Netta no Brasil

Vuodet vierii

2012-01-30T10:54:00.002+02:00

Havahduin, kun huomasin blogini vasemmassa reunassa olevat laskurit. Olen ollut Suomessa jo vuoden ja hetkestä, kun aloitin elämäni hienoimman kokemuksen ja lähdin vuodeksi Brasiliaan, on jo kaksi vuotta. Vasta äskenhän upotin varpaani ekaa kertaa hiekkaan Copacabanalla ja maistelin Atlantin aaltoja!

Talvinen pakkasilma, joka tervehtii ulos astuessa, muistuttaa joka päivä kipeästi kuinka kaukana olenkaan Brasilian lämmöstä ja siellä tälläkin hetkellä paahtavasta kesästä. Suomen ilmastoa ei ole luotu mua varten ja joka kerta kylmyyden piiskatessa kaikkine voiminensa minun, jälleen kerran, alipukeutuessani, vannon muuttavani Afrikkaan.

On täällä Suomessa muuten ihan kivaa.

9 kuukauden jälkeen

2011-10-30T15:50:00.002+02:00

On aivan uskomatonta, miten aika kuluu nopeasti. Tuntuu, että olisin palannut Brasiliasta Suomeen vain hetki sitten, mutta 9 kuukautta on luisunut ohi aivan huomaamatta.
Paljon tähän väliin on kyllä mahtunutkin.

Kevään ylioopilaskirjoituksissa kirjoitin portugalin, mistä aiemmissa teksteissä mainitsinkin. Koe meni hyvin ja E sieltä sitten tuli, mihin täytyy kai olla tyytyväinen, vaikka se L:kin olisi ollut kiva. Ylppäreiden jälkeen en ole ethinyt portugalin tunneille ja muutenkin sen jatko-opiskelu on jäänyt, mikä kieltämättä vähän harmittaa.. mutta kun aikaa ei kahden työn ja abivuoden takia jää liikaa yli, niin minkäs teet. Tulee sitä portugalia kuitenkin satunnaisesti käytettyä, töissä on käynyt pari portugalia puhuvaa ihmistä ja olen tutustunut myös Suomessa asuviin ulkomaalaisiin mm. Mosambikista, joiden kanssa keskustelut käydään portugaliksi :) Brassikavereiden kanssa tulee myös puhuttua facebookissa ja skypessä satunnaisesti.

Kesällä yksi mun parhaimmista brassikavereista vietti mun luona ihanat 5 viikkoa. Niiden aikana mun portugali sai vähän harjoitusta ja ikävä Brasiliaa kohtaan nousi sietämättömäksi, kun kaveri lähti takaisin kotiin.
Ikävöin Brasiliaa ihan hirveästi. 9 kuukaudenkin jälkeen liika ajattelu ja muistelu saa tunteet pintaan; hymy virkoaa kasvoille väkisin ja kyyneleet kostuttavat silmäkulmat. Aina jonkun kysyessä vuodestani Brasiliassa vastaan sen olleen uskomaton kokemus ja että lähtisin vaikka heti takaisin jos vain voisin. Velvoitteet pitää Suomessa vielä kuitenkin ensi vuoden puolelle. Tahtoisin niin kovasti nähdä kavereita sieltä ja olla samoissa kuin ennen. Suunnittelen palaavani Vitóriaan heinäkuussa ja teen kaikkeni, jotta se toteutuu. En tahdo enää olla pois paikasta, joka on mulle toinen koti.

Suomessa on ollut kivaa ja elämä täälläpäin palloa on myös parantunut vaihtovuoden jälkeen. Se on oikeastaan kääntynyt päälaelleen ja on kaikkea muuta kuin mitä se oli ennen Brasiliaa, mutta se on vain ja ainoastaan positiivista. Yhä nykyäänkin elämääni vaikuttaa näkyvimmin ja suurimmin se iso muutos ujosta ja hiljasesta tytöstä tähän sosiaaliseen ja puheliaaseen nyky-Nettaan. En tiedä olisinko koskaan tullut ulos kuorestani samalla tavalla, jos en olisi viettänyt vuotta Brasiliassa. Niin tai näin, en voi olla kun iloinen ja kiitollinen kaikesta.

Brasilia tulee näinä pimenevinä syysiltoina yhä useammin mieleen, kun vain pääsisin takaisin.

Aksentti ja brasilialaista aurinkoenergiaa

2011-02-02T14:21:00.002+02:00

Moni ihminen on mulle sanonut, tänään viimeksi opinto-ohjaaja, että mulla on aksentti kun puhun suomea. Kyllä se suomen puhuminen edelleen näin lähes kahden viikon jälkeen tökkii! En mä omaan aksenttiini osaa kiinnittää huomiota, eihän mulla nyt mielestäni sellaista ole, mutta niin ne vaan sanoo.. Kuulemma ässä tulee liikaa suhisten ja mitähän vielä. Sanat mulla on ihan auttamasti hukassa, joudun miettimään paljon ja tulee kaikki ihan väärinkin. Usein käännän päässäni suoraan portugalista suomeen esim. sanontoja ja ne varsinkin menee yleensä pieleen.. kuten "tekee järkeä".

Portugali on mulla vieläkin aika isona osana jokaista päivää, opiskelen sitä maaliskuussa olevat ylppärit mielessä päivittäin. Kerran viikossa on parin tunnin opiskelurupeama suurlähetystössä ja siitä voin nyt kahden kerran jälkeen sanoa tykkääväni hirmuisesti. Kotona luen kirjoja portugaliksi, laajentelen sanavarastoani, keskustelen brassikavereiden kanssa skypetellen ja viestien välityksellä. Eipähän pääse kieli unohtumaan!

Ihmiset kommentoi musta myös paljon, että miten oon kamalan paljon avoimempi ja erityisesti puheliaampi. Puhunkin hirveästi ja melkein kaikkien kanssa. Ja käytän puhuessani hirveästi käsiä ja muutenkin ne heiluu hirveästi. Oon kuulemma paljon vilkkaampi ja tässä yhtenä päivänä työhaastattelussa haastattelijakin kommentoi, että oon täynnä energiaa. Vastasin, että vielä hyrrää sisällä nää brasilialaiset aurinkoenergiat..
Paikoillani en juuri olekaan viime aikoina pysynyt, ohjelmaa on aika reilusti ja varsinkin iltaisin mulla iskee energiapiikki ja tarve lähteä jonnekin. Sieltä Brasilaista varmaan jäänyt tuokin, varsinkin loppuvuodesta kun tuli oltua jossain lähes joka ilta. Suomessa on harmi, ettei iltaisin yksinkertaisesti ole tekemistä. Ei ole kivoja paikkoja kadulla (varsinkaan näin helmikuussa..) ja kaikki menee kiinni aikaisin. Kesää odotellessa!

Kouluun palailen ensi viikon torstaina ja tänään juuri kävin tekemässä kurssivalinnat sun muut. Aika rentoja jaksoja tässä nyt loppuvuodeksi, mutta ensi vuonna saakin sitten panostaa senkin edestä!

Mulla on kaikki yllättävän hyvin, teen paljon asioita ja oon saanut tavallaan kiinni arjesta. Mutta silti oon ihan liikaa kiinni Brasiliassa.. siitä on vain vaikea päästää irti. Tähän asti siitä ei kuitenkaan ole ollut haittaa, joten katsotaan että miten tämä tästä lähtee.. Luulen, etten vieläkään ole sisäistänyt faktaa että täällä sitä taas ollaan Suomessa eikä takaisin pääse hetkeen.
Yliopistojuttuja Brasiliassa oon kuitenkin selvittämässä, että josko sitä ensi vuonna olisi siellä....

Beijos,
Netta

Suomessa

2011-01-23T16:42:00.002+02:00

Pahinta on kylmyys ja ihmiset, jotka on ujoja ja hiljaisia. Mutta ei täällä muuten kai niin kamalaa ole. Luulen, että vielä ei vaan ole iskenyt tajuntaan, että täällä ollaan ja takaisin Brasiliaan ei pääse yli vuoteen.

Lentokentällä Vitóriassa oli kamalaa hyvästellä kaikki. Lähtöpäivänä olin kotona vielä ihan okei, mutta kun kurvattiin autolla lentokentän eteen, niin alkoi aurinkolasien alta valua poskille kyyneleitä. Kun pääsin aulaan ja näin kaikki kaverit, halasin ensimmäistä joka oli lähimpänä aloin vollottamaan ihan kunnolla. Sitten rauhotuin ja pääsin taas olotilaan, että enhäm mä mihinkään ole lähdössä. Rauhassa tehtiin lähtöselvittelyt sun muut ja otettiin kuvia kavereiden kanssa jne. Kun piti lähteä portille päin ja ne lopulliset (toistaiseksi) hyvästit oli edessä, ei sitä itkemistä voinut vaan lopettaa.. Kun kävelin kohti turvatarkastusta, käännyin siinä portilla vielä ja sanoin, että tää ei oo enää yhtään hauskaa, että voinko jo palata?
Lento Vitóriasta Rioon
meni itkiessä ja vieressä istunut mies tuijotti kummaksuen, mutta en jaksanut välittää.

Rion kentällä mua pelotti matkatavaroideni puolesta ja ensin check-innissä nainen sanoikin, että saan ottaa vain yhden laukun ja toisesta laukustani joudun maksamaan. Olin että okei, ei ongelmaa, koska hinta ei ollut kamalan korkea, noin 50 dollaria. Sitten se alkoi selittämään, että mun kamat menee suoraan DUBLINIIN asti, että Pariisissa ei tarvi hakea niitä. Öö.. que?? Selitin että Helsinkiin olisi tarkoitus mennä ja sitten selvisikin, että saan otta kaksi laukkua eli kaikki päätyi ihan hyvin :D

Lento Riosta Pariisiin 11h meni ihan rennosti suurimman osan ajasta nukkuessa, välillä juttelin vieruskavereiden kanssa. Toisella puolella istui tyttö Hollannista ja toisella norjalainen mies, joka työskenteli aluksella ja sahaa Brasilia-Norja -väliä parin kk välein.

Pariisissa kylmyys oli shokki. Siellä tuli tunteetkin uudestaan pintaan ja vollottelin melko reilusti ihmisten taas tuijottaessa.. Koneeseen astuessa tarjolla oli suomalaisia lehtiä, mutta suomen kieli aiheutti sellaisia inhoreaktiota että otin Helsinki Timesin :D Vollotin lennon noustessa ja uudestaan, kun alkoi näkymään Suomen lumisia maisemia. Mietin vaan että "mitä mä täällä teen?!". Kun astuin saapumisaulaan ja näin perheen, en osannut puhua Suomea ja sanoa oikein mitään. Oli outoa.

Nyt ensimmäisinä päivinä oon ollut kotona aika vähän, ensimmäiset yöt nukuin kaverilla. Koitan kamalasti olla tekemässä kaikkea, ettei ole aikaa ajatella!
Onnistuin saamaan paikan Brasilian suurlähestystön portugalin kurssilla, joka alkaa nyt tiistaina ja oon siitä enemmän kuin iloinen!! Pääsen jatkamaan portugalin opiskelua, niin ei pääse unohtumaan.. Ja valmistaudun samalla portugalin YO-kokeeseen, joka on edessä maaliskuun lopussa. Olen jo ilmoittautunut YFUn vapaaehtoiseksi ja sillä saralla ensimmäistä tekemistä on parin viikon päästä! 4.-6.2 on Suomessa oelvien ulkomaalaisten vaihtareiden puolivuosileiri ja siellä tulen olemaan vetäjänä :)

Kouluun palailen 10.2 ja sitä odottelen innolla ja kauhulla!

Viikko

2011-01-13T23:01:00.003+02:00

Ja olen Suomessa. Teen niin miljoonaa asiaa ettei mulla ole aikaa edes pakata. Saatika ajatella faktaa että kohta en enää ole mun rakastamassa Brasiliassa vaan kylmässä Suomessa.

Mietin sitä sitten siellä, nyt nautin!!

Beijos

Argentiina

2011-01-04T18:15:00.006+02:00

Buenos Aires, Bariloche, San Martin de Los Andes, Villa La Angostura..

Näin kaksi aikalailla ihan erilaista puolta Argentiinasta, matkan aluksi ja lopuksi kuhisevan ja kuuman Buenos Airesin ja siinä välillä Andien seutua, missä maisemat upeat ja lämpötila näin kesälläkin oli reilusti alle 20.
Tykkäsin ihan hirveästi ja alhainen hintataso sai mut tykkäämään entistä enemmän!

Kuvat taas kertoo enemmän kuin sanat, joten;

Back in Vitória!

2010-12-30T21:40:00.000+02:00

Rakastuin Argentiinaan, mutta on ihanaa olla kotona pitkästä aikaa!

Huomenna viettämään uuttavuotta Guarapariin ja ensi viikolla palaillaan!
20 päivän päästä Suomeen!

2010-12-15T16:42:00.002+02:00

Nyt kun on enemmän pysähtynyt miettimään ja hankkimaan sitä oikeaa asennetta, niin ei Suomeen palaaminen enää tunnu niin kamalalta. Ei mulla sinänsä ole täällä enää mitään to do -listalla ja oon hyvin käyttänyt vuoteni, alan oikeasti olemaan valmis palaamaan sinne mistä lähdin.

On siellä Suomessa paljon kaikkea mitä mulla on ikävä. Tavallaan ihanaa päästä taas Helsinkiin.

Täällä valmistaudutaan nyt matkustamaan taas vaihteeksi, perjantaiaamuna startataan kohti Argentiinaa! Siellä vietetään joulu ja takaisin tullaan 29.12. Ollaan kotona pari päivää ja uudeksivuodeksi lähdetään Guarapariin, missä olisi tarkotus viettää vähän pidempikin hetki nauttien kesästä. Sitten pitääkin jo alkaa valmistautumaan paluuseen!

35 päivää jäljellä.

Até mais

2010-12-12T04:04:00.002+02:00

Hyvästelin tänään mulle tärkeimmän ihmisen täällä. Vietin sen kanssa koko päivän ja itkeskelin vähän väliä, mutta matkalla bussipysäkille se loputon kyynelten virta sitten alkoi ja nyt kun palasin kotiin, niin se vaan jatkuu. Olo on ihan kamala ja mulla on jo nyt hirveä ikävä!!
Se menee laivalle duuniin 9 kuukaudeksi, mutta nähdään toukokuussa, kun se laiva tulee Helsinkiin! En malta odottaa.

Vihaan hyvästejä ja ne on ehdottomasti vaihtovuoden kurjin juttu ikävän ohella.

Jatkoa edelliseen..

2010-12-10T14:30:00.003+02:00

Usein mietin esim. bussissa istuessa, että kohta en enää katsele näitä maisemia vaan ne vaihtuu Helsingin lumisiin ja kylmiin katuihin. Kohta en enää tee mitään, mihin täällä oon tottunut. En käy ulkona samoissa paikoissa, enkä samojen ihmisten kanssa. Kielikin vaihtuu!

Ajatus, että palaan siihen mistä lähdin lähes vuosi sitten on kamalan kurja. Täällä oon onnistunut luomaan ihan toisenlaisen elämän kaiken uuden keskellä ja nyt se pitäisi hylätä. Tiedän, että olin onnellinen Suomessa ennen lähtöä ja toivon, että osaan olla sitä siellä nyt vaihtovuoden jälkeenkin, vaikka olen nähnyt aivan toisenlaisen arjen ja tavan elää. Pelottaa, että jään jotenkin roikkumaan enkä meinaa sopeutua sinne takaisin, että vietän aikaa ajatellen ja kaivaten Brasiliaa ja ihmisiä täältä.

Asiat on muuttunut paljon siellä Suomen päässä tämän vuoden aikana ja minä itse täällä oon muuttunut aivan järjettömästi. En usko, että mun elämä Suomessa tulee olemaan sitä mitä se oli vuosi sitten. En oikeasti tiedä mitä meinaan tehdä kun palaan!

Vaikka ensimmäiset fiilikset onkin lähinnä haikeus, niin oon samalla innoissani. On ihanaa päästä tavallaan helppoon elämään, missä tietää aina miten toimia ja voi olla ihan oma itsensä ja rentoutua. Ei sillä, etten sitä täälläkin tekisin, mutta oman perheen kesken omassa kodissa asia on hieman eri kuin hostien luona. Oon innoissani että saan nähdä perheen ja kaikki kaverit taas!

Ihan, että saa jonkinlaisen kuvan siitä, että kuinka vähän aikaa enää onkaan jäljellä;
Viikon päästä lähdetään Argentiinaan perheen kanssa 12 päiväksi, matkan jälkeen mulla on Brasiliassa jäljellä 3 viikkoa. (Apua!)

40 päivän päästä Suomeen

2010-12-10T03:03:00.002+02:00

Ensimmäiset fiilikset on suru. En tahdo uskoa, että mun vaihtovuosi alkaa olla lopussa.

Lomailua

2010-12-04T17:27:00.003+02:00

Mun lomarytmi on lähinnä seuraavanlainen; herään noin kymmenen aikoihin ja nautin läppärini seurasta lounaaseen asti. Lounaan jälkeen käyn suihkussa, laittaudun ja lähden ulos. Himassa oon takaisin päivästä riippuen välillä 21-23:30, viikonloppuisin menee reippaasti aamuyön pikkutunneille. Elämä on ihanaa eikä mitään valitettavaa ole :)

Rakastan mun kavereita täällä, enkä tiedä miten ihan oikeasti voin olla Suomessa takaisin ilman niitä 46 päivän päästä. Täällä kesä on jo vahvasti menossa ja hikoilla saadaan ihan reilusti, väriäkin tarttuu ihoon. Ihoon tarttui myös seuraavanlainen;

En vois mun kakkosleimaa enempää rakastaa.

Elämää Brasilian auringon alla nykyään

2010-11-23T15:36:00.004+02:00

Kesäloma. Ainoa velvoite on mun portugalin tunnit tiistai- ja torstai-iltaisin kahdeksasta puoli kymmeneen. Muuten vain nautin olostani ja kahdesta viimeisestä kuukaudesta Brasilian hiostavan auringon alla. Mulle tuo tarkoittaa sitä, että saan nukkua pitkään, ottaa rauhassa suihkun ja käyttää aamupäivän läppärini seurassa. Lounaan jälkeen alan miettiä ulos lähtemistä, mikä mulle usein tarkoittaa, että painun UFESille, osavaltion yliopistolle. Samainen yliopisto, jossa kulutan kovaa penkkiä päntäten portugalin verbitaivutuksia.
Ennen en siellä käynyt kuin tuossa tarkoituksessa, mutta sitten tutustuin Taísiin, jonka kanssa nykyään vietän lähes jokaisen päivän. Hän esitteli mut ihmisille UFESilla ja niin, lopun voitte päätellä.

Yliopistolla se ilmapiiri on vain niin.. kodikas. Siellä tuntee olevansa kotona, siellä saa olla ihan oma itsensä ja mitä tahtoo kenenkään tuomitsematta. Sieltä löytyy edustajia jokaisesta alternatiivisesta alaryhmästä; on hippejä ilman kenkiä, hevareita pelkkää mustaa päällään, nörttejä, jotka kulkee silmälasit päässä päntäten kirjaa. Löytyy maailman suloisimmat lesboparit sekä vagabundot, jotka ei tee elämällään mitään.
Siellä on kaikkea.
Yliopiston alue on järjettömän iso ja varmasti kadottaisin itseni sinne, jos lähtisin pidemmälle kuin mitä alueesta tunnistan. Sieltä löytyy hedelmätiskin valikoima ja kissoja, apinoita ja muita elukoita joiden nimiä en edes tiedä. Öisin puut alkaa huutamaan tuskissaan. Niiden rungoille kertyy vaaleita torakoiden näköisiä otuksia, jotka jättää kuorensa heilutellen alaruumistaan saaden aikaan ääntä, joka voisi olla tehoste kauhuelokuvasta.
Joka perjantai alueella on bileet, jotka kestää iltakymmenestä aamuviiteen. Joskus enemmän ja joskus vähemmän ja usein maksaa vaivan ilmestyä sinne.

Tuun ikävöimään kamalasti. En Suomesta ole löytänyt yhteisöä, joka olisi mitään vastaavaa UFESin kanssa.

São Paulo

2010-11-23T15:09:00.005+02:00

On iso, kaoottinen. Muurahaiskeko, joka ei ikinä nuku. Siellä kuolee noin kymmenen motoristia päivittäin ja liikenneruuhkat pakottelee kaikkien hermoja.
Tykkäsin siitä silti.

2010-11-20T14:17:00.003+02:00

Tällä hetkellä olen vaihteeksi Belo Horizontessa, tänne tulin viime viikon torstaina ja takaisin Vitóriaan palaillaan huomenna sunnuntaina.

Viime viikko oli mun viimeinen kouluviikko ja sekin vajaa, koska keskiviikko meni koko päivä UFESin (Universidade Federal do Espírito Santo) teatterilla valmistellen meidän teatteriprojektia! Sitä varten ollaan treenattu, maksettu kuukausimaksuja, myyty arpoja ja pidetty tapaamisia monta kuukautta ja nyt vihdoin oli itse esityksen aika! Aamulla yhdeksän maissa olin siellä ja poistuin teatterista yhdentoista jälkeen illalla kadulle juhlimaan. Meidän esitys meni hyvin, mitä nyt pientä vibaa lukuunottamatta ja ah, oli vaan niin hienoa!
Tulee ikävä mun luokkaa, tuo nyt oli viimeinen asia minkä tein yhdessä mun luokan kanssa. Luokkalaiset on jo kirjotelleet mun koulupuvun paitaan ja mun Brasilian lippuun, kamalaa kun alkaa lähtö jo olemaan lähellä!!

Torstaina tultiin tänne iltapäivästä ja viikonloppu viedettiin pöndellä, isoäidin sítiolla suvun kanssa syödessä. Tiistaina lähdin Sete Lagoasiin, joka on semmonen keskikokonen kaupunki Belo Horizontesta noin tunnin ajomatkan päässä. Vietin siellä muutaman päivän toisen suomalaisen Jennin kanssa puhuen suomea niin että riitti..
On se vaan pirun ruma kieli!

Aika kuluu ihan hirveän kamalaa vauhtia ja en millään meinaa uskoa, että mun uskomattoman hieno vuosi Brasiliassa alkaa jo lähestyä loppuaan! Tasan kahden kuukauden päästä seison Helsinki-Vantaalla ja käänteisen kulttuurishokin kokeminen voi alkaa. Joudun tottumaan uudestaan suomalaiseen tapaan tehdä asiat ja siihen, että kuulen suomea joka puolella. En enää syökään papuja ja riisiä joka päivä ja ihmisiä ei tervehditä poskipusuin.
Hurja ajatus.

Loppuajasta pyrin ottamaan kaiken irti ja varsinkin koittaa oppia portugalia entistä enemmän. Kevään ylioppilaiskokeisiin olen jo ilmoittautunut kirjoittamaan portugalin lyhyenä kielenä ja vaikka viime vuoden koe vaikuttaakin helpolta, niin pitää koittaa parantaa. Vetää loppukiri!

Florianópolis

2010-11-17T23:18:00.004+02:00

Joo anteeksi olen ollut kamalan reipas, mutta nyt vihdoin!

Oltiin Florianópoliksessa 11.-17.10 ja tykkäsin kaupungista ihan tosi paljon! Kaupunki sijaitsee Etelä-Brasiliassa, missä on tosi paljon saksalaista ja muutenkin eurooppalaista muuttoliikettä ollut ja näin ollen porukka on tosi vaaleaa. Kaupunki ylipäätään on tosi eurooppalaisen olonen ja ihmiset paljon sulkeutuneempia, kuin täällä missä mä asun. Hotellin käytävällä kun sanoi hyvää päivää siivojalle, niin ei saanut vastaukseksi kuin vilkaisun.

Viikon ohjelma oli lähinnä rantaa, rantaa ja rantaa. Kaupunki kuin sijaitsee saarella ja rantoja siis oli aivan riittämiin ja niistä käytiin katsomassa suurin osa. Tuli niitä korvistakin ulos...
Ei reissusta paljoa muuta voi sanoa, oli hienoa tutustua taas ihan erilaiseen osaan Brasiliaa ja tykkäsin paljon! Sanoin että siellä voisi melkein asua, kun on niin eurooppalaisen olonen kaupunki. Mutta ei mua sinne kyllä sais, liian kaukana kaikesta!

Joku kysyi hakuprojektista ja viisumista, niin viisumi tänne täytyy kyllä hankkia, mutta siinä järjestö auttaa eikä siitä itse joudu liikaa huolehtimaan! Vaatii se maistraatissa ravaamista ja muuta, mutta ei liian hankala juttu ole.

Yritän...

2010-11-08T04:11:00.001+02:00

ihan oikeasti päivittää huomenna!!

Kiirettä vaan pitää kavereiden kanssa.

Nopeasti jotain ihan muuta

2010-10-21T03:34:00.003+03:00

Mun vaan pakko hehkuttaa, miten mun kielitaito on vaan klikannu taas kohdilleen ja portugali sujuu ihan kamalan hyvin!! Tullut tässä ihan yht'äkkiä parin päivän sisään ja sille puheelle ei aina meinaa tulla loppua.. Oon niin onnellinen!
Iloseksi tekee myös fakta, että koulussa osaan ehkä eniten osallistua kieliopin tunneille ja saan tehtäviä ratkaistua ja ajattelen niitä helpoiksi. Tänään kieliopin maikka kehui mun portugalin kielitaidon kehittymistä ja sain aplodit mun koko luokalta :)

Tänään aloin käymään tosissani salilla ja ensin oli edessä kuntotesti ja otettiin rasvaprosentit ja kaikki + kuvat kehosta. Tavoitteena mulla on tiputtaa ainakin 3kg näiden viimeisten kolmen kuukauden aikana ja kaikki maikat siellä oli ihania ja naureskeli että eihän oo homma eikä mikään. Katellaan ja toivotaan parasta, että kuvat olis aika erinäkösiä siellä vuoden lopulla!
Tahdon että tunnistatte mut kun palaan. Onneksi tosin ei keskitalvisessa Suomessa tarvi kamalassa bikinikunnossa olla, mutta täällä kyllä loppuvuodesta sitäkin enemmän!

Voltei!

2010-10-18T02:03:00.002+03:00

Floripa oli ihana! Tänään palailtiin kuitenkin Vitórian todellisuuteen ja huomenna edessä vielä karumpi arki. Kuvia ja tekstiä ensi viikolla kunhan ehdin!

Beijos!

Matkustelua

2010-10-11T16:10:00.005+03:00

http://upload.wikimedia.org/wikipedia/commons/archive/4/4a/20090213075244!Florianopolis_HLuz_bridge_sunset.jpg

Tänään lähdetään perheen kanssa Florianópolikseen!! Brasilian eteläosissa, Santa Catarinan osavaltion pääkaupunki, joka muistuttaa Vitóriaa siinä mielessä, että on myöskin saarelle rakennettu. Siellä vietetään viikko rentoutuen ja nauttien lomasta, sunnuntaina palailen!

Loppuvuosi on täynnä matkustelua ja tällä hetkellä aikataulu näyttää seuraavanlaiselta:
Florianópolis 11.-17.10
São Paulo 29.10-2.11
Belo Horizonte 12.-21.11
Argentiina; Buenos Aires ja Bariloche 17.12-29.12

Aika tulee kulumaan siis enemmän kuin nopeasti.. Tänään mulla on Brasiliassa jäljellä tasan 100 päivää!

One day @ school

2010-10-08T20:33:00.002+03:00

Joo, en itsekään tiedä! Yritin saada sitä sanomaan musta jotain hyvää mut sitä ujostutti :( Tää alkaa jo olemaan vähän vanha, että tuosta mun portugali on tullut vielä eteenpäin, mutta tässä sitä kuulee jotenkin! Ja tajuan varsinkin alun "vc tem q falaaaaar" ja "sei láaaa" -lausahduksista, että kyllä siinä on jotain perää kun ihmiset sanoo että vaikutan vähän baianalta! Tämä siis koska sanotaan, että Bahia-osavaltiossa ihmiset puhuu hieman laulaen. Ja juuri niin teen silloin tällöin, haha. Kamalaa! Kun kuulostan vähän vihaselta niin sanon "você vai ser um ator" eli suomeksi, susta tulee näyttelijä, koska Lucas tosiaan meinaa näytellä meidän teatteriprojektissa. Vihaan tapaa miten korostan tossa sanan ator lausumista! Mutjoo, ihan sama. Enjoy :D

Paluupäivä

2010-10-07T04:03:00.002+03:00

Nyt se on sitten varmistettu.
Tämä tyttö palaa Suomen maankamaralle torstai-iltapäivänä 20.1.2011 noin kello 14:50. Lähtö Riosta Pariisia kohti on keskiviikkona 19.1. klo 18:20 ja vajaan 11h tunnin matkustamisen jälkeen saavun Pariisiin, mistä otan jatkolennon kohti Helsinkiä.
Mä en 5.1.2011 jälkeen enää ole YFUn vaihto-oppilas, koska pidensin vuottani täällä ja näin olen eroan ohjelmasta, joten YFUlla ei ole musta tuon jälkeen mitään vastuuta. Toisin sanoen, jos missaan lentoni, niin mun on turha soittaa ja itkeä YFUlle, se on silloin ihan mun oma ongelma ja siinä täytyy pistellä paniikkipuheliut äitille. Suunnitelmissa ei kuitenkaan ole missata lentoa, joten eiköhän kaikki mene ihan hyvin!

