Kieli on jotenkin klikkaillu kohilleen tässä viime päivinä ja oon puhunu hirmusti portugalia. Tänään matkalla portugalin tunnilta kotiin huomasin juttelevani mãelle ihan innoissani portugaliksi ja sitä ennen nauroin kaverin kanssa vedet silmissä kun heitettiin jäistä läppää portugaliksi.. Oon tajunnut osaavani tätä kieltä ja sitten tullut jotenkin varmuutta puhua sitä vähän tuntemattomampienkin kanssa, mikä vaan vauhdittaa kielenoppimista. Enää en jännitä portugalin puhumista, enkä jaksa tuhlata aikaa siihen, että mietin asioita ikuisuuden ennen kuin avaan suuni. Pahinta mitä voi käydä, on etten tule ymmärretyksi tai joku nauraa. Iik. Yleensä itse nauran eniten..
Eilen koulussa opettelin sanomaan kirjainta X portugaliksi tunnin ajan.. Potutti, mutta tuli se sieltä sit lopulta! Sain kaikilta kavereilta ylävitoset ja toistelin sitä loppupäivän ja vielä tänäänkin, oppimisen iloja. Koulussa muutenkin tapahtuu varmaan suurin osa mun portugalin oppimisesta, koulukaverit auttaa tosi paljon ja en mä niiden kanssa puhu enää englantia. En oo puhunut pitkään aikaan! Tykkään koulusta just kavereiden takia ja tämäkin viikko ihan hujahti ohi.. Oon melkein surullinen, kun huomenna on jo perjantai ja koulukavereita näkee seuraavan kerran vasta tiistaina!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Täällä varmaan uskottiin sun oppivan sen kielen nopeammin kuin itse uskoit
VastaaPoistasanonko?en ? sanonko?
VastaaPoistaon varmaan hienoa olla kielellisesti "sisällä"
ja taas maailma avartuu kun ymmärtää mitä ympärillä puhutaan??