maanantai 26. huhtikuuta 2010
sunnuntai 25. huhtikuuta 2010
Kiitos lukijoille
Tähän mennessä mun blogia on käynyt lukemassa hieman yli 12 300 lukijaa!!
En todellakaan tiedä mistä te kaikki olette mun blogin löytäneet, mutta SUURI KIITOS ja jatkakaa lukemista jatkossakin :)
Muita statseja:
Päivttäinen keskiarvo: 46 lukijaa
Viikottain: 324
Kuukausittain: 1370
Mun blogia luetaan eniten sunnuntaisin ja suurin osa lukijoista on Suomesta.
Googlen kautta mun blogiin tullaan useimmiten hakusanoilla "netta no brazil/brasil".
Kiitos, kiitos :)
En todellakaan tiedä mistä te kaikki olette mun blogin löytäneet, mutta SUURI KIITOS ja jatkakaa lukemista jatkossakin :)
Muita statseja:
Päivttäinen keskiarvo: 46 lukijaa
Viikottain: 324
Kuukausittain: 1370
Mun blogia luetaan eniten sunnuntaisin ja suurin osa lukijoista on Suomesta.
Googlen kautta mun blogiin tullaan useimmiten hakusanoilla "netta no brazil/brasil".
Kiitos, kiitos :)
3kk
Tää 3kk oli mulle jotenkin pelottava rajapyykki, mulla oli jotenkin mielikuva että sitten iskee kauhea kulttuurishokki ja koti-ikävä ja kaikki on huonosti. Aika turhaan pelkäsin tätä, ihan samoilla hyvillä fiiliksillä mennään edelleen!
Oon miettinyt, että onko onnellisuus vaihdossa ihan vaan asennekysymys, vai onko mulla vaan käynyt niin helvetinmoinen tuuri että lähes kaikki täällä on täydellistä? Perhe on alusta asti ollut ihana, viihdyn näiden luona eikä mitään ongelmia ole ollut. Nämä näyttää mulle Brasiliaa, ollaan matkusteltu ja vuoden loppupuolella lähden näiden kanssa Argentiinaan! Varaukset on jo tehty, joten tuo kai viimeistään jo sinetöi sen, että asun näiden luona koko vuoteni. Eipä vaihtaminen ole käynyt mielessäkään.
Asun isossa kaupungissa rannikolla, kävelymatkan päässä rannasta. Mulla on mahdollisuuksia harrastaa ja tekemistä muutenkin riittää. En olis voinu parempaa paikkaa toivoa!
Kielen oppiminen on sujunut nopeasti ja siinä kehityn koko ajan. Nykyään pystyn aikalailla ilmasemaan aina asiani portugaliksi ja selviän yksin hoitelemassa asioita; perjantaina ilmotin itseni joogaan ihan portugaliksi asioiden!
Koti-ikävää on tietysti välillä, mutta ei koskaan sellaista, että tahtoisin palata Suomeen. Mut on jo nyt revitty ihan kahden maan välille. Rakastan Brasiliaa ja kotiin palaamisen miettiminen tuntuu pahalta. Torstaina oli kahden jenkin viimenen portugalin tunti, ne lähtee viikoksi Amazonille ja sen jälkeen palaavat Yhdysvaltoihin. Tuli kamalan haikea olo, ei kuitenkaan sen takia että en heitä nää enää varmaan ikinä, vaan rupesin miettimään, että mitä jos mä olisin nyt lähdössä. Olisi ihan kamalaa, enmä tahdo lähteä. Mulla on vielä niin paljon nähtävää, koettavaa ja opittavaa täällä! Onneksi mulla on vielä paljon aikaa, ~8kk !
Toiselta kantilta tietty mietin, että on siellä Suomessa paljon asioita joita ikävöin. Eppujen takia, "Tämä tuhansien murheellisten laulujen maa, jonka tuhansiin järviin juosta saa", mulla on tullut ikävä Suomen järviä ja niissä uimista, vaikka en edes muista millon viimeksi olisin järvessä pulikoinut! On myös iskenyt hinku opetella vihdoin ihan oikeasti ratsastamaan?! Täällä musta on tullut kauheasti isänmaallisempi, mikä on tosi hassua. Koulussa yksi päivä mentiin auditorioon kuuntelemaan Brasilian kansallislaulu ja kun nää hehkutti sen kauneutta, niin rupesin miettimään Maamme-laulua. Kotiin päästyä piti heti kuunnella se ja oon sitä mieltä, että se on ylivoimasesti kaikkein kaunein. Melkein itketti! Arvostan Suomea ja kaikkea siellä paljon enemmän. Olkoot vaan kylmä, pimeä ja masentava, mun rakas pikkunen Suomi se on silti!
En sinne vielä kuitenkaan tahdo palata, vaikka välillä liikaa laskenkin ja pyörittelen kuukausia päässäni.
Mulla ei yksinkertasesti oo juuri mitään valitettavaa. Ei mitään valittamisen arvosta. Tai no onhan mulla takareidet olleet kestojumissa viikon, muttajoo. Ei mitään "voi perkele täällä kaikki on pskaa tahdon heti kotia". Asenne vai älytön tuuri?
Mä olen täällä löytänyt liikunnan ilot uudestaan ja aika yllättävästä lajista; juoksemisesta. Yleensä Suomessa on intoa riittänyt kolmen lenkin verran, mutta täällä olen jo pari viikkoa tainnut juosta noin 3-4 kertaa viikossa. Intoa riittää vaikka muille jakaisi. Onhan se matolla juokseminen välillä vähän tylsähköä, kun voi vain tuijottaa omaa heijastustaan ikkunasta tai silmäillä kuntosalia, mutta järkyttävää teknojumputusta vaan napeista täysillä korvaan, niin menee ihan mielekkäästi. Arvostan Suomen pururatoja ja hiekkateitä taas vähän enemmän.. Täällä ei oikein innosta lähteä pinkomaan tuonne asfaltille tunkkaiseen ilmaan ja helteeseen. Illalla taas liian vaarallista juosta.