Koitan olla ajattelematta faktaa, että ollaan jo lokakuussa ja aika kuluu kamalaa vauhtia. Paluu Suomeen on ihanan kamala ja kamalan ihana ajatus. Useimmiten sen miettiminen saa aikaan ahdistusta ja surua, mutta ajatus perheen ja ystävien näkemisestä lämmittää. Vuosi on kamalan pitkä aika olla erossa rakkaista!
Vaikka ei täältä usein teekään mieli lähteä, niin tiedän, että kyllä mä sitten tammikuussa oon valmis siihen. Oon täällä kokenut ja oppinut paljon, tietty paljon jää vielä opittavaksi, mutta on aika jo siirtyä eteenpäin.

Oppimisesta puheenollen, tänään koulussa KIELIOPIN tunnilla osasin vastata kysymyksiin ;) Aika hyvin miettien että 8 kuukautta sitten osasin hädin tuskin esitellä itseni portugaliksi.
Portugalin kielen oppiminen oli mulle ehkä niitä vaihtovuoden päätavoitteita ja siinä olen onnistunut enemmän kuin hyvin. Oon järjettömän iloinen mun kielitaidosta ja sitä kehutaan jatkuvasti. Into oppia lisää muita kieliä on myös kasvanut! Espanja kiinnostaisi erityisesti, mutta myös saksa ja ranska..

Alan ajautua ihan sivuraiteille tässä, joten parempi vain painua nukkumaan.
Beijos!

Vaihtareita

2010-10-07T03:35:00.003+03:00

Niiden kanssa tullut nyt vieteltyä aika paljon aikaa. Muiden vaihtareiden kanssa on vain kamalan helppo ystävystyä, kun kaikki on samassa tilanteessa ja tietää mitä toinen käy läpi.

Viime viikon torstai ja perjantai meni klubitellessa muiden gringojen kanssa, kun yksi tuttu työskentelee lähellä olevalla uudella klubilla ja siltä saadaan ilmaisia lippuja ja päästään jonon ohi! Ei huono. Klubi on kahdessa kerroksessa ja ensimmäisessä on bändi ja muusiikkilaji vaihtelee päivän mukaan. Toisessa on taas perinteinen klubi, missä DJ tanssittaa ihmisiä. Onhan toi klubitus täällä Brasiliassa ihan kivaa, mutta kyllä micaretat on enemmän brasilialainen juttu. Ensi lauantaina täällä on yksi, Espírito Eletrico, mistä on puhuttu jo pitkään ja kaikki on menossa. Harmittaa, etten Floripan matkan takia pääse, mutta kyllä mieluummin näen Brasiliaa enemmän kuin käyn yhdessä micaretassa, joita kuitenkin koettu jo 2 ja kesällä varmasti tulee lisää.

Sunnuntaina oli tanskalaisen Mien vuoro tehdä ruokaa ja se tarjoili meille jauhelihapihvejä ja kermaperunoita. Jälkkäriksi oli jotain pannukakun/lettujen tapaista, mistä se ei oikein itekään osannut sanoa mitä se on! Lisäksi sillä oli salmiakkia, jota vedin hyvällä ruokahalulla muiden yökötellessä.

Maanantaina illalla kävin myös ulkona vaihareiden kanssa, kunhan vaan ulkona istumassa iltaa.
Täällä ei tapahdu mitään kamalan ihmeellistä näin arkena, mistä saisi tekstiä aikaan!
Juttuehdotuksia saisi taas laittaa, mitä tahdotte lukea?

Maanantaina on lähtö lo-lo-lo-lomalle! Florianópolis, Santa Catarinan osavaltion pääkaupunki odottaa!

Päivitystä vihdoin

2010-09-28T03:05:00.005+03:00

Sori kun olen ollut hieman laiska..

Ensinnäkin, vaihdoin paluupäiväni ja vaikka asia ei ole vielä täysin vahvistettu, niin lähden Rio de Janeirosta kohti Pariisia 19.1.2011 ja Helsingissä olen 20.1.2011 noin kolmen maissa iltapäivällä! Vaihtovuoteni sai kaksi (ansaittua) lisäviikkoa ja näin pääsen nauttimaan Brasilian kesästä pidempään! Mun vaihtovuosi tulee näin olemaan vain 4 päivää vajaa vuosi.
Vaikka sainkin nyt kaksi lisäviikkoa, niin silti paluu Suomeen lähestyy nopeasti. Lauantaina tuli Brasiliassa täyteen KAHDEKSAN kuukautta, takana on jo 2/3 vuodesta ja viimeinen kolmannes uhkaa kulua kamalaa vauhtia. Kahdeksan kuukautta kuulostaa kamalan pitkältä ajalta, enkä meinaa uskoa että olen asunut ja elänyt täällä Brasiliassa, vieraan kulttuurin keskellä jo näin kauan. Tuntuu että vastahan mä saavuin tänne!

Multa on jäänyt juttuja paljon kertomatta joten joudutaan nyt menemään ajassa aika pitkälle taaksepäin.. Keskiviikkona 15.9 oli meksikolaisvaihtari Juanin luona meksikolainen festinha. Olen ainoana YFUlaisena Vitóriassa päätynyt hengaamaan nyt kesällä saapuneiden Rotary-vaihtareiden kanssa, jotka on aivan ihania ihmisiä.
Paikalla oli siis lähes kaikki Rotary-vaihtarit ja Juan oli tehnyt kamalasti kaikkea hyvää meksikolaista ruokaa. Nimiä en kuollaksenikaan muista, mutta jotain leipiä tomaatin, sipulin ja feijãon kanssa, jotain kana-pasta-juusto-juttua + jälkiruoaksi jotain keksistä ja leite condensadosta tehtyä, haha. Kuvia laitan myöhemmin! Vaihtarit on aivan ihania ja ilta oli ihan mahtava!

Unkari, Ranska, Meksiko, Tanska, Suomi, Taiwan

Perjantaina oli meidän koulun luokkien väliset futsal-pelit ja mä pelasin myös. Hävittiin ja sen seuraksi hajotin nilkasta nivelsiteet ja pääsin tutustumaan myös brasilialaisiin ortopedeihin.. Koululta suoraan lääkäriin nappaamaan röntgenit ja lääkäri lähetti hankkimaan nilkkatuen ja pysymään tekemättä juuri mitään 2 viikon ajan. Nilkkatuesta pääsin viime viikolla tosiaan eroon ja pystyn jo kävelemään jne. normaalisti, mutta eipä tällä juuri mitään rankempaa liikuntaa harrasteta.. Voin kuulemma edes miettiä jalkapallon pelaamista vasta ensi vuonna!! Suututtaa, koska mun oli tarkotus aloittaa pelaamaan rantafutista, mutta minkäs teet. Jääpähän aikaa aloittaa sambatunnit!

Torstaina Lucas hengaili meillä aikalailla koko päivän, katsottiin Spirit ja muuten vain oltiin. Tehtiin ei-mitään yhdessä. Illemmalla lähdettiin UFES:lle, yliopistolle, hakemaan vaihtarit portugalin tunnilta ja mentiin Santa Cecilian asuinalueelle academiaan forró-tunnille! Mä osaan forrón perusteet jo jotenkin ja tunti olikin tosi jees. Tuli ainakin naurettua paljon.. Harmi vain, etten voi jatkaa sitä koska mulla on portugalin tunnit samaan aikaan! Mutta mulla onkin suurempi halu oppia sambaamaan kuin tanssimaan forróa, joten ehkä hyvä näin.

Perusforróa..

Nyt viikonloppuna perjantaina rakas tätini Belo Horizontesta tuli käymään ja käytiin perheen kanssa ulkona syömässä. Kotiin tultiin puolen yön jälkeen ja aamullla aikainen herätys kahdeksalta oli melkoisen kamala.. Nautin Brasilian halvemmista hinnoista tietyissä asioissa ja aloitin tekemään karvojenpoistoa laserilla, hintaa tuolle tuli yhdelle kerralle vajaa 50€ ja ehdin noita tekemään noin kolme kertaa. Pari kertaa joudun ehkä tekemään Suomessa (iik), jotta saa pysyvän tuloksen. Sattui aivan pirusti, mutta kestin. Ehkä kipu on sen arvoista..

Illalla yhdeksän jälkeen menin Juanin luokse, mistä lähdettiin lähellä olevalle hotellille puolitutun Davidin synttäreiden kunniaksi järkättyyn churrascoon. Paikka oli rannalla ja hotellin katolla, et ei mitenkään huono.. Paikalla oli kauheasti vaihtareita ja oli enemmän kuin hauskaa!

Meksiko, Ranska, Suomi, Taiwan, Tanska

Ei Brasiliaa voi kuin rakastaa. 13 päivän päästä Florianópolikseen viikoksi ja siitä viikko, niin lähden perheen kanssa São Pauloon pidennetylle viikonlopulle!

yfufinland.blogspot.com

2010-09-22T19:45:00.005+03:00

Suomen YFUlta löytyy nykyään blogi ja yksi minun kirjoittama teksti on päätynyt sinne myös. Jos jotain kiinnostaa lukea, niin teksti löytyy TÄÄLTÄ :)

Paluupäivä

2010-09-20T23:46:00.004+03:00

YFUlta tuli infoa, että mulla on paluulennot jo ostettu. Lähtisin Rio de Janeirosta Pariisiin 5.1.2011 klo 18:20 ja Pariisissa olisin seuraavana aamuna kahdeksan pintaan paikallista aikaa. Pariisista lentäisin Helsinkiin 10:50 ja perillä olisin noin 14:50 6.1.2011.

Mulla on kuitenkin mahdollisuus pidentää mun vuotta täällä vähäsen ja oonkin miettinyt palaavani Suomeen vasta 20.1.2011, 15 päivää YFUn laittaman paluupäivän jälkeen. Käytännössä tuo meinaa sitä, että alkaen päivästä 5.1 en enää ole YFUn vaihto-oppilasohjelmassa ja näin ollen nuo viimeiset 15 päivää olisin täällä omillani eikä YFUlla olisi musta minkäänlaista vastuuta. Menettäisin myös lennon Vitória-Rio de Janeiro, eli joutuisin sen ostamaan itse.

Jos nyt lähden tuolloin 5.1.2011 niin kaikki olisi jo valmiina tavallaan ja YFU olisi mua kentällä auttamassa jne. enkä tiedä onko kaksi viikkoa sen arvoista että pitää alkaa säätämään. Toisaalta taas toinen ääni pään sisällää huutaa että tietenkin jään tänne nauttimaan kesästä ja lomasta!

Ei mua Suomessa mikään odota varsinaisesti ja koulukin alkaa vasta helmikuussa, että tavallaan sama se oonko täällä vai siellä. Täällä olisi niin paljon enemmän!

Eiköhän mua nähdä Suomessa vasta siellä 20.1 päivän tienoilla..

Jotain rohkaisevia "Tietenkin jäät sinne!" -kommentteja saa laittaa, koska en tosiaan oo varma mitä meinaan tehdä!

Edellisestä..

2010-09-18T20:49:00.003+03:00

Eilen mun perhe ja ystävät oli järjestäneet mulle yllätyssynttärijuhlat!! Kaikki oli ihanaa ja täydellistä! Siellä oli kaikki mulle tärkeät ihmiset, oli naapurit, sukulaiset ja ystävät ja muut vaihtarit. Kaikki oli pinkkiä (ihanaa!) ja ei sanat riitä kuvailemaan kuinka onnelliseksi toi mut teki! Vietän seuraavan viikon hymyillen!
Kuvat kertoo enemmän kuin tuhat sanaa, joten tässä näitä on:

Loput kuvat:

Festa surpresa do meu aniversário de 18 anos!

2010-09-18T17:51:00.006+03:00

En nyt jaksa ehdi enkä kykene kirjoittamaan enempää, kuin että MUN PERHE JA YSTÄVÄT TÄÄLLÄ ON PARASTA MITÄ LÖYTYY, ENKÄ VOI USKOA MITEN PALJON TEITÄ RAKASTAN! <3 Eilinen oli PERFEITOOOOOOO ja en tuu ikinä unohtamaan sitä tai teistä ketään, jotka siellä oli!! Tee ootte ihmiset jotka teette mun vuodesta sen mitä se on, eli parhaimman kokemuksen mun pienen elämän aikana! Rakastan teitä, enkä tiedä miten täältä koskaan voi lähteä pois!
Mun sydän on täällä, mun koti on täällä ja mun kaikki on täällä. EU AMO VOCÊS!!

Kukkasia

2010-09-15T04:10:00.002+03:00

Voi kamala miten unohdin...

Torstaina illalla portugalin tunnin jälkeen portilta meille soitettiin, että siellä olisi kukkia, että tahtoisiko joku tulla hakemaan. Reippaana tyttönä menin alas ja siellä sitten odotti iso kaunis kukkapuska Suomiperheeltä!! Mukanaan kortti synttärionnitteluiden kera.

Made my day :)

Rakas päiväkirja

2010-09-15T00:51:00.004+03:00

24.2, kun olin ollut Brasiliassa kuukauden verran: "Musta on tosi lupaavaa kun arkiaamusin eka ajatus on liuta suomalaisia kirosanoja".

Eteenpäin on tultu, sillä nykyään ensimmäinen ajatus on kiroamista portugaliksi. No eivaan, mutta huomaa vanhoja päiväkirjamerkintöjä lukiessa, miten eteenpäin tosiaan tultu. Alkuaikoina tekstit olleet sävyltään kamalan negatiivisia ja ihan erilaista settiä kuin mitä nykyään tulee kirjoitettua..
Aluksi kirjoittelu oli vain tylsien koulupäivien kuluttamista, mitä se edelleenkin on, mutta sillä on myös kamalan terapeuttinen vaikutus. Rauhoittaa kun saa jonnekin tyhjentää pään ajatuksista. Suomessa en kirjoittanut päiväkirjaa, mutta täällä onneksi onnistuin pääsemään siihen rutiiniin. Tulee olemaan varmaan yksi tärkeimmistä asioista mitä roudaan täältä Suomeen.

Viides päiväkirja pitäisi ostaa mahdollisimman pian, koska järjestyksessä neljäs loppuu muutaman päivän sisään.

Fisuja

2010-09-13T22:47:00.003+03:00

Guarapari ja loppuviikko

2010-09-13T18:47:00.003+03:00

Täälläpäin oli lomaa tiistai 7.9 ja keskiviikko 8.9, koska tiistaina juhlittiin itsenäistä Brasiliaa ja keskiviikkona 459 vuotiasta Vitóriaa. Maanantai oli sitten vapaa ihan muuten vaan. Mun perhe lähti keskiviikkona 1.9 Las Vegasiin ja mä jäin kotiin isovanhempieni kanssa. Torstai ja perjantai vietettiin kotosalla, mutta lauantaina lähdettiin aamusta kohti Guaraparia, rantakaupunkia vajaan tunnin ajomatkan päästä täältä. Guarapari on Vitórialaisille kuten Búzios Riolaisille. Pieni kaupunki, joka normaalisti on melko kuollut, mutta lomilla tulee tupaten täyteen lomalaisista, jotka tahtovat nauttia lomastaan kauniilla rannoilla.

Pysyttiin enseadalla, eli syrjemmässä, samassa paikassa missä vietin karnevaalit. Tuolla meidän kanssa oli serkku Gustavo vaimonsa Letician kanssa. Sää oli vähän mitä oli ja päädyin viettämään vain yhden päivän rannalla, mutta sekin jo riitti värin nappaamiseen. Päivät meni lähinnä syödessä, isovanhemmat kun on isovanhempia maassa kuin maassa ja huolissaan ettei toiselle vaan tule nälkä.. Söin ihan liikaa ja etenkin pão de queijoa ihan naurettavia määriä! Nautin myös churroista doce de leiten ja suklaan kanssa, nam!
Suomessakin saatte sitten nauttia brassiherkuista, koska opin tekemään pão de queijoa ja brigadeiroja.

Keskiviikkona tultiin sitten kotiin, isovanhemmat lähti jo aamusta, mutta mä vielä jäin, koska käytiin Gugun ja Lelen kanssa akvaariossa kattelemassa kaloja. Ja kiesus kun en enää ikinä tuu uimaan meressä.. Laitan kuvia myöhemmin!

Torstaina alkoi arki samana päivänä mun 18-vuotissynttäreiden kanssa. Koulussa sai kauheasti onnitteluja, mutta muuten päivä ei kamalan erikoinen ollut. Kävin kaverin kanssa jäätelöllä ja illalla oli portugalin kurssi. Vanhempien oli tarkoitus saapua kotiin torstaina, mutta joidenkin ongelmien takia lento oli myöhässä kotona ne oli perjantaina aamupäivästä.

Perjantaina koululla oli vaan kokeet, joita en tahtonut tehdä, joten no schoool. Aikaiselta herätykseltä en kuitenkaan säästynyt, koska Isadora lähti aamulla ennen kahdeksaa kohti Saksaa ja piti käydä taas vähän vollottamassa lentokentällä. Ei Vitórian säälittävästä lentokentästä ole kohta kun kyyneleidentäytteisiä muistoja.
Kentältä palasin kotiin Yasminin kanssa ja vietettiinkin päivä sitten sen luona ja se mm. lähetteli lahjoja Belgiaan.

Iltapäivällä kahdelta jouduin suuntaamaan koululle pelaamaan futsalia, koska meillä oli luokkien väliset pelit. Hävittiin 4-0 ja onnistuin telomaan nilkastani nivelsiteet ja pääsin ensimmäistä kertaa tutustumaan brasilialaiseen terveydenhuoltoon.. Otettiin röntgenkuvat eikä siinä luussa mitään, onneksi. Jokin mikälie nivelsiteissä ja joudun nyt pari viikkoa olemaan tekemättä mitään ja käyttämään kamalaa nilkkatukea. Hiphei :) Futista voin kuulemma miettiä pelaavani ensi vuoden puolella.

Viikonloppu menikin sitten nilkan takia katsellen leffoja.. Sunnuntai vietettiin kuitenkin perheen kanssa rannalla ja suunnitelmissa olisi tehdä samaa tästä lähtien joka sunnuntai!
Tervetuloa rusketus.

Mulla menee nyt loppuvuosi täällä matkustellessa, sillä ensi kuussa lähdetään viikoksi Florianópolikseen, marraskuussa lähden São Pauloon ja Belo Horizonteen ja joulukuussa vietän 10 päivää Argentiinassa! Tammikuussa matka onkin kohti koto-Suomea.

Vielä on aikaa, mutta ensimmäiset itkut siitä miten joudun jättämään kaiken täällä, on jo itketty. Aika kuluu kamalaa vauhtia ja tiedän, että kohta havahdun siihen, että hups, alle kuukauden päästä olen Suomessa. Sadan päivän raja lähestyy kamalaa vauhtia!

To viva

2010-09-09T04:11:00.002+03:00

Palailin tänään Vitóriaan ja vielä hengissä ollaan! Huomenna takaisin arkeen, kun alkaa koulu ja vanhemmat palaa Las Vegasista. Ihan tavalliseksi ei päivää kuitenkaan voi sanoa, koska täyttyy vihdoin 18 vuotta!!!

Lomista kirjoittelen lisää paremmalla ajalla, mutta ytimekkäästi voin sanoa etten ikinä oo syönyt niin paljon pão de queijoa kun viime päivien aikana...

Beijos,
Netta

Läksiäisiä

2010-09-02T17:25:00.002+03:00

Maanantaina oli illalla mun luokkalaisen ja naapurin Júlian läksiäiset täällä meidän rakennuksen juhlatilassa ja eilen keskiviikkona samaisessa paikassa toisen naapurin Isadoran läksiäiset. Molemmat meni aikalailla samalla kaavalla, että kirjoteltiin viestejä lippuun, syötiin hyvin ja juteltiin kavereiden kanssa. Belgialainen Yasmin oli myös molemmissa ja ollaan muutenkin oltu enempi tekemisissä ja sieltä se mun englantikin on palaillut siedettäväksi! Enmä kuitenkaan täällä englantia niin kamalasti puhu, että relax, edelleen pääpaino on siinä portugalissa. Keskiviikkona Isadoran läksiäisissä puhuin ihan kamalasti ja kiesus tätä ylpeyden määrää :D Mun portugalia kehutaan tosi paljon ja koululaiset sanoo miten ne on ylpeitä musta, hih.

Júlia lähti tänään aamulla kohti Itävaltaa ja mäkin olin lentokentällä hyvästelemässä. Ei koskaan oltu kamalan läheisiä, mutta silti se meni vollottamiseksi lentokentällä. En vaan kestä kattoa kun muut itkee ja varsinkin kun Júlian pikkusisko itki, niin laitto itkettämään kamalasti. Muutenkin kun näki miten perhe ja ystävät hyvästeli ja tiedän, että miten ikävä niillä tulee, niin alkoi vaan miettimään sitä omaa perhettä ja ystäviä Suomessa ja lopulta ei enää edes tiennyt että minkä takia itki. Ikävä on kova!
Ajattelin mennä lentokentältä kouluun vielä, mutta unohdin sanoa mãelle eilen, että kirjoittaa autorisaation myöhästymisestä ja silleen, niin en jaksanut ottaa riskiä, että en pääsisi kouluun sisälle. Eikä mulla olisi ollut siellä jäljellä kuin joku pari tuntia, että yksi ja sama.. Painuin sitten kotiin Júlian äidin kyydillä Isadoran ja Yasminin kanssa ja koska Yasmin oli unohtanut avaimen, niin käytiin ensin meillä heittämässä mun kamat tänne ja mentiin Isadoran luokse tappamaan aikaa.

Eilen iltapäivällä mun hostvanhemmat lähti Las Vegasiin ja takaisin ne tulee 9.9, eli mun syntymäpäivänä, ja siihen asti oon mun isovanhempien kanssa. Vähän kyllä kyrsii, koska vaikka oonkin kotona, niin silti en osaa olla ihan rennosti, koska en tunne mun isovanhempia täällä NIIIN hyvin. Ja silleen kun joutuu kaikkia menemisiä selittelemään ja silleen. Mutta ei se ole kuin viikko, että ehkäpä mä kestän. Huomenna perjantaina ollaan menossa Guarapariin! Siellä ollaan sitten koko loma keskiviikkoon asti ja todella toivon hyvää säätä, että voin makoilla rannalla hankkien rusketusta.

Ensi viikolla täytän vihdoin 18!!!! Ja hostit palailee kotiin. Perjantaina Isadora lähtee Saksaan ja meen vollottamaan vähän lisää lentokentälle. Iltapäivällä on luokkien väliset futsal-pelit, joissa meinaan pelata ja tiedän jo nyt että pataan tulee aika kovalla kädellä :D
Lauantaina ilmeisesti festaaaaaaaaaaa, mutta vielä ei oo asiaa keskusteltu ihan loppuun asti perheen kanssa.. Lippu kuitenkin on jo hankittu, haha. Mun synttäreiden kunniaksi on varmaan myös tulossa jotain, mutta kattoo nyt että mitä keksii. Luokkalaiset uhkailee heittää mut uima-altaaseen ja muuta vastaavaa kivaa, katotaan että mitä tulee!

Jakautuneita fiiliksiä ja kaukosuhde

2010-08-30T19:53:00.002+03:00

Mulla on nyt täällä jäljellä suunnilleen 4 kuukautta ja alan olee fiilispohjalta ihan kahteen suuntaan revitty. Rakastan olla täällä, enkä todellakaan tiedä miten täältä pitäisi pystyä palaamaan elämään Suomessa ja vain jättää kaikki tänne. Miten täältä ylipäätään voi koskaan lähteä?! En pysty kuvittelemaan itseäni tammikuisen kylmään Helsinkiin ja takaisin tutun koulun penkille kaikkien tuttujen ihmisten keskelle. Miten voin jälleen joka aamu katsella niitä samoja koleita maisemia bussin ikkunasta, kuin vuosi sitten? Vaikeinta on kuvitella, miten voin vain yksinkertaisesti palata siihen "vanhaan" elämään.
Samalla olen kuitenkin tosi iloinen, että näen taas pian kaikki rakkaat ihmiset. Ikävä on nimittäin aivan järjetön. Palata en kuitenkaan tahtoisi.

Suomessa odottaa paljon kaikkea tehtävää ja ihan kiva päästä jatkamaan elämää tavallaan. Täällä olo on vain.. oleskelua. Hengailua. Ei tällä periaatteessa ole mitään päämäärää! En opiskele enkä muutakaan, kunhan vain nautin ja opin elämästä, portugalia siinä sivussa. Mikä musta tosin ehkä tärkeämpää kuin jokin algebra, mutta läpimädän yhteiskunnan (haha, jouduin sanakirjasta katsomaan mikä tuo sana on suomeksi!) mielestä varsinainen koulutushan on tietysti tärkeämpää..
Suomessa odottaa autokoulu ja lukion jatkaminen, oon kyllä ihan innoissani että pääsen jatkamaan opiskelua.

Mua pelottaa, että millasena shokkina tulee suomalaiset ja suomen kieli. Oon päättänyt, että viimoset kaksi kuukautta täällä (eli marraskuusta alkaen, tästä 2 kuukauden päästä!) oon puhumatta suomea. Kirjottelen jne. kyllä suomeksi, mutta suusta en meinaa päästää suomeksi pikahdustakaan! Näin koitan maksimoida loppuajankin portugalin oppimiseen ja ehkä pyrin myös saamaan jonkun söpön aksentin mun suomeen, haha. Näin kyllä varmistan myös sen, että suomen kielen kuuleminen joka puolella tulee olemaan aika kamalaa aluksi. Suomen on kieli on kyllä yks.. tosi outo asia. Pidän portugalia kauniimpana kielenä, mutta on ihan helvetin siistiä osata niinkin eksoottinen kieli kuin suomi!

Eniten Suomeen palaamisessa odotan rakkaiden ihmisten näkemistä, erityisesti sitä että pääsee takaisin poikaystävän syliin. En ole tainnut tässä blogissa juurikaan mainita, mutta mulla on tosiaan poikaystävä Suomessa ja edelleen seurustellaan. Ennen mun vaihtoon lähtöä oltiin oltu yhdessä noin 10 kuukautta ja tästä parin viikon päästä takana on 1,5 vuotta. Ei ole ollut turhan helppoa ja tähän 7 kuukauden ajalle on mahtunut vaikeampiakin aikoja, mutta niistä on selvitty. Ei tyttö/poikaystävä Suomessa kyllä kuitenkaan helpota muutenkin semivaikeaa vaihtovuotta.
Uskon, että on se kuitenkin kaiken sen arvoista. Jonkun mielestä, ehkä rakentelen pilvilinnoja tai en nauti vaihtovuodestani niin paljon kuin voisin tai muuta, mutta jokasellahan on oikeus mielipiteeseen ja myöskin olla eri mieltä. Ihan tyhmä en kuitenkaan ole ja meilläkin suhde on semiavoin, että jos tekee mieli vähän pussailla naapurin Petraa tai Eduardoa niin antaa palaa vaan.. Mutta fakta on, ettei loppupeleissä kamalasti kiinnosta kun tietää että parempaa odottaa!

Ikävä varsinkin aluksi oli ihan kamalaa, mutta alun jälkeen se vähän helpotti, mutta kyllä edelleenkin ikävöin ihan hirveästi. Yhteydenottoa rajotetaan kuitenkin ja skypetellään noin kerran kuussa, mutta muuten tulee sitten viestiteltyä enemmän. Sama rytmi on perheenkin kanssa. Skype noin kerran kuussa, joskus kaksi, ja muuten sitten maileja ehkä noin kerran viikossa, kun on asiaa.

