Elämää Brasilian auringon alla nykyään

Kesäloma. Ainoa velvoite on mun portugalin tunnit tiistai- ja torstai-iltaisin kahdeksasta puoli kymmeneen. Muuten vain nautin olostani ja kahdesta viimeisestä kuukaudesta Brasilian hiostavan auringon alla. Mulle tuo tarkoittaa sitä, että saan nukkua pitkään, ottaa rauhassa suihkun ja käyttää aamupäivän läppärini seurassa. Lounaan jälkeen alan miettiä ulos lähtemistä, mikä mulle usein tarkoittaa, että painun UFESille, osavaltion yliopistolle. Samainen yliopisto, jossa kulutan kovaa penkkiä päntäten portugalin verbitaivutuksia.
Ennen en siellä käynyt kuin tuossa tarkoituksessa, mutta sitten tutustuin Taísiin, jonka kanssa nykyään vietän lähes jokaisen päivän. Hän esitteli mut ihmisille UFESilla ja niin, lopun voitte päätellä.

Yliopistolla se ilmapiiri on vain niin.. kodikas. Siellä tuntee olevansa kotona, siellä saa olla ihan oma itsensä ja mitä tahtoo kenenkään tuomitsematta. Sieltä löytyy edustajia jokaisesta alternatiivisesta alaryhmästä; on hippejä ilman kenkiä, hevareita pelkkää mustaa päällään, nörttejä, jotka kulkee silmälasit päässä päntäten kirjaa. Löytyy maailman suloisimmat lesboparit sekä vagabundot, jotka ei tee elämällään mitään.
Siellä on kaikkea.
Yliopiston alue on järjettömän iso ja varmasti kadottaisin itseni sinne, jos lähtisin pidemmälle kuin mitä alueesta tunnistan. Sieltä löytyy hedelmätiskin valikoima ja kissoja, apinoita ja muita elukoita joiden nimiä en edes tiedä. Öisin puut alkaa huutamaan tuskissaan. Niiden rungoille kertyy vaaleita torakoiden näköisiä otuksia, jotka jättää kuorensa heilutellen alaruumistaan saaden aikaan ääntä, joka voisi olla tehoste kauhuelokuvasta.
Joka perjantai alueella on bileet, jotka kestää iltakymmenestä aamuviiteen. Joskus enemmän ja joskus vähemmän ja usein maksaa vaivan ilmestyä sinne.

Tuun ikävöimään kamalasti. En Suomesta ole löytänyt yhteisöä, joka olisi mitään vastaavaa UFESin kanssa.

São Paulo

On iso, kaoottinen. Muurahaiskeko, joka ei ikinä nuku. Siellä kuolee noin kymmenen motoristia päivittäin ja liikenneruuhkat pakottelee kaikkien hermoja.
Tykkäsin siitä silti.

Tällä hetkellä olen vaihteeksi Belo Horizontessa, tänne tulin viime viikon torstaina ja takaisin Vitóriaan palaillaan huomenna sunnuntaina.

Viime viikko oli mun viimeinen kouluviikko ja sekin vajaa, koska keskiviikko meni koko päivä UFESin (Universidade Federal do Espírito Santo) teatterilla valmistellen meidän teatteriprojektia! Sitä varten ollaan treenattu, maksettu kuukausimaksuja, myyty arpoja ja pidetty tapaamisia monta kuukautta ja nyt vihdoin oli itse esityksen aika! Aamulla yhdeksän maissa olin siellä ja poistuin teatterista yhdentoista jälkeen illalla kadulle juhlimaan. Meidän esitys meni hyvin, mitä nyt pientä vibaa lukuunottamatta ja ah, oli vaan niin hienoa!
Tulee ikävä mun luokkaa, tuo nyt oli viimeinen asia minkä tein yhdessä mun luokan kanssa. Luokkalaiset on jo kirjotelleet mun koulupuvun paitaan ja mun Brasilian lippuun, kamalaa kun alkaa lähtö jo olemaan lähellä!!

Torstaina tultiin tänne iltapäivästä ja viikonloppu viedettiin pöndellä, isoäidin sítiolla suvun kanssa syödessä. Tiistaina lähdin Sete Lagoasiin, joka on semmonen keskikokonen kaupunki Belo Horizontesta noin tunnin ajomatkan päässä. Vietin siellä muutaman päivän toisen suomalaisen Jennin kanssa puhuen suomea niin että riitti..
On se vaan pirun ruma kieli!

Aika kuluu ihan hirveän kamalaa vauhtia ja en millään meinaa uskoa, että mun uskomattoman hieno vuosi Brasiliassa alkaa jo lähestyä loppuaan! Tasan kahden kuukauden päästä seison Helsinki-Vantaalla ja käänteisen kulttuurishokin kokeminen voi alkaa. Joudun tottumaan uudestaan suomalaiseen tapaan tehdä asiat ja siihen, että kuulen suomea joka puolella. En enää syökään papuja ja riisiä joka päivä ja ihmisiä ei tervehditä poskipusuin.
Hurja ajatus.

Loppuajasta pyrin ottamaan kaiken irti ja varsinkin koittaa oppia portugalia entistä enemmän. Kevään ylioppilaiskokeisiin olen jo ilmoittautunut kirjoittamaan portugalin lyhyenä kielenä ja vaikka viime vuoden koe vaikuttaakin helpolta, niin pitää koittaa parantaa. Vetää loppukiri!

Florianópolis

Joo anteeksi olen ollut kamalan reipas, mutta nyt vihdoin!

Oltiin Florianópoliksessa 11.-17.10 ja tykkäsin kaupungista ihan tosi paljon! Kaupunki sijaitsee Etelä-Brasiliassa, missä on tosi paljon saksalaista ja muutenkin eurooppalaista muuttoliikettä ollut ja näin ollen porukka on tosi vaaleaa. Kaupunki ylipäätään on tosi eurooppalaisen olonen ja ihmiset paljon sulkeutuneempia, kuin täällä missä mä asun. Hotellin käytävällä kun sanoi hyvää päivää siivojalle, niin ei saanut vastaukseksi kuin vilkaisun.

Viikon ohjelma oli lähinnä rantaa, rantaa ja rantaa. Kaupunki kuin sijaitsee saarella ja rantoja siis oli aivan riittämiin ja niistä käytiin katsomassa suurin osa. Tuli niitä korvistakin ulos...
Ei reissusta paljoa muuta voi sanoa, oli hienoa tutustua taas ihan erilaiseen osaan Brasiliaa ja tykkäsin paljon! Sanoin että siellä voisi melkein asua, kun on niin eurooppalaisen olonen kaupunki. Mutta ei mua sinne kyllä sais, liian kaukana kaikesta!

Joku kysyi hakuprojektista ja viisumista, niin viisumi tänne täytyy kyllä hankkia, mutta siinä järjestö auttaa eikä siitä itse joudu liikaa huolehtimaan! Vaatii se maistraatissa ravaamista ja muuta, mutta ei liian hankala juttu ole.

Yritän...

ihan oikeasti päivittää huomenna!!

Kiirettä vaan pitää kavereiden kanssa.