oikeasti ihan itselle osoitettu huone, jossa saa kamoja paikoilleen ja muutenkin asettua. Oma kylppäri on myös maailman mahtavin juttu.. En ymmärrä miten Suomessa selviää yhdellä suihkulla koko perheelle?! Tässä meidänkin asunnossa on kaksi makuuhuonetta ja yksi toimistohuone ja silti suihkuja löytyy se 3! Ilmasto- ja kulttuurikysymys kaiketi, mene ja tiedä. Toinen puoli maanantaista meni Skypetellessä Suomeen poikaystävälle ja kaverille.
Tiistaina olin matkalla supermercadoon ja postiin ja suunnitelmissa oli joogata illemmalla, mutta mãe soitti ja ilmoitti että meidän kampaajalla olisi tänään aikaa ja kyseli että tahdonko lähteä. Kummempia miettimättä lähdin mãen mukaan ja siellä kului taas aika reilusti yli pari tuntia, hiustenlaiton lomassa jutellen ja keksejä mussuttaen. Kävin tuolla samassa paikassa aika nopeasti saapumiseni jälkeen laittamassa kynnet ja siellä ihmiset kehui kamalasti miten oon oppinut kielen nopeasti. Niistä on uskomatonta (niin on mustakin!!) miten puolen vuoden jälkeen on mahdollista puhua ja keskustella melko normaalisti ja ymmärtää lähes kaikki. Mun oli tarkoitus jo ennen Rioon lähtö leikata tukka, mutta ei mulla sitten ollut rohkeutta.. Nyt kuitenkin tipahti tukasta semmoiset 15cm ja sai heinähapsut kosteutushoidonkin. Aika radikaali muutos, mutta tykkäilen. Nyt päästä löytyy vaan hyväkuntosta hiusta, kun lähti kaikki värjäyksistä sun muista kärsineet pätkät ja tuli heti tuuheuttakin lisää!
Illalla alkoi mun portugalin kurssi jälleen! Nyt vedetään jatkokurssia ja oon ihan intoa täynnä oppimassa lisää. Nyt tunti on myöhemmin, 20-2130, mikä on paljon parempi, koska nyt ehdin päivälläkin tekemään jotain. Meidän ryhmä on vielä ainakin pieni, n. 10 ihmistä, mutta ehkä myöhemmin tulee lisää. Ryhmä koostuu itseni lisäksi parista britistä, italialaisesta, muutamasta ranskalaisesta, parista argentiinosta ja yhdestä venezuelalaisesta sekä yhdestä liettualaisesta.
Keskiviikkona suunnittelin lähteväni leffaan, mutta päädyin lähtemään mãen ja sedän vaimon kanssa Guarapariin hakemaan jotain vaatetta, joka oli sedän vaimolla, Ellenillä, siellä muokattavana. Haettiin kolttu ja kierreltiin vähän Guarapaa, syötiin pasteijat ja nautittiin jäätelöstä. Maistoin vaihtelun vuoksi Kinderin makuista jäätelöä ja oli hyvää!
Eilinen torstai meni kynsien laittamisessa, iltapäivällä joogassa ja illemmalla portugalin kurssilla. Saatiin naapurin kanssa sovittua kimppakyyti UFESille niin helpottui huomattavasti. Hauskaa huomata miten autossa juttelee ongelmattomasti portugaliksi niitä näitä.
Tänään lähdetään n. tunnin ajomatkan päähän Venda Novaan mansikkajuhliin/festareille, en oikein oo varma mitä on edessä. Pirun kylmä ainakin, kauhulla odottelen!
Sunnuntaina palataan ja ensi viikolla kirjoittelen uudestaan, koitan saada Rio-tekstin valmiiksi!
Beijos, Netta
Tiistaina olin matkalla supermercadoon ja postiin ja suunnitelmissa oli joogata illemmalla, mutta mãe soitti ja ilmoitti että meidän kampaajalla olisi tänään aikaa ja kyseli että tahdonko lähteä. Kummempia miettimättä lähdin mãen mukaan ja siellä kului taas aika reilusti yli pari tuntia, hiustenlaiton lomassa jutellen ja keksejä mussuttaen. Kävin tuolla samassa paikassa aika nopeasti saapumiseni jälkeen laittamassa kynnet ja siellä ihmiset kehui kamalasti miten oon oppinut kielen nopeasti. Niistä on uskomatonta (niin on mustakin!!) miten puolen vuoden jälkeen on mahdollista puhua ja keskustella melko normaalisti ja ymmärtää lähes kaikki. Mun oli tarkoitus jo ennen Rioon lähtö leikata tukka, mutta ei mulla sitten ollut rohkeutta.. Nyt kuitenkin tipahti tukasta semmoiset 15cm ja sai heinähapsut kosteutushoidonkin. Aika radikaali muutos, mutta tykkäilen. Nyt päästä löytyy vaan hyväkuntosta hiusta, kun lähti kaikki värjäyksistä sun muista kärsineet pätkät ja tuli heti tuuheuttakin lisää!
Illalla alkoi mun portugalin kurssi jälleen! Nyt vedetään jatkokurssia ja oon ihan intoa täynnä oppimassa lisää. Nyt tunti on myöhemmin, 20-2130, mikä on paljon parempi, koska nyt ehdin päivälläkin tekemään jotain. Meidän ryhmä on vielä ainakin pieni, n. 10 ihmistä, mutta ehkä myöhemmin tulee lisää. Ryhmä koostuu itseni lisäksi parista britistä, italialaisesta, muutamasta ranskalaisesta, parista argentiinosta ja yhdestä venezuelalaisesta sekä yhdestä liettualaisesta.
Keskiviikkona suunnittelin lähteväni leffaan, mutta päädyin lähtemään mãen ja sedän vaimon kanssa Guarapariin hakemaan jotain vaatetta, joka oli sedän vaimolla, Ellenillä, siellä muokattavana. Haettiin kolttu ja kierreltiin vähän Guarapaa, syötiin pasteijat ja nautittiin jäätelöstä. Maistoin vaihtelun vuoksi Kinderin makuista jäätelöä ja oli hyvää!
Eilinen torstai meni kynsien laittamisessa, iltapäivällä joogassa ja illemmalla portugalin kurssilla. Saatiin naapurin kanssa sovittua kimppakyyti UFESille niin helpottui huomattavasti. Hauskaa huomata miten autossa juttelee ongelmattomasti portugaliksi niitä näitä.
Tänään lähdetään n. tunnin ajomatkan päähän Venda Novaan mansikkajuhliin/festareille, en oikein oo varma mitä on edessä. Pirun kylmä ainakin, kauhulla odottelen!
Sunnuntaina palataan ja ensi viikolla kirjoittelen uudestaan, koitan saada Rio-tekstin valmiiksi!
Beijos, Netta
maanantai 2. elokuuta 2010
Voltei
Kotona vihdoin aivan upean viikon jälkeen! IIIIIIISO postaus kuvien (joita tuli räpsittyä useampi sata..) kera tiedossa kunhan löydän sille aikaa!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)