Enää jäljellä 4 kuukautta erossa ja luulen ja uskon, että verrattuna kuluneisiin 7 kuukauteen, ne tulee kulumaan lentäen! Uskallan jo melkein sanoa, että we made it :)

Sítio da ressaca

2010-08-30T19:32:00.002+03:00

Sítio on suomalaisittain sanottuna ehkä mökki, semmonen mesta pöndellä minne mennään viikonlopuks/lomiks rentoutumaan ja nauttimaan luonnosta. Sítio da ressaca käännettynä olisi kutakuinkin krapulan mökki :D Mitään siihen viittavaa ei kuitenkaan tullut harrastettua.
Sítion on sama, missä olin huhtikuussa ja sanalla sanoen tosi hieno paikka. Uima-allas, futiskenttä ja kaikkea. Viikonloppu vietettiin siellä sukulaisten ja naapureiden kanssa lähinnä syöden.
Nautin myös ajasta loikoilemalla riippumatossa ja pelailemalla palloa. Sunnuntaina noustiin samaiselle vuorelle, mille kiivettiin myös huhtikuussa. Matkaa huipulle on vajaa 2km ja se on lähinnä rämpimistä brasilialaisessa ryteikössä. Rankkaa, mutta varmasti sen arvoista! Ylhäällä näkymä on upea ja siellä oli ihana istua nauttimassa hiljaisuudesta. Jos asuisin tuolla, niin varmasti kiipeäisin sinne ainakin kerran viikossa!

Venda Nova

2010-08-26T21:51:00.006+03:00

Tästä mansikkabilereissusta unohtunut kirjoittaa... Lyhyesti sanottuna OLI PIRUN KYLMÄ ja söin kamalasti mansikoita, jotka oli tajuhyviä :)

Pai pakotti :D

Alkaa mennä vähän kuvapainotteiseksi joo, mutta aikaa ja jaksamista kirjottamiselle on vaikea löytää!

Noite de Talentos & viikonloppu

2010-08-23T19:40:00.006+03:00

Perjantaina oli meidän koulun Noite de Talentos eli kykyilta. Viikko sitten perjantaina meidän koululla oli karsinta, johon osallistui yhteensä 31 bändiä/artistia, mutta itse illassa esiintyi kolmen biisin verran 11 esiintyjää. Juhla oli jossain kongressikeskuksessa/vastaavassa tapahtumapaikassa tässä semilähellä ja sinne mentiin naapurin eli mun englanninopettajan kyydillä.
Ilta oli semijuhlava ja käytin tilaisuuden hyväkseni ja nautin laittautumisesta kun siihen kerrankin oli mahdollisuus ja menin mekon kanssa.

Ennen varsinaisia esiintyjiä oli jotain stand-uppia mikä oli ihan jees, mutta ei se ihan kauhean hauskaa ollut, eikä vika edes ollut siinä ettenkö olisi ymmärtänyt! Muidenkaan mielestä ei ollut kamalan hyvä. Tuon jälkeen päästiin siihen pääasiaan ja osa bändeistä oli oikeastikin hyviä ja niitä kuunteli ja katteli ihan mielellään. Osan aikana taas vain lähinnä odotteli loppumista..
Yleensä kuulemma myös opettajat on esittäneet jotain, mutta tänä vuonna ei kukaan niistä esiintynyt! Bändien jälkeen soitettiin perustanssimusaa ja porukat hengaili ja tanssi siellä noin kahteen asti, jolloin ilta loppui. Tanssin mm. forróa yhden bahialaisen kanssa ja se antoi mulle vinkkejä, että millä klubilla kannattaa käydä.

Lauantaina kävin shoppingissa Patrician kanssa, ensin ihan vaan kierreltiin ja yritettiin epätoivosesti ettiä mulle Rubikin kuutiota (oon opettelemassa ratkasemaan..) siinä kuitenkaan onnistumatta.. Täällä Vitóriassa kaikki vähäsenkin alternaativiset porukat on hyvin pieni vähemmistö ja aina välillä ihmiset järkkää erilaisia tapaamisia, että samanhenkiset tyypit can get togehter. Nyt lauantaina olikin sit tollanen kaikille vähän raskaamman musiikin ystäville, et siellä oli sitten shoppingin takana pieni puistollinen mustanpuhuvaa porukkaa! Mä sain siellä muutaman sanattomaksi ilmottamalla olevani Suomesta (Nightwish, Stratovarius, Sonata Arctica, Children of Bodom jne.) ja osa taas veti mut melko hiljaseks kyselemällä että eikö Draculan linna ole Suomessa ja eikös Suomi ookin Yhdysvalloissa.. Näinhän se on! Maantieto hallussa. Oli muuten ensimmäinen kerta kuluneiden seitsemän kuukauden aikana, kun joku luulee Suomesta jotain ihan outoa.
Tutustuin taas lisää Patrician kavereihin ja sain olla omanlaisessa seurassa.

Illemmalla kun palailin kotiin, niin kävin pikaisesti suihkussa, minkä jälkeen lähdettiin naapurin luo viettämään iltaa syöden semmoista kivaa juttua, jonka nimeä en muista :D

Kyseessä kuitenkin tuommonen härveli ja jokaisella oma tuommonen "pannu" mihin sitten lappaat haluamasi täytteet ja heität lämpiämään tuonne juttuun. Siitä sitten tulee tämmöinen:

Tuo sitten lapataan lautaselle ja syödään keitetyn perunan kanssa, tosi hyvää! Jälkiruoaksi samassa härvelissä lämmitettiin banaania ja mansikkaa sokerin kanssa ja syötiin jäätelön seurana, nam.

Täällä oli koko viime viikon suoraan sanottuna ihan helvetin kylmä ja koko sinä aikana kun mun perhe on täällä asunut (jotain 20 vuotta...) ei kuulemma oo ollut niin kylmä. Mutta tietenkin just nyt kun mä olen täällä niin tekee noin kylmää! Sai olla aina kolmen paidan kanssa ja siltikin jäässä, meillä oli sähkölaskukin puolet pienempi kun normaalisti kun ei ilmastointia käytetty! Suomalaisittain ei kuitenkaan ollut niiiin kylmä, kun asteita todellisuudessa oli noin 17-21. Kuitenkin sellaiseen 27 asteeseen tottuneena tuo on aivan järkyttävää.. Sunnuntaina kuitenkin lämpeni ja vietinkin osan päivästä naapureiden kanssa altaalla.

Vitória on nyt oikeasti TÄYNNÄ vaihtareita ja niitä tulee vastaan joka paikassa. Mun koulussa on nyt neljä vaihtaria, itseni lisäksi tanskalainen Mie jonka kanssa oon ollut jonkin verran tekemisissä ja taiwanilainen Karen, joka ei puhu juurikaan mitään muuta kieltä kuin mandariinikiinaa sekä 19-vuotias meksikolainen, jota em vielä ole tavannut. Noiden lisäksi yksi aamu hississä tuli vastaan norjalainen, jonka äitipuoli tai joku asuu mun kanssa samassa talossa ja koulukaverin luona tässä samalla kadulla asuu belgialainen. Lisäksi tiedän yhden saksalaisen, jonka näin perjantaina noite de talentos:ssa ja mun kanssa samalla portugalin kurssilla on yksi ruotsalainen tyttö, jonka äiti on brasilialainen ja se on täällä nyt "vaihdossa" puoli vuotta serkkunsa luona.

Täällä ei muuten tapahdu mitään kummempia, arki koostuu lähinnä koulusta, joogasta ja portugalin tunneista ja aurinkopäivistä tulee nautittua altaalla tai rannalla. Keskiviikon auringosta nautin rakkaalla Camburin rannalla Lucaksen kanssa.

Perajantaina lähdetään sítiolle ja ollaan siellä sunnuntaihin asti. Tietenkin nyt, kun en meinaa olla Vitóriassa, niin kaikki pyytää ja kutsuu mua tekemään kaikkea.. Missaan yhden festankin minne tahtosin kauheasti mennä! Mutta minkäs teet..
Tässä tuleekin sit sellaset kaksi viikkoa tekemättä juuri mitään, koska vanhemmat lähtee syyskuun ensimmäinen päivä Las Vegasiin ja mä jään kotiin isovanhempien kanssa ja en oikeen saa illalla lähteä ulos tai muuta, koska pai ei tahdo että isovanhemmat joutuu olemaan huolissaan. Ollaan kuitenkin menossa Guarapariin, että ainakin saan rusketuksen. Toisin sanoen, seuraava kerta kun käyn yhtään missään niin on kun oon 18!! Tästä kun tasan kahden viikon päästä tämäkin tyttö vihdoin täysi-ikäistyy.

Keskiviikkona tuli täällä täyteen 7 kuukautta, mikä on musta ihan kamalan outoa! Tuntuu, että olisin saapunut vasta hetki sitten! Vielä on kuitenkin vähän päälle neljä kuukautta aikaa nauttia.
YFU varmisti mun paluupäivän ja se on tosiaan se 6.1.2011 mistä oli puhetta jo aiemminkin. Lentotiedot seuraa kuulemma kohta perässä..

Koulu-ulinaa & muuta marmatusta

2010-08-17T21:42:00.003+03:00

Eilen mun koululta soitettiin himaan ja sovittiin täksi päiväksi tapaaminen jonkun koulun koordinaattorin ja mun hostäidin kanssa koskien mun käyttäytymistä luokassa.. Ei mun hostit kauheen ilosia ollut, mutta ei siitä nyt mitään kummempaa kuitenkaan.
Tänään aamulla mut sit kutsuttiin luokasta puhumaan noiden kanssa ja kuulemma jossain opettajien kokouksessa opettajat valittanut siitä, että puhun liikaa. Kuuntelin saarnaa siitä, miten mun pitäisi olla hiljaa ja että oon täällä edustamassa Suomea ja näin ollen olla keskittynyt tunneilla ja hyvänä esimerkkinä. Mulla on kuulemma myös suuri vastuu, koska nämä saa vuoden lopulla arvosanat ja mun ei pitäisi häiritä näiden opiskelua. Nojoo, concordo ja oon kyllä lopettanut juttelemisen tunneilla ja vaihtanut jopa paikkaa, mutta musta tästä on tehty turhaan aika iso juttu.
On totta, että oon keskustellut tunneilla ehkä ihan reilustikin, mutta yleensä aina kun on sanottu, niin oon tukkinut turpani. Tiedän, että ei pitäisi joutua sanomaan, mutta joo.. Kuitenkin musta fakta, että en keskustele tunneilla niin paljoa, että se olisi järjettömän häiritsevää ja tauotonta, mutta silti siitä saadaan aikaan tapaaminen, missä mainitaan jopa koulusta erottaminen, menee vähän yli. Oon kuitenkin kuulemma tosi mukava menina ja musta tykätään, että ei mua erottamassa olla, mutta pitää pitää suu kiinni ja keskittyä tunneilla.
Tuli sitten puheeksi, että kopioinko ja kiinnitänkö huomiota tunneilla ja teenkö tehtäviä. Kopioin kyllä ja seuraan tuntia kun siltä tuntuu, mutta materiaalien puuttuminen vaikeuttaa melkoisesti ja tekee tehtävien tekemisen mahdottomaksi.. Nyt edessä ilmeisesti koulukirjojen osto ja täten pääsen keskittymään ja osallistumaan tunteihin enemmän, kehittämään mun portugalia ja ehkä jopa oppimaan jotain. Näin saan kuulemma myös lisää vastuuta.
No ihan kiva kieltämättä saada ne kirjat lopulta! Suututtaa vaan tämä systeemi täällä taas vaihteeksi..

Koulu on laitos, minkä pitäisi olla oppilaan puolella ja koittaa tarjota opetusta parhaalla mahdollisella tavalla oppilaan parhaaksi, mutta surullinen fakta on se, että täällä usein tärkeämpää on se että koululle tulee rahaa ja se pysyy hyvätasoisena..
Oon niin turhautunut siihen, miten täällä koulu kohtelee oppilaita pikkulapsina ja yksilöllisyys puuttuu kokonaan. Kaipaan suomikoulua ihan järjettömästi! Ei se ihan turhaan ole rankattu maailman parhaaksi koulujärjestelmäksi.. Ikävöin myös sitä että voin ihan itse päättää, että mitä laitan kouluun päälle.

Brasilia on edelleenkin rakkaus, mutta nyt oon alkanut oppimaan katsomaan tätäkin maata kriittisin silmin. Täältä löytyy paljon kaikkea hienoa, mitä ei Suomesta löydy, mutta tuo toimii myös päinvastoin. Kaipaan hyvin toimivaa julkista liikennettä, jolla helppo kulkea paikasta toiseen ja kaipaan sitä, että julkiset palvelut ja tuommoset toimii hyvin. Kaipaan turvallisuutta ja sitä, että yksin voi kulkea lähes missä vain ja mihin kellonaikaan tahansa.

Kaipaan Helsinkiä, vaikka ajatus sinne palaamisesta masentaakin ja kaikkia rakkaita ihmisiä.

Enää/vielä (en tiedä kumpaa sanaa tahtoisin käyttää) noin 4,5kk jäljellä. Tiedossa kamalasti kaikkea kivaa ja aika kuluu varmasti kauhean nopeasti.

Mais fotos do Rio

2010-08-17T01:05:00.003+03:00

Thaissa napannut, kiitos :)

RIO DE JANEIRO

2010-08-10T20:11:00.013+03:00

Ihan aluks voin sanoa, että viikko Riossa oli ihan ÄLYUPEA ja rakastan sitä kaupunkia.

Talviloman toisen viikon, eli 26.7-1.8 vietin siis Rio de Janeirossa, joka varmaan kaikille enemmän tai vähemmän tuttu mm. Jeesus-patsaasta ja Copacabanan ja Ipaneman rannoista. Kun saavuin Brasiliaan tammikuussa, niin asuin viiden päivän eli orientaation ja kielikurssin ajan perheessä Copacabanalla. Perheeseen kuuluu isä, äiti Fatima, 17-vuotias Thaissa ja 15-vuotias Felipe. Kun lähdin tammikuussa noiden luota Vitóriaan niin sano, että olen aina tervetullut käymään. Hinku takasin Rioon oli kova ja heti ensimmäiselle lomalle (jota sai sen puoli vuotta odotella..) sovittiinkin reissu.

Maanantaina 26.7 lähdettiin Vitórian säälittävälle lentokentälle siinä 10 maissa. Kentällä hoidettiin vielä pikkujuttuja, kuten rahan nostamista jne. ja napattiin vielä viimoset yhteiskuvat Pedron kanssa. Nyt se on jo Saksassa viettämässä omaa vaihtovuottaan!

Lento meni rennosti ja kesti vain sellaset 45 minuuttia. Vasta kun Vitória katosi näkyvistä, niin tuntui että alkoi jo näkyä Rion tammikuulta tuttu ilmanäkymä. Se tunne kun näki Rion uudestaan oli vaan niin hieno. Jotenin nostalginen kun viimeksi puoli vuotta sitten katellut samaa maisemaa. Riossa on vaan jotain järkyttävän hienoa mikä pistää sen mun listalla maailman parhaaksi kaupungiksi. Eipä mulla hirveästi hyviä vertailukohteita ole, mutta silti. Se vaan on.
Mulla on myös joku pakkomielle Cristo Redentoriin ja ensimmäiset kuvat megajeesuksesta onkin otettu ennen kun olen edes astunut Rion maankamaralle, haha.

Kun saavuin kentälle, niin hetken sain odotella että Thaissa löysi mut kentältä. Löysi kuitenkin ja päästiin autolle ja matkaan. Thaissa sanoi että puhun kuten capixabat (henkilöt, jotka syntynyt Espirito Santon, eli mun, osavaltiossa), mikä musta outoa koska capixaboilla ei ole varsinaista tunnusomaista aksenttia, kuten esim. just cariocilla (cairioca = henkilö, joka syntynyt Rio de Janeiron osavaltiossa). Carioca-aksentti on ihaninta mitä löytyy... Oon järjettömän kade ja viikon aikana se aksentti vähän tarttuikin ja alkoi S:ää lausumaan X:nä. Nopeasti se kuitenkin palaili normaaliksi, itku.

Maanantaina heti kun päästiin "kotiin", niin vaihdoin vain nopeasti vaatteet ja lähdettiin metrolla Ipanemalle ja siellä napattiin pari kaveria mukaan ja jatkettiin bussilla Barra shoppingiin, mikä on ihan jumalan selän takana toisella puolella Rioa. Keilattiin ja pidettiin hauskaa. Yksi Thaissan kaveri sano heti kun näki mut, et jollain tapaa oon tullut tosi brasilialaisen näköseksi! Tiedä mitä se sitten tarkotti, mut tulin iloseksi.

Keilaamisen jälkeen syötiin terveellisesti Burger Kingissä (mun vaihtarikilojen tiputus oli myös lomalla tuon viikon ajan) ja lähdettiin takaisin ikuisuusmatka bussilla Ipanemalle. Ipanemalta ostettiin yksi churro doce de leitellä, koska en koskaan ollut syönyt ja mun oli kuulemma pakko maistaa. Oli hyvää! Tykkäilin.

Illalla "kotona" katottiin perheen kanssa leffa, O livro do Eli. Verta lens ihan mukavia määriä, mut tykkäsin tosi paljon. Voin suositella!

Tiistaina oli tarkotus heti aamusta lähteä Copacabanalle, mutta päivä oli tuulinen, niin mentiin vasta puolenpäivän aikoihin hetkeksi. Ei kauaa viititty olla, kun tuuli ja oli kylmä (+27?). Iltapäivällä ei tehty mitään erikoista, mutta illalla oli yllätyskeikka Felipelle. Felipellä on bändi, joka soittaa Avenged Sevenfoldin ja Green Dayn tyylistä musiikkia. Felipe kuitenkin lähtee nyt elokuussa vaihtoon jenkkeihin ja sen kaverit oli järkänneet sille yllätykseksi viimesen keikan. Paikka oli jossain missälie, jonkun levykaupan takaosassa oleva äänieristetty huone, minne oli viritetty lava ja muut tsydeemit, että just kaveribändit ja tollaset pääsee soittamaan. Felipe oli viety paikalle vaan kattomaan, mutta lopulta sen kaverit ilmesty paikalle sen kamojen kanssa ja sano että joo, sä soitat nyt bändis kanssa. Kaveri ihan täpinät.

Tuolla paikalla porukka oli just semmosta alternatiivista; hevaria, punkkaria ja sellasta mitä mun pienoisesta Vitóriasta, missä kaikki on samasta muotista, puuttuu. Toi on yksi asioista mitä mä pahiten kaipaan, tai mistä en kauheesti tässä kaupungissa tykkää. Ihmisiä tuomitaan tosi pahasti ulkonäön perusteella. Jos oot vähänkin erilainen, sulta löytyy esim. just lävistys tai jotain, niin heti otsaan lyödään leima EMO..

Felipen keikan jälkeen käytiin minä, Thaissa, Thaissan tyttöystävä, Carol ja sen poikaystävä pizzalla, minkä jälkeen napattiin taksi "kotiin".

Keskiviikkona oli melkonen toimintapäivä.. Heti aamusta aamupalan jälkeen lähdettiin kohti CORCOVADOA!! Metrolla ja bussilla päästiin perille asti. Ajattelin ennen, että se olisi vähä syrjässä, mutta ei se todellisuudessa ole. Ihan kaupungissa se on. Paikalla oli kauheesti gringoja ja itsekin ihmettelin kamalasti vaaleita hiuksia sekä kirkkaita silmiä. Vähän hävetti jäädä tuijottamaan, mutta oon näköjään jo niin tottunut tummiin brasilialaisiin, että vaaleutta ihmettelee. Opiskelijakortilla saatiin alennusta ja hinta ylös-alas junalla oli 18R$ eli 9€, vähemmän kun mitä ajattelin. Ylös noustiin tosiaan junalla, punainen Trem do Corcovado ja matka kesti joku ~15min ja maisemat matkalla oli lähinnä metsää, muutamaa aukeaa kohtaa lukuunottamatta mistä näki hienosti Rion. Yksi pysäkki ennen huippua on vanha hotelli, Hotel das Paineiras, joka on nykyään jo semiraunioina. Junassa joku opas selitti, että Brasilian maajoukkue pysy siellä vuoden 1970 Copaa varten. Nyt hotelli kuulemma meinataan kuitenkin restauroida ja ottaa uudelleen käyttöön.

Vanhan hotellin jälkeen seuraava pysäkki olikin jo huipulla! Piti kavuta vielä rappusia, kun ei haluttu ottaa hissiä (jotka rullaportaiden ohella asennettu sinne vasta vuonna 2003, sitä ennen oli kaikkien pakko kavuta 222 rappusta Jeesuksen luo!). Ajattelin, että Cristo olisi ihan hävyttömän kokoinen, mutta ei se siellä ylhäällä ollutkaan niin kamalan kokoinen. Pienempi kuin mitä ajattelin! Ensimmäiset vilkaisut mitä patsaasta sai, oli selkäpuolelta . Oli ihan kamalan upeaasuperloistavaahienoa vihdoin olla siellä Cristo Redentorilla. Kliseisesti yksi pienistä unelmista on totta! Suomestakin oman huoneen seinältä löytyy siitä kuva.

Ylhäällä Cristoa kiertää tasanne, jolta on hienot näkymät Rioon ja kuvia onkin näpsitty ihan riittämiin. On se Cristo vaan hieno... Malu (Thaissan tyttöystävä) ei koskaan aiemmin ollut noussut sinne ylös asti, vaikka on syntynyt ja asunut Riossa aina! Ei se cariocille itselleen oon niin hieno juttu.

Oltiin siellä ylhäällä aikamme ja lähdettiin takaisin. Ylhäällä olevissa turistikrääsäkaupoissa kaikki turistijutut oli tosi kalliita,eikä sieltä kannattanut ostaa mitään.
Paluumatkalla junaan miedän vaunuun tuli pieni ryhmä soittamaan sambaa. Samba on tosi jees, vaikka en siitä ennen kamalasti välittänytkään.. Oon kuitenkin Lucakselle luvannut, että ennenkun palaan Suomeen, niin osana sambata joten sehän on vaan opittava! Paljon oon parantanut, mutta ei se vieläkään kaunista kateltavaa ole, haha.

Alettiin Corcovadon jälkeen olemaan jo kuolemassa nälkään ja lähdettiin Ipanemaan lounaalle. Vatsojen täyttämisen jälkeen lähdettiin kävelemään Ipaneman rannalle, mistä jatkettiin Copacabanalle ja siitä pienelle feiralle. Siellä myytiin paljon kaikkea, semmosia mukavia turistijuttuja. Pari postikorttia tarttui mukaan ja rannekoruja. Ostelin kanssa muutamia juttuja Suomeen lähetettäväksi, mutta niistä ei sitten sen enempää!
Feiralta palailtiin kotiin, missä vaan rentouduttiin loppuilta.

Torstaina lähdettiin Thaissan kanssa Rion keskustaan, missä käytiin tekemässä reissu Brasilian ainoalla ratikalla, Bondes de Santa Teresa. Sillä noustiin Rion keskustan toimistotalojen keskeltä morrolle, jokaoli täynnä kamalan söpöjä taloja. Alue oli tosi vanhaa kaikki tosi kivannäköstä. Niin outoa, että sellasta oli ihan keskustan vieressä. Ratikka nousi Corcovadon lähelle asti, mutta sielläpäin käännyttiin ja tultiin samaa reittiä takaisin keskustas sykkeeseen.

Ratikalta jatkettiin reissua YFUn toimistolle, minne löydettiin pienen haparoinnin ja etsimisen jälkeen! Oli tosi jees nähdä Ruyta taas! Se on ihan älysupermukava ja siis vastaa kaikista Brasiliassa olevista vaihtareista. Sekin sano, että oon oppinut portugalin nopeaan ja kaikkea, fiquei feliiiz. Pelottaa, että oli viimonen kerta kun nään sitä, mut toivon että ei!

Toimistolla käynnin jälkeen klo alkoi jo olemaan neljä, joten lähdettiin takaisin kotiinpäin.

Illalla tutustuin vähän Rion yöelämään ja ei se huonolta vaikuta.. Ikääkin löytyy tarpeeksi kun näyttää brassihenkareita, joissa ei ole syntymäaikaa, haha. Nukkumaan pääsin kolmen aikoihin.

Perjantaina kavuttiin Pão de Acúcarille, jolta näkymä Rioon on KAUNIS. Okei valehtelin, ei me sinne kavuttu vaan mentiin illä riippuhissillä mikälie. Siellä on kaksi lipunmyyntipistettä, yksi erikseen cariocille ja toinen muille. Normijono oli ihan kamalan pitkä, mutta toiseen pisteeseen ei ollut ollenkaan jonoa. Mentiin tiestysti siihen ja ilman ongelmia mäkin sain siitä ostettu alipun kun sanottiin vain, että asun Thaissan luona ja vilautettiin mun brassihenkareita. Liput on tosi nättejä, takana kuva Riosta! Mulla on tallessa meidän kolmen liput.

Ylhäällä napattiin kuvia taas enemmän kuin tarpeeksi ja siellä oli AIVAN PIRUN KYLMÄ. Tuuli ihan kamalasti ja hrrh. Nopeasti teki mieli alas sieltä.

Tutustuin joskus vuoden 2007 aikana netissä yhteen brassiin, joka asuu Riossa ja nyt kun olin Riossa niin soitin miehenpuolikkaalle ja ilmottelin että hei, olisko aikaa tavata. Saatiin aikaseksi nähdä toisemme perjantaina ja oli ehkä siistein juttu ikinä!! Vaikea edelleen uskoa että oikeasti tavattiin! Oikeassa elämässä Matheus on ihan yhtä mukava kuin mitä ruudun välityksellä ja toivon, että vielä nähdään.

Lauantaina käytiin pyöräilemässä Ipanemalla ja koska päivä oli kamalan kaunis ja lämmin, niin palattiin nopeasti takaisin vaihtamaan bikinit ja painuttiin makaamaan aurinkoon Copacabanalle. Kyllä muhun vähän tarttui väriäkin! Mulla on niin ikävä Copacabanaa koska se on vaan niiiin kaunis ja meri siellä on ihana. Onhan toi mun Camburikin ihan nätti, mutta siinä ei voi uida saastasen veden takia ja eihän se ole mitään verratuna Copaan..

Rannan jälkeen mentiin ottamaan suihkut ja valmistautumaan ja lähdettiin kohti Zona Nortea (Rio jaettu eri alueisiin) ja Maracanãa! Meidän oli lähteä perheen kampaajan ja kaverin kanssa, mutta sillä oli pienehkö perhekriisi joten mentiin vaan kahdestaan.
Oli vähän epävarmaa, että saadaanko liput hankittua ja nähtyä peli, kun oltiin siellä niin myöhään. Kun päästiin paikalle niin jengiä oli ÄLYSTI ja kaikki ihan intopinkeenä, minä mukaanlukien. Katottiin ensin ettäjoo, lippujono aivan tajuton, mutta selvisi että valkoisille (eli neutraaleille) paikoille oli oma jono, mikä oli aikalailla = ei jonoa. Saatiin liput nopeasti, opiskelijakortilla hintaan 20R$ naama (=10€) eli ei paha ollenkaan! Ulkoa Maracanã vaikuttaa paljon isommalta kuin Mineirão, joka sijaitsee siis Belo Horizontessa ja on Brasilian toiseksi suurin stadion. Kentän puolelta ero ei kuitenkaan vaikuta niin isolta, vaikka kyllä Maracanã vetää populaa 10,000 hengen verran enemmän.

Peli oli Fluminense vastaan Atlético-PR (Paranán osavaltiosta) ja Maracanã olikin täynnä tricoloreita (Fluminensen kannattajia). Yksi pikkuryhmä Atleticanoja oli sinne kyllä myös eksynyt. Itse oon jostain syystä melkosen antifluminense tuntemmatomasta syystä, joten mulle peli oli aika neutraali, se ja sama kumpi olisi voittanut. Fluminense kuitenkin vei 3-1. Maracanã on supersiisti ja futista muutenkin kiva kattoa livenä, harmittaa kun ei mun Vitóriasta löydy mitään vastaavaa!

Sunnuntaina oli mun aika jättää Rio ja palata Vitóriaan, mutta vaikealta se vaikutti.. Kun saavuttiin Santos Dumontin kentälle, niin infotaulu näytti että mun lento on peruttu. Hetken tiskiltä tiskiltä surffailun jälkeen selvisi, että mun pitää mennä järjestetyllä kuljetuksella kansainväliselle kentälle ja sieltä jatkaa Vitóriaan. Alunperin mun lennon täytyi siis lähteä 1620. Santos Dumontilla sanottiin, että kansainväliseltä kentältä lähtee lento 1715. Saavuin GIG:lle kuitenkin aika tarkalleen viideltä muiden mukana ja selvisi, että lento on myöhässä. Täytyi odottaa portin se ja se edessä, ilman mitään infoa monelta lento lähtee.. Lento lähti sitten lopulta seitsemän jälkeen ja Vitóriassa olin aika tarkalleen kahdeksalta väsyneenä! Tarkoitus oli olla perillä viiden jälkeen.

