Back in Vitória!

Rakastuin Argentiinaan, mutta on ihanaa olla kotona pitkästä aikaa!

Huomenna viettämään uuttavuotta Guarapariin ja ensi viikolla palaillaan!
20 päivän päästä Suomeen!

Nyt kun on enemmän pysähtynyt miettimään ja hankkimaan sitä oikeaa asennetta, niin ei Suomeen palaaminen enää tunnu niin kamalalta. Ei mulla sinänsä ole täällä enää mitään to do -listalla ja oon hyvin käyttänyt vuoteni, alan oikeasti olemaan valmis palaamaan sinne mistä lähdin.

On siellä Suomessa paljon kaikkea mitä mulla on ikävä. Tavallaan ihanaa päästä taas Helsinkiin.

Täällä valmistaudutaan nyt matkustamaan taas vaihteeksi, perjantaiaamuna startataan kohti Argentiinaa! Siellä vietetään joulu ja takaisin tullaan 29.12. Ollaan kotona pari päivää ja uudeksivuodeksi lähdetään Guarapariin, missä olisi tarkotus viettää vähän pidempikin hetki nauttien kesästä. Sitten pitääkin jo alkaa valmistautumaan paluuseen!

35 päivää jäljellä.

Até mais

Hyvästelin tänään mulle tärkeimmän ihmisen täällä. Vietin sen kanssa koko päivän ja itkeskelin vähän väliä, mutta matkalla bussipysäkille se loputon kyynelten virta sitten alkoi ja nyt kun palasin kotiin, niin se vaan jatkuu. Olo on ihan kamala ja mulla on jo nyt hirveä ikävä!!
Se menee laivalle duuniin 9 kuukaudeksi, mutta nähdään toukokuussa, kun se laiva tulee Helsinkiin! En malta odottaa.

Vihaan hyvästejä ja ne on ehdottomasti vaihtovuoden kurjin juttu ikävän ohella.

Jatkoa edelliseen..

Usein mietin esim. bussissa istuessa, että kohta en enää katsele näitä maisemia vaan ne vaihtuu Helsingin lumisiin ja kylmiin katuihin. Kohta en enää tee mitään, mihin täällä oon tottunut. En käy ulkona samoissa paikoissa, enkä samojen ihmisten kanssa. Kielikin vaihtuu!

Ajatus, että palaan siihen mistä lähdin lähes vuosi sitten on kamalan kurja. Täällä oon onnistunut luomaan ihan toisenlaisen elämän kaiken uuden keskellä ja nyt se pitäisi hylätä. Tiedän, että olin onnellinen Suomessa ennen lähtöä ja toivon, että osaan olla sitä siellä nyt vaihtovuoden jälkeenkin, vaikka olen nähnyt aivan toisenlaisen arjen ja tavan elää. Pelottaa, että jään jotenkin roikkumaan enkä meinaa sopeutua sinne takaisin, että vietän aikaa ajatellen ja kaivaten Brasiliaa ja ihmisiä täältä.

Asiat on muuttunut paljon siellä Suomen päässä tämän vuoden aikana ja minä itse täällä oon muuttunut aivan järjettömästi. En usko, että mun elämä Suomessa tulee olemaan sitä mitä se oli vuosi sitten. En oikeasti tiedä mitä meinaan tehdä kun palaan!

Vaikka ensimmäiset fiilikset onkin lähinnä haikeus, niin oon samalla innoissani. On ihanaa päästä tavallaan helppoon elämään, missä tietää aina miten toimia ja voi olla ihan oma itsensä ja rentoutua. Ei sillä, etten sitä täälläkin tekisin, mutta oman perheen kesken omassa kodissa asia on hieman eri kuin hostien luona. Oon innoissani että saan nähdä perheen ja kaikki kaverit taas!

Ihan, että saa jonkinlaisen kuvan siitä, että kuinka vähän aikaa enää onkaan jäljellä;
Viikon päästä lähdetään Argentiinaan perheen kanssa 12 päiväksi, matkan jälkeen mulla on Brasiliassa jäljellä 3 viikkoa. (Apua!)

40 päivän päästä Suomeen

Ensimmäiset fiilikset on suru. En tahdo uskoa, että mun vaihtovuosi alkaa olla lopussa.

Lomailua

Mun lomarytmi on lähinnä seuraavanlainen; herään noin kymmenen aikoihin ja nautin läppärini seurasta lounaaseen asti. Lounaan jälkeen käyn suihkussa, laittaudun ja lähden ulos. Himassa oon takaisin päivästä riippuen välillä 21-23:30, viikonloppuisin menee reippaasti aamuyön pikkutunneille. Elämä on ihanaa eikä mitään valitettavaa ole :)

Rakastan mun kavereita täällä, enkä tiedä miten ihan oikeasti voin olla Suomessa takaisin ilman niitä 46 päivän päästä. Täällä kesä on jo vahvasti menossa ja hikoilla saadaan ihan reilusti, väriäkin tarttuu ihoon. Ihoon tarttui myös seuraavanlainen;

En vois mun kakkosleimaa enempää rakastaa.