Aika, ja kun se vaan ei toimi niinkuin tahtoisi

Tänään koko päivä oli melkoista säätöä. Oli tarkotus lähteä toisen suomalaisen Siirin luokse, mutta se peruuntui viimeistään siihen, kun mãe ilmoitti, että meillä on manikyyri kahdelta. Olisin siis joutunut odottamaan, että myös mãen kynnet saadaan tehtyä ja se pääsee mut heittämään. Sen lisäksi mãen piti joskus ennen neljää olla tekemässä Pedron passia jossain, joten olisin ollut Vila Velhassa vasta todella myöhään, eikä siinä olisi ollut mitään järkeä, koska mulla oli portugalin tunti 1820.

Noh, en ihan tekemättömänä tahtonut pysyä kotona, joten soittelin Lucaksille ja päätettiin lähteä rannalle. Olin tietysti myöhässä siitä ajasta, kun piti nähdä toinen Lucas tuossa meidän lähellä Subwayn edessä ja sitten toinen Lucas oli myöhässä rannalla ja uah. Rannalla chillailtiin ja tehtiin skinboardingia.



Se siis tuommoista, että odotetaan, että aalto palaa merelle päin ja heitetään sitten lauta märälle hiekalle ja liu'utaan veteen. Vedin maailman lahjakkaimat lipat kauniisti pyörien kun ekoja kertoja kokeilin, mutta onnistuin kai kolmannella kerralla! Sou foda.
Mun piti jossain viiden aikoihin lähteä, että ehdin kotiin suihkuun ennen portugalin tunteja. Käveltiin siinä sitten rennosti, kun nuo tahtoi kääntyä vähän toiseen suuntaan ja kysyin et onko tää sit nopeempi reitti ja vastas, että on. Luotin siihen sitten, mutta vähän ajan päästä kun kysyin et missä me oikeestaan ollaan, niin vastaus oli että "melkein koululla". SIIS MITÄ. Mä asun ikuisuuden kävelymatkan päässä koululta ja tossa vaiheessa kello oli jo sen verran ettei toivoakaan ehtiä kotiin ennen tuntia. No soitin sitten mãelle, että totajoo, nyt kävi näin ja se tuli mut hakemaan koululta mukanaan mun portugalin materiaalit, huppari ja kampa. Maailman inhottavinta ikinä mennä suoraan rannalta jonnekin muualla, ilman mahdollisuutta ottaa suihkua ennen.. Onneksi pystyin piiloutumaan hupparin alle ja toppikin oli niin pitkä, että peitti shortsit, jotka näytti siltä että olisin kusassut alleni.
Olin yliopistolla ajoissa ja päätin lähteä vähän kiertelemään siinä ympäristössä (=etsimään paikkaa mistä saan ostettua guaranáa). Löysin ja olin ylpeä itsestäni. Täällä monessa paikassa käytössä systeemi, että maksat ostokset yhteen paikkaan, mistä saat jonkinlaisen lapun, jolla voit lunastaa ostokset, tai toisinpäin. Hassua, mutta nopeuttaa toimintaa.

Portugalin tunnilla opettaja oli tehnyt meille brigadeiroja ja se viimestään sai mut melkein unohtamaan, että tuun suoraan rannalta. Mutta vain melkein.