Ihan hyvä olla kotona, mutta Rioon on kyllä iki-ikävä! Toivon, että vielä loppuvuodesta onnistun käymään siellä.

Jottei ihan hiljene..

2010-08-06T20:56:00.002+03:00

niin nopea postaus tähän väliin. Tämä viikko on LENTÄNYT ohi! Maanantaina meni uuteen (Pedron vanhaan) huoneeseen muuttaessa. Ihanaa kun on enemmän tilaa ja oikeasti ihan itselle osoitettu huone, jossa saa kamoja paikoilleen ja muutenkin asettua. Oma kylppäri on myös maailman mahtavin juttu.. En ymmärrä miten Suomessa selviää yhdellä suihkulla koko perheelle?! Tässä meidänkin asunnossa on kaksi makuuhuonetta ja yksi toimistohuone ja silti suihkuja löytyy se 3! Ilmasto- ja kulttuurikysymys kaiketi, mene ja tiedä. Toinen puoli maanantaista meni Skypetellessä Suomeen poikaystävälle ja kaverille.

Tiistaina olin matkalla supermercadoon ja postiin ja suunnitelmissa oli joogata illemmalla, mutta mãe soitti ja ilmoitti että meidän kampaajalla olisi tänään aikaa ja kyseli että tahdonko lähteä. Kummempia miettimättä lähdin mãen mukaan ja siellä kului taas aika reilusti yli pari tuntia, hiustenlaiton lomassa jutellen ja keksejä mussuttaen. Kävin tuolla samassa paikassa aika nopeasti saapumiseni jälkeen laittamassa kynnet ja siellä ihmiset kehui kamalasti miten oon oppinut kielen nopeasti. Niistä on uskomatonta (niin on mustakin!!) miten puolen vuoden jälkeen on mahdollista puhua ja keskustella melko normaalisti ja ymmärtää lähes kaikki. Mun oli tarkoitus jo ennen Rioon lähtö leikata tukka, mutta ei mulla sitten ollut rohkeutta.. Nyt kuitenkin tipahti tukasta semmoiset 15cm ja sai heinähapsut kosteutushoidonkin. Aika radikaali muutos, mutta tykkäilen. Nyt päästä löytyy vaan hyväkuntosta hiusta, kun lähti kaikki värjäyksistä sun muista kärsineet pätkät ja tuli heti tuuheuttakin lisää!
Illalla alkoi mun portugalin kurssi jälleen! Nyt vedetään jatkokurssia ja oon ihan intoa täynnä oppimassa lisää. Nyt tunti on myöhemmin, 20-2130, mikä on paljon parempi, koska nyt ehdin päivälläkin tekemään jotain. Meidän ryhmä on vielä ainakin pieni, n. 10 ihmistä, mutta ehkä myöhemmin tulee lisää. Ryhmä koostuu itseni lisäksi parista britistä, italialaisesta, muutamasta ranskalaisesta, parista argentiinosta ja yhdestä venezuelalaisesta sekä yhdestä liettualaisesta.

Keskiviikkona suunnittelin lähteväni leffaan, mutta päädyin lähtemään mãen ja sedän vaimon kanssa Guarapariin hakemaan jotain vaatetta, joka oli sedän vaimolla, Ellenillä, siellä muokattavana. Haettiin kolttu ja kierreltiin vähän Guarapaa, syötiin pasteijat ja nautittiin jäätelöstä. Maistoin vaihtelun vuoksi Kinderin makuista jäätelöä ja oli hyvää!

Eilinen torstai meni kynsien laittamisessa, iltapäivällä joogassa ja illemmalla portugalin kurssilla. Saatiin naapurin kanssa sovittua kimppakyyti UFESille niin helpottui huomattavasti. Hauskaa huomata miten autossa juttelee ongelmattomasti portugaliksi niitä näitä.

Tänään lähdetään n. tunnin ajomatkan päähän Venda Novaan mansikkajuhliin/festareille, en oikein oo varma mitä on edessä. Pirun kylmä ainakin, kauhulla odottelen!
Sunnuntaina palataan ja ensi viikolla kirjoittelen uudestaan, koitan saada Rio-tekstin valmiiksi!

Beijos, Netta

Voltei

2010-08-02T03:35:00.001+03:00

Kotona vihdoin aivan upean viikon jälkeen! IIIIIIISO postaus kuvien (joita tuli räpsittyä useampi sata..) kera tiedossa kunhan löydän sille aikaa!

6 kuukautta

2010-07-26T06:14:00.002+03:00

Jätän ajan kulumisesta ulisemisen myöhemmäksi, koska tällä hetkellä mieltä valloittaa fakta, että tänään oli mun viimoinen päivä yhdessä hosteveljen kanssa. Huomenna näen Pedroa vain nopeasti, kun lentokentälle täytyy lähteä jo kymmenen aikoihin aamulla. Vaikka me ei ikinä olla kauhean läheisiksi tultu, niin mulla tulee olemaan ikävä. Vou sentir falta dele. Kun palaan Riosta, niin varmasti tuun itkeskelemään yhdessä mãen ja pain kanssa.

Tulee olemaan semi-iso muutos mun pienessä elämässä täällä. Musta tulee ainoa lapsi ekaa kertaa mun elämässä! Talo tulee varmasti tuntumaan tyhjältä ja hiljaselta. Muutan heti kun sunnuntaina kun palaan, niin Pedron huoneeseen. Saan kertaheitolla tuplasti enemmän tilaa ja oman kylppärin! Jotain positiivista sentään.

En tiedä miten tää tuntuu nyt näin rankalta, mutta kyllä tässä joutuu pidättelemään kyyneleitä. Pedro on mulle kuin oikea veli ja fakta, että ei tämän jälkeen enää ikinä tulla asumaan saman katon alla on musta kamalan surullinen. Vihaan hyvästejä. Mun olis kuitenkin tarkotus käydä Saksassa moikkaamassa veljeä, kun on se Saksa melkein naapurissa eikä maksa juuri mitään lähteä sinne.. Ensi vuoden puolella siis.

Muttajoo, minkäs teet.. Osana vaihtovuoteen kuuluu hyvästit. Tästä ne alkaa alkamaan..

Fazer intercambio é...

2010-07-23T21:48:00.005+03:00

como nascer de novo.
Abrir os olhos, e ver um lugar totalmente diferente do que estava acostumado viver.
Aprender a falar outra lingua;
A comer, com pimenta, com maos, com palitos...
Usar roupas diferentes, seja para ir na Igreja, escola, ou até mesmo para ficar em casa;
Ter o primeiro dia na escola com aquele frio na barriga, fazer novas amizades;
Saber como tolerar, como aceitar, como gostar e como amar;
Que o tempo passa rapido, e nao espera voce melhorar;
Que mudancas podem parecer assustadoras, mas que é um jeito de crescer;
Que nem tudo é como a gente planejou, mas que isso nao significa que seja pior;
Que mais pessoas do que imaginavamos tem saudades;
Aprender que a solidao nao vai embora com a multidao.. e as vezes é bom estar sozinho numa sexta ou sabado a noite!
Saber que se nao der o primeiro passo agora, talvez amanha seja tarde demais!
Construir uma nova vida, sabendo que temos que abandona-la mais cedo ou mais tarde.

Vaihto-oppiluus on..

kuin syntyä uudelleen.
Avata silmät ja nähdä paikka, joka täysin erilainen siitä, missä olemme tottuneet elämään.
Oppia puhumaan toista kieltä;
Syömään, niin tulista ruokaa kuin käsin ja hammastikuilla;
Käyttämään erilaisia vaatteita, olkoot niin kirkkoon kuin kouluun tai jopa vain kotona olemiseen.
Perhosia vatsassa ensimmäisenä koulupäivänä, saada uusia ystäviä.
Tietää kuinka sietää, hyväksyä, pitää ja rakastaa;
Kuinka aika kuluu nopeasti, eikä odota, että sinä parannat;
Että muutokset saattavat vaikuttaa pelottavilta, mutta ovat yksi tapa kasvaa;
Että kaikki ei aina ole kuten suunnittelit, mutta se ei tarkoita että se olisi huonommin;
Että useammalla ihmisellä kuin osasimmekaan kuvitella, on ikävä.
Oppia, että yksinäisyys ei lähde isossa joukossa ja välillä on hyvä olla yksin yhtenä perjantai- tai lauantai-iltana!
Tietää, että jos et ota ensimmäistä askelta nyt, huomenna voi olla liian myöhäistä!
Luoda uusi elämä, tietäen että joudumme sen hylkäämään ennemmin tai myöhemmin.

Kääntäminen on vaikeaa, kun ei millään meinaa saada sanottua asioita suomeksi!

// Niin ja tosiaan, itse en ole tota kirjoittanut, vaan netistä on napattu! Hoidin itse vaan suomeksi kääntämisen.

Perheestä

2010-07-22T21:02:00.004+03:00

Ketä voin tarpeeksi kiittää siitä, että mulla on tälläinen hostperhe? Yksinkertaisesti ihana. Tunnen itteni osaksi perhettä ja tykkään hirmusti olla näiden luona ja näiden kanssa on luontevaa olla. Kaikki on todella mukavia persoonia, eikä mulla ole ollut näiden kanssa ikinä ongelmia.

Mãe Inês on tosi ujo. Aluksi kommunikointi oli lähinnä vaan hihittelyä, kun kielitaito kummallakin vähän mitä oli.. Nykyään kun kieli sujuu, niin myös keskustellaan, mutta ei kamalasti, koska kummatkin perusluonteeltaan ujoja! Tykkään hirmusti, pitää musta huolta ja kaikki sanoo että ollaan tosi samannäkösiä! Joka ikisessä festassa ja yleensä aina kun nähdään joku uusi henkilö, jolle mut esitellään suomalaisena lapsena (en saa suomeksi käännettyä fiksusti..). Aina kun mennään jonnekin kyläänkin, niin on heti auttamassa pöydän kattamisessa ja keittiössä, mutta ei osaa kokata juurikaan yhtään mitään ja sille aina naureskellaan.

Pai Oscar on tosi huumorintajunen ja symppis, aina heittää läppää jostain. Minun suhteen aina tosi huolehtivainen. Oon tykännyt mun paista hirmusesti heti alusta alkaen!

Pedron kanssa ei juuri koskaan tehdä paljoa mitään, mutta ihan jees se on. Heittää paljon läppää, niinkun isänsä, mutta samalla on myös tosi ujo niinkun äitinsä. Tämä viikko on meidän viimonen viikko kun asutaan saman katon alla, maanantaina lähden Rioon ja torstaina Pedro lähtee Saksaan. Tulee ikävä ja varmasti olemaan outoa ja talo tuntumaan tyhjältä. Mun pieni elämäni kokee myös mullistuksen kun muutan tästä pienestä toimistohuoneesta ihan makuuhuoneeseen, uau. (oma kylppäriiiiiiiii!)

Yleisen ihanuuden lisäksi perhe on maksanut mulle kaksi portugalin kurssia, yhden jonka jo kävin ja toisen, joka alkaa nyt elokuussa ja kestää joulukuulle. Yhteensä noilla on hintaa noin 700 reaisia, eli euroissa yli 300.. En osaa olla tarpeeksi kiitollinen.
Kauhea kun pelottavaa, kun muistan miten tuo ensimmäinen portugalin kurssikin sujahti ohi ja nyt kun tuo toinen kestää joulukuulle.. mistä mulla Suomeen paluuseen enää kuukausi, jos sitäkään. Koitan taas olla ajattelematta..

Kun perheestä nyt on puhe, niin voisin taas kerran kertoa miten mulla on ikävä Suomi-perhettä. Aivan älytön. Ylipäätään sitä koko omaa tukiverkostoa siellä Suomen puolella. Ei tässä enää kuitenkaan kauaa, niin nähdään taas. Sitä ennen nautin täällä minkä ehdin!

Lomailua

2010-07-20T18:26:00.002+03:00

Viikonloppuna täti oli meillä käymässä (juurikin se sama joka on tykännyt mulle aina valitella, nykyään kyllä tullaan kivasti toimeen) ja mulla varmaan joku allergia, koska saan aina flunssan kun se tulee käymään... Nyt se ei onneksi nukkunut meillä vaan vietti yöt poikansa luona.

Perjantaina kävin ulkona luokkalaisten kanssa ja olisi ollut melkein se ja sama vaikka olisi jättänyt menemättä, mutta enpä löhönnyt kotona. Ei vaan oikeen mätsää niiden luokkalaisten kanssa ja muutenkaan pahemmin ole tekemisissä.. Tulipahan käytyä.

Lauantaina käytiin ulkona lounaalla ja loppuilta sulateltiin kotona. Sunnuntaina väsäiltiin churrascoa Marcellon luona. Jäi aikalailla tuohon, kun en flunssasena jaksanut juuri mitään, kotona makaaminen vei voiton.

Maanantaina lähdin lounaan jälkeen Patrician luo. Patty asuu Ilha do Boilla aivan hävyttömän kokosessa talossa.. Niiltä ei ainakaan rahaa puutu. Talo on monikerroksinen ja tosi moderni. Keittiön yhteydessä on huone, oikeastaan terassin tapainen, missä oli lintuja ja yksi papukaijoista osaa laulaa Brasilian kansallislaulun! Joku kerta vien kameran mukana ja otan videolle.
Oltiin hetken aikaa Patrician luona, kunnes lähdettiin kiertelemään shoppingiin ja juttelemaan. Pari tuntia kulutettiin sielä, ennen kuin palattiin takaisin Pattylle nopeasti syömään vähän ja sitten lähdettiin Lamaan, joka Triangulon tapainen alue missä baareja jne. Lamassa vaan enemmän alternatiivista porukkaa, tai niinkuin nämä sanoo "vähemmän normaaleja". Tarkoittaen juurikin emoja, hevareita, rastatukkia ynnä muuta vastaavaa perusmassasta poikkeavaa. Tulevaisuudessa jos pitää valita niin paljon mieluummin tuonne, heti tunsi olevansa enemmän omiensa joukossa..
Istuttiin siellä baarissa iltaa Pattyn, sen äidin ja niiden kavereiden kanssa. Vietin päivän jauhaen portugaliksi ja luodessa uusia tuttavuuksia, ei voi kun olla iloinen. Kotiin palailin ennen puolta yötä.

Perjantaina lähden Pattyn ja sen kavereiden kanssa uudestaan ulos, kattoo mihin päädytään..Tälle viikolle ei enempää suunnitelmia kauheasti ole, mutta shoppaamaan tekisi mieli ja hankkia rusketus, mutta katsoo mitä ehtii. Ensi viikko menee Riossa!

Rehellisesti

2010-07-17T15:55:00.002+03:00

Valehtelisin jos väittäisin etten olisi vähän maassa. Loma alkoi ja mulla kaikkia kivoja suunnitelmia, joten oikeastihan mun pitäisi olla innoissani. Jostain nurkan takaa on kuitenkin iskenyt pieni Suomi-ikävä. Mä en tahtoisi palata sinne, mutta ikävöin elämääni Suomessa.
Kaikki täällä on oikeasti hyvin, mutta tälläiset tunteet on iskeneet jostain. Ihan varmasti kärsin jostain puolivälimasiksesta.

Varmasti vielä myöhemmin tänään pääsen fiiliksiin, miten rakastan Brasiliaa jne. koska vaihtovuosi on yhtä pirunmoista vuoristorataa, mutta nyt oon vaan vähän väsynyt tähän. Ja kaipailen Suomea.

Paljon onnea portugaliksi

2010-07-16T21:00:00.003+03:00

Tämä videohan on siis ikuisuuden vanha, mutta nyt sain jopa aikaiseksi sen ladata! Kyseessä tädin synttärit maaliskuulta.

Puoliväli & muutokset

2010-07-16T17:42:00.004+03:00

Oon päässyt jo tähän asti, että nyt alkaa takana olemaan enemmän kuin edessä, ainakin ajallisesti. Joudun jälleen ihmettelemään, miten tämä aika on kulunut näin kamalaa vauhtia. Samalla tuntuu, että saavuin tänne juuri äsken ja toisaalta taas, että olen ollut täällä aina.

Olo on haikea, koska tavallaan tämä on lopun alkua. Tästä eteenpäin numerot vain pienenee ja kotiinlähtö lähestyy. Muistan aina, kun kaveri tuli viime vuoden lopulla vaihdosta Australiasta ja sanoi miten puolivälissä ajatteli, että vielä puolet jäljellä, sehän on vielä paljon, mutta todellisuudessa ei ollutkaan. Aika tulee lentämään siivillä. Olen kuitenkin myös innoissani, koska nyt sekin, että näen perheen ja kaikki muut Suomesta, lähenee myös. Vielä on kuitenkin paljon nähtävää, koettavaa ja opittavaa ennen sitä. Pitää repiä kaikki irti myös tästä viimeisestä puolikkaasta!

Tämä vuoteni puolikas on tehnyt musta perhekeskeisen. Perheestä on tullut mulle kamalan tärkeä ja jos pitää sanoa, että mitä ikävöin eniten Suomesta, niin se on perhe. Ihan ehdottomasti. Kavereita ja poikaystävää tietysti kamala ikävä myös, mutta perhe ottaa sen ensimmäisen sijan. Rakastan mun perhettäni aivan järjettömästi ja se hyvä suhde mikä meillä kaikilla on, on tosi hienoa ja arvostan sitä nyt ihan uudella tavalla. Odotan jopa innolla niitä ennen vähän pakkopullaa olleita sukukokouksia ja että pääsen vaihtamaan kuulumisia sukulaisten kanssa.
Vaikka kilometrejä mun ja perheen välille kertyy 10 000km, niin tuntuu että se vaan lähentää. Jollain oudolla tavallaan.

Suomesta päin on sanottu, että vaikutan ja olen nykyään paljon onnellisempi. Ennen lähinnä vihaiselta näyttävä perusilme vaihtunut hymyyn ja nauran enemmän. Täällä on vaan yksikertasesti vaikea olla surullinen! Miksi turhaan jäädä pyörimään melankoliassa, kun vaihtoehtona on olla iloinen ja nauraa paljon, nauttia elämästä tässä ja nyt.
Ennen lähtöä ajattelin brasilialaisten olevan kauheita energiapakkauksia ja koko ajan menossa ja säheltämässä. Tuo onkin ihan totta, mutta nykyään kuulen kavereilta välillä etten koskaan väsy ja olen täynnä energiaa ja koko aika säätämässä. Vaikea uskoa, kun miettii miten alussa olin kamalan hiljainen ja elin lähinnä oman pääni sisällä.

Olen perusluonteeltani ujo ja sitä ei musta saa irti varmaan repimälläkään, mutta täällä ujous on karistunut ihan kamalasti. Puhun paljon ja jopa ihan tuntemattomille normaalisti ja käyn luokan edessä heittämässä läppää ontuvalla portugalilla. Kun sut heitetään kaiken tuntemattoman keskelle, niin ei siinä auta kuin päästä ujoudesta eroon. Uskallan olla tosi oma itseni, tanssia ja lauleskella liikennevaloissa ja heittää jäistä läppää.

Ulkonäkö on yksi mikä täällä muuttunut myös jonkin verran, ihan jo pelkästään painonnousun takia, mutta kai siinä muukin on muuttunut. Naisellisempaan suuntaan tässä kai ainakin on menty. Kuvat kai kertoo enemmän kuin tuhat sanaa..

Tammikuu

Kesäkuun loppu

Kun saavuin, niin mun portugalin taidot jäi siihen, että osasin sanoa moi mitä kuuluu, oon Netta ja olen suomalainen. Nykyään saan sanottua mitä tahdon ja mun portugalia kehutaan. Tietysti teen vielä virheitä eikä mun portugali vielä ihan supersujuvaa ole, mutta kuvailisin sitä ainakin sanalla hyvä. Tuun ymmärretyksi ja ymmärrän.

Vielä on puolet jäljellä, saa nähdä miten vielä ehdin muuttua ja mihin suuntaan. Toivottavasti suunta on vain hyvää, eikä ulkonäkö muutu ainakaan isompaan suuntaan!

Neiti rohkea

2010-07-16T04:02:00.003+03:00

Unohdin hehkuttaa, miten tänään kun viimoisella tunnilla ei maikalla ollut meille mitään opetettavaa, niin viihdytettiin itseämme imitoimalla opettajia ja tekemällä kaikkea muuta aivotonta. Itsekin kävin luokan edessä heittämässä läppää ja opettamassa niitä kiroamaan suomeksi. Hassua miten semmoinen ujous ja kauhea esiintymiskammo vaan katoaa..

2010-07-16T02:31:00.004+03:00

Viime viikonloppu alkoi perjantaina nätisti sillä, kun ylitin itseni ja pingoin juoksumatolla 11km! Minkä jälkeen olin vielä reipas ja lähdin shoppingii Lucaksen kanssa. Ja jos joku ihmettelee miten koko ajan Lucaksen kanssa hengailen, niin joo, menino on muodostunut parhaaksi kaveriksi täällä. Viiden kuukauden ajan kun istuu peräkkäin noin 28h viikossa, niin aika hyvin on ehtinyt tutustua... Välillä tuntuu että se on oikeasti mun pään sisällä, kun välillä mun ei tarvitse kuin alottaa lause, niin se jo tietää mitä oon sanomassa! Jos pitäisi yksi ihminen sanoa, joka eniten on auttanut mua portugalin kanssa, niin se on ehdottomasti Lucas. Häntä on myös kiittäminen siitä, että kiroan portugaliksi aika saman määrän kuin suomeksi... eli ihan liikaa.

Juokseminen väsytti lievästi sanottuna ja kouluviikon univelat harteilla siihen lisäksi, niin lauantaina heräilin jopa kolmelta iltapäivällä. Illalla oli meidän rakennuksen festa julina! Pääsin taas pukeutumaan söpöksi. Sai kuunnella kehuja taas koko illan..
Festa toimi niin, että jokainen asunto toi joko docea tai salgadoa, eli makeaa tai suolaista, ja kaikki oli yhteisessä tarjonnassa. Valikoima oli siis tosi monipuolinen. Pahennusta tosin aiheutti, kun jotkut tietysti toi ihan reilusti isoja määriä niin kuin pitääkin, mutta jotkut asunnot toivat esim. paketillisen pasteijoita, missä niitä oli ehkä 6kpl.. Noh, meitä on moneen junaan.

Kai se on alettava uskomaan, että samaa näköä löytyy.. taas meille hoettiin miten ollaan samannäköisiä ja näytän ihan oikeasti hostäitini tytöltä!

Maistoin lauantaina festa juninalle tyypillistä juomaa, quentãota, joka kuuma alkoholijuoma. En tykännyt kamalasti, mutta maku oli kumman tuttu. Nyt jälkeenpäin googletettuna selvisi, että sehän on glögiä!! Jotain tuttua täälläkin. Ei se glögi kyllä Suomessakaan uponnut, että..

Tanssin myös ekan tyyppillistä festa juninaan kuuluvaa tanssia, mitä en osaa kirjoittaa, mutta kyseessä ryhmä/paritanssi. Jokaisella on siis pari, mutta hommaan kuuluu paljon ringissä pyörimistä ja rivissä olemista jne. Joku huutelee mikkiin ohjeita, että mitä täytyy tehdä ja niitä sitten totellaan. Tanssin serkku Marcellon kanssa ja oli kivaa!

Sunnuntaina käytiin ulkona syömässä ja Espanja voitti copan.

Maanantaina kärsin unetuksen multihuipusta ja nukuin sikeästi kolme tuntia iltapäivällä.. Sen jälkeen lähdin kuitenkin reippailemaan ja Lucaksen kanssa rannalle juoksemaan. Illemmalla tein joogaa ja opettaja kehui mun siltaa ja niskaseisontaa, hih. Tuli hyvä mieli. Onnistuin kuitenkin tekemään jalalleni jotain ja nyt on sitten vähän olemattomissa mun liikunnat..

Keskiviikkona meillä oli koululla festa julina, jokainen toi jotakin ja taas tanssittiin! Ihanan rentoa vaihtelua ja meni koulupäiväkin siinä sitten nopeasti. Kävin harrastamassa hakuammuntaa bilsan ja mantsan kokeessa (mantsa meni kyllä aika jees). Illemmalla lähdettiin ulos syömään, kun pain äidillä oli synttärit. Mun päivää piristettiin kehumalla mun portugalia ja ääntämistä. Piristystä kaipasinkin, kun aiemmin Teixeira meni sanomaan että mulla on läskit posket (pitkä juttu, kaikki rakastaa mun poskia täällä ja aina joku hiplaa niitä..) ja että puhuin viime viikolla parempaa portugalia kuin tällä viikolla! Kiitos Lucas, mäkin sua, haha.
Tuolla ulkona syömässä oli ain veljen vaimon vanhemmat ja sen isä istui mun vieressä. Vaikka heti alussa kysyi, että puhunko portugalia ja vastasin, että puhun kyllä, niin silti se kysyi asioita mun sijasta muilta. Tyyliin; kysyy mua vastapäätä istuvalta sedän vaimolta, että "kuinka vanha hän on?" vastaan sitten itse, että 17. Jatkoi kyselemistä "millon hän menee Rioon?" vastasin taas itse, että 26.7. Ei kaikki vaan tajua.. Kotona oltiin puolenyön jälkeen ja ai että sitä riemua, kun kello soi seuraavana aamuna 05:50.

Tämä päivä meni melkoisen unetuksen alla ja olin koulussa aikalailla muissa maailmoissa. Jouduin vielä jäämään kouluun tunniksi normaalia pidempään nauttimaan teatteriprojektin tapaamisesta. Meni kyllä vähän siihen, että keskustelin yhen rinnakkaisluokkalaisen kannsa siitä sun tästä..

Loppupäivän ohjelmaan kuului kynsien laittaminen, minkä jälkeen lähdin rannalle chillailemaan Lucaksen kanssa. Nyt vietän loppuillan rentoutuen ja katsellen leffoja pitkälle yöhön, koska huomenna en tee kokeita joten mä olen nyt lomilla vihdoin!! :)

Uskonto

2010-07-14T21:19:00.005+03:00

Uskonto on täällä osana jokapäivästä elämää. Mulla ei ole varmuutta asiasta, joten en uskalla mennä sanomaan, että onko uskominen vain tapa, vai onko täällä ihmisten usko jotenkin vain vahvempaa. Jotenkin tuntuu kuitenkin, että se on osa kulttuuria ja asia, joka siirtyy sukupolvelta toiselle.

Kirkkojen määrä täällä on ihan järkyttävän suuri. Igreja löytyy jokaikisestä bairrosta ja yleensä löytyy useampikin. Pelkästään katolisuus ei ole edustettuna, vaan esim. baptistisia ja evankelilaisia igrejoja on ihan samalla mitalla. Jokaisesta kämpästä löytyy rukousnauha ja osa kantaa sellaista mukanaankin, tai pitää kaulassaan muuta vastavaa uskonnollista korua. Uskonnolliset taulut ja pyhimysten patsaat ja vastaavat on täysin normaaleja ja usein löytyy ristiinnaulittu Jeesuskin jostain päin taloa. Ne on normaaleja myös kaupoissa.

Autoista löytyy paljon tarroja uskontoon liittyen ja varsinkin rekoissa on usein takaosaan maalattuna teksti "Jesus me guia" - Jeesus ohjaa minua. Uskontoaiheiset tatuoinnit on myös tosi yleisiä.

Jokapäiväsessä kielessä uskonto tulee myös esille. Vanhemmat ihmiset usein kuulumisia kysellessään vastaa, että kaikki hyvin, luojan kiitos. Joskus kun sovitaan seuraavasta tapaamisesta tai suunnitellaan jotain, niin loppuun saatetaan liittää, että "se deus quiser" jos jumala niin tahtoo. Aamuisin kun olen lähdössä kouluun, niin mãe hereillä ollessaan toivottaa "vai com deus" - mene jumalan kanssa.

Tätä ateistia ei jumalaan saa uskomaan, mutta kyllä tää välillä saa miettimään asioita toiseltakin kantilta.

Suomi on rakkaus

2010-07-09T20:27:00.002+03:00

Keskiviikkona olin koululla odottelemassa kokeen alkua kun kaveri pisti mulle viestiä, että Suomessa oli ollut tirotéio ja koska en tiennyt mitä ko. sana tarkoittaa niin kysyin kaverilta. Vastaukseksi kun sain miimikointiesityksen ammuskelusta niin ehdin jo hätääntyä kun heti tuli mieleen Jokelat sun muut.. Selvisi sitten, että Porvoossa tosiaan siellä mäkissä joku alkanut pistämään porukkaa matalaksi kun vähän suutahtanut. Jotenkin järkytyin tosta kun tuli niin puun takaa. Pitkään aikaan ei Suomesta mitään kummempia juttuja ole kuulunut ja sitten ihan puun takaa tuommonen. Ei tuo nyt NIIN iso juttu, mutta kuitenkin..