Juoksemisen alotin alunperin etten enempää lihoisi ja hyvin se on toiminut. Eilen perheen kanssa juttelin ja ne ei millään meinannut uskoa, että oon lihonut ~6kiloa. Oli sitä mieltä, että hyvä vaan, nyt näytän paljon terveemmältä ja ainoa mitä pitää tehdä, niin on ylläpitää tätä ja olla lihomatta lisää. Muutenkin sanovat, että oon täällä kaunistunut; iho mennyt parempaan kuntoon ja hiukset kasvaneet. Nämä on ihan innoissaan mun luonnollisen värisestä juurikasvusta ja jaksaa hehkuttaa sen kauneutta. Ihmettelee kans sitä, kun se auringossa taittaa punaseen. Oon päättänyt täällä olla värjäilemättä tukkaa, tuun Suomeen sitten järkyttävän juurikasvun kanssa! Ihan mielenkiintosta kyllä, en muista millon viimeksi ollu luonnollisen värinen tukka. Saatika, että minkä värinen mun tukka oikeasti onkaan..
Oon miettinyt, että onko onnellisuus vaihdossa ihan vaan asennekysymys, vai onko mulla vaan käynyt niin helvetinmoinen tuuri että lähes kaikki täällä on täydellistä? Perhe on alusta asti ollut ihana, viihdyn näiden luona eikä mitään ongelmia ole ollut. Nämä näyttää mulle Brasiliaa, ollaan matkusteltu ja vuoden loppupuolella lähden näiden kanssa Argentiinaan! Varaukset on jo tehty, joten tuo kai viimeistään jo sinetöi sen, että asun näiden luona koko vuoteni. Eipä vaihtaminen ole käynyt mielessäkään.
Asun isossa kaupungissa rannikolla, kävelymatkan päässä rannasta. Mulla on mahdollisuuksia harrastaa ja tekemistä muutenkin riittää. En olis voinu parempaa paikkaa toivoa!
Kielen oppiminen on sujunut nopeasti ja siinä kehityn koko ajan. Nykyään pystyn aikalailla ilmasemaan aina asiani portugaliksi ja selviän yksin hoitelemassa asioita; perjantaina ilmotin itseni joogaan ihan portugaliksi asioiden!
Koti-ikävää on tietysti välillä, mutta ei koskaan sellaista, että tahtoisin palata Suomeen. Mut on jo nyt revitty ihan kahden maan välille. Rakastan Brasiliaa ja kotiin palaamisen miettiminen tuntuu pahalta. Torstaina oli kahden jenkin viimenen portugalin tunti, ne lähtee viikoksi Amazonille ja sen jälkeen palaavat Yhdysvaltoihin. Tuli kamalan haikea olo, ei kuitenkaan sen takia että en heitä nää enää varmaan ikinä, vaan rupesin miettimään, että mitä jos mä olisin nyt lähdössä. Olisi ihan kamalaa, enmä tahdo lähteä. Mulla on vielä niin paljon nähtävää, koettavaa ja opittavaa täällä! Onneksi mulla on vielä paljon aikaa, ~8kk !
Toiselta kantilta tietty mietin, että on siellä Suomessa paljon asioita joita ikävöin. Eppujen takia, "Tämä tuhansien murheellisten laulujen maa, jonka tuhansiin järviin juosta saa", mulla on tullut ikävä Suomen järviä ja niissä uimista, vaikka en edes muista millon viimeksi olisin järvessä pulikoinut! On myös iskenyt hinku opetella vihdoin ihan oikeasti ratsastamaan?! Täällä musta on tullut kauheasti isänmaallisempi, mikä on tosi hassua. Koulussa yksi päivä mentiin auditorioon kuuntelemaan Brasilian kansallislaulu ja kun nää hehkutti sen kauneutta, niin rupesin miettimään Maamme-laulua. Kotiin päästyä piti heti kuunnella se ja oon sitä mieltä, että se on ylivoimasesti kaikkein kaunein. Melkein itketti! Arvostan Suomea ja kaikkea siellä paljon enemmän. Olkoot vaan kylmä, pimeä ja masentava, mun rakas pikkunen Suomi se on silti!
En sinne vielä kuitenkaan tahdo palata, vaikka välillä liikaa laskenkin ja pyörittelen kuukausia päässäni.
Mulla ei yksinkertasesti oo juuri mitään valitettavaa. Ei mitään valittamisen arvosta. Tai no onhan mulla takareidet olleet kestojumissa viikon, muttajoo. Ei mitään "voi perkele täällä kaikki on pskaa tahdon heti kotia". Asenne vai älytön tuuri?
Mä olen täällä löytänyt liikunnan ilot uudestaan ja aika yllättävästä lajista; juoksemisesta. Yleensä Suomessa on intoa riittänyt kolmen lenkin verran, mutta täällä olen jo pari viikkoa tainnut juosta noin 3-4 kertaa viikossa. Intoa riittää vaikka muille jakaisi. Onhan se matolla juokseminen välillä vähän tylsähköä, kun voi vain tuijottaa omaa heijastustaan ikkunasta tai silmäillä kuntosalia, mutta järkyttävää teknojumputusta vaan napeista täysillä korvaan, niin menee ihan mielekkäästi. Arvostan Suomen pururatoja ja hiekkateitä taas vähän enemmän.. Täällä ei oikein innosta lähteä pinkomaan tuonne asfaltille tunkkaiseen ilmaan ja helteeseen. Illalla taas liian vaarallista juosta.