Viime aikoina on ajatukset eksyneet Suomeen päin enemmänkin, ehkä mulla iskee tässä joku puolivälimasis kun sen pelottavan rajapyykin saavutan viikon päästä! On niin uskomatonta, että mun vuodesta täällä on kohta kulunut jo puolet. Suomesta kuitenkin, että vähän meinannut iskeä jonkinlaista haikeutta. Ei mua täältä edelleenkään pois saisi, mutta on se Suomikin ihana.

Muistan kun tulin tänne, niin kaipailin vuodenaikoja ja vertailin jatkuvasti asioita täällä Suomen asioihin ja pidin suomalaista tapaa yleensä parempana. Nyt kelpaisi Vitórian sää loppuelämäksi (lähes..) ja vertailu kääntynyt ehkä vähän vastaiseksi. Tai vastainen vähän huono sana, mutta täällä on paljon hyviä asioita joita ei Suomesta löydy, mutta samalla Suomessa iso kasa mitä täällä ei ole. Täällä ihmiset on todella iloisia ja aina löytyy syy juhlia ja juhlat ei tarkoita pöydän alle itsensä juomista. Suomessa kuitenkin voit kävellä keskellä yötä yksin ilman pelkoa mistään ja politiikasta puhuminen ei saa aikaan suurta tunnekuohua ja huutamista, eikä korruptio ole ongelma. Jos yksi asia, mitä kaipaan Suomesta, pitäisi sanoa niin se on ehdottomasti vapaus. Koulussakin se miten koulu on sun puolella ja saat itse valita kursseja ja hoitaa omaa opiskelua, on ihan superhienoa. Kurssit koitetaan aina saada kohdilleen ja kokeet suoritettua. Täällä jos kokeessa unohdat kännykän päälle ja joku soittaa sulle, niin se on kokeesta pois ja saat tuloksena pyöreän nollan. Toista mahdollisuutta ei ole eikä tule!

Koulusta puheenollen, enää ensi viikko täytyy siellä puuduttaa takalistoa ja sitten päästään lomille! Ensimmäinen viikko lomasta menee Vitóriassa ja toisen vietän jumalan kaupungissa Rio de Janeirossa!! Sitä en voi hehkuttaa liikaa. Pedro lähtee ihan pian Saksaan ja mä olen vuoteni puolivälissä ja kaikkea.. Huh.

Rakkaat luonnonvoimat

2010-07-08T23:03:00.002+03:00

Oon hieman kateellinen tuosta tulvasta mikä Helsingissä on ollut, mutta kyllä tänään kelpas paistatella aurinkoa 1,5h.. Koitan nyt hankkia sen papurusketuksen ennen Suomeen paluuta!

Täällä arki alkanut copan jälkeen rullailelaam normaalisti ja oon päässyt takaisin joogankin pariin, nyt vain vaihdoin hathan astangaan ja tykkään siitä reilusti enemmän.. Täällä kun hatha meinaa olla vähän mummojumppaa.

Tänään pääsin todistamaan ensimmäistä sähkökatkosta, kun koulu pimeni kesken bilsan tunnin. Ennen lähtöä sai kuulla paljon juttuja miten sähköt toimii melko vaihtelevasti, mutta tuota ennen ei oo mitään häikkää ollut.. Melkein saatiin sen takia viimonen tunti vapaaksi mutta tietysti ne sähköt sitten palas juuri sopivasti.

Lauantaina on meidän rakennuksen festa julina, joten pääsen taas pukeutumaan söpöksi ja syömään kauheasti kaikkea hyvää!

Menemisiä

2010-07-05T15:40:00.004+03:00

Nyt on Suville sanottu heipat lentokentällä. Tammikuussa nähdään! Meinasi alkaa itkettää, mutta sain pidäteltyä.. Auta armias sitä kyynelten määrää, kun on oma lähtö edessä.

Kentältä ostin myös lentoliput Rioon joten viimeistään nyt se on sitten varmaa!! 27.7 - 1.8, Rio de Janeiro <3 Odotan tota enemmän kuin paljon, nyt pääsen ajan kanssa kiertämään ja tutustumaan kaupunkiin enemmän. Viimeksi kun ei portugalin kurssin ja orientaation takia aikaa riittänyt juuri muuhun ja tulin käyneeksi vain Ipanemalla ja Copacabanalla. Nyt pääsen vihdoin nousemaan Corcovadolle ja näkemään sen Jätti-Jeesuksen läheltä! Muistan vieläkin sen ekan hetken kun näin Cristo Redentorin tammikuussa.. Aijjai, melkein itkin!

Rio tammikuussa

Pedron lähtö alkaa lähestyä myös ja sen kyllä huomaa, alkaa perhe jo olla vähän täpinät ja pähkinöinä. Pelottaa se tulevien kyynelten määrä! Itse joudun hyvästelemään Pedron jo 27.7 koska Pedro lähtee kohti Saksaa 29.7 ja olen silloin Riossa. Pepusta, että oon ollut täällä vasta 5kk ja rapiat ja hyvästeleminen alkaa jo nyt!

Massa

2010-07-04T18:02:00.002+03:00

Enää ei harmita niin paljoa, Argentina on myös ulkona Copasta ja hävisi aika rumasti Saksalle... ;) Maailma makaa täällä siis taas mallillaan ja nyt voin keskittyä kannustamaan vaikka Espanjaa.

Eilen oli churrasco Suvin ja parin muun vaihtarin läksijäisiksi, joita en ennen ollut edes nähnyt.. Näin aluevalvojaa taas pitkästä aikaa, ei ole ollut tarvetta olla sen kanssa pahemmin tekemisissä. Meni kivasti, mutta nuo tommoset läksiäisjutut on aina vähän kurjia.. Maanantaina menen vielä lentokentälle sanomaan heipat.

Oon onnellinen, että mulla on jäljellä vielä 6 kuukautta. Tuntuu usein ettei mun portugali oli tarpeaksi hyvää, enkä ole tehnyt lähellekään kaikkea mitä haluaisin ja kaikki ihan kesken. Olisi kamalaa joutua lähtemään kotiin nyt. Ensi viikolla mun laskuri alkaa kuitenkin näyttää jo, että Suomeen paluuseen on aikaa 5 kuukautta ja rapiat. Kohta alkaa takana olemaan enemmän kuin edessä!

Näiden kielien kanssa alan mennä koko ajan enemmän ja enemmän solmuun, en tiedä millä kielellä tahtoisin mun elämän kirjoittaa. Lauseen kaikissa merkityksissä.. Tulevaisuus on hetkittäin vesiselvä ja välillä en tiedä mistään mitään. Eihän mun sitä täällä tarvitse miettiä eikä päättää, mutta kyllä se mieleen tulee aina välillä. Yliopiston tekeminen täällä on välillä enemmän kuin hyvä ajatus, välillä taas mietin että ihan hyvin voisin vain lähteä yliopistovaihtoon. Kummassakin maassa on selkeät etunsa. Toisaalta tälläiset asiat on tehtävä heti lukion jälkeen jos aikoo tehdä, ei sitä myöhemmin tulisi lähdettyä. Onneksi on aikaa miettiä.

Brasiliassa yksi asia mikä oikeasti osaa ottaa päähän rankemman kautta useastikin, on se, miten kovasti täällä ihmiset luokitellaan ja arvostellaan ulkomuodon perusteella. Kukaan ei uskalla olla kamalan erilainen, erottua muista. Olla oma itsensä. En mäkään täällä käytä samanlaisia vaatteita kuin käyttäisin Suomessa (nojoo, selvää toki pelkän sään takia, mutta tajuatte kai...). Suomessa en juuri koskaan käyttänyt farkkuja, mutta täällä ne on jalassa joka päivä. Kun pistää silmään jo pelkästään senkin takia, että naamasta löytyy metallia ja iho on vaalea, niin ei pukeutumisellaan tahdo kerjätä lisähuomiota. Mulla on ikävä sitä, että voi olla ihan mitä tykkää ihan rauhassa. Suomen (tai ainakin Helsingin) katukuvasta sä pysty selkeästi erottamaan eri tyylisiä ihmisiä. Hevareita nahkatakkeineen, fruittareita, hoppareita lökäpöksyineen, hippimielisiä rastatukkineen ja niin edelleen. Täällä kun näet pitkätukkahevarin niin tekisi mieli kiljua, ihan kun olisit nähnyt jonkun harvinaisen eläimen! Täällä kaikki on yhtä massaa. Koulussa toi vielä korostuu koulupuvun takia, joka saa kaikki näyttämään siltä että tulee samalta liukuhihnalta.
Suomesta päin lukisin tän tekstin ja miettisin, että no, mikä sua estää olemasta oma itsesi sielläkin. Kyllä mulla rohkeutta olisi, mutta se, että muutenkin pistät silmään ja sua muutenkin arvostellaan koko ajan enemmän kuin muita, niin on ihan mukava jarruke. En kerjäämällä tahdo kerjätä niitä katseita ja epämääräisiä kommentteja. Taustalla on myös se, että vähän massaan sulautumalla menen enemmän brasilialaisesta, eikä ensimmäinen ajatus ole, että tuo on varmasti ulkomaalainen.

Annoin muuten naapureiden maistaa salmiakkia ja suurimman osan mielestä se oli aivan kamalaa. Jääpähän enemmän mulle.

Estamos fora

2010-07-03T17:57:00.004+03:00

Tiputtiin Copasta ja koitan vieläkin toipua järkytyksestä...

Onneksi piristää vähän, että torstaina sain postia Suomesta!! Aivan järkyttävän kasan lehtiä, joukossa mm. Cosmopolitan, Koiramme- ja Soundi-lehtiä puolen vuoden ajalta, Hippos, Trendi, Helsingin Uutiset ja kasa Aku Ankkoja! Riittää suomilukeminen ainakin hetkeksi ja varsinkin Koiramme-lehdet on ollut kaivattuja. Mukana oli myös suomisuklaata ja salmiakkia, jota perjantaina syötin naapureille ja ilmeet ja reaktiot oli aika unohtumattomia.. Kuulemma jotain aivan uniikkia ja koskaan ei ole maistaneet mitään samanlaista. Yksi kyllä tykkäs, mutta muut ei juurikaan innostuneet. Osa ei edes uskaltanut maistaa kun oli nähnyt muiden reaktiot! Jääpähän enemmän mulle. Fazerin sinisestä kaikki kyllä tykkäs ja melkein koko levy upposikin porukkaan.

Jotain kirjoitusideoita saa laitella.. mulla pää välillä vähän tyhjä tän blogin kanssa, kun pelkästä arjesta kirjoittaminen tuntuu vähän puuduttavalta. Mitä te tahtoisitte lukea?

Kielikukkasia

2010-06-30T22:45:00.002+03:00

Viime päivinä parhaimpiin läppiin oon kuulunut, kun tajusin että lua on suomeksi kuu. Portugaliksi cú, joka lausutaan kutakuinkin kuu, tarkoittaa persettä :D:D tarkalleen ottaen persreikää. "Que kuu linda.." haha. Quase morri de rir.

Viikon musiikkiannnos

2010-06-30T21:03:00.006+03:00

Quando não tenho mais pra aonde ir
No meu céu não tem mais estrelas
Aonde foi parar a coragem?
Tô cansado, mas não desisto

Mas posso ver uma luz lá no fim
Será que alguém ainda olha por mim?
Não me julgue por não ser igual
Carrego a verdade aqui no olhar

Eu só rezo pra ficar bem
Eu sei que vai
Acredito que vai ficar tudo bem

Só Deus sabe o quanto eu corri
E o que fiz pra chegar aqui
Esse mundo não é mais meu
Não me rendo nem me entrego

Arkea

2010-06-28T03:04:00.004+03:00

Perjantaina katseltiin peli naapurin luona taas ja voin sanoa aikalailla kärsineeni koko pelin ajan, huhhuh.. Päättyi tasan, että pitäisi kai olla onnellinen koska ei hävitty. Pelin jälkeen oli naapurin miehen synttäreiden kunniaksi juhlalounas eli feijoadaa, mutta mulle kun ei tuo punanen liha 5,5 vuoteen oo uponnut niin meidän maid teki mulle erikseen feijãota ja kanaa.
Ensin oli tarkotus lähteä rannalle, mutta koska olin menossa trianguloon anyway enkä tahtonut kastua, niin mentiin Lucaksen kanssa sinne suoraan. Oli vähän tyhjempää ja rauhallisempi meininki kuin sunnuntaina, kun nyt peli oli aikasemmin. Kyllä siellä silti melkoset pippalot oli taas käynnissä.

Törmäsin Rodrigoon, joka juuri palaillut vaihdosta jenkeistä ja oli tosi kiva tyyppi! Törmättiin kadulla, katoin että kovin on tutun olonen miehenpuolikas mutta en tunnistanut. Sekin jäi tuijottamaan mua että selvästi tunnistaa ja päädyttiin pysähtymään tuijottamaan ja se lopulta sai suustaan kysytyksi että oonko suomalainen ja selvisi että kuka on kuka. Tosi hassua tavata tollain!
Pyörittiin siellä Triangulossa ja törmäiltiin tuttuihin ja loppuillan vietin Patrician ja Rodrigon kanssa. Seuraan tuli välillä myös yksi toinen Rodrigo, joka alunperin tuli juttelemaan mulle koskaa luuli että oon Minas Geraisista koska mulla oli Cruzeiron pelipaita päällä. Oli kuulemma melkoinen shokki kun selvisikin että oon suomalainen. Loppuillan se sitten viettikin koittaen saada mua ficaamaan sen kanssa.. en lämmennyt en, vaikka ihan mukava tyyppi olikin.

Lauantaina lähdettiin aamupalan jälkeen ajamaan sítiolle lähelle Venda Novaa, täältä parin tunnin päähän. Siellä oli serkkutytön 3-vuotiassynttärit ja ruokaa ihan himona, kuten ennustelinkin. Pitää tämä viikko mennä vähän vähemmillä ruokamäärillä ettei paino ota taas noususuuntaa.. haha. Sítiolla istuskeltiin, syötiin ja vietettiin aikaa koko päivä ja illalla mentiin hotellille, jossa luonnollisesti oltiin yötä. Mentiin istumaan iltaa Letician ja Gustavon ja tuttavaperheen kanssa hotellin vieressä olevaan pizzeriaan. En hetkeen oo nauranut niin paljoa.. Gustavo onnistui levittämään oliiviöljyn pitkin pöytää ja syliinsä ja pai hieman alkoholia nauttineena ei ihan tiennyt montako keittoa oli syönyt.
Sunnuntaina päätettiin lähteä suoraan aamupalan jälkeen kotiin, mikä mulle sopi paremmin kun hyvin koska olin tappoväsynyt ja ajatuskin siitä että pitäis jollekin vuorelle nousta, niin sai aikaan lähinnä inhoreaktion. Vitóriassa käytiin ulkona lounaalla ja lepäiltiin loppupäivä.

Maanantaina oli taas Brasilian peli joka katottiin taas vaihteeksi naapurissa.. Nyt vaan eri naapurin luona. Voitettiin ja nyt ootellaan vaan perjantaita kun vastaan tulee Hollanti!

Eilen kävin shoppingissa ja muuten vaan kävelemässä täällä ja päädyin muun muassa tanssimaan rannalle. Illemmalla olin jo menossa juoksemaan, mutta mãe ilmotti että ollaan menossa syömään japanilaista. Ei tarvinnut miettiä että kumpaa teen mieluummin, haha.

Tänään ei oo ollut mun päivä ollenkaan.. Kännykkä kuoli yöllä ja heräsin vähän myöhässä, kuitenkin tarpeeksi että olin koko aamun myöhässä ja kauheessa kiireessä. Lähdin kouluun ilman kännykkää, rahaa, välipalaa, penaalia ja toista vihkoa. Kengänkin sain kunnolla jalkaan vasta koulussa, kunhan ensin kaks koulukaveria oli saanut avattua siinä olleen umpisolmun.. Viimeistä tuntia ei ollut, koska opettaja faltou. Pääsin kotiin kaverin äidin kyydillä, mutta eipä meillä ollut kotona ketään. Kodinhoitaja ei päässyt tulemaan bussilakon takia ja mãe oli hoitamassa juttujaan ja sen jälkeen menossa hakemaan mua koululta. Kännykkä oli onnellisesti kotona, joten enpä voinut tehdä muuta kun odottaa käytävässä. Tunnin siinä sain odottaa, mut tulipahan luettua..
Bussilakon takia tänään ei ole kokeita, joten aika rennosti saan ottaa koko päivän!

5 kuukautta

2010-06-25T04:19:00.003+03:00

Aika, ole hyvä ja lopeta juokseminen hetkeksi..
Noin pari-kolme viikkoa niin olen jo puolivälissä. PUOLIVÄLISSÄ?! Ei voi mitenkään olla totta, että mun vuodesta alkaa olla takana jo puolet. Mä en tahdo! Tuntuu että nyt vasta alkaa kaikki rullaamaan hyvin niinkun pitääkin ja aikaa kulunut jo noin järkyttävän paljon.

Pitäisi varmaan alkaa kirjoittamaan blogia enemmän, koska päiväkirjaan rustaaminen koulussa on vähän jäänyt.. Siirtynyt sivuun tauottoman puhumisen tieltä. Matikan maikkakin pari päivää sitten sanoi että ennen olin ihan hissukseen, mutta nyt kun oon oppinut portugalia niin huhhuh... haha. Muutkin maikat joutuneet huomauttelemaan mulle huomattavasti useammin, ulos luokasta en vielä kuitenkaan ole toistamiseen joutunut. On vaan pirun vaikeaa pitää se suu ummessa kun opiskeltavaan aineeseen ei ole minkänlaista mielenkiintoa ja on liian levoton/väsynyt/muuta vastaavaa lukeakseen (lukemisesta puheenollen, kohta on Kadonnut Symboli luettu!).

Maanantaina kävin Lucaksen kanssa kattomassa Toy Story 3:n 3D:nä portugaliksi. Ihanaa tajuta, että ymmärtää. Tykkäsin leffasta tosi paljon!
Keskiviikkona tein kemian ja tekstitaidon objektiivisen (rastia ruutuun) kokeen, meni aikalailla hakuammunnaksi kun tiesin vastauksista oikeasti ehkä 3.. Koetta oli vielä valvomassa joku ihme natsi ja jouduin kolme kertaa käydä palauttamassa koetta kun joka kerta jotain puuttui tai oli huonosti. Syyhän ei tietenkään ollut minun..
Kokeen jälkeen lähdin kattomaan koululaisten futsal peliä, jonka ne tietenkin hävisi. Kotiin pääsin puoli ysin maissa ja kun olin jo pesemässä hampaita ja kaatumassa sänkyyn niin mãe tuli huutamaan että naapurissa olisi nainen joka tahtoisi tutustua muhun. Pakko oli sitten lähteä käväsemään naapurissa ja ei se ihan turha reissu ollut, koska siellä oli lapsen synttärit ja sain terveelliseksi iltapalaksi kakkua ja brigadeiroja.

Tänään oon kärsinyt unetuksen multihuipennuksesta, eikä auttanut yhtään vaikka painuin lounaan jälkeen nukkumaan. Heräilin vasta kolmen maissa laittamaan kynsiä, nyt on ranskalainen manikyyri niin että kynsi on vihreä ja kärki keltainen! Oon täysin valmis voittamaan Portugalin huomenna!
Huomenna ei pelin takia ole kuin kolme tuntia, mutta en meinaa raahautua niillekään.. Otan ansaitun oman loman univelkojen tasaukseen. Peli mennään taas katsomaan naapuriin, kun on siellä lounas naapurin miehen synttäreiden kunniaksi. Myöhemmin menen ehkä rannalle ja Trianguloon, kattoo minne päädyn.. Tarkoitus olisi kuitenkin nähdä yksi brasilialainen, joka oli jenkeissä vaihdossa ja tapasi mun suomalaisen kaverin siellä! Musta on niin uskomaton yhteensattuma, että tuo brassi asuu Vitóriassa.

Lauantaina mennään sítiolle vuoristoon (=pirun kylmä...) kun on serkun synttärit. Se täyttää muistaakseni 3. Lasten juhlat on aina parhaita, koska niissä on järkyttävät määrät kaikkea hyvää ruokaa! Nukutaan sítiolla yö ja sunnuntaina noustaan ehkä Pedra Azulille, joka on tunnettu vuori täällä. Vielä vähän epävarmaa, mutta katellaan mitä tulee.

Mistä tämä tyttö onkaan kotoisin?

2010-06-24T04:08:00.004+03:00

Perhe ja muutama muu tuttu välillä vitsillään kutsuu baianaksi*, biologian maikkani kysyi kerran olenko mineira**, viikonloppuna sanottiin että en näytä suomalaiselta, tiistaina mulla sanottiin olevan espanjalaisen aksentti ja tänään kaverin kaveri kysyi olenko mä CARIOCA*** ?!
Olen sentään päässyt Brasiliaan asti, haha.

* Feminino Bahia-osavaltiosta
** Feminino Minas Gerais-osavaltiosta
*** Henkilö Rio de Janeiron osavaltiosta

Pari kuvaa lauantailta

2010-06-24T04:03:00.001+03:00

Bundinhaaa

Working it? :D:D

Vida nova + funk

2010-06-22T02:36:00.004+03:00

On tosi hassua ja samalla ihanaa huomata miten huomaa luoneensa maapallon toiselle puolelle elämän tyhjästä. Elämän mihin kuuluu kaikki ihmiset ja omat tekemiset ja menemiset.

Aluksi oli vielä vähän kiinni Suomessa ja puheenaiheetkin meni usein Suomeen päin kun ei sitä nyt muusta ollut kerrottavaa.. Ajan kanssa Suomi kuitenkin alkanut tuntua kaukaiselta ja voisin nyt sanoa että oon ihan täysipainoisesti täällä. Puheenaiheetkin ja kaikki, koko elämä on täällä. Kotona Brasiliassa.

Kun juttelen Suomeen päin mesessä tai missä vaan vastaavassa, huomaan tiputtelevani portugalia joukkoon, koska se tulee niin luonnollisesti. En mä kerää huomiota että jee, kattokaa kun multa sujuu portugali, vaan sillä kielellä asiat tulee ensin mieleen. Varsinkin nopeat vastaukset ja kommentit, jotka aika olennainen osa tätä hienoa sähköistä viestintää..

Muistan kun joskus ikuisuus sitten juteltiin muiden suomalaisten kanssa siitä että miksi valittiin Brasilia. Tajusin sillon, että oikeastihan mä päädyin tänne niin että Brasilia on aina kiinnostanut ja aina oon tänne tahtonut tavalla ja toisella. Iron Maidenin keikkaa jonotellessa vuonna 2008 tajusin että hei, sinnehän vois lähteä vaihtoon! Täällä nyt sitten ollaan enkä voisi olla onnellisempi. Mä en kadu mitään ja Brasilia on enemmän kuin oikea maavalinta. En voi tarpeeksi hehkuttaa, kuinka paljon rakastan olla täällä!

Teidän muiden iloksi vähän lisää funkia! Funk jakaa mielipiteitä vahvasti, mutta kyllä se aika monen saa liikkeellee vaikka ei kauheasti iskisikään.. Mä yksinkertasesti rakastan ko. musiikkia ja se on täällä aika monelle yllätys. Koulussa aina laulesken funkia ja Lucaksella hajoaa kuulemma pää kun hoilotan aina ikivanhoja biisejä. Työn alla on nyt uudemman funkin sanojen opetteleminen, haha.
Tässä muutamia..

MC Koringa - Tamborzão ta rolando

MC Koringa - Kika no calcanhar
Kertosäe ela quer dancar, quer dancar, com a bunda no calcanhar suomennettuna kutakuinkin hän tahtoo tanssia, tahtoo tanssia, perse kantapäillä. Perus lyriikoita..

Buchecha - Romântico
Sarjassamme söpömpi funk. Buchechaaaa <3

Fhiu

2010-06-20T17:01:00.008+03:00

Yksi viikko taas sujahtanut ohi.
Tiistaina tosiaan voitettiin 2-1, melko hirveällä pelillä tosin, mutta voitettiin kuitenkin. Mentiin kattomaan peli naapuriin Suzanan luokse, missä sitten oli muitakin tuttuja. Suzana on enemmän kun innoissaan ja kotonakin sillä on oikeen torvi- ja pillivalikoima, joita sitten soitellaan pelipäivinä vähän väliä. Puoliajalla tauottomasti! Triangulo tässä meiän lähellä oli ihan täynnä, mitä telkkarista katoin, ja porukka oli siellä pistäny paikkoja hajalle ja ties mitä. Pedro oli ollut siellä ja sanoi että oli semihauskaa kun musiikki ja kaikki oli ihan sekaisin, kuului funkia, sertanejoa ja sambaa kun seisoit yhdessä paikassa.

Tiistaiksi en vielä saanut paitaa, mutta keskiviikkona mentiin shoppingiin ja kotiin palasin Brasilian virallisen pelipaidan kanssa, whoo! Mentiin shoppingiin siinä kolmen aikaan ja heti kysymään yhdestä liikkeestä niistä paidoista ja saatiin paidat kokeiltua ja maksettua. Paidat kuitenkin vapautettiin jostain syystä vasta viideltä joten pyörittiin shoppingissa hyvät kaks tuntia.. Oli se sen arvosta koska paita on täydellinen ja ihana!

Perjantaina lähdettiin vuokraamaan mulle puku festa juninaan lauantaille ja löydettiinkin just täydellinen! Festa junina on juhla, missä kaikki pukeutuu maalaisiksi eli ruutupaitaa ja rikkinäisiä farkkuja paikoilla ja tytöillä söpöt mekot ja saparot. Musiikkina yleensä forró ja tyypillistä ruokaa on canjica, pacoca ja pé-de-moleque.
Tuonne festaan me ei pukeuduttu.

Juhlapaikka.

Lauantaina lähdettiin puolen päivän jälkeen Maruípen asuinalueelle tuttujen luo churrascoon, mikä sitä perus mässäilyä ja juttelemista tuttujen kanssa. Ei mitään turhan erikoista, mutta churrasco paljastuikin olemaan vähän myös yhden tutun synttäreiden kunniaksi ja näin copan aikaan kakku oli tietysti asiaankuuluva!

Illemmalla oli toisen suomalaisen Siirin läksiäiset Vila Velhassa. Festan alkamisajankohta oli kuudelta ja mä olin kotona siinä kuuden jälkeen. Otin rauhassa suihkun ja valmistauduin, ja päästiin lähtemään kotoa 1930. Perillä olin noin 15 vaille kahdeksan ja mietin, että oonkohan nyt turhan ajoissa.. Ajoitus oli kuitenkin melko täydellinen ja olin paikalla siinä kun festa alkoi alkamaan. Juhla oli festa junina myös ja tällä kertaa pukuduin ihan niin kuin pitikin!

Festa oli tositosi jees ja tapasin paljon tosi kivoja ihmisiä ja kaikkea! Tuli vaihdeltua puhelinnumeroita ja kyseltyä nimiä, jotta voi myöhemmin etsiä orkutista. Tapasin yhden vaihtarin Costa Ricasta ja toisen Thaimaasta, jotka molemmat tulleet tänne helmikuussa! Luulin että jään tänne ihan yksin, kun nämä viime vuonna tulleet lähtee täältä (suurin osa ensi perjantaina!), mutta onneksi totuus paljastui toiseksi.
Musiikki oli nyt paljon parempaa kuin perjantaina.. Kyllä sitä forróakin oli, mutta paljon pienemmässä roolissa! Tuli sitä forróa tanssittuakin ja kyllä mä taisin jotakin oppia, vaikka tanssin vieläkin tosi huonosti. No vielä on aikaa oppia!
Ruoka oli sitä perus festa juninaa ja sen lisäksi churrascoa. Juotavaa oli tietty vähän joka lähtöön, ainoa mikä puuttui oli vesi! haha.

Siiri. Ensi viikolla tyttö on jo Suomessa :(

Cansu Turkista, Lucas ja Larissa Brasiliasta.

Kotiin ja nukkumaan pääsin kahden maissa, yllättävänkin aikasin.

Tänään sunnuntaina oli Brasilian peli (GANHAMOOOOOOOOS!) ja ensimmäisen puoliajan katselin naapurin luona, mutta tauolla Patricia (jonka viimeksi nähnyt joskus sillon kun oon just tullu tänne) soitteli että ne tulee hakemaan mut ja mentiin sitten Trianguloon. Paikka oli täynnä ihmisiä ja juuri kun saavuttiin, niin Brasilia teki maalin ja kaikki huusi ja riehui. Toinen puoliaika muutenkin kuumensi tunteita.. Pelin jälkeen kadut täyttyi musiikista ja tanssivista (ja juovista) ihmisistä. Kuten Pedrokin sanoi, niin se oli just niin että kadun toisella puolella soi funk, toisella perus tanssimusiikki ja vähän matkan päässä sertanejo. Kaikkea sekaisin. Törmäsin moniin tuttuihin ja tutustuin uusiin! Foi muito legal.

Kuka on brassi ja kuka ei? ;)

Mun portugalia kehuttiin taas kamalasti ja kaikkea muutakin, en voi olla kun ilonen! Viikonloppu meni ihan tosi hyvin. Oon ihan kamalan onnellinen täällä ja rakastan rakastan rakastan Brasiliaa!! Jos multa kysytään, niin ette saa mua täältä ikinä takaisin <3 Ajatus että tulisin tänne tekemään yliopistoa niin alkaa vaikuttamaan koko ajan paremmalta..

Fim de semana

2010-06-15T19:56:00.002+03:00

Perjantaina käytiin shoppingissa tarkotuksena ostaa pelipaidat mulle ja Pedrolle, mutta shoppingin JOKAISESTA kaupasta oli naisten versiot pelipaidasta loppuneet ja Pedron haluamaa keltaista pelipaitaa numerollakaan ei enää ollut.. Minähän tahdon virallisen paidan ja tyttöversiona joten ei auta muu kuin odottaa! Tänään kannustan Brasiliaa siis ilman asiaankuuluvaa varustusta, mutta ehkä se nyt menee.. Mukaan shoppingista tarttui kuitenkin Dan Brownin Kadonnut Symboli portugaliksi, edellinen kirja jota luin oli niin tappotylsää fantasiaa ettei sen lukeminen olisi onnistunut vaikka olisi ollu suomeksi. Suunnilleen sivulla sata olen nyt kirjassa menossa ja en oikeasti voisi olla iloisempi, kun ymmärrän ilman ongelmia!

Lauantaina oli Dia dos Namorados, eli paikallinen ystävänpäivä, joka täällä vain omistettu täydellisesti tyttö/poikaystäville. Pai järjesti yhden naapurin kanssa festan sen kunniaksi. Oltiin vuokrattu juhlapaikka tästä läheltä ja kutsuttu sinne perhettä ja tuttuja. Väkeä oli paikalla noin suunnilleen 80. Paikka oli tosi kiva, erikseen tiski mistä sai haettua pientä syötävää ja pöydät missä ihmisillä istua ja tietenkin tanssilattia DJ:neen. Festa oli 22-02 ja sellainen mihin sai taas vähän laittautua! Huomasin tarpeen toiseen mekkoon ja ei toiset korkkaritkaan ihan huono juttu olisi..
Koko illan sain taas kuunnella kehuja miten kaunis olen ja muutenkin ilta meni tosi kivasti!! Puhuin ihan aluksi pitkään yhden puolitutun kanssa matkustelemisesta ja kielenoppimisesta ja tuli siitä ihan tosi hyvä mieli. On vaan niin hienoa kun pystyy jo käymään ihan oikeitakin keskusteluja. Oonhan mä jo pidempään, mutta tälläset on jotekin eri juttu!
Tuli tansittua illan aikana enemmän kuin tarpeeksi ja sain kuulla siitäkin paljon, olen kuulemma enemmän bahiana kuin finlandesa?! haha. Bahiana siis nainen/tyttö Bahia-osavaltiosta. Jalat kyllä illan päätteeksi tuntuikin siltä, että askeltakaan en enää nämä kengät jalassa ota!

Sunnuntai meni laiskotellessa ja katsellessa Copa do Mundon pelejä, on niitä tullut katottua joka päivä perjantaista lähtien oikeastaan.. Tänään kuitenkin vasta alkaa se Copa ihan oikeasti meidän osalta!! Koulussa raikasi Wavin' Flag ja kaikki ollut kamalan ilosia. Keltasta ja vihreetä on joka paikassa ja ulkona torvet raikaa non-stop! Kaikkea muutakin huutoa, pauketta ja laulua kuuluu koko ajan, enää tunti pelin alkuun!! Kiitos että saan olla Brasiliassa juuri nyt <3

HUOMENNA!

2010-06-10T18:48:00.004+03:00

Huomenna se alkaa, odotettu COPA DO MUNDO!! Saatiin tänään koulusta Copan aikataulut, jotka koulu ihan itse painattanut kaikille ja siihen saa merkattua tulokset ja kaikki, superkätevää. Tänään vielä kynsien väri vaihtuu vihreäksi ja huomenna käyn ostamassa Brasilian pelipaidan. Sitten vaan odottelemaan tiistaita ja sitä, että koko Brasilia pysähtyy katsomaan peliä..

Vc tem que falar mais

2010-06-10T03:37:00.002+03:00

Pois é. Maanantaina teinkin päätöksen, että alan puhumaan enemmän ja kovemmalla äänellä. Koitan jättää sen perfektionistin itsessäni taakse hetkeksi ja alkaa oikeasti puhumaan, pelkäämättä virheitä. Aion kysyä enemmän jos en ymmärrä. Ymmärrän jo todella hyvin ja kirjoitan ihan sem problemas, mutta suu pitäs vaan avata vähän useammin myös muuhun tarkoitukseen, kuin ruuan lappaamiseen sen sisälle.

Aloitinkin sen puhumisen ja Lucas joutui jo kerran vaihtamaan luokassa paikkaa.. Vaihtarin etuja on ehdottomasti se, että aina jos mä puhun jonkun kanssa, niin sitä toista syytetään ja mulle ei tule mitään seurauksia. Reilua, eikös?

Tänään perheen kanssa justiinsa juteltiin, että mun olis hyvä alkaa myös kattomaan telkkaria enemmän ja vaikka lukemaan ääneen. Novelat siitä hyviä et niissä oppii sellastakieltä mitä oikeasti käytetään päivittäin ja ääneen lukeminen parantaa tietysti ääntämistä. Kaikki oppimismahdollisuudet koitan hyödyntää, koska musta tuntuu jo nyt että aika loppuu käsiin ja en puhu portugalia tarpeeksi!
Tätä ei nyt yhtään auta, että mun portugalin kurssi viimonen tunti on huomenna.. Tiistaina ei ole tuntia, koska on Brasilian peli! Pelihän alkaa siinä kolmen maissa ja tunti mulla olisi kuuden jälkeen.. Mutta kuulemma Brasilia vähän pysähtyy koko loppupäiväksi. Tuskin maltan odottaa!
Torstaina sitten koe, vaihtelun vuoksi. Seuraava (jatko)kurssi alkaa elokuussa joten sitä ennen menee ihan vain itseopiskeluksi. Itseopiskelu käytännössä tarkoittaen sitä, että nautin Copasta, matkustan Rioon, sanon heipat Pedrolle, festailen.. Kaikkea superhienoa, Pedron lähtöä lukuunottamatta.

Tulee olemaan järjettömän outoa kun Pedro lähtee. Musta tulee ensimmäistä kertaa elämässäni, niin että itse muistan siitä jotain, ainoa lapsi. No pääsenpähän muuttamaan Pedron huoneeseen ja saan oikeasti ihkaoman kylppärin! Mä olen Riossa silloin kun Pedro lähtee, mikä on ehkä ihan hyvä. Saa nämä rauhassa täällä itkeskellä ja hyvästellä. Mua kyllä pelottaa kun pitää itse hyvästellä se, sen jälkeen kun ei enää tulla asumaan samassa asunnossa varmaan ikinä. On jo nyt kyllä onneksi suunniteltu, että meen moikkaamaan sitä Saksaan kun palailen Suomeen! On sen verran lähellä.
Hyvästelemisen lisäksi pelottaa, että mãe ja pai tulee olemaan kauhean surullisia ja mä en oikeen tiedä miten pitäs olla. Mutta ei ehkä pitäisi ajatella sitä liikaa, vaan katsoa ihan rauhassa mitä tulee.. Ne on itse kyllä sanoneet, että tulee helpottamaan paljon kun mä olen täällä, mikä tekee mut tosi iloseksi.

BH - Inhotim & pão de queijoa

2010-06-08T19:46:00.005+03:00

Huh, oli melkosta juoksemista koko viikonloppu. Torstai oli jo vapaata, mutta jostain syystä ei vielä silloin lähdetty, vaan perjantaiaamuna herätyskello soi kolmen jälkeen. Tarkoitus oli lähteä ajamaan siinä neljän maissa, mutta na realidade (tosiasiassa?) päästiin ajamaan noin viideltä. Mun aivot ei aamuisin todellakaan toimi ja muistutus siitä, että matkapahoinvointilääke jäi ottamatta, tuli heti kun päästiin kaupunkialueen ulkopuolelle ja jatkuvasti mutkitteleville vuoristoteille. Ei mulla moneen vuoteen ole iskenyt matkapahoinvointi mitenkään pahasti, mut nyt sitten kaiken senkin edestä.. Sanoin ensin, että vähän meinaa olla huono olo, mutta ei kuitenkaan tarvi pysähtyä. Meni alle viisi minuuttia niin päästiin siihen pisteeseen, etten enää hetkeäkään tässä istu oksentamatta.. Ajettiin sivuun keskelle ei mitään vuoristojen ja lehmälaitumien lomaan. Hengitys höyrysi ja oli aivan järjettömän kylmä, vaikka mullakin oli päällä kaksi pitkähihaista, kaulahuivi ja kollarit. Apinat huusi metsässä.

Pian päästiin kuitenkin jatkamaan ja lääkekin alkoi vaikuttaa ja nukuin onnellisesti suurimman osan matkasta. Sen osan ajasta kun olin hereillä, niin kuunneltiin autossa mun tekemää Suomi-levyä ja voin lukea ehkä oudoimpiin juttuihin ikinä sen, kun ajaa keskellä Minas Geraisin pöndeä ja autossa raikaa Antti Tuiskun Sekaisin.. !

Kun tultiin perille Belo Horizonteen, niin käytiin ihan ensin rokottamassa Pedro ja mãe sikalenssua vastaan. Joskus aiemmin mãe oli ihan muakin viemässä piikitettäväksi, mut mä oon ko. rokotuksen onneksi jo saanut niiden muiden joukossa ennen lähtöä.
Rokotuksen jälkeen mentiin maailman parhaimman jalkapallojoukkueen (jos et tässä vaiheessa vielä tiedä, niin kyseessä tietysti CRUZEIRO) liikkeeseen ja pai osti mulle lahjaksi Cruzeiron pelipaidan ! Se on ihanaihana ja nyt voin kai sanoa olevani cruzeirense mesmo. Pedrollekin hankittiin pitkähihainen pelipaita ihan Saksan ilmastoa ajatellen ja paille itselleen pelipaita Brasilian väreissä ja BRASIL-tekstillä, mutta viidellä sinisellä tähdellä varustettuna Copaa varten. Mulla on vielä hankintalistalla Brasilian pelipaita, meinaa meilkein tulla kiire sen kanssa, kun Copaan tänään enää 3 päivää!!

8h autossa istumisen jälkeen hehkeänä...

Kun saavuttiin avôn sítiolle, niin pão de queijon mussuttaminen alkoi heti ensimmäisestä hetkestä alkaen ja loppui vasta hetki ennen lähtöä.. Varmasti tuli viikonlopun aikana taas kilo lisää! On muuten outoa, miten ennen en syönyt juustoa oikeastaan ikinä koska en tykännyt, mutta täällä yks parhaimmista syötävistä mitä tiedän, on tosiaan pão de queijo requeijãon kanssa.. Älyhyvää! Muutenkin juusto alkanut upota, kuten aikalailla kaikki muukin ruoka sitä punaista lihaa lukuunottamatta. Ei täällä oo varaa kauheasti nirsoilla.

Lauantaina heräiltiin semiaikaisin ennen kymmentä ja aamupalan (=järkyttävät määrät pãode queijoa..) lähdettiin Inhotim-nimiseen contemporary-taiteen museoon. Se on ihan järkyttävän iso paikka keskellä ei mitään. Iso tosi vihreä ja kaunis alue, jossa taidejutut on sijoitettu ympäriinsä puistoa omiin gallerioihin ja yksiköihin. Siellä kierreltiin aikalailla koko päivä ja takaisin oltiin kuuden jälkeen. Ei siinä kauaa jaksanut enää pysyä hereillä, vaan meni syömisen jälkeen nukkumiseks.

Sunnuntaina aamupalan jälkeen lähettiin jo ajamaan kohti kotia ja perillä oltiin kahdeksan aikaan illalla, enemmän kuin väsyneinä..

Pieni pala New Yorkia

2010-06-04T02:07:00.002+03:00

Kävin katsomassa parin luokkalaisen kanssa Sex and the City 2 -leffan. Oli ihana ja tuntui tosi kivalta kun oli jotain "tuttua", onhan ne Sinkkuelämää-sarjan tuotantokaudet moneen otteeseen Suomessa katseltu läpi.. Nytkin iski kamala hinku katsoa ne uudestaan ja sen myötä ikävä ulkoista kovalevyä, jonka jätin Suomeen, mukanaan rakas elokuva-, kuva- ja TV-sarjavalikoima. Eiköhän se tumma urokseni sielä kuitenkin odota, kunnes tammikuussa taas koetaan riemuisa jälleennäkeminen.

Palatakseni itse asiaan, niin tykkäsin leffasta tosi paljon! Ei se tietenkään sitä ensimmäistä voita ja sarjahan on aina täysin voittamaton... Järkytyin kun yksi mun luokkalainen Julia sanoi, ettei tykkää sarjasta, mutta leffoista kyllä. Miten toi voi olla mahdollista?!

Ennen leffaa, aamulla, mulla oli kokeet. Meno oli vähän erilaista kuin Suomessa, mutta myös yhtäläisyyksiä noissa koetilanteissa on. Kun meni kouluun, niin kanttiinin seinältä piti mennä katsomaan että missä luokassa, missä rivissä ja missä pulpetissa teet kokeen. Kaikki kakkosluokat oli sekoitettu, ideana tossa kai joku ettei lunttaamisesta tai muusta voisi mitenkään sopia, tai vastaavaa. Muuten koetilanne aikalailla sama, laukut jätettiin luokan eteen ja pupetille sai ottaa vain kirjoitusvälineet. Koulun kortti piti myös olla pulpetilla, kai että voitiin varmistaa että olet todella sinä joka sitä koettaa tekee tai jotain.
Kokeita oli kolme samalla kertaa; biologia 1, biologia 2 ja maantieto. Aikaa noiden kaikkien tekemiseen 2,5h. Biologian kokeet muodostu kahdesta sivusta ja tehtävät ei tosiaan olleet mitään esseetehtäviä.. Joten en sanoisi kamalan vaikeiksi. Mulla oli erityisoikeus, että sain käyttäää mun sanakirjaa kokeissa, mutta ei sitä hirveästi tullut selailtua, kun aika hyvin ymmärsi kysymykset ja sen, ettei mulla ole miään hajua vastauksesta!

Biologia 2:n kokeessa osasin kuitenkin vastata JOKAISEEN kysymykseen! Kyseessä siis genetiikka, suomalaisittain biologia 2, jonka luin viime vuoden puolella ysin arvoisesti, joten asiat aika tosi hyvin hallussa. Innolla odotan, että mitä siitä tulee! Luulen, että tulee olemaan koeryppäästä ainoa, jonka pääsen läpi. Maksimipisteet kokeissa on 10 ja läpipääsyyn tarvitsee 6.

Biologia 1 ja maantieto meni vähän niin ja näin.. pariin kysymykseen koitin vääntää jotain, muuten jäi tyhjäksi. Mahtaa opettajilla ainakin olla hauskaa, kun tarkistelee niitä..

Kokeen jälkeen lähdettiin suoraan bussilla shoppingiin luokkalaisten kanssa, lounastettiin siellä terveellisesti pizzaa ja käytiin se leffa katsomassa. Ei mitään kovin ihmeellistä :) Luokkakaverin kyydillä kotiin, vaatteiden vaihto ja joogaan. Hyvin kului koko päivä menossa.

Tämä päivä on ollut lomaa, koska on joku Kristuksen kehon kuolemaan ja sen ylistämiseen liittyvä pyhäpäivä. Olkoot mikä oli, kunhan vain on lomaa! Huomenna herätyskello piippaa kolmelta aamuyöllä ja neljältä lähdetään perheen kanssa ajamaan Belo Horizonteen! Aikainen lähtö, koska halutaan olla perillä lounasaikaan ja Pedro käydään rokottamassa sikalenssua vastaan. Sieltä jatketaan avón luo ja varmasti lihon viikonlopun aikana taas pari kiloa.. murehditaan sitä sitten myöhemmin.

Tuosta tuli mieleen, että tämä tyttö meinaa juosta täällä puolimaratonin syyskuussa! Nyt kun olen hehkuttanut siitä täälläkin, en voi enää perua, haha.

Hauskaa kesäloman alkua kaikille Suomeen ja beijos,
Netta

Kuvapostaus

2010-05-31T03:20:00.006+03:00

Tomaattikanaa, aika perus lounas meillä.

Vihreitä papuja, kananmunaa ja farofaa.

FEIJÃO <3 Papuja, papuja joka päivä. Rakastan!!

Nokun MTV:n Cribs-ohjelmassakin aina näytetään jääkaappi...

Blogin otsikon kuva, tykkään tästä hirmusti! Joki/kanaali tai joku tästä meidän läheltä.

UFES:n kielikeskus, jossa kulutan puolitoistatuntisen kaksi kertaa viikossa.

Tosi vanha kuva, sillon kun kävin kattomassa Toy Story 2:n 3D:nä Isadoran ja Camillan kanssa.

Koulun olympialaiset... ei voitettu :(

Laskuri

2010-05-29T15:11:00.003+03:00

Laitoin tuonne sivuun toisen laskurin. Nyt näkyy helposti sen lisäksi että kauanko olen jo ollut täällä, myös kauanko mulla on vielä jäljellä! Varmasti tuun loppuvuodesta katumaan kun tuo jatkuvasti muistuttaa, mutta tulipahan laitettua..

~1,5 kuukautta puoliväliin.

Eilen sitten meni suunnittelmat vielä kertaalleen uusiksi. Orpokotiin ei vieläkään saatu aikaiseksi lähteä ja pizzalle menokaan ei onnistunut, kun ei saatu porukkaa kasaan. Olin kyllä ihan onnellinen, että sain vietettyä perjantai-illan vain kotona laiskotellen. Pedro lähti synttäreille ja vanhemmat ulos Marcellon kanssa, minne en jaksanut lähteä, joten sain nauttia tyhjästä talosta, mikä täällä melko harvinaista.
Tämä viikonloppu tulee nyt muutenkin varmaan olemaan melko rauhallinen, kun mitään suunnitelmia ei ole. Kerrankin.

Tästä tää lähtee

2010-05-28T20:18:00.002+03:00

Tai siltä ainakin tuntuu. Kaikki täällä on alkanut tuntua hyvältä ja siltä, että paranee vaan. Kieli alkaa sujua ja huomaan monien asioiden tulevan suusta ulos ilman sen kummempaa ajattelemista. Tekemistä riittää, välillä liikaakiin. Tänään mun päivän piti olla omistettu joogalle, juoksemiselle ja lihaskunnolle, mutta meenkin orpokotiin ilahduttamaan lapsia ja illalla luokkalaisten kanssa pizzalle! Sinne meni mun urheilut.. haha. Huomenna sitten.

Urheilusta puheenollen, niistä noin kuudesta kolmen ensimmäisen kuukauden aikana kertyneestä vaihtarikilosta oon jo kaksi saanut tiputettua pois! Ehkä en sittenkään kieri pallona takaisin Suomeen.

Tänään aloitin lukemaan ensimmäistä kirjaani portugaliksi! Joku koulukaverin kirja, O olho do dragão. Tuo koulukaveri lukee ihan älyttömästi; jollain kahden kirjan viikkovauhdilla. Tänään sillä sitten oli koulussa mukana joku sen oma kirja kirjastosta lainattujen lisäksi, jota aloin vitsillä tylsistyksissäni lukemaan välitunnilla. En tietenkään ymmärrä kaikkia sanoja, mutta todella monen pystyy päättelemään asiayhteydestä ja kyllä tarinan ymmärtää vaikka ei kaikkia sanoja tarkalleen tiedäkään. On ilon määrä aika suuri kun jo nyt onnistuu kirjan lukeminen portugaliksi!! Luetunymmärtäminen mulla muutenkin ehkä se kaikista vahvin puoli portugalissa. Lukemisesta on aika suuri hyöty, kun näkee miten kieltä voi käyttää ja oppii samalla paljon uusia sanoja ja kielioppia. Koitan ottaa tavaksi alkaa lukemaan ihan säännöllisesti, niin ehkä kielenoppiminen ottaa vielä vähän lisää vauhtia.

Tiistaina saatiin todistukset ja kaikkien iloksi mäkin sain todistuksen. 11 nollaa ja yksi 98% ! Ainoa aine josta sain numeron oli siis liikunta, haha. Luokkalaiset naureskeli ja sanoi että oli ehkä maailman huonoin todistus ikinä. Noh, eipä mun numeroilla mitään väliä onneksi ole. Ajattelin aiemmin, etten tuu saamaan todistuksia. Nyt kun ilmeisesti saankin, niin ajattelin alkaa ottamaan siitä hyödyn irti eli alkaa tekemään kokeita = saamaan numeroita. Jos vaikka irtoaisi hyväksilukemisia kursseista sitten kun palaan Suomeen.. Tahdon myös päästä juttelemaan luokkalaisten kanssa kokeista, jännäämään koenumeroita ja naureskelemaan itselleni. Eikä se varmasti tee portugalillekaan yhtään huonoa jos vähän yrittää. Tuleepahan samalla kertailtua viime vuonna Suomessa opiskeltuja juttuja, niin ehkä en pääse aivan tyhmistymään täällä..
Ensi viikolla alkaa mun opiskelu, kun vuorossa on kokeet Biologia 1, Biologia 2 ja Geografia. Ei mulla ole edes kirjoja, joista opiskella kokeeseen, mutta katsotaan mitä tulee!

Nana Fest 2010

2010-05-27T02:05:00.004+03:00

Lauantaina oli siis vihdoin Nana Fest, micareta, mitä olikin jo odotettu pidempään..

Jos joku ei viime kerrasta muista/ei lukenut, niin micareta on karnevaalitapainen juhla, joita on aina välillä. Täällä meillä päin noin parin kuukauden välein. Useimmiten nuo on jossain ulkotiloissa ja Nana Fest oli Trivelan tapaan Serrassa, tapahtuma"puistossa". Musiikki vaihtelee, koska yhdessä micaretassa on yleensä useampikin bändi/artisti, jotka soittaa sitten erilaista musiikkia. Ykdeltäkin esiintyjältäkin saattaa tulla paljon erityyppistä settiä.
Nana Festissä oli neljä eri artistia; Tomate, Chiclete com banana, Buchehca ja Inimigos a HP. Tomate oli ihan jees, Chiclete järkyttävää skeidaa ja Buchehcasta tykkäsin ihan sikana, koska soitti funkia.. Viimonen oli ihan mitäänsanomaton.

Tän kuulee yleensä aina.. Ja kaikki osaa sanat.

Samoin kun tämän! Kertoo yksinkertaisuudessaan tytöstä, joka lähtee pyöräilemään hameessa ja toinen käsi on ohjaustangolla ja toinen koskettelee alushousuja :D Tähän kuuluu ihan oma koreografiansakin ja voi kyllä, lyriikoiden lisäksi osaan myös sen!

Ainoa biisi chicleteltä, mikä ehkä jotenkin ok..

Laittautuminen; hiusten laitto, meikkaaminen ja vaatteiden valitseminen tuonne alko jo hyvissä ajoin kotona ja jatkui neljän aikoihin yhden mun koululaisen Carolinen luona. Aikalailla kaikilla on micaretassa päällä minishortsit, pitkiä housuja ei sinne kuumuuteen vois kuvitellakaan. Hamekin aika no, no..
Shortsien lisäks micaretalle ominaista on abadá, paita, jossa on tapahtuman nimi ja sponsorit. Paidan saat lipun kanssa ja se on pakko olla päällä. Nana Festissä se oli pistalla (=kenttä) kirkkaansininen, malliltaan semmonen perus miesten pelipaita. Numerokin siinä oli, whoo. Kooltaan paidat olikokoa G eli grande eli ISO, joten olennaisena osana laittautumista on aika reilu paidan leikkely.. Tarkoittaen, että siitä lähtee noin puolet pois. Osat käy jossain teetättämässä paidasta jonkun nätin topin tai vastaavaa, mutta suurin osa tyytyy itse leikkelemään. Hihojen rumat saumat pois, kaula-aukko sellaseksi ettei muualla tulis käytettyä ja helmasta sen verran pois, että yltää lantiolle, mutta vilauttelee silti alavatsaa ja -selkää. Alla yleensä bikiniyläosa tai toppimainen urheiluyläosa tai ihan vaan toppi joillain. Kellään ei siis mitään kamalan peittävää.. Jätkätkin usein ilman paitaa.

Lähdettiin Serraan, missä tapahtuma oli, joskus viiden jälkeen. Saavuttiin paikalle, kun eka esiintyjä Tomate oli jo aloittanut ja paikalla oli jo paljon väkeä. Kierrettiin siinä paikat eka että nähtiin tuttuja. Välillä jäätiin paikalleen tanssimaan, mut aika paljon vaan kierreltiin siellä.

Tästä seuraavasta on kaikkien tulevien brassivaihtareiden ERITTÄIN hyvä tietää, ettei tuu ihan yllätyksenä. Täällä Brasiliassa on semmonen juttu kun "ficar", joka suoraan käännettynä meinaa pysymistä. Käytännössä tarkoittaa kuitenkin suutelemista.. Samaa asiaa ilmasemaan käytetään myös verbiä pegar, joka taas käännettynä tarkoittaa hakemista.
Micaretassa "todo mundo fica com todo mundo...". Homma toimii niin, että jätkät pyörii muijien ympärillä jatkuvasti ja ottaa esim. kädestä kiinni ja yrittää vetää luoksee ja alkaa selittämään jotain miten kaunis sä olet tai vastaavaa, jolla toivoo saavansa sut suutelemaan sitä. Jotkut silittää tukkaa ohi mennessä, toiset laittaa käden lantiolle, toiset vetää kainaloon niin tiukasti ja lähelle, että olet kirjaimellisesti sen naamassa kiinni samalla kun se vonkaa että "quero te beijar..". Jotkut on sit niitä röyhkeimpiä ja nappaa sun päästä kiinni ja koittaa väkisin. Só no Brasil..

Jotkut ymmärtää helpolla, et kun esim. vedät käden pois niin lopettaa ja alkaa nykimään jotain toista. Jotkut on sitkeämpiä ja saat niille hokea ei pidempään. Täällä tuo on ihan normaalia, osa kulttuuria. Useimmiten jätkät pyrkii pegaa mahdollisimman monta muijaa yhden illan aikana ja mun hostveljen saldo Nanassa oli kuulemma jotain 30 luokkaa.. Tytöillekin on ihan normaalia ja okei suudella pariakin jätkää.

Miehiltä ei oikeasti yritystä puutu. Kaikkia keinoja on. Jotkut lassoaa paidalla ja jotkut tarjoilee jotain kukkaa tai paperisydäntä. Joku teki jotain taikatemppujakin..

Törmäsin tuolla yhdessä vaiheessa pariin luokkalaiseen jätkään ja heti eka kysymys oli et kuinka monta oon pegannut.. Kun vastasin, että en yhtään, niin oli ihan että NO NYT SITTEN ja nappas jonkun seuraavan ohimenevän siitä. Olin et joo okei, näkyillään Matheus ja lähin sivummalle muiden luo. Matheus jatko kuitenkin puhumista sen kanssa ja katteli ja osotteli mua. Tosi vaikea arvata mitä seurasi... ~5min ajan sain toistella eitä ja luikahdella pois sen kainalosta. Syitä miks mun olis pitäny sen kanssa suudella, oli että se oli lihaksikas, sillä oli myös lävistys (korvan rustossa) ja koska se oli argentiino eli oltiin kummatkin ulkomaalaisia. (Maanantaina koulussa selvis et ei se edes ollut Argentiinasta!). Kaikesta suostuttelusta ja painostuksesta huolimatta ei kiitos.

Kuten aiemmin jo sanoin, niin adorein Buchehcaa, koska se soitti funkia. Funkilla on vähän huono maine, mutta mun mielestä se on maailman parasta tanssimusiikkia ikinä. Jää kaikki teknopopitukset ja Pitbullit sun muut nykyhetken kuumat jutut kauas taakse.. Funkin lyriikat on yleensä tosi seksistisiä, yhtä putariaa useimmiten, ja kaikki tietysti osaa sanat. Olin ilonen kun tunnistin biiseistä tosi monia ja osasinki useita.

Ekoja biisejä mitä täällä lauleskelin ja ylipäätään opin!

Tätä ei saa soittaa radiossa, koska sisältää liikaa aseisiin liittyvää matskua.

Tän kuulin jo Suomessa ennen lähtöä.. Lauleskelen tätä kaverin kanssa koulussa :D Mä hoidan kertsin sanat ja se haukkumisen.

Se miten täällä meninat tanssii just funkii, niin ei sitä voi edes verrata menoon Suomessa.. Täällä jätkät rebolaa paremmin kun muijat siellä. Tulee ikävä sitä et jätkät ylipäätään tanssii, puhumattakaan nyt siitä et ne myös OSAA.

Me oltiin tuolla festassa loppuun asti, eli siinä ennen kahta lähdettiin. Kotona olin kahden aikoihin väsyneenä ja jalat kipeinä.

Seuraava micareta on elokuussa, sitä odotellessa...

4 kuukautta

2010-05-24T18:49:00.003+03:00

Viikonlopusta ja micaretasta kirjotan myöhemmin kunhan saan sen (pitkän) tekstin valmiiksi..

Tänään on neljä kuukautta siitä, kun lähin Suomesta. Aika on kulunut järjettömän nopeasti, mikä on ihan kamalan pelottavaa. Puoliväliin on nyt enää 1,5kk ja pelkään, että aika loppuu käsiin vaikka on mulla vielä yli 7 kuukautta aikaa. Mulla on nyt vaan niin hyvät fiilikset olla täällä, että en millään tahtoisi täältä koskaan pois. Rakastan olla täällä.
Huomaan, että oon tullut yli siitä vaiheesta missä vertasi asioita täällä Suomeen ja piti asioita siellä parempina. Nyt toi on kääntynyt päälaelleen ja huomaan, että arvostelen asioita Suomessa aika rankalla kädellä ja paheksuvasti - täällä niin moni asia on paremmin. Oikeastihan asia ei ihan noin taida olla, mutta alan jo olla niin tottunut täällä kaikkeen ja pitämään niitä normaaleina ja "oikeina".
Kutsutaan varmaan myös sopeutumiseksi.

Kokeita

2010-05-21T03:05:00.003+03:00

Tänään mulla oli portugalin suullinen koe ja piti kertoa portugaliksi omista rutiineistaan. Vähän hassua, kun justiinsa tiistaina piti kokeessa kirjoittaa samasta aiheesta.
Noh, meni enemmän kuin hyvin ja olisin voinut jauhaa siinä vaikka ja mistä, välillä eksykin jutut vähän sivuraiteille.. Tunti oli todella tylsä, kun jokaisen rutiini piti kuunnella. Ei millään pahalla mun kurssikavereita kohtaan tosiaan, mutta kyllä vajaan kymmenen henkilön viikon rutiinien kuuleminen kyllästyttää. Teki ne sitten mitä vaan.
Sain A:n tosta suullisesta kokeesta, eli parhaan mahdollisen. Kuulemma pitää vaan keskittyä painottamaan sanoja enempi. Oon tosi tyytyväinen! Puhun kuulemma tosi sujuvasti, että mulla ei oo ongelmia puhua. En myöskään tee kummempia kielioppivirheitä puhuessani.
Sain myös tietää kirjallisen kokeen tuloksen ja siinä sain kaikista tehtävistä A:n. Virheitä oli vain kirjoituksessa, jossa oli pari kirjoitusvirhettä ja käytin yhtä sanaa, jonka sijasta olisi pitänyt käyttää toista. Tosi tyytyväinen voin olla siihenkin.

Pitää vaan jatkaa puhumista enempi ja enempi ja koittaa miettiä sitä ääntämistä vieläkin enemmän, niin hyvä tulee :)

O que eu fiz ontem e hoje

2010-05-20T04:05:00.003+03:00

Eilinen sujahti kauhean nopeasti, kun oli paljon tekemistä. Lounaan jälkeen lähdin ostamaan uusia vihkoja (oon jo täyttänyt kaksi päiväkirjaa) ja lahjaa Isadoralle. Ostin kivan käsikorun, josta toivon että se tykkäilee.. En yhtään osaa sanoa, kun en tunne Doraa vielä niin hyvin.
Osteluiden jälkeen painuin juoksemaan ja tekemään lihaskuntoa meidän salille, jonka jälkeen ehdin vain käydä kotona suihkussa ja valmistautumassa, kun piti jo lähteä tekemään portugalin koetta.

Koe oli tosi helppo. Aluksi lyhyt dialogi, josta oli sitten väittämiä, jotka täytyi merkitä todeksi tai vääräksi. Kuullunymmärtäminen, jossa piti täyttää puuttuvia sanoja tekstiin, sekä lopuksi lhyt kirjoitelma oman päivän rutiineista. Ei siinä kauaa mennyt ja olin valmis noin puolen tunnin jälkeen. En viitsinyt heti soittaa mãea hakemaan, joten kävin hakemassa Guaranán (oon alkanut addiktoitumaan) ja jäin juttelemaan kurssilaisten kanssa hetkeksi. Kun kurssilaiset lähti kukin suuntaansa, niin mulle tuli juttelemaan joku parikymppinen tyttö. Kysyi, että mähän oon Suomesta ja sanoi, että on aina halunnut jutella mulle ja tutustua Suomeen. En koskaan ollut nähnytkään koko tyyppiä, joten musta tosi hassua, että hän aina halunnut jutella mulle.. Kyseli sitten perusjuttuja, että miten mun portugali sujuu ja kauan oon ollut täällä ja lopulta meseä, jonka ihan mielelläni annoin. Rakastan täällä tätä, miten tuntemattomienkin kanssa voi jutella ihan hyvin ja se on täysin normaalia. Ei ole ikävä Suomen tuppisuumeininkiä, jossa jos menet puhumaan tuntemattomalle kadulla, niin sun oletetaan olevan hullu tai kännissä..

Tunnin jälkeen lähdettiin perheen kanssa iltapalalle japanilaiseen ravintolaa tässä lähellä, koska siellä oli tarjous että sai kaksi annosta yhden illalla. Paikka olikin ihan täynnä ja saatiin odotella vapaata pöytää hetki. Kunhan pöytä vapautui, niin ruokaa ei kuitenkaan tarvinnut odottaa, vaan se saapui todella nopeasti. Japanilainen kuuluu mun lempiruokiin nykyään, vaikka en sitä koskaan Suomessa syönytkään! Todella hyvää.

Tänään koulussa biologian laboratoriotunnilla tutkittiin omia veriryhmiä ottamalla verta sormenpäästä ja laittamalla siihen jotain väriainetta ja sillain. Mulla tosiaan on neulakammo, mutta ehdin jo vähän tottua pistelyyn, kun ennen vaihtoon lähtöä piti ottaa 5 rokotusta. Näiden melkein 4 kuukauden aikana mun sietokyky on kuitenkin ilmesesti laskenut aikasempaakin alemmaksi ja mua alkoi tunnilla pyörryttää ennen kuin edes mitään aloitettiin tekemään. Itse en luonnollisesti tahtonut ottaa selvää veriryhmästäni, mutta siinä vaiheessa kun vierustoveria pistettiin sormeen, niin mulla alkoi tehdä pahaa vaikka en edes katsonut. Hetken kestin, mutta lopulta alkoi olemaan niin heikko olo, että oli pakkoa läteä ulos luokasta juomaan vettä ja istumaan. Ei ollut pyörtyminen kaukana ja vielä seuraavakin tunti meni vähän heikossa hapessa.. Helpotti sitten kuitenkin.

Lounaan jälkeen lähdin Vila Velhaan moikkaamaan muita suomalaisia, tehtiin hedelmäsalaattia kuten viimeksikin. Oli kivaa puhua suomea ja vaihdella kuulumisia, vaikka suomi vähän tökkikin. Huomasin, että syyllistyn kääntämään asioita suoraan portugalista suomeen, minkä seurauksena mulla tulee vähän outoja verbejä välillä.. En tiedä oletteko huomanneet.
Ihan outoa miten Suvilla ja Siirillä on täällä jäljellä enää noin kuukausi. Aika mennyt järjettömän nopeasti, hassua ajatella että sillon kun viimeksi nähtiin, niin olin ollut täällä vasta kuukauden. Kolme kuukautta katosi jonnekin.

Huomenna mulla on ohjelmassa mani- ja pedikyyrin lisäksi portugalin suullinen koe, mitä odottelen ihan innolla. En osaa ottaa stressiä, kun ei tuo ole mikään stressattava juttu.. Perjantaina menen veljen kanssa käymään orpokodissa ilahduttamassa lapsia, lauantaina micareta ja sunnuntaina churrasco. Katsoo nyt milloin ehdin seuraavan kerran kirjoitella!

Beijos,
Netta

Viikonloppumenot e português

2010-05-20T03:01:00.008+03:00

Ihan aluksi; korvapuusteista tykättiin tosi paljon! Meni kaikki yhdessä päivässä; veli söi viisi ja paikin 4! Heti kyseltiin, että milloin teen lisää.. Katsoo nyt jos viikonloppuna olisi aikaa. On alkanut olemaan kauhea määrä tekemistä koko ajan, joutuu bloginkin päivittämiselle etsimään aikaa..

Viikonlopuksi mentiin Iririin, kauniiseen rantapaikkaan lähellä Guaraparia, jossa vietin karnevaalit. Pysyttiin todella hienossa ja modernissa talossa, josta oli näköala merelle.

Oltiin tuolla taas semmosella perusporukalla; naapurit + muutama muu tuttavaperhe. Tehtiin churrascoa ja syötiin kakkua synttärisankareiden, eli pain ja parin naapurin, kunniaksi. Paikka oli tosi nätti ja oli kivaa, mutta ei mitenkään ihmeellistä. Alan jo turtua jatkuvaan nätteihin paikkoihin matkustelemiseen, mikä on musta kamalan surullista! Enmä tahdo tottua.

Sunnuntaina juhlittiin mun kaverin Isadoran synttäreitä menemällä keilaamaan pienellä kaveriporukalla. Tai oli tarkoitus mennä, mutta keilahalli oli ihan täynnä lapsia, joten päädyttiin ottamaan taxi sellaseen hampurilaispaikkaan. Siellä syötiin ja juteltiin muutama hetki, itse kuitenki olin jo niin väsynyt reissaamisen jäljiltä, ettei musta kauheesti juttuseuraa ollut. Kotiin ja nukkumaan pääsin vasta yhdentoista aikoihin ja oli taas astetta kauheampi maanantai.. Järkyttävin kooma aikoihin.

Ruokapaikan seinä; Obama puhuu myös portugalia.

Aiemmin joku pyyteli mua kirjoittamaan portugaliksi jotain, joten tässä nyt tulee yhden koulupäivän ajatuksia päiväkirjastani. Luulen, että suurimmalta osalta lukijoista ei portugali ihan taivu, mutta voitte vaikka veikkailla mistä on kyse!

Ser intercambista não é facil. Acho que isso é a coisa mais difícil eu fiz na minha vida até hoje.
Estou entre dois países; Finlândia e Brasil. Eu amo o Brasil, minha família brasileira, minha cidade e tudo. Minha vida aqui é muito diferente do que na Finlândia mas eu gosto disso. Gosto de tempo quente e pessoas alegres. Adoro comida brasileira e churrasco que a gente não faz muito na Finlândia. Minha casa é aqui e não queria ir embora.

Contanto, eu amo a Finlândia também. Ela é minha pátria e minha casa é sempre lá. Tenho saudades de casa, minha família e meus amigos. Minha vida na Finlândia é boa. Ás vezes estou com vontade de voltar pra lá porque seria tão fácil só continuar minha vida lá sem uma cultura e língua nova, com minha família e todas coisas conhecidas. Mas não estou pronta para voltar. Eu ainda tenho coisas para aprender sobre o Brasil, a cultura dele e o português.
Aqui eu tenho saudades da Finlândia mas sei que lá vou ter saudades do Brasil. Tenho duas casas agora, então vou sempre ter saudades de casa..

Ja lopuksi ajatus, jonka joskus vaihtovuoteni ekalla viikolla kirjoitin vihkooni, ja jonka edelleen ajattelen olevan täysin totta;

Eu acho que fazer intercambio foi a pior, a mais doida e a melhor decisão da minha vida.

Uusi ulkoasu

2010-05-18T20:19:00.002+03:00

Blogi on nyt vähän erilainen, toivottavasti kelpaa ja tykkäätte!

Myöhemmin tänään päivittelen kunnolla, nyt täytyy rientää muihin touhuihin..

Korvapuustit

2010-05-13T00:53:00.000+03:00

ONNISTUI!!

Leipuri Hiiva

2010-05-12T21:44:00.005+03:00

Eilen linkutin jalkani kanssa sateessa supermercadoon kattomaan josko sieltä löytys tuorehivaa ja onnistuin löytämään! Hävyttömän kokosen 500g paketin tosin, mutta hiivaa se on. Löytyi loogisesti vielä samasta paikasta kuin Suomestakin eli margariinien sun muiden läheltä kylmästä. Mãe oli ihan että TOIKO on sitä. Varmasti on kyllä oikeeta, hajusta ei voi erehtyä.

Teen pullaa Maurilla, hehheh...

Hiivaa hain siis sen takia, että aion tänään tehdä korvapuusteja! Mua tosin pelottaa, että miten sujuu hiivataikinan teko kun viimeksi on semmosta väsäillyt pari vuotta sitten köksän tunneilla.. Ei se tosin kamalasti voi mennä pieleen, eihän? Aion onnistua.
Jos täältä löytyis mustikoita, niin voisin tehdämustikkapiirakkaa kanssa, mutta luokkalaisten vastaukset siihen että onko niitä vai eikö, niin oli vähän epävarmoja.. Omenapiirakka vois olla toinen, mutta kattoo nyt miten nuo pullat onnistuu ja innostun tekemään.

Juuri viime postauksessa ehdin valittamaan miten mulla ei vielä ole koulun korttia, niin arvatkaapas minkä sain tänään.. Senpä juuri. Oltiin matkalla tietokoneluokkaan, kun huomasin, että tyyppi joka nappailee kuvia siihen korttiin oli kerrankin paikalla. Menin kysymään, että josko se kuvan ottaminen nyt vihdoin onnistuisi ja poistuin ilosesti kortti kourassa!

Kuvasta ei tullut ihan järkyttävää ja kaikki tiedot on ihan oikein, jee! Taustalla päväkirjani vuodatuksia..

Tänään koulussa tajusin, että alle kaksi viikkoa, niin oon ollut täällä jo 4kk. Eipä siinä muuten mitään ihmeellistä, mutta silloin on takana jo 1/3 mun vuodesta! Puoliväliin on siitä matkaa enää 1,5kk. Ei tätä ajan kulumista voi kun ihmetellä..

Koulu

2010-05-11T22:36:00.002+03:00

Kirjotin tänään sen kauan aikaa sitten luvatun koulupostauksen koulussa, tässä on!

Mä opiskelen koulussa nimeltä Centro Educacional Charles Darwin. Koulu on yksityinen, kuten kaikkivähänkin paremmat koulut Brasiliassa. Yksityiset koulut maksaa, koulusta riippuen et minkä verran. Mun koulu on kallis, mutta tarkkaa hintaa en tiedä. Hintaan vaikuttaa paljon se, että mun koulu on tosi hyvä. Jonkin tutkimuksen mukaan koko maan 5. paras ja vuonna 2008 ENEM-kokeiden tulosten perusteella paras. Brasilian kokosessa maassa toi on aika todella hyvä!

Koulu jotenkin syventää aineisiin, joita tarvitaan lääkiksessä ja mun luokalta suurin osa tahtookin opsikella lääketiedettä. Biologiaa, fysiikkaa, kemiaa ja matikkaa on siis paljon. Viikossa on kahta eri biologiaa, kahta eri fysiikkaa, fysiikka-kemia, orgaaninen kemia ja kolmea eri matikkaa. Mun koulusta saa siis tosi hyvät lähtökohdat läpäistä vestibular ja päästä lääkikseen. Viime vuonna Vitóriassa olevaan UNIVIX-yliopistoon lääketiedettä opiskelemaan päässeistä 80:stä opiskelijasta 64 tuli Darwinista. Ei ihan huonosti..
Jos vielä kiinnostais se lääkis/eläinlääkis niin tää olisi ihan unelmakoulu.

Koulu alkaa joka päivä 07:00. Tunnit kestää 50 minuuttia kerrallaan ja kahden tunnin välein on 20 minuutin tauko, jonka aikana voi vapaasti liikkua luokasta pois ja syödä. Muutoin luokasta voi poistua vaan opettajan luvalla. Kolmena päivänä viikossa koulu loppuu 12:40 ja kahtena 11:50.

Jokaisella koulun oppilaalla on koulun kortti (kyllä munkin pitäisi se kuulemma pian saada.....), jossa on kuva, nimi, syntymäpäivä jne. Koulun aulassa on portit, joista pääset liikkumaan kouluun sisälle/sieltä pois vain liu'uttamalla korrtia lukijassa. Mulla homma menee niin, että porteilla olevat tyypit tuntee mut ja availee portin mulle. Porttien takia koulusta ei pääse poistumaan kouluaikana mikä mua aluksi tavallaan ahdisti ja oudostutti, kun on tottunut siihen vapauteen mitä suomilukiossa on. Suomessa kun tulet kipeäksi, niin voit vain lähteä kotiin ja selvitellä poissaolot myöhemmin. Täällä su pitää ensin sanoa opettajalle, sitten mennä koordinaattorin luokse, missä mietitään että onko sun ihan pakko lähteä kotiin. Jos vastaus on kyllä, niin soitetaan vanhemmille/jollekin hakemaan.

Aulan porteilta matka jatkuu portaita pitkin omaan kerrokseen ja omaan luokkaan. Jokaisella ryhmällä on oma luokka ja siellä pysytään koko päivä, ellei ole labra- tai liikkatunteja tai vastaavia. Luokkakoot on mun älyisossa koulussa (pelkästään kakkosia jotain 400-500) suuria ja munkin luokassa on oppilaita 45. Tauoilla melutaso nousee ihan uskomattomaksi, mikä oli aluks aika järkytys, mutta nykyään siihen on jo tottunut. Siihen hälinään verrattuna joku PHYKin ruokala on ihan pientä..

Kaikissa aineissa aiheet on aikalailla sitä, mitä oon opiskellut Suomessa viime vuonna. Tää vuosi menee siis aikalailla kertaillessa, kemiaja fysiikka tosin menee melko ohi, kun ei ne oikeen Suomessakaan koskaan kiinnostaneet.. Esim. biologia taas on mulle ihan helposti ymmärrettävissä ja genetiikkaa on kiva kertailla portugaliksi. Siitä on hyötyäkin, kun biologian meinaan kirjoittaa!

Materiaaleina koulussa toimii koulun omat painetut kirjat. Jokaiselle aineelle on oma kirja + kaikkien aineiden yhteinen TM eli taréfa minima. Paksu kirja täynnä kotitehtäviä. Mulla ei ole mitään materiaaleja, joten mun osallisttuminen jää tunneilla melko vähäiseksi.

Tuntien rakenne on aika samaa kuin Suomessa. Välillä tarkastetaan kotitehtäviä, välillä opetellaan uutta kopioimalla ja kuuntelemalla opettajan selityksiä tai katselemalla PowerPoint-esitystä.

Kokeita näillä on joka viikko, aina keskiviikkoisin neljältä. Kokeita on usein useampia kerrallaan, mutta kokeet on melko pieniä. Esseetehtäviä näillä ei ole.

Hyvässä koulussa kun olen, niin mulla englanninkin opetus on ihan laadukasta. Opettajana on tosiaan mun naapuri, joka puhuu englantia ihan sujuvasti ja on ollut Australiassa vaihdossa. Englantia nää opiskelee vain kaksi kertaa viikossa, joten nää on todella paljon jäljessä siitä, mitöä -94 Suomessa on. Tällä hetkellä opiskellaan imperfektiä ja perfektiä, futuuri aloitettiin viime tunnilla. Enkun kirjoitustehtävät on ihan täysi vitsi.. Aiheena saattaa olla esim. onnittelu uuden työpaikan johdosta ja siitä täytyy tehdä neljän lauseen dialogi, jes.

Koulussa on käytössä koulupuku, kuten vissiin aikalailla kaikissa kouluissa Brasiliassa. Mun koulussa se koostuu koulun T-paidasta, sinisistä farkuista ja lenkkareista/tennareista/vastaavista. Farkkujen tilalla voi pojilla olla vaihtoehtosesti koulun shortsit ja tytöillä jotkut polvihousut, jotka on aivan järkyttävät. Koulupuku on ihan ok, mutta välillä raivostuttaa se kaikkien samaan malliin tunkeminen. Onhan se kiva ettei aamulla tarvi miettiä, että mitä laittaa päälle, mut välillä tekisi kovasti mieli jättää päälle se suomilukion epävirallinen koulupuku eli kollarit.. Farkut kun ei mun lempivaatteisiin kuulu.

Koulu täällä on kaikinpuolin ihan okei, vaikka aluksi en tykännytkään yhtään ja vertasin jatkuvasti suomilukioon. Nyt oon jo tottunut ja oppinut hyväksymään tän tälläsenään, vaikka kyllä se suomilukio vie voiton. Kaipaan erityisesti sitä vapautta!

Viikonloppu

2010-05-10T18:55:00.006+03:00

Pahoittelen laiskistumistani tän blogin päivittelyn suhteen! Nyt kun mulla ei ole muuta kuin aikaa, niin päivitän kerrankin kunnolla..

Koulun olympialaiset on jatkuneet meidän luokan osalta huonosti. Pojat voitti koripallossa yhden pelin, mut muuten ollaan hävitty kaikki! Itse en pelannut, joten mua ei voida syyttää..
Lauantaina osallistuin kuitenkin atletismoon, eli yleisurheiluun, lajina 100m juoksu. Yleisurheilussa kisattiin IFESillä, eli koululla minne mun ekaksi oli tarkotus mennä. Näyttihän se ihan kivalta, mut kyllä mä tykkään Darwinista. Tuolla piti olla paikalla kaheksalta aamulla, oli tosi ihanaa herätä lauantaina IHAN VAPAAEHTOISESTI puoli seitsemältä. Jouduin odottelemaan sitä oman lajin alkamista ja oman ryhmän vuoroa jonnekin puoli kymmeneen asti loputtomassa aurinkonpaisteessa ja helteessä, mutta saipahan iho taas vähän lisää väriä. Oma suoritus oli aika nopeasti ohi ja taisin olla oman juoksuryhmäni toinen. Kokonaistuloksista en tiedä, kun lähdin ennen kun ne tulokset oli selvillä.. Ei ne selvinnyt vielä tänäänkään, mutta samapa tuo, kun tuskin olin viiden parhaan joukossa. Juoksu suoritettiin hienolla hiekalla, mikä mulle ainakin oli vähän ylläri, kun odotin punertavaa rataa. Olisi jo pitänyt täällä oppia, ettei kannata olettaa mitään!

Koska hiekka oli vähän epävarma alusta ja yksi ensimmäisen ryhmän juoksija meinas kaatua lenkkareiden kanssa, niin kaikki juos siitä eteenpäin paljain jaloin, kun opettajakin sitä suositteli. Paljain jaloin vedin sit mäkin ja ihan hyvin se kieltämättä meni. Juoksun jälkeen kun aloin kävelemään radan viertä ulos aitauksesta, niin alko varpaaseen sattumaan ja kun katsoin, niin huomasin että varpaanpohja auennut ja vuotaa mukavasti verta. Noh, jäin sinne sitten paikkailtavaks ja heittämään paikkailijan kanssa läppää hulluista brasilialaisista. Sain varpaan somaan pakettiin ja olin ilonen, että olin fiksu ja ottanut havaianasit mukaan.

Kotona availin pakettia ja näytti varvas enemmän kuin somalta:

Punaruskea juttu tuossa on sitä jotain puhdistusjuttua mikä tappaa bakteereja. (Kirveli muuten suoraan sanottuna helvetisti kun ekan kerran laittoi.. ne suomen kielen kauneimmat lenteli taas!)

Muuten kun olympialaisten osalta viikonloppu meni mukavasti. Perjantaina joogan jälkeen lähdin shoppingiin, ensimmäistä kertaa yksin bussilla! Selvisin hengissä eikä matkakaan kestänyt kuin ehkä 5 minuuttia.. Pikkujuttu ehkä, mutta mulle iso! Tuntuu hienolta, että osaa ihan yksin liikkua paikasta toiseen, eikä aina ole kyydistä riippuvainen. Shoppingissa ehdin kyllä olla vain hetken, kun porukat oli siellä ostamassa lahjoja ja lähdin sitten niiden kanssa samaa matkaa kotiin ja valmistautumaan illalla olevia synttäreitä varten.

Synttärit oli pain kummitytön, Sophian, isän. Vitórian ja Vila Velhan välinen Terceira Ponte oli tukossa, kun siinä oli käynt joku onnettomuus, joten jouduttiin kiertämään Vila Velhassa asuvan perheen luo jostain todella pitkältä.. Päästin perille kuitenkin. Ne asuvat Praia da Costalla, siis ihan rannalla, hulppeassa kerrostaloasunnossa, joka on ihan järkyttävän kokoinen.. Synttärit oli perus synttärit; sukulaisia ja syötävää. On vaikeaa yrittää pysyä jotenkin hoikkana, kun aina on joku syy juhlia tai järjestää churrasco! Toi on tosi tyypillistä brasilialaisille ja varmasti tulee Suomessa olemaan outoa, kun ei ole jonkun synttäreitä tai mitään muutakaan joka viikko tai edes joka kuukausi.

Synttäreiltä tultiin kotiin puolen yön jälkeen, joten lauantain aikainen herätys oli tosiaan nautinnollinen... Olympialaisten jälkeen tulin kotiin suihkuun ja syömään ja lähdin shoppingiin uudestaan, perjantaina kun jäi vähän lyhkäiseksi. Varpaan heikosta kunnosta huolimatta oli ihan pakko lähteä linkkaamaan, kun en tahtonut kotiinkaan jäädä. Piti hankkia juoksutrikoot, kun pelishortseilla juoksemisen oon todennut epämukavaksi. Jossain vaiheessa ne shortsit alkaa aina kiipeämään ylös reisiä pitkin tai menee muuten vaan huonosti. Nyt on sitten upouudet Niken harmaa-pinkit juoksutrikoot jotka jalassa kelpaa juosta ja harrastaa muutakin liikuntaa! Vielä kun varvas paranisi sen verran, että edes kävely normaalisti onnistusi..

Lauantaina menin aikaisin, eli joskus yhdeksän-kymmenen aikoihin nukkumaan ja heräilin seuraavana aamuna 11 jälkeen.. Nopeasti vaatteiden vaihto, tukan pesu + muu laittautuminen ja aamupalaksi pala appelsiinikakkua (terveellistä, eikös?) ja menoksi. Ohjelmassa pain ja avón synttäreiden sekä äitienpäivän kunniaksi churrasco.. Oon nyt syönyt churrascoa varmaan kolmena viikonloppuna peräkkäin ja samaa on ohjelmassa ensi viikkonloppuna!
Churrasco meni kivasti suvun kanssa jutellessa ja syödessä. Tarjolla oli myös kahta superhyvää kakkua! Toista, maracujá-suklaa, jäi jäljelle vielä tänään syötäväksi, nam.

Tänään pääsin varpaan takia menemään havaianaseilla kouluun, normaalisti kun on pakko käyttää tennareita/lenkkareita/vastaavia. Mun tuurilla kohdalle osui tietysti sadepäivä enkä voi juuri sanoa nauttineeni mun "etuoikeudesta" !
Varpaan takia jää nyt joogailut ja juoksemiset hetkeksi väliin, eikä uiminenkaan onnistu. Toivotaan kuitenkin, että olisi kunnossa torstaihin mennessä, kun sillon olisi olympialaisissa ohjelmassa futsal! Vähän heikolta tosin näyttää.

Futsalista tuli mieleen, että oon päättänyt ottaa huulilävistykseni täällä pois, jotta pääsen pelaamaan rantafutista. Hostäitiä lainaten mun kannattaa nyt tosiaan nauttia täällä kaikesta ja erityisesti kaikesta siitä, mitä en Suomessa voi tehdä. Omin voimin ei tuo lävistys osoita irtoamisen merkkejä, joten joku päivä mennään jonnekin irroittamaan se. Tulee viikkoihin taas vähän lisää tekemistä! Tätä menoa tuun huippukuntoisena takasin Suomeen.

// Melkein unohtui! Sunnuntaiaamuna kun onnittelin mãea äitienpäivän johdosta, niin se halusi halin ja sanoi, että on tosi hyvä kun oon täällä. Tuli hirmu hyvät fiilikset tosta ja melkein itketti! Mun perhe täällä on ihan loisto.

Hehkutus

2010-05-06T18:46:00.003+03:00

Herrajumala, kun unohdin eilen hehkuttaa.. Meillä on talviloma heinäkuun lopussa ja mulla on nyt suunnitelmat varmistuneet niin, että ensimmäisen viikon lomasta vietän Belo Horizontessa ja toisen RIO DE JANEIROSSA!! Ah mulla on ollut niin ikävä Rioa ja kamalan polttava halu päästä käymään kaikki perus turistikohteet siellä läpi, kun tammikuussa ei siihen ollu aikaa. Heinäkuussa sitten on! Yksin lähden matkailemaan ja pysyn Rion hostperheeni luona, tulee varmasti superhieno viikko siellä! Yksi kaveri sieltäpäin jo suunnittelee vievänsä mut katsomaan futista.. En millään malttaisi odottaa!

Tänään meillä alkoi koulun olympialaiset. Tai no, alkoi ne oikeastaan jo viime lauantaina suunnistuksella tai vastaavalla, jonka meidän luokka voitti (tietysti) ! Tänään lajina oli käsipallo ja meidän luokka hävisi, sekä tytöt että pojat. No, eipä sillä niin väliks, loppupäivä kateltiin parin luokkalaisen kanssa pelejä ja arvosteltiin muiden luokkien miehenalkujen ulkonäköä.. Oman luokan jätkissä kun ei kauheasti ole kehuttavaa :D
Huomenna pelit jatkuu koripallolla, joten huomennakin rento päivä..

Peruskuulumisia

2010-05-06T00:35:00.003+03:00

Hurja, kun tuntuu ettei tiedä mitä tänne kirjotella! Arki rullailee niin normaalisti, ettei ole mitään ihmeellistä kerrottavaa.

Viime aikoina on kyllä ollut ihan ihme päänsärkyjä ja vatsakipuja, joista oon kyllä selvinnyt kun napannut buranaa tai paramaxia. Vainoharhasena tietty mietin heti et "apua nyt iskee kulttuurishokki", mutta ehkä se on vaan jotain muuta. Kulttuurishokkia kyllä puoltaa ihan järjettömän vaikeat aamut. Oon usein aamusin ihan kuollut ja masentunut lahna ja ajatukset suuntautuu Suomeen ja ikävöintiin turhankin helposti. Päivää myöten kuitenkin piristyn ja koulupäivän puolivälissä olen jo ihan oma pirteä itseni joka rakastaa elämäänsä täällä!

Viikonloppu meni todella hyvin! Lauantaina oli Gustavon synttäreiden kunniaksi churrasco niiden uudella talolla. Gustavo kannattaa Atléticoa (yök..), joten kaikki oli mustavalkoista. Kaikki pöytäliinoja ja vaimon, Letician, kynsiä myöten! Kakkuunkin oli kirjoitettu GALO. Päätettiin sitten, että mun synttärifestassa kaikki on SINIVALKOISTA. Sopii paremmin kuin hyvin, Cruzeiron sekä Suomen värit. Suunniteltiin, että järjestetään ihan isohkot juhlat ja kutsutaan paljon ihmisiä, huippukivaa!

Sunnuntaina mentiin tuttavaperheen luo Serraan nauttimaan churrascosta uudestaan. Oli perushyvää kuten aina. Syötiin, pelattiin futista, juteltiin. Ei mitään ihmeellistä! Hostveli kuitenkin kysy että tahdonko lähteä isolla porukalla micaretaan tämän kuun lopussa ja mun vastausta ei varmaan tarvi miettiä, joten onpahan jotain mitä odottaa tässä kuussa! Samassa paikassa kuin viimeksikin, tällä kertaa nimellä Nana Fest.

Tänään kävin pizzalla muiden vaihtareiden kanssa, kaks tyttöä Italiasta, yks Norjasta ja miehenpuolikas Belgiasta. En juurikaan tykkää hengailla vaihtareiden kanssa, kun ne on kaikki olleet täällä jo ikuisuuden, noin 9 kuukautta, ja tuntee toisensa ja on jo tiivis porukka. Vaikea päästä juttuihin mukaan, varsinkin mun vähän ujolla perusluonteella. Muutenkin tykkään enemmän viettää aikaa brasilialaisten kanssa! Meni ilta kuitenkin ihan kivasti, vaikka en kauheasti puhunutkaan. Näkyi kyllä puhumattomuus taas siinä kun pai tuli hakemaan, järkyttävä puhuminen ja pälpätys ties mistä..

Vappuja

2010-05-01T03:53:00.002+03:00

Tarkotus oli kirjottaa otsikkoon ruotsiksi hyvää vappua, mutta tajusin etten muista mikä se on, saatika miten kirjoitetaan..

Täällä arki rullailee entiseen malliin ja viikot hujahtelee ohi. Tänään käytiin mãen kanssa laittamassa hiuksia, mulle tehtiin joku kosteutushoito ja lyhennettiin vähäsen, että saatiin kuivimmat pätkät pois ja vähän paksumman olonen tukka. Tykkään! Tuntuu ja näyttää hiukset ihan erilaiselta.

Huomenna on jo vappu ja toukokuu. Vappua vietetään täälläkin, joku työläisten päivähän se on Suomessakin? Meno tosin vähän erilaista, luulen että Suomen vappu on aika uniikki juttu. Yksi niistä pahimmista perseet olalle -juhlista juhannuksen kanssa.. Meillä vappu menee churrascossa, joka järkätään Gustavon synttäreiden kunniaksi. Sunnuntaina on myös churrasco, mutta en tiedä missä, selviää sitten sunnuntaina!

Melkein unohtui..

2010-04-26T00:18:00.000+03:00

Enää 45 päivää Copa do Mundoon!!

Kiitos lukijoille

2010-04-25T17:25:00.003+03:00

Tähän mennessä mun blogia on käynyt lukemassa hieman yli 12 300 lukijaa!!
En todellakaan tiedä mistä te kaikki olette mun blogin löytäneet, mutta SUURI KIITOS ja jatkakaa lukemista jatkossakin :)

Muita statseja:
Päivttäinen keskiarvo: 46 lukijaa
Viikottain: 324
Kuukausittain: 1370
Mun blogia luetaan eniten sunnuntaisin ja suurin osa lukijoista on Suomesta.
Googlen kautta mun blogiin tullaan useimmiten hakusanoilla "netta no brazil/brasil".

Kiitos, kiitos :)

3kk

2010-04-25T15:29:00.007+03:00

Tää 3kk oli mulle jotenkin pelottava rajapyykki, mulla oli jotenkin mielikuva että sitten iskee kauhea kulttuurishokki ja koti-ikävä ja kaikki on huonosti. Aika turhaan pelkäsin tätä, ihan samoilla hyvillä fiiliksillä mennään edelleen!

Oon miettinyt, että onko onnellisuus vaihdossa ihan vaan asennekysymys, vai onko mulla vaan käynyt niin helvetinmoinen tuuri että lähes kaikki täällä on täydellistä? Perhe on alusta asti ollut ihana, viihdyn näiden luona eikä mitään ongelmia ole ollut. Nämä näyttää mulle Brasiliaa, ollaan matkusteltu ja vuoden loppupuolella lähden näiden kanssa Argentiinaan! Varaukset on jo tehty, joten tuo kai viimeistään jo sinetöi sen, että asun näiden luona koko vuoteni. Eipä vaihtaminen ole käynyt mielessäkään.
Asun isossa kaupungissa rannikolla, kävelymatkan päässä rannasta. Mulla on mahdollisuuksia harrastaa ja tekemistä muutenkin riittää. En olis voinu parempaa paikkaa toivoa!
Kielen oppiminen on sujunut nopeasti ja siinä kehityn koko ajan. Nykyään pystyn aikalailla ilmasemaan aina asiani portugaliksi ja selviän yksin hoitelemassa asioita; perjantaina ilmotin itseni joogaan ihan portugaliksi asioiden!

Koti-ikävää on tietysti välillä, mutta ei koskaan sellaista, että tahtoisin palata Suomeen. Mut on jo nyt revitty ihan kahden maan välille. Rakastan Brasiliaa ja kotiin palaamisen miettiminen tuntuu pahalta. Torstaina oli kahden jenkin viimenen portugalin tunti, ne lähtee viikoksi Amazonille ja sen jälkeen palaavat Yhdysvaltoihin. Tuli kamalan haikea olo, ei kuitenkaan sen takia että en heitä nää enää varmaan ikinä, vaan rupesin miettimään, että mitä jos mä olisin nyt lähdössä. Olisi ihan kamalaa, enmä tahdo lähteä. Mulla on vielä niin paljon nähtävää, koettavaa ja opittavaa täällä! Onneksi mulla on vielä paljon aikaa, ~8kk !

Toiselta kantilta tietty mietin, että on siellä Suomessa paljon asioita joita ikävöin. Eppujen takia, "Tämä tuhansien murheellisten laulujen maa, jonka tuhansiin järviin juosta saa", mulla on tullut ikävä Suomen järviä ja niissä uimista, vaikka en edes muista millon viimeksi olisin järvessä pulikoinut! On myös iskenyt hinku opetella vihdoin ihan oikeasti ratsastamaan?! Täällä musta on tullut kauheasti isänmaallisempi, mikä on tosi hassua. Koulussa yksi päivä mentiin auditorioon kuuntelemaan Brasilian kansallislaulu ja kun nää hehkutti sen kauneutta, niin rupesin miettimään Maamme-laulua. Kotiin päästyä piti heti kuunnella se ja oon sitä mieltä, että se on ylivoimasesti kaikkein kaunein. Melkein itketti! Arvostan Suomea ja kaikkea siellä paljon enemmän. Olkoot vaan kylmä, pimeä ja masentava, mun rakas pikkunen Suomi se on silti!
En sinne vielä kuitenkaan tahdo palata, vaikka välillä liikaa laskenkin ja pyörittelen kuukausia päässäni.

Mulla ei yksinkertasesti oo juuri mitään valitettavaa. Ei mitään valittamisen arvosta. Tai no onhan mulla takareidet olleet kestojumissa viikon, muttajoo. Ei mitään "voi perkele täällä kaikki on pskaa tahdon heti kotia". Asenne vai älytön tuuri?

Mä olen täällä löytänyt liikunnan ilot uudestaan ja aika yllättävästä lajista; juoksemisesta. Yleensä Suomessa on intoa riittänyt kolmen lenkin verran, mutta täällä olen jo pari viikkoa tainnut juosta noin 3-4 kertaa viikossa. Intoa riittää vaikka muille jakaisi. Onhan se matolla juokseminen välillä vähän tylsähköä, kun voi vain tuijottaa omaa heijastustaan ikkunasta tai silmäillä kuntosalia, mutta järkyttävää teknojumputusta vaan napeista täysillä korvaan, niin menee ihan mielekkäästi. Arvostan Suomen pururatoja ja hiekkateitä taas vähän enemmän.. Täällä ei oikein innosta lähteä pinkomaan tuonne asfaltille tunkkaiseen ilmaan ja helteeseen. Illalla taas liian vaarallista juosta.
Juoksemisen alotin alunperin etten enempää lihoisi ja hyvin se on toiminut. Eilen perheen kanssa juttelin ja ne ei millään meinannut uskoa, että oon lihonut ~6kiloa. Oli sitä mieltä, että hyvä vaan, nyt näytän paljon terveemmältä ja ainoa mitä pitää tehdä, niin on ylläpitää tätä ja olla lihomatta lisää. Muutenkin sanovat, että oon täällä kaunistunut; iho mennyt parempaan kuntoon ja hiukset kasvaneet. Nämä on ihan innoissaan mun luonnollisen värisestä juurikasvusta ja jaksaa hehkuttaa sen kauneutta. Ihmettelee kans sitä, kun se auringossa taittaa punaseen. Oon päättänyt täällä olla värjäilemättä tukkaa, tuun Suomeen sitten järkyttävän juurikasvun kanssa! Ihan mielenkiintosta kyllä, en muista millon viimeksi ollu luonnollisen värinen tukka. Saatika, että minkä värinen mun tukka oikeasti onkaan..

Aika, ja kun se vaan ei toimi niinkuin tahtoisi

2010-04-23T03:39:00.002+03:00

Tänään koko päivä oli melkoista säätöä. Oli tarkotus lähteä toisen suomalaisen Siirin luokse, mutta se peruuntui viimeistään siihen, kun mãe ilmoitti, että meillä on manikyyri kahdelta. Olisin siis joutunut odottamaan, että myös mãen kynnet saadaan tehtyä ja se pääsee mut heittämään. Sen lisäksi mãen piti joskus ennen neljää olla tekemässä Pedron passia jossain, joten olisin ollut Vila Velhassa vasta todella myöhään, eikä siinä olisi ollut mitään järkeä, koska mulla oli portugalin tunti 1820.

Noh, en ihan tekemättömänä tahtonut pysyä kotona, joten soittelin Lucaksille ja päätettiin lähteä rannalle. Olin tietysti myöhässä siitä ajasta, kun piti nähdä toinen Lucas tuossa meidän lähellä Subwayn edessä ja sitten toinen Lucas oli myöhässä rannalla ja uah. Rannalla chillailtiin ja tehtiin skinboardingia.

Se siis tuommoista, että odotetaan, että aalto palaa merelle päin ja heitetään sitten lauta märälle hiekalle ja liu'utaan veteen. Vedin maailman lahjakkaimat lipat kauniisti pyörien kun ekoja kertoja kokeilin, mutta onnistuin kai kolmannella kerralla! Sou foda.
Mun piti jossain viiden aikoihin lähteä, että ehdin kotiin suihkuun ennen portugalin tunteja. Käveltiin siinä sitten rennosti, kun nuo tahtoi kääntyä vähän toiseen suuntaan ja kysyin et onko tää sit nopeempi reitti ja vastas, että on. Luotin siihen sitten, mutta vähän ajan päästä kun kysyin et missä me oikeestaan ollaan, niin vastaus oli että "melkein koululla". SIIS MITÄ. Mä asun ikuisuuden kävelymatkan päässä koululta ja tossa vaiheessa kello oli jo sen verran ettei toivoakaan ehtiä kotiin ennen tuntia. No soitin sitten mãelle, että totajoo, nyt kävi näin ja se tuli mut hakemaan koululta mukanaan mun portugalin materiaalit, huppari ja kampa. Maailman inhottavinta ikinä mennä suoraan rannalta jonnekin muualla, ilman mahdollisuutta ottaa suihkua ennen.. Onneksi pystyin piiloutumaan hupparin alle ja toppikin oli niin pitkä, että peitti shortsit, jotka näytti siltä että olisin kusassut alleni.
Olin yliopistolla ajoissa ja päätin lähteä vähän kiertelemään siinä ympäristössä (=etsimään paikkaa mistä saan ostettua guaranáa). Löysin ja olin ylpeä itsestäni. Täällä monessa paikassa käytössä systeemi, että maksat ostokset yhteen paikkaan, mistä saat jonkinlaisen lapun, jolla voit lunastaa ostokset, tai toisinpäin. Hassua, mutta nopeuttaa toimintaa.

Portugalin tunnilla opettaja oli tehnyt meille brigadeiroja ja se viimestään sai mut melkein unohtamaan, että tuun suoraan rannalta. Mutta vain melkein.

Ilon hetkiä

2010-04-22T05:02:00.003+03:00

Katsoin futista ja kun näytettiin paitsion jälkeen yhtä pelaajaa, niin pystyin lukemaan sen huulilta miten se kirosi tuomaria.

Hehkutus

2010-04-21T20:48:00.005+03:00

Buenos Aires (http://www.journalism.ku.edu/academics/buenos-aires.jpg)

LÄHDEN HOSTPERHEEN KANSSA ARGENTIINAAN JOULUKUUSSA!! Apua kuin hurjaa ja hienoa! Käydään Buenos Airesissa ja sitten mennään jollekin järviseudulle, missä talvella hiihtokeskus, mutta kesällä siellä ei tietenkään ole lunta. Näin kuvia ja paikka on KAUNIS. Nimeä en kuollaksenikaan muista..

Tuttuja ja tuntemattomia

2010-04-21T03:45:00.002+03:00

Viikonloppu vietettiin sítiolla, eli semmosella "maatilalla", joka kyllä maatilaa nähnytkään. Sanoisin sitä mökiksi mikä koostuu MONISTA mökeistä ja mihin kuuluu uima-allas, futiskenttä ja lentopallokenttä. Paikka oli vuorien ympäröimä ja sinne oli ajomatkaa sellaset 1,5 tuntia.

Sítiolla ja sen ympäristössä oli tosi kaunista ja kaikkialla ihan vihreää. Oltiin vuokrattu tuo paikka viikonlopuksi sekalaisen tutuista koostuvan porukan kanssa. Oli meidän naapurit (=mun englanninmaikka perheineen), luokkalaisen Júlian perhe, koululaisen Isadoran perhe ja sit muita tuttavaperheitä. Viikonloppu meni aikalailla syödessä ja jutellessa, pari kertaa pulahdin uima-altaaseenkin, vaikka vesi olikin ihan jäätävää.. Lämpimämpää kuitenkin mitä vesi Suomen järvissä (joissa uimista mulla on ikävä!!). Mitään kummempaa ei tullut tehtyä, lukuunottamatta maailman huipulle kapuamista, josta löytyy kuvat edellisestä merkinnästä.

Maanantaina herääminen oli tuskaa, mutta tämä tiistai mulla on ollut lomaa, koska muilla oli tänään kokeet ja huomenna on lomapäivä. Jonkun hepun, joka yritti vissiin saada Brasiliaa itsenäiseksi joskus, päivä. Tänään vietin lomapäiväni nukkuen myöhään ja iltapäivällä ennen portugalin tuntia menin shoppingiin kiertelemään ja mukaan tarttui uusi päiväkirja edellisen täyttyneen tilalle, uusi kyniä entisten lopuneiden tilalle ja uudet siniset farkut koulua varten niiden toisten täältä ostettujen seuraksi. Suomesta tuomani siniset farkut ei enää mene päälle! Muutkin Suomesta tuodut vaatteet alkaa olemaan vähän tiukahkoja, mutta tässä teen pientä laihdutuskuuria.. Laihdutuskuuri nyt on vähän huono sana, pikemminkin koitan ylläpitää terveellisempiä elämäntapoja eli syödä vähän vähemmän ja terveellisemmin ja liikkua enemmän! Liikuntaa on tullut harrastettua joogan muodossa, kahdella kokeilutunnilla oon nyt käynyt ja aion kyllä jatkaa! Tosi kivaa ja kivassa ilmapiirissä kävelymatkan päässä kotoa. Joogan lisäksi oon jatkanut juoksemista ja uintia, kun löytyy ylimäärästä aikaa niin painun yleensä juoksumatolle. Alkaa vihdoin itellenikin muodostumaan jonkinlaista rutiinia ja tekemistä arkipäiville, kaikilla luokkakavereillakin arki täynnä erilaisia harrastuksia ja kieliopintoja sun muita.

Shoppingissa juttelin monen myyjän kanssa vähän niitä näitä, että mistä oon ja mitä teen täällä. Kun sanoo ettei puhu kamalasti portugalia, mutta kuitenkin yrittää parhaansa mukaan puhua portugaliksi, niin ihmiset täällä tykkää ja kaikki on todella mukavia. Puhuu vähän hitaammin ja hymyilee hirmusti. Tuntuu tosi hyvältä kun tietää, että pärjää yksinään tän kielen kanssa.

Portugalin tunnilla vaihtelin numeroita yhen jenkin kanssa, joka asuu kanssa täällä Praia do Cantossa, tarkotuksena olis saada aikaseks tehä jotain joskus. Tunnin jälkeen, kun odottelin paita hakemaan, niin huomasin siinä odottelemassa toisen tytön, jolla myös oli lävistys huulessa. Toisen kerran kun vilkasin, niin tämä tyttö vinkkas mut luokseen ja alkoi juttelemaan! Nimeltään tyttö muistaakseni oli Thaissa ja kuulemma miettii että lähtiks vaihtariks tammikuussa, mutta vielä ei tiedä että minne.. Mainostin tietty Suomea. Hän opiskelee englantia UFESilla ja sillä on tunnit mun kanssa samaan aikaan, joten ehkä vielä törmätään! Toivon niin, koska hän vaikutti tosi mukavalta ja ei niitä juttukavereita koskaan ole liikaa.

Top of the world

2010-04-19T02:58:00.004+03:00

Kävin maailman huipulla, toistamiseen!

Kävelymatka, vajaa 2km, oli rankka, keskellä ryteikköä rämpimistä ylämäkeen. Se oli kuitenkin sen arvoista.

Hyvä vaihto-oppilas

2010-04-14T20:51:00.005+03:00

Tiistain enemmän ja vähemmän lintsasin koulusta.. Maanantai-iltana mulla vielä oikeasti oli vatsa kipeänä, että sen puoleen oli ihan oikeutettu kotipäivä. Nukuin onnellisesti puolillepäivin. En ihan toimettomana pysynyt koko päivää, vaan kävin ostamassa hammastahnaa ja lehtiä tosta läheltä.

Pikkujuttu ehkä, mutta on tosi hienoa kun pystyy ja osaa kulkea tässä lähellä ihan itse hoitamassa ja tekemässä tommosia juttuja. Lehdenmyyjämummeli oli tosi ihana ja symppis, varmasti meen useamminkin ostelee lehtiä. Siellä muutenkin oli hirmusti kaikkea, päädyin sit ottamaan jonkun tatuointilehden ja Brasilian Voguen. Ilokseni tajuan tatuointilehdestä suurimman osan! Vogueta en vielä oo ehtinyt selailla, mutta muoti nyt muutenkin menee multa vähän ohi, kielellä kuin kielellä..

Illalla panostin vielä portugalin tunnilla.

Tänään pidin koulussa ekalla tunnilla esitelmän suomikoulusta PORTUGALIKSI mun luokalle. En jotenkin jaksanut ottaa siitä stressiä, enkä harjoitellut sitä ollenkaan, mutta se meni paremmin kun mikään esitelmä tai puhe ikinä suomeksi! Vaikka ennen esitelmää jännitti, niin se katosi heti kun alotin ja pystyin rentoutumaan ihan täysin. Äänen katoamisesta tai tomaatiksi muuttumisesta ei ollu tietoakaan ja mä jopa tykkäsin! Jos selvisin tuosta noin kunnialla, niin tuskin enää tulee olemaan ongelmia puhua julkisesti millä kielellä vaan.. Esitelmän jälkeen pystyin vielä vastailemaan kysymyksiinkin.

Myöhemmin koulupäivän aikana lensin ulos luokasta ja jouduin puhutteluun. Puhuin kuulemma liikaa (okei myönnän, että tässä saattaa olla jotain perää..) ja maikka kuulemma sanoi kolme kertaa, että pitää olla hiljaa (en kuullut kertaakaan). Tuli vähän puun takaa kun maikka yht'äkkiä tiuskaisi, että "te kaksi, ULOS".. No eipä siinä mitään, nauratti ehkä vähän liikaa ja oli vaikeaa pitää pokkaa kun joku koordinaattori puhutteli ja käski jatkossa kysymään opettajalta jos on jotain epäselvää. Vedin mielestäni onnistuneesti ymmärtämätön vaihto-oppilas -roolia, enkä saanut lappua kotiin.
Totesin myöhemmin kaverille et oon ehkä vähän huono vaihtari ja se oli samaa mieltä.

/ AINIIN melkein unohtui mainita, että täällä on alkanut olemaan kylmä! Öisin joudun jo nukkumaan pitkät housut jalassa ja ilman ilmastointia, muuten tulee vilu. Ulkonakin saa iltaisin olla jo huppari päällä, aina ei neljäkään paitaa ole liikaa.

Búzios

2010-04-14T19:37:00.006+03:00

Perjantaina koulun jälkeen kävin kotona sen verran, että ehdin vaatteet vaihtaa, kun sitten lähdettiin jo ajamaan kohti Rion osavaltiota ja Búziosta. Matka kesti noin 6 tuntia ja oli kaikinpuolin mukavampi kuin ajomatka Belo Horizonteen; seutu oli paljon tasaisempaa, eikä samanlaista mutkittelevaa vuoristotietä ja maisemat melko vaihtelevia. Vaikka aika paljon niistä meni ohi, kun nukuin kouluviikon aikana kertyneitä univelkojani pois..

Perille saavuttiin kaatosateessa, eikä meidän resortia meinattu löytää. Lähdettiin ajamaan täysin pimeää metsätietä, joka oli ihan kuoppainen, eikä missään näkynyt valoa. Ajettiin sitä hyvän aikaa ja ajateltiin jo, että nyt ollaan jossain missälie, mutta niin sieltä metsikön takaa vaan alkoi näkymään valoa ja löydettiin ihan oikeaan paikkaan. Ihan perus huoneistohotelli ja meidän asunnosta oli näköala rannalle!

Lauantaina lähdettiin kiertelemään autolla alueita siinä ympärillä ja ymmärrän kyllä, miksi alue on suosittu turistikohde.. Tosi kaunista!

Kiertelyn jälkeen mentiin käväsemään meidän resortin vieressä olevalla rannalla, ei me siinä kyllä kauaa viihdytty, koska oli kylmä (= jotain 27?). Suihkun jälkeen mentiin Búzioksen keskustaan kiertelemään kävellen. Käytiin syömässä ja jäätiin istuskelemaan kuuntelemaan jotain bändiä. Palailtiin yhden aikoihin.

Sunnuntaina lähdettiin rannalle ja istuskeltiin siellä muutama tunti. Kotiin tultua mulla vatsa taas alko oireilemaan ja istuin loppuillan resortilla kattelemassa futista. Ei sinänsä huono juttu ja matsi päätty niinkun toivoinki.. Kun perhe tuli takasin niin sain taas jotain brasilialaisia ihmepillereitä.

Seuraavana aamuna (maanantai meillä siis lomaa) herätys semiaikasin ja mentiin lähelle Cabo Frioon ihmettelemään kaunista rantaa ennen kotiinlähtöä.

Viiden aikoihin oltiin taas kotona.

Klik

2010-04-09T03:57:00.002+03:00

Kieli on jotenkin klikkaillu kohilleen tässä viime päivinä ja oon puhunu hirmusti portugalia. Tänään matkalla portugalin tunnilta kotiin huomasin juttelevani mãelle ihan innoissani portugaliksi ja sitä ennen nauroin kaverin kanssa vedet silmissä kun heitettiin jäistä läppää portugaliksi.. Oon tajunnut osaavani tätä kieltä ja sitten tullut jotenkin varmuutta puhua sitä vähän tuntemattomampienkin kanssa, mikä vaan vauhdittaa kielenoppimista. Enää en jännitä portugalin puhumista, enkä jaksa tuhlata aikaa siihen, että mietin asioita ikuisuuden ennen kuin avaan suuni. Pahinta mitä voi käydä, on etten tule ymmärretyksi tai joku nauraa. Iik. Yleensä itse nauran eniten..

Eilen koulussa opettelin sanomaan kirjainta X portugaliksi tunnin ajan.. Potutti, mutta tuli se sieltä sit lopulta! Sain kaikilta kavereilta ylävitoset ja toistelin sitä loppupäivän ja vielä tänäänkin, oppimisen iloja. Koulussa muutenkin tapahtuu varmaan suurin osa mun portugalin oppimisesta, koulukaverit auttaa tosi paljon ja en mä niiden kanssa puhu enää englantia. En oo puhunut pitkään aikaan! Tykkään koulusta just kavereiden takia ja tämäkin viikko ihan hujahti ohi.. Oon melkein surullinen, kun huomenna on jo perjantai ja koulukavereita näkee seuraavan kerran vasta tiistaina!

Lo-lo-lo-lomalle!

2010-04-09T03:48:00.003+03:00

( http://www.rioapartmentrental.com/FolderImg/Th1214423750Buzios09.jpg )

Huomenna lähtö Buzios-nimiseen rantakaupunkiin noin 6h ajomatkan päähän, Rio de Janeiron osavaltioon!

( http://media-cdn.tripadvisor.com/media/photo-s/01/0a/d1/76/vista-panoramica-de-buzios.jpg )

Paluupäivä?

2010-04-07T21:58:00.004+03:00

Matkasuunnitelmien takia piti jo nyt tuommosta kysellä ja näillä näkymin lähden kotia kohti 6.1.2011. Ei tuo vielä ihan satavarmaa ole, pitää vielä kuulemma YFU Suomelta varmistaa, mutta mun viisumi loppuu 7.1. että ei tuo hirmusti varmaan tule muuttumaan..

Brasiliassa tuun siis viettämään aika tarkalleen 11,5kk. Nyt on täällä elelty 2,5kk ja edessä vielä 9kk! Aika menee liian nopeasti.