Juoksemisen alotin alunperin etten enempää lihoisi ja hyvin se on toiminut. Eilen perheen kanssa juttelin ja ne ei millään meinannut uskoa, että oon lihonut ~6kiloa. Oli sitä mieltä, että hyvä vaan, nyt näytän paljon terveemmältä ja ainoa mitä pitää tehdä, niin on ylläpitää tätä ja olla lihomatta lisää. Muutenkin sanovat, että oon täällä kaunistunut; iho mennyt parempaan kuntoon ja hiukset kasvaneet. Nämä on ihan innoissaan mun luonnollisen värisestä juurikasvusta ja jaksaa hehkuttaa sen kauneutta. Ihmettelee kans sitä, kun se auringossa taittaa punaseen. Oon päättänyt täällä olla värjäilemättä tukkaa, tuun Suomeen sitten järkyttävän juurikasvun kanssa! Ihan mielenkiintosta kyllä, en muista millon viimeksi ollu luonnollisen värinen tukka. Saatika, että minkä värinen mun tukka oikeasti onkaan..
perjantai 23. huhtikuuta 2010
Aika, ja kun se vaan ei toimi niinkuin tahtoisi
Tänään koko päivä oli melkoista säätöä. Oli tarkotus lähteä toisen suomalaisen Siirin luokse, mutta se peruuntui viimeistään siihen, kun mãe ilmoitti, että meillä on manikyyri kahdelta. Olisin siis joutunut odottamaan, että myös mãen kynnet saadaan tehtyä ja se pääsee mut heittämään. Sen lisäksi mãen piti joskus ennen neljää olla tekemässä Pedron passia jossain, joten olisin ollut Vila Velhassa vasta todella myöhään, eikä siinä olisi ollut mitään järkeä, koska mulla oli portugalin tunti 1820.
Noh, en ihan tekemättömänä tahtonut pysyä kotona, joten soittelin Lucaksille ja päätettiin lähteä rannalle. Olin tietysti myöhässä siitä ajasta, kun piti nähdä toinen Lucas tuossa meidän lähellä Subwayn edessä ja sitten toinen Lucas oli myöhässä rannalla ja uah. Rannalla chillailtiin ja tehtiin skinboardingia.
Se siis tuommoista, että odotetaan, että aalto palaa merelle päin ja heitetään sitten lauta märälle hiekalle ja liu'utaan veteen. Vedin maailman lahjakkaimat lipat kauniisti pyörien kun ekoja kertoja kokeilin, mutta onnistuin kai kolmannella kerralla! Sou foda.
Mun piti jossain viiden aikoihin lähteä, että ehdin kotiin suihkuun ennen portugalin tunteja. Käveltiin siinä sitten rennosti, kun nuo tahtoi kääntyä vähän toiseen suuntaan ja kysyin et onko tää sit nopeempi reitti ja vastas, että on. Luotin siihen sitten, mutta vähän ajan päästä kun kysyin et missä me oikeestaan ollaan, niin vastaus oli että "melkein koululla". SIIS MITÄ. Mä asun ikuisuuden kävelymatkan päässä koululta ja tossa vaiheessa kello oli jo sen verran ettei toivoakaan ehtiä kotiin ennen tuntia. No soitin sitten mãelle, että totajoo, nyt kävi näin ja se tuli mut hakemaan koululta mukanaan mun portugalin materiaalit, huppari ja kampa. Maailman inhottavinta ikinä mennä suoraan rannalta jonnekin muualla, ilman mahdollisuutta ottaa suihkua ennen.. Onneksi pystyin piiloutumaan hupparin alle ja toppikin oli niin pitkä, että peitti shortsit, jotka näytti siltä että olisin kusassut alleni.
Olin yliopistolla ajoissa ja päätin lähteä vähän kiertelemään siinä ympäristössä (=etsimään paikkaa mistä saan ostettua guaranáa). Löysin ja olin ylpeä itsestäni. Täällä monessa paikassa käytössä systeemi, että maksat ostokset yhteen paikkaan, mistä saat jonkinlaisen lapun, jolla voit lunastaa ostokset, tai toisinpäin. Hassua, mutta nopeuttaa toimintaa.
Portugalin tunnilla opettaja oli tehnyt meille brigadeiroja ja se viimestään sai mut melkein unohtamaan, että tuun suoraan rannalta. Mutta vain melkein.
Noh, en ihan tekemättömänä tahtonut pysyä kotona, joten soittelin Lucaksille ja päätettiin lähteä rannalle. Olin tietysti myöhässä siitä ajasta, kun piti nähdä toinen Lucas tuossa meidän lähellä Subwayn edessä ja sitten toinen Lucas oli myöhässä rannalla ja uah. Rannalla chillailtiin ja tehtiin skinboardingia.
Se siis tuommoista, että odotetaan, että aalto palaa merelle päin ja heitetään sitten lauta märälle hiekalle ja liu'utaan veteen. Vedin maailman lahjakkaimat lipat kauniisti pyörien kun ekoja kertoja kokeilin, mutta onnistuin kai kolmannella kerralla! Sou foda.
Mun piti jossain viiden aikoihin lähteä, että ehdin kotiin suihkuun ennen portugalin tunteja. Käveltiin siinä sitten rennosti, kun nuo tahtoi kääntyä vähän toiseen suuntaan ja kysyin et onko tää sit nopeempi reitti ja vastas, että on. Luotin siihen sitten, mutta vähän ajan päästä kun kysyin et missä me oikeestaan ollaan, niin vastaus oli että "melkein koululla". SIIS MITÄ. Mä asun ikuisuuden kävelymatkan päässä koululta ja tossa vaiheessa kello oli jo sen verran ettei toivoakaan ehtiä kotiin ennen tuntia. No soitin sitten mãelle, että totajoo, nyt kävi näin ja se tuli mut hakemaan koululta mukanaan mun portugalin materiaalit, huppari ja kampa. Maailman inhottavinta ikinä mennä suoraan rannalta jonnekin muualla, ilman mahdollisuutta ottaa suihkua ennen.. Onneksi pystyin piiloutumaan hupparin alle ja toppikin oli niin pitkä, että peitti shortsit, jotka näytti siltä että olisin kusassut alleni.
Olin yliopistolla ajoissa ja päätin lähteä vähän kiertelemään siinä ympäristössä (=etsimään paikkaa mistä saan ostettua guaranáa). Löysin ja olin ylpeä itsestäni. Täällä monessa paikassa käytössä systeemi, että maksat ostokset yhteen paikkaan, mistä saat jonkinlaisen lapun, jolla voit lunastaa ostokset, tai toisinpäin. Hassua, mutta nopeuttaa toimintaa.
Portugalin tunnilla opettaja oli tehnyt meille brigadeiroja ja se viimestään sai mut melkein unohtamaan, että tuun suoraan rannalta. Mutta vain melkein.
torstai 22. huhtikuuta 2010
Ilon hetkiä
Katsoin futista ja kun näytettiin paitsion jälkeen yhtä pelaajaa, niin pystyin lukemaan sen huulilta miten se kirosi tuomaria.
keskiviikko 21. huhtikuuta 2010
Hehkutus
Buenos Aires (http://www.journalism.ku.edu/academics/buenos-aires.jpg)LÄHDEN HOSTPERHEEN KANSSA ARGENTIINAAN JOULUKUUSSA!! Apua kuin hurjaa ja hienoa! Käydään Buenos Airesissa ja sitten mennään jollekin järviseudulle, missä talvella hiihtokeskus, mutta kesällä siellä ei tietenkään ole lunta. Näin kuvia ja paikka on KAUNIS. Nimeä en kuollaksenikaan muista..
Tuttuja ja tuntemattomia
Viikonloppu vietettiin sítiolla, eli semmosella "maatilalla", joka kyllä maatilaa nähnytkään. Sanoisin sitä mökiksi mikä koostuu MONISTA mökeistä ja mihin kuuluu uima-allas, futiskenttä ja lentopallokenttä. Paikka oli vuorien ympäröimä ja sinne oli ajomatkaa sellaset 1,5 tuntia.
Sítiolla ja sen ympäristössä oli tosi kaunista ja kaikkialla ihan vihreää. Oltiin vuokrattu tuo paikka viikonlopuksi sekalaisen tutuista koostuvan porukan kanssa. Oli meidän naapurit (=mun englanninmaikka perheineen), luokkalaisen Júlian perhe, koululaisen Isadoran perhe ja sit muita tuttavaperheitä. Viikonloppu meni aikalailla syödessä ja jutellessa, pari kertaa pulahdin uima-altaaseenkin, vaikka vesi olikin ihan jäätävää.. Lämpimämpää kuitenkin mitä vesi Suomen järvissä (joissa uimista mulla on ikävä!!). Mitään kummempaa ei tullut tehtyä, lukuunottamatta maailman huipulle kapuamista, josta löytyy kuvat edellisestä merkinnästä.
Maanantaina herääminen oli tuskaa, mutta tämä tiistai mulla on ollut lomaa, koska muilla oli tänään kokeet ja huomenna on lomapäivä. Jonkun hepun, joka yritti vissiin saada Brasiliaa itsenäiseksi joskus, päivä. Tänään vietin lomapäiväni nukkuen myöhään ja iltapäivällä ennen portugalin tuntia menin shoppingiin kiertelemään ja mukaan tarttui uusi päiväkirja edellisen täyttyneen tilalle, uusi kyniä entisten lopuneiden tilalle ja uudet siniset farkut koulua varten niiden toisten täältä ostettujen seuraksi. Suomesta tuomani siniset farkut ei enää mene päälle! Muutkin Suomesta tuodut vaatteet alkaa olemaan vähän tiukahkoja, mutta tässä teen pientä laihdutuskuuria.. Laihdutuskuuri nyt on vähän huono sana, pikemminkin koitan ylläpitää terveellisempiä elämäntapoja eli syödä vähän vähemmän ja terveellisemmin ja liikkua enemmän! Liikuntaa on tullut harrastettua joogan muodossa, kahdella kokeilutunnilla oon nyt käynyt ja aion kyllä jatkaa! Tosi kivaa ja kivassa ilmapiirissä kävelymatkan päässä kotoa. Joogan lisäksi oon jatkanut juoksemista ja uintia, kun löytyy ylimäärästä aikaa niin painun yleensä juoksumatolle. Alkaa vihdoin itellenikin muodostumaan jonkinlaista rutiinia ja tekemistä arkipäiville, kaikilla luokkakavereillakin arki täynnä erilaisia harrastuksia ja kieliopintoja sun muita.
Shoppingissa juttelin monen myyjän kanssa vähän niitä näitä, että mistä oon ja mitä teen täällä. Kun sanoo ettei puhu kamalasti portugalia, mutta kuitenkin yrittää parhaansa mukaan puhua portugaliksi, niin ihmiset täällä tykkää ja kaikki on todella mukavia. Puhuu vähän hitaammin ja hymyilee hirmusti. Tuntuu tosi hyvältä kun tietää, että pärjää yksinään tän kielen kanssa.
Portugalin tunnilla vaihtelin numeroita yhen jenkin kanssa, joka asuu kanssa täällä Praia do Cantossa, tarkotuksena olis saada aikaseks tehä jotain joskus. Tunnin jälkeen, kun odottelin paita hakemaan, niin huomasin siinä odottelemassa toisen tytön, jolla myös oli lävistys huulessa. Toisen kerran kun vilkasin, niin tämä tyttö vinkkas mut luokseen ja alkoi juttelemaan! Nimeltään tyttö muistaakseni oli Thaissa ja kuulemma miettii että lähtiks vaihtariks tammikuussa, mutta vielä ei tiedä että minne.. Mainostin tietty Suomea. Hän opiskelee englantia UFESilla ja sillä on tunnit mun kanssa samaan aikaan, joten ehkä vielä törmätään! Toivon niin, koska hän vaikutti tosi mukavalta ja ei niitä juttukavereita koskaan ole liikaa.
Sítiolla ja sen ympäristössä oli tosi kaunista ja kaikkialla ihan vihreää. Oltiin vuokrattu tuo paikka viikonlopuksi sekalaisen tutuista koostuvan porukan kanssa. Oli meidän naapurit (=mun englanninmaikka perheineen), luokkalaisen Júlian perhe, koululaisen Isadoran perhe ja sit muita tuttavaperheitä. Viikonloppu meni aikalailla syödessä ja jutellessa, pari kertaa pulahdin uima-altaaseenkin, vaikka vesi olikin ihan jäätävää.. Lämpimämpää kuitenkin mitä vesi Suomen järvissä (joissa uimista mulla on ikävä!!). Mitään kummempaa ei tullut tehtyä, lukuunottamatta maailman huipulle kapuamista, josta löytyy kuvat edellisestä merkinnästä.
Maanantaina herääminen oli tuskaa, mutta tämä tiistai mulla on ollut lomaa, koska muilla oli tänään kokeet ja huomenna on lomapäivä. Jonkun hepun, joka yritti vissiin saada Brasiliaa itsenäiseksi joskus, päivä. Tänään vietin lomapäiväni nukkuen myöhään ja iltapäivällä ennen portugalin tuntia menin shoppingiin kiertelemään ja mukaan tarttui uusi päiväkirja edellisen täyttyneen tilalle, uusi kyniä entisten lopuneiden tilalle ja uudet siniset farkut koulua varten niiden toisten täältä ostettujen seuraksi. Suomesta tuomani siniset farkut ei enää mene päälle! Muutkin Suomesta tuodut vaatteet alkaa olemaan vähän tiukahkoja, mutta tässä teen pientä laihdutuskuuria.. Laihdutuskuuri nyt on vähän huono sana, pikemminkin koitan ylläpitää terveellisempiä elämäntapoja eli syödä vähän vähemmän ja terveellisemmin ja liikkua enemmän! Liikuntaa on tullut harrastettua joogan muodossa, kahdella kokeilutunnilla oon nyt käynyt ja aion kyllä jatkaa! Tosi kivaa ja kivassa ilmapiirissä kävelymatkan päässä kotoa. Joogan lisäksi oon jatkanut juoksemista ja uintia, kun löytyy ylimäärästä aikaa niin painun yleensä juoksumatolle. Alkaa vihdoin itellenikin muodostumaan jonkinlaista rutiinia ja tekemistä arkipäiville, kaikilla luokkakavereillakin arki täynnä erilaisia harrastuksia ja kieliopintoja sun muita.
Shoppingissa juttelin monen myyjän kanssa vähän niitä näitä, että mistä oon ja mitä teen täällä. Kun sanoo ettei puhu kamalasti portugalia, mutta kuitenkin yrittää parhaansa mukaan puhua portugaliksi, niin ihmiset täällä tykkää ja kaikki on todella mukavia. Puhuu vähän hitaammin ja hymyilee hirmusti. Tuntuu tosi hyvältä kun tietää, että pärjää yksinään tän kielen kanssa.
Portugalin tunnilla vaihtelin numeroita yhen jenkin kanssa, joka asuu kanssa täällä Praia do Cantossa, tarkotuksena olis saada aikaseks tehä jotain joskus. Tunnin jälkeen, kun odottelin paita hakemaan, niin huomasin siinä odottelemassa toisen tytön, jolla myös oli lävistys huulessa. Toisen kerran kun vilkasin, niin tämä tyttö vinkkas mut luokseen ja alkoi juttelemaan! Nimeltään tyttö muistaakseni oli Thaissa ja kuulemma miettii että lähtiks vaihtariks tammikuussa, mutta vielä ei tiedä että minne.. Mainostin tietty Suomea. Hän opiskelee englantia UFESilla ja sillä on tunnit mun kanssa samaan aikaan, joten ehkä vielä törmätään! Toivon niin, koska hän vaikutti tosi mukavalta ja ei niitä juttukavereita koskaan ole liikaa.
maanantai 19. huhtikuuta 2010
Top of the world
Kävin maailman huipulla, toistamiseen!
Kävelymatka, vajaa 2km, oli rankka, keskellä ryteikköä rämpimistä ylämäkeen. Se oli kuitenkin sen arvoista.
keskiviikko 14. huhtikuuta 2010
Hyvä vaihto-oppilas
Tiistain enemmän ja vähemmän lintsasin koulusta.. Maanantai-iltana mulla vielä oikeasti oli vatsa kipeänä, että sen puoleen oli ihan oikeutettu kotipäivä. Nukuin onnellisesti puolillepäivin. En ihan toimettomana pysynyt koko päivää, vaan kävin ostamassa hammastahnaa ja lehtiä tosta läheltä.
Pikkujuttu ehkä, mutta on tosi hienoa kun pystyy ja osaa kulkea tässä lähellä ihan itse hoitamassa ja tekemässä tommosia juttuja. Lehdenmyyjämummeli oli tosi ihana ja symppis, varmasti meen useamminkin ostelee lehtiä. Siellä muutenkin oli hirmusti kaikkea, päädyin sit ottamaan jonkun tatuointilehden ja Brasilian Voguen. Ilokseni tajuan tatuointilehdestä suurimman osan! Vogueta en vielä oo ehtinyt selailla, mutta muoti nyt muutenkin menee multa vähän ohi, kielellä kuin kielellä..
Illalla panostin vielä portugalin tunnilla.
Tänään pidin koulussa ekalla tunnilla esitelmän suomikoulusta PORTUGALIKSI mun luokalle. En jotenkin jaksanut ottaa siitä stressiä, enkä harjoitellut sitä ollenkaan, mutta se meni paremmin kun mikään esitelmä tai puhe ikinä suomeksi! Vaikka ennen esitelmää jännitti, niin se katosi heti kun alotin ja pystyin rentoutumaan ihan täysin. Äänen katoamisesta tai tomaatiksi muuttumisesta ei ollu tietoakaan ja mä jopa tykkäsin! Jos selvisin tuosta noin kunnialla, niin tuskin enää tulee olemaan ongelmia puhua julkisesti millä kielellä vaan.. Esitelmän jälkeen pystyin vielä vastailemaan kysymyksiinkin.
Myöhemmin koulupäivän aikana lensin ulos luokasta ja jouduin puhutteluun. Puhuin kuulemma liikaa (okei myönnän, että tässä saattaa olla jotain perää..) ja maikka kuulemma sanoi kolme kertaa, että pitää olla hiljaa (en kuullut kertaakaan). Tuli vähän puun takaa kun maikka yht'äkkiä tiuskaisi, että "te kaksi, ULOS".. No eipä siinä mitään, nauratti ehkä vähän liikaa ja oli vaikeaa pitää pokkaa kun joku koordinaattori puhutteli ja käski jatkossa kysymään opettajalta jos on jotain epäselvää. Vedin mielestäni onnistuneesti ymmärtämätön vaihto-oppilas -roolia, enkä saanut lappua kotiin.
Totesin myöhemmin kaverille et oon ehkä vähän huono vaihtari ja se oli samaa mieltä.
/ AINIIN melkein unohtui mainita, että täällä on alkanut olemaan kylmä! Öisin joudun jo nukkumaan pitkät housut jalassa ja ilman ilmastointia, muuten tulee vilu. Ulkonakin saa iltaisin olla jo huppari päällä, aina ei neljäkään paitaa ole liikaa.
Pikkujuttu ehkä, mutta on tosi hienoa kun pystyy ja osaa kulkea tässä lähellä ihan itse hoitamassa ja tekemässä tommosia juttuja. Lehdenmyyjämummeli oli tosi ihana ja symppis, varmasti meen useamminkin ostelee lehtiä. Siellä muutenkin oli hirmusti kaikkea, päädyin sit ottamaan jonkun tatuointilehden ja Brasilian Voguen. Ilokseni tajuan tatuointilehdestä suurimman osan! Vogueta en vielä oo ehtinyt selailla, mutta muoti nyt muutenkin menee multa vähän ohi, kielellä kuin kielellä..
Illalla panostin vielä portugalin tunnilla.
Tänään pidin koulussa ekalla tunnilla esitelmän suomikoulusta PORTUGALIKSI mun luokalle. En jotenkin jaksanut ottaa siitä stressiä, enkä harjoitellut sitä ollenkaan, mutta se meni paremmin kun mikään esitelmä tai puhe ikinä suomeksi! Vaikka ennen esitelmää jännitti, niin se katosi heti kun alotin ja pystyin rentoutumaan ihan täysin. Äänen katoamisesta tai tomaatiksi muuttumisesta ei ollu tietoakaan ja mä jopa tykkäsin! Jos selvisin tuosta noin kunnialla, niin tuskin enää tulee olemaan ongelmia puhua julkisesti millä kielellä vaan.. Esitelmän jälkeen pystyin vielä vastailemaan kysymyksiinkin.
Myöhemmin koulupäivän aikana lensin ulos luokasta ja jouduin puhutteluun. Puhuin kuulemma liikaa (okei myönnän, että tässä saattaa olla jotain perää..) ja maikka kuulemma sanoi kolme kertaa, että pitää olla hiljaa (en kuullut kertaakaan). Tuli vähän puun takaa kun maikka yht'äkkiä tiuskaisi, että "te kaksi, ULOS".. No eipä siinä mitään, nauratti ehkä vähän liikaa ja oli vaikeaa pitää pokkaa kun joku koordinaattori puhutteli ja käski jatkossa kysymään opettajalta jos on jotain epäselvää. Vedin mielestäni onnistuneesti ymmärtämätön vaihto-oppilas -roolia, enkä saanut lappua kotiin.
Totesin myöhemmin kaverille et oon ehkä vähän huono vaihtari ja se oli samaa mieltä.
/ AINIIN melkein unohtui mainita, että täällä on alkanut olemaan kylmä! Öisin joudun jo nukkumaan pitkät housut jalassa ja ilman ilmastointia, muuten tulee vilu. Ulkonakin saa iltaisin olla jo huppari päällä, aina ei neljäkään paitaa ole liikaa.
Búzios
Perjantaina koulun jälkeen kävin kotona sen verran, että ehdin vaatteet vaihtaa, kun sitten lähdettiin jo ajamaan kohti Rion osavaltiota ja Búziosta. Matka kesti noin 6 tuntia ja oli kaikinpuolin mukavampi kuin ajomatka Belo Horizonteen; seutu oli paljon tasaisempaa, eikä samanlaista mutkittelevaa vuoristotietä ja maisemat melko vaihtelevia. Vaikka aika paljon niistä meni ohi, kun nukuin kouluviikon aikana kertyneitä univelkojani pois..
Perille saavuttiin kaatosateessa, eikä meidän resortia meinattu löytää. Lähdettiin ajamaan täysin pimeää metsätietä, joka oli ihan kuoppainen, eikä missään näkynyt valoa. Ajettiin sitä hyvän aikaa ja ajateltiin jo, että nyt ollaan jossain missälie, mutta niin sieltä metsikön takaa vaan alkoi näkymään valoa ja löydettiin ihan oikeaan paikkaan. Ihan perus huoneistohotelli ja meidän asunnosta oli näköala rannalle!
Lauantaina lähdettiin kiertelemään autolla alueita siinä ympärillä ja ymmärrän kyllä, miksi alue on suosittu turistikohde.. Tosi kaunista!
Kiertelyn jälkeen mentiin käväsemään meidän resortin vieressä olevalla rannalla, ei me siinä kyllä kauaa viihdytty, koska oli kylmä (= jotain 27?). Suihkun jälkeen mentiin Búzioksen keskustaan kiertelemään kävellen. Käytiin syömässä ja jäätiin istuskelemaan kuuntelemaan jotain bändiä. Palailtiin yhden aikoihin.
Sunnuntaina lähdettiin rannalle ja istuskeltiin siellä muutama tunti. Kotiin tultua mulla vatsa taas alko oireilemaan ja istuin loppuillan resortilla kattelemassa futista. Ei sinänsä huono juttu ja matsi päätty niinkun toivoinki.. Kun perhe tuli takasin niin sain taas jotain brasilialaisia ihmepillereitä.
Seuraavana aamuna (maanantai meillä siis lomaa) herätys semiaikasin ja mentiin lähelle Cabo Frioon ihmettelemään kaunista rantaa ennen kotiinlähtöä.
Viiden aikoihin oltiin taas kotona.
Perille saavuttiin kaatosateessa, eikä meidän resortia meinattu löytää. Lähdettiin ajamaan täysin pimeää metsätietä, joka oli ihan kuoppainen, eikä missään näkynyt valoa. Ajettiin sitä hyvän aikaa ja ajateltiin jo, että nyt ollaan jossain missälie, mutta niin sieltä metsikön takaa vaan alkoi näkymään valoa ja löydettiin ihan oikeaan paikkaan. Ihan perus huoneistohotelli ja meidän asunnosta oli näköala rannalle!
Lauantaina lähdettiin kiertelemään autolla alueita siinä ympärillä ja ymmärrän kyllä, miksi alue on suosittu turistikohde.. Tosi kaunista!
Kiertelyn jälkeen mentiin käväsemään meidän resortin vieressä olevalla rannalla, ei me siinä kyllä kauaa viihdytty, koska oli kylmä (= jotain 27?). Suihkun jälkeen mentiin Búzioksen keskustaan kiertelemään kävellen. Käytiin syömässä ja jäätiin istuskelemaan kuuntelemaan jotain bändiä. Palailtiin yhden aikoihin.
Sunnuntaina lähdettiin rannalle ja istuskeltiin siellä muutama tunti. Kotiin tultua mulla vatsa taas alko oireilemaan ja istuin loppuillan resortilla kattelemassa futista. Ei sinänsä huono juttu ja matsi päätty niinkun toivoinki.. Kun perhe tuli takasin niin sain taas jotain brasilialaisia ihmepillereitä.
Seuraavana aamuna (maanantai meillä siis lomaa) herätys semiaikasin ja mentiin lähelle Cabo Frioon ihmettelemään kaunista rantaa ennen kotiinlähtöä.
Viiden aikoihin oltiin taas kotona.
perjantai 9. huhtikuuta 2010
Klik
Kieli on jotenkin klikkaillu kohilleen tässä viime päivinä ja oon puhunu hirmusti portugalia. Tänään matkalla portugalin tunnilta kotiin huomasin juttelevani mãelle ihan innoissani portugaliksi ja sitä ennen nauroin kaverin kanssa vedet silmissä kun heitettiin jäistä läppää portugaliksi.. Oon tajunnut osaavani tätä kieltä ja sitten tullut jotenkin varmuutta puhua sitä vähän tuntemattomampienkin kanssa, mikä vaan vauhdittaa kielenoppimista. Enää en jännitä portugalin puhumista, enkä jaksa tuhlata aikaa siihen, että mietin asioita ikuisuuden ennen kuin avaan suuni. Pahinta mitä voi käydä, on etten tule ymmärretyksi tai joku nauraa. Iik. Yleensä itse nauran eniten..
Eilen koulussa opettelin sanomaan kirjainta X portugaliksi tunnin ajan.. Potutti, mutta tuli se sieltä sit lopulta! Sain kaikilta kavereilta ylävitoset ja toistelin sitä loppupäivän ja vielä tänäänkin, oppimisen iloja. Koulussa muutenkin tapahtuu varmaan suurin osa mun portugalin oppimisesta, koulukaverit auttaa tosi paljon ja en mä niiden kanssa puhu enää englantia. En oo puhunut pitkään aikaan! Tykkään koulusta just kavereiden takia ja tämäkin viikko ihan hujahti ohi.. Oon melkein surullinen, kun huomenna on jo perjantai ja koulukavereita näkee seuraavan kerran vasta tiistaina!
Eilen koulussa opettelin sanomaan kirjainta X portugaliksi tunnin ajan.. Potutti, mutta tuli se sieltä sit lopulta! Sain kaikilta kavereilta ylävitoset ja toistelin sitä loppupäivän ja vielä tänäänkin, oppimisen iloja. Koulussa muutenkin tapahtuu varmaan suurin osa mun portugalin oppimisesta, koulukaverit auttaa tosi paljon ja en mä niiden kanssa puhu enää englantia. En oo puhunut pitkään aikaan! Tykkään koulusta just kavereiden takia ja tämäkin viikko ihan hujahti ohi.. Oon melkein surullinen, kun huomenna on jo perjantai ja koulukavereita näkee seuraavan kerran vasta tiistaina!
Lo-lo-lo-lomalle!
( http://www.rioapartmentrental.com/FolderImg/Th1214423750Buzios09.jpg )Huomenna lähtö Buzios-nimiseen rantakaupunkiin noin 6h ajomatkan päähän, Rio de Janeiron osavaltioon!
( http://media-cdn.tripadvisor.com/media/photo-s/01/0a/d1/76/vista-panoramica-de-buzios.jpg )
( http://media-cdn.tripadvisor.com/media/photo-s/01/0a/d1/76/vista-panoramica-de-buzios.jpg )keskiviikko 7. huhtikuuta 2010
Paluupäivä?
Matkasuunnitelmien takia piti jo nyt tuommosta kysellä ja näillä näkymin lähden kotia kohti 6.1.2011. Ei tuo vielä ihan satavarmaa ole, pitää vielä kuulemma YFU Suomelta varmistaa, mutta mun viisumi loppuu 7.1. että ei tuo hirmusti varmaan tule muuttumaan..
Brasiliassa tuun siis viettämään aika tarkalleen 11,5kk. Nyt on täällä elelty 2,5kk ja edessä vielä 9kk! Aika menee liian nopeasti.
Brasiliassa tuun siis viettämään aika tarkalleen 11,5kk. Nyt on täällä elelty 2,5kk ja edessä vielä 9kk! Aika menee liian nopeasti.
Kuvia
CRUZEIROOOOOOOO
Stadionit, nimia en voi kirjoittaa kun nappikseni vammaa
Maailman huipulla tukka markana
Belo Horizonte
Keskiviikkona lähdettiin Pedron kokee jälkeen ajelemaan kohti Belo Horizontea! Koko matka oli mutkittelevia vuoristoteitä hienoissa maisemissa, mutta kyl niihin aika nopeasti turtu 9h matkan aikana...
Perille mãen äidin farmille keskelle ei-mitään tultiin yhdentoista aikoihin ja paikalla odotteli mãen äidin lisäksi mãen siskoja ja paljon pão de queijoa! Pão de queijoa tulikin syötyä koko loman ajan noin kolmesti päivässä.. Nopean iltapalan jälkeen painuttiin nukkumaan. Mä nukuin esnimmäisen yön erillisessä talossa mãen siskon Beatricen kanssa. Beatrice on jotain 50 ja asuu vielä äitinsä luona!
Seuraavana aamuna oli aikanen herätys, kun lähdettiin kiertelemään Belo Horizontea. Sitä ennen kuitenkin aamupala ja suihku, jota menin ottamaan rakennukseen, missä mun muu perhe asusteli loman ajan. Pedro oli sielä vielä nukkumassa kun menin sinne. Kun aloin ottamaan vaatteita pois, niin mun vatsa ilmotti että ei vielä ole toipunut pskataudista ja vessaan olis päästävä mieluiten seuraavan minuutin aikana ja päädyin ottamaan elämäni pikasimman suihkun vääntelehtien ja kasaamaan kamani ennätysvauhtia. Mãen kysyessä lähtiessäni "joko?" vastasin pikaisesti "jo" ja kiisin omaan rakennukseeni. Koko tilanne oli jostain huonosta jenkkileffasta ja vannon, että pystyin oikeesti kuulemaan jonkun kämäsen taustamusiikin ton kaiken tapahtuneen taustalla, haha.
Päästiin kuitekin lähtemään Belo Horizonteen, missä kierreltiin kaikki oleellinen eli futisstadionit. Okei käytiin me semmosella paikallakin missä näkyi melkein koko Belo Horizonte ja näin muutenkin kaupunkia.
Illalla oli ohjelmassa koko loman kohokohta eli mentiin kattomaa futista Brasilian toiseksi suurimmalle stadionille!! Kyseessä oli kyllä Brasilian toisiksi huonoimman (heti Fluminensen jälkeen) futisjoukkueen eli Atléticon matsi, mutta ei se haitannut liikaa. Oli superhienoa!
Seuraavana päivänä oli churrasco ja muutenkin koko loma meni lähinnä syödessä, puhuessa ja nukkuessa. Sunnuntaina palailtiin kotiin ja olin superväsynyt!
Sain maelta suklaamunan, joka on ISO ja IHANA, Serenata de Amor. Laitan kuvan myohemmin! Tanaan sain viela toisen, jonkun kalliin suklaakaupasta ostetun.. Turha kai taas miettia mista naita kiloja tulee! Mutta eilen sain aikaseks menna juoksemaan meidan rakennuksessa olevalle salille ja aion ottaa siita ihan tavan, joten ehka taa tasta!
Tanaan on satanut hirmusti ja kadut tulvii, joten en paase portugalin tunnille. Arsyttaa, mutta eipa voi mitaan. Tuli ainakin blogia paivitettya! Pahoittelen kylla tosi kamaista tekstia, en jaksanut keskittya. Piti jotain kuitenkin kirjoittaa, koska pe me matkustetaan taas ja olisi jaanyt paivittelyt liikaa jalkeen!
Perille mãen äidin farmille keskelle ei-mitään tultiin yhdentoista aikoihin ja paikalla odotteli mãen äidin lisäksi mãen siskoja ja paljon pão de queijoa! Pão de queijoa tulikin syötyä koko loman ajan noin kolmesti päivässä.. Nopean iltapalan jälkeen painuttiin nukkumaan. Mä nukuin esnimmäisen yön erillisessä talossa mãen siskon Beatricen kanssa. Beatrice on jotain 50 ja asuu vielä äitinsä luona!
Seuraavana aamuna oli aikanen herätys, kun lähdettiin kiertelemään Belo Horizontea. Sitä ennen kuitenkin aamupala ja suihku, jota menin ottamaan rakennukseen, missä mun muu perhe asusteli loman ajan. Pedro oli sielä vielä nukkumassa kun menin sinne. Kun aloin ottamaan vaatteita pois, niin mun vatsa ilmotti että ei vielä ole toipunut pskataudista ja vessaan olis päästävä mieluiten seuraavan minuutin aikana ja päädyin ottamaan elämäni pikasimman suihkun vääntelehtien ja kasaamaan kamani ennätysvauhtia. Mãen kysyessä lähtiessäni "joko?" vastasin pikaisesti "jo" ja kiisin omaan rakennukseeni. Koko tilanne oli jostain huonosta jenkkileffasta ja vannon, että pystyin oikeesti kuulemaan jonkun kämäsen taustamusiikin ton kaiken tapahtuneen taustalla, haha.
Päästiin kuitekin lähtemään Belo Horizonteen, missä kierreltiin kaikki oleellinen eli futisstadionit. Okei käytiin me semmosella paikallakin missä näkyi melkein koko Belo Horizonte ja näin muutenkin kaupunkia.
Illalla oli ohjelmassa koko loman kohokohta eli mentiin kattomaa futista Brasilian toiseksi suurimmalle stadionille!! Kyseessä oli kyllä Brasilian toisiksi huonoimman (heti Fluminensen jälkeen) futisjoukkueen eli Atléticon matsi, mutta ei se haitannut liikaa. Oli superhienoa!
Seuraavana päivänä oli churrasco ja muutenkin koko loma meni lähinnä syödessä, puhuessa ja nukkuessa. Sunnuntaina palailtiin kotiin ja olin superväsynyt!Sain maelta suklaamunan, joka on ISO ja IHANA, Serenata de Amor. Laitan kuvan myohemmin! Tanaan sain viela toisen, jonkun kalliin suklaakaupasta ostetun.. Turha kai taas miettia mista naita kiloja tulee! Mutta eilen sain aikaseks menna juoksemaan meidan rakennuksessa olevalle salille ja aion ottaa siita ihan tavan, joten ehka taa tasta!
Tanaan on satanut hirmusti ja kadut tulvii, joten en paase portugalin tunnille. Arsyttaa, mutta eipa voi mitaan. Tuli ainakin blogia paivitettya! Pahoittelen kylla tosi kamaista tekstia, en jaksanut keskittya. Piti jotain kuitenkin kirjoittaa, koska pe me matkustetaan taas ja olisi jaanyt paivittelyt liikaa jalkeen!
maanantai 5. huhtikuuta 2010
Kotona vihdoin!
Tänään tultiin kotiin Belo Horizontesta ja kauheasti olisi kerrottavaa, mutta ei vaan yksinkertaisesti energiaa..
Huomenna latailen kuvia ja koitan saada aikaseksi kirjottaa lomasta parin päivän sisällä!
Huomenna latailen kuvia ja koitan saada aikaseksi kirjottaa lomasta parin päivän sisällä